Miten päästä tästä tyhmästä ahdistuksesta eroon? Omaan huonon itsetunnon ja olen melko mustasukkainen.
Mieheni on baarissa töissä ja tästä on alkanut tulemaan mulle "ongelma". Ennen se ei häirinnyt, koska tapasin tän poikaystäväni nimenomaan siellä baarissa kun hän oli töissä. Biletin kamalasti ja nautin siitä kun poikaystäväni huomasi juuri minut ja tuli aina välillä katsomaan miten voin ja pusujakin vaihettiin. Tunsin oloni erittäin kauniiksi ja halutuksi, eikä muut naiset olleet uhka. Tavallaan sekin, että toinen pussas mua siinä kaikkien edessä, teki turvallisen olon.
Mutta nyt, kun seurustelu on vienyt nää mun bilehalut miltei täysin, huomaan ahdistuvani toisen työstä. Hän näkee jatkuvasti kauniita naisia, jotka tulevat lääppimään ja iskemään kännissä tai selvinpäin. Facebookissa on kokoajan mielettömästi kaveripyyntöjä, myös näteiltä tytöiltä keitä tunnen. On siellä kanssa sellasia joista en itse niin hirveästi välitä, sellaisia jotka on loukanneet mua.
Itse en luonnollisesti jaksa muuten vain laittaa kamalia bilemeikkejä, meikkaan kyllä muuten. Katson myös mitä päälleni laitan, tosin en enää ihan niin orjