Mun ja avomieheni riidat on välillä kuin jostain komediasarjasta, en tiedä aina itekään itkiskö vai nauraisko niitä juttuja.. Ajattelin nyt kertoo eilisen esimerkin, ehkäpä joku saa siitä vaikka hyvät naurut tms.. ;-)
Mies loukkaantu verisesti siitä ku en ollu erityisen innostunu/kiinnostunu kirjottaa hänen puolesta yhtä työhakemusta (mun mielestä jokanen sais ite kirjottaa omat hakemuksensa, ja mieluusti kyllä sit oikoluen/korjaan virheet/teen parannusehdotuksia jne., mut tosiaan ihan tyhjästä tai toisen osittaisesta sanelustakaan ei oikee nappais lähtee kirjottamaan.. plus että vaikka oonkin ehkä "hyvä kirjottamaan", en ole mikään työnhakemisen - saati miehen alan - asiantuntija.. ehdotin että googlettais jotain vinkkejä tms..).. Siinä se sit jupisi ruokaa laittaessaan että on se kumma ku ei voi toista auttaa missään ja vittuili samoista asioista ku yleensä aina vihasena. Mä yritin pysytellä rauhallisempana ja aloin ommella nappia yksiin sen housuihin, ku olin sen homman jo aiemmin luvannu, jolloin mies tietty (ylläri) alko mesoomaan marttyyrimäisesti että ei tarvii sitäkään hommaa sit kyl tehä, että kyl hän ite sit tekee. En ollu välittävinäni, jatkoin vaan, ja se alko huutaa et "nyt se neula irti siitä!" ja tuli sen näkösenä et aikoo riuhtasta housut multa pois, jolloin mä viimein kilahdin ja hyppäsin pystyyn ja huusin että nyt kyllä vedän sitä turpiin. Yritinkin vähän huiskia mut eihän siitä mitään tule ku toinen on paljon isompi ja vahvempi.
Kun tilanne hiukan rauhottu, käväsin suihkussa ja jätin (tai oikeestaa unohdin..) siks aikaa teen hautumaan. Join sen sit vielä sen jälkee ruuan kanssa, vaikka oliki aika jäähtynyttä. Sit ku myöhemmin istuin sohvalla kattomassa leffaa, mies kysy jotenki kummallisesti et oliks se hyvää se tee minkä join. Sanoin vaa et oliha se (en ollu huomannu mitää) ja olin niinku en muka ois tajunnu mitää, vaikka todellaki tajusin heti ku se ton sano että jaaha voi helv.. se oli laittanu sinne jotain (olin sattumoisin just ruokaa syödessä miettiny et entä jos se oiski kostoks laittanu ruokaan jotai kummallista tms.) ja sit seuraava ajatus oli et en ehkä ees halua tietää enempää ja kolmas oli että jos nyt kysyn ni se saattaa piruuttaan sanoo vaan että "mietipä sitä" tms. jolloin se asia vaivaa sit vieläki enemmän.. joten päätin et en suo sille sitä iloa enkä kysy mitään.. Kuitenki sit yön yli kaikkia mahdollisia ällöjä vaihtoehtoja mietittyäni oli pakko aamulla kysyy asiaa, ja se sano laittaneensa sinne _suolaa_. Ja meikä oli jo miettiny kaikki mahdolliset kolmiolääkkeet sun muut ja ajatellu pöyristyneenä et miten voi ihminen olla niin sairas sika että tunkee toisen juomaan/ruokaan salaa jotaki.. xD
Kovin pahoillaanhan tuo on tuntunu taas jälkeenpäin olevan, as usual. Hyvin tavallinen kuvio meillä tää, että mies känkkäränkkää/skitsoaa tyyliin jostain ylimääräsen nakin syömisestä tms. ja sit myöhemmin ollaan taas niiin nöyrää että.. Melkosta vuoristorataa välillä, saa nähdä kauanko tätä hermot kestää.. ;-)
Mies loukkaantu verisesti siitä ku en ollu erityisen innostunu/kiinnostunu kirjottaa hänen puolesta yhtä työhakemusta (mun mielestä jokanen sais ite kirjottaa omat hakemuksensa, ja mieluusti kyllä sit oikoluen/korjaan virheet/teen parannusehdotuksia jne., mut tosiaan ihan tyhjästä tai toisen osittaisesta sanelustakaan ei oikee nappais lähtee kirjottamaan.. plus että vaikka oonkin ehkä "hyvä kirjottamaan", en ole mikään työnhakemisen - saati miehen alan - asiantuntija.. ehdotin että googlettais jotain vinkkejä tms..).. Siinä se sit jupisi ruokaa laittaessaan että on se kumma ku ei voi toista auttaa missään ja vittuili samoista asioista ku yleensä aina vihasena. Mä yritin pysytellä rauhallisempana ja aloin ommella nappia yksiin sen housuihin, ku olin sen homman jo aiemmin luvannu, jolloin mies tietty (ylläri) alko mesoomaan marttyyrimäisesti että ei tarvii sitäkään hommaa sit kyl tehä, että kyl hän ite sit tekee. En ollu välittävinäni, jatkoin vaan, ja se alko huutaa et "nyt se neula irti siitä!" ja tuli sen näkösenä et aikoo riuhtasta housut multa pois, jolloin mä viimein kilahdin ja hyppäsin pystyyn ja huusin että nyt kyllä vedän sitä turpiin. Yritinkin vähän huiskia mut eihän siitä mitään tule ku toinen on paljon isompi ja vahvempi.
Kun tilanne hiukan rauhottu, käväsin suihkussa ja jätin (tai oikeestaa unohdin..) siks aikaa teen hautumaan. Join sen sit vielä sen jälkee ruuan kanssa, vaikka oliki aika jäähtynyttä. Sit ku myöhemmin istuin sohvalla kattomassa leffaa, mies kysy jotenki kummallisesti et oliks se hyvää se tee minkä join. Sanoin vaa et oliha se (en ollu huomannu mitää) ja olin niinku en muka ois tajunnu mitää, vaikka todellaki tajusin heti ku se ton sano että jaaha voi helv.. se oli laittanu sinne jotain (olin sattumoisin just ruokaa syödessä miettiny et entä jos se oiski kostoks laittanu ruokaan jotai kummallista tms.) ja sit seuraava ajatus oli et en ehkä ees halua tietää enempää ja kolmas oli että jos nyt kysyn ni se saattaa piruuttaan sanoo vaan että "mietipä sitä" tms. jolloin se asia vaivaa sit vieläki enemmän.. joten päätin et en suo sille sitä iloa enkä kysy mitään.. Kuitenki sit yön yli kaikkia mahdollisia ällöjä vaihtoehtoja mietittyäni oli pakko aamulla kysyy asiaa, ja se sano laittaneensa sinne _suolaa_. Ja meikä oli jo miettiny kaikki mahdolliset kolmiolääkkeet sun muut ja ajatellu pöyristyneenä et miten voi ihminen olla niin sairas sika että tunkee toisen juomaan/ruokaan salaa jotaki.. xD
Kovin pahoillaanhan tuo on tuntunu taas jälkeenpäin olevan, as usual. Hyvin tavallinen kuvio meillä tää, että mies känkkäränkkää/skitsoaa tyyliin jostain ylimääräsen nakin syömisestä tms. ja sit myöhemmin ollaan taas niiin nöyrää että.. Melkosta vuoristorataa välillä, saa nähdä kauanko tätä hermot kestää.. ;-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lapselliselta tuo lähinnä vaikuttaa. Tehdään jäynää, ei puhalleta yhteen hiileen, kettuillaan puolin ja toisin jne.
Mikä suakin esti auttamasta rakastamaasi ihmistä sen yrityksessä päästä töihin? Jäähän siinä muitakin vaihtareita kuin kirjottaa sen puolesta tai ei.
Olisit vaikka "sanellu" sille nastan hakemuksen ja sitten ihastellu sen itse kirjottamaa hakemusta, olis jätkä ollu ihan polleena eikä taantunut kakaraksi "as usual".
Todellinen välittäminen ja rakastaminen on ennen muuta TEOISSA, ei niinkään höpinässä tai seksissä.
.. sanelepa siinä jotain "nastaa" ku ihan oikeesti löi täysin tyhjää ku yritin miettiä mitä siihen hakemukseen vois laittaa. En yksinkertasesti vaan keksinyt sillä hetkellä yhtikäs mitään. Kummallista että pitäis väkisin yrittää toisen puolesta jotain tekstiä tuottaa (vaan siks et se ei ite vaivaudu), sitäkö se "yhteen hiileen puhaltaminen" onkin.. autan kyllä sitte monissa muissa asioissa joten kai jostain joskus saa kieltäytyäkin jos kokee ettei kykene pahemmin olemaan asiassa avuksi. Tuskinpa siitä kovin hyvää hakemustakaan tulee jos tuskastuneena koittaa väkisin jotain raapustaa... Ja PS. mies ei ole työtön vaan ihan hyvässä työssä, puolihuvikseen vaan testailee pääsiskö jonnekin muualle..
"Mikä suakin esti auttamasta rakastamaasi ihmistä sen yrityksessä päästä töihin?"
No haloo! Millainen lapatossu ei osaa tehdä itse omaa työhakemustaan? Eihän semmoisen tekeminen nyt mitenkään voi kuulua kenellekään muulle kuin työntekijälle itselleen.
No lähinnä kuulostaa siltä että olette todella lapsellisia. Aikuisuus edessä.
Mua tää ainakin vain nauratti. :D Vähän lapsellista ehkä joo mutta ei nyt niin vakavaa. Ja mitä muut on kommentoinut "yhteen hiileen puhaltamisesta" niin ei se nyt ihan ehkä tuohon työhakemusasiaan päde, varsinkaan jos ei tiedä alasta juuri mitään.
Ei mun mielestä kukaan voi odottaa että toinen noin vain kirjoittaa työhakemuksen, tuo auttaminen olisi realistisempi juttu.
Olihan tuossa aika koomisia juttuja, kuten toi että huusit vetäväs sitä turpiin. Tosin jos asiaa ihan vakavasti ajattelee ni siinä ei oo mitään koomista että haluaa vetää puolisoaan turpiin. Ei se mitään rakkautta ole.
Enkä oikein sanoisi sitäkään rakkaudeksi jos uskoo toisen olevan kykenevä sekoittamaan juomaan jotain vaarallista tai ällöä. Jos tuollaisia epäilisin omassa suhteessani, niin kyllä olisi miettimisen paikka että miksi oikein olen tällaisessa suhteessa.
Samaa mieltä. Huitomiset ja muut väkivaltaan viittaavat ei koskaan pitäisi kuulua parisuhteeseen. Siinä on molemmilla osapuolilla ison miettimisen paikka, miksi itsellä kiristää yhtään mikään niin paljon, että edes joutuu miettimään riidan selvittämistä fyysisillä keinoilla. Kilahtelukulttuuri on vain nykyään jotenkin niin "hyväksyttyä", ettei sitä ehkä enää osata pitää minään, jos vähän huitoo tai mätkii.
Toinen vaarasignaali on tosiaan se, että joutuu epäilemään ja vieläpä aiheesta, että puoliso on sotkenut omaan ruokaan tai juomaan jotain. Siinäkin on tosi kova pohtimisen paikka sekä sotkijalla että ap:lla. Ap. kyselee, onko heidän riitelynsä normaalia, ja minun mielestäni se on kaikkea muuta. Normaalia toki sillä tavalla, että perheväkivalta taitaa olla yllättävän yleistä, mutta ei yleisyys tee siitä sen hyväksyttävämpää. Molemmille, ap:lle ja puolisolle suosittelisin kiiruumman kaupalla pariterapiaa ja vaikka yksilöterapiaakin, jossa voisi miettiä, miksi oma käytös uhkaa mennä noin överiksi, ja miksi se on "Hyvin tavallinen kuvio meillä". Joku tuossa sai ilmeisesti tosiaan vain hyvät naurut, mutta kannattaa muistaa, että otteilla on yleensä taipumus koventua sitä mukaa, kun entisten "teho" vähenee.
Kummasti nyt takerrutaan tohon mun osuuteen. Mun mielestä henkinen väkivalta ei ole paljoakaan parempi/mukavampi juttu kuin fyysinenkään, ja tota ensiksi mainittua mies sitten taas harrastaa vihaisena melko paljon. Ja on se myös mm. sanonut "hirttävänsä mut" ynnä muuta mukavaa, joten eiköhän siinä uhkailussa aika "tasoissa" olla, vaikkei se tietysti asiasta kokonaisuutena sen ihailtavampaa tee.
Olen tottunu kuuntelemaan sen ilkeyksiä mutta väkisinkin joskus itelläkin palaa käpy sen kiukutteluun. Ja provosoimaan se ilmeisesti jollain tasolla pyrkiikin, meinaan ainakin suhteen alussa kun en vielä pahemmin reagoinut sen känkkäränkkäilyyn, se alko valittaa että "voisit joskus sanoo jotain vastaan".
En mä kylläkään oikeesti usko sen kykenevän laittamaan mitään _vaarallista_ mun juomaan tms., mulla on vaan vähän turhan vilkas mielikuvitus... x)
Taidat lukea hiukan yksisilmäisesti saamiasi vastauksia. Muiden vastaajien osalta en voi mitään sanoa, mutta minä kyllä korostin kahteen otteeseen molempien vastuuta varsin riehakkaassa liitossanne. Löydät ne kyllä ja huomaat varmaan itsekin lukeneesi valikoivasti, kunhan kurkkaat edellistä viestiäni.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa tarvitsee käyttää mitään väkivaltakonsteja, onpa se hutkimista tai toisen ruoan "maustamista", niin ei ole kovin hyvä juttu. Eihän asiaa tietenkään paranna se, että sanot miehen uhkailevan hirttämisillä. Ylipäätään tämän viestisi jälkeen herää kysymys, miksi ihmeessä vielä olette siinä ihmissuhteessa, jossa noin paljon uhkaillaan? Uhkaukset kun ovat siitä ikäviä, että jos niistä toimeen tartutaan, niin jälkikäteen itkeminen on paljon ikävämpää kuin pistää kummallekin puolisolle hyvissä ajoin selkeät rajat, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu toisen ihmisen kunnioittamiseen. Ei parisuhteessakaan pitäisi käyttäytyä toista kohtaan sellaisilla tavoilla, jotka eivät tulisi kuuloonkaan vaikka työpaikalla.
pitää aina kirjoittaa itse, sillä sen perusteella työnantaja joko kutsuu lähempään haastatteluun tai sitten ei kutsu.
Jos sinä kirjoitat miehesi työpaikkahaun ja kirjoitat ummet ja lammet. Sitten miehesi saa kutsun ja pomo kysyy jotain asiaa, mitä olet kirjoittanut ja miehesi ei sitä muista. Siinä sitten selittää asiaa mikä pomoa kysyy ja miehesi on täysin ulapalla mistä pomo puhuu.
Siinä teillä sitten tuleva riita.
En tosin tiedä, mitä alaa miehesi hakee.
Ja se mielipide miehestäsi = Aika lapsellinen ja itsekeskeinen.
Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu väkivalta, sillä uhkailu tai vihastuksissa tehtävät käytännön pilat.
Te ootte sisaruksia.
Olet väkivaltainen!! Ja mies henkisesti väkivaltainen.
Hahahahahaaa kyllä toi on meillä ihan arkipäivää :D Viimeksi mies motkotti, kun pyyhin kahvoja ja kahvaan jäi vaahtoa! Vittu pyyhkeis itte kahvansa, ni ei tarttis tän "paskimman siivoojan" pyyhkiä. Lisättäköön tähän vielä syy miksi pyyhin kahvoja. Meillä on vatsatautinen muksu täällä (miehen lapsi), enkä halua, että kaikki saa saman taudin. Jos voi siivoomalla pienentää tarttumistodennäköisyyttä, niin johan sitä sitten siivotaan. Mutta mies voi jättää oksennusta täynnä olevat talouspaperit, pyyhkeet yms vessan lattialle ja sen jälkeen valittaa kun siivoan niitä pois. Kivaa kivaa! :D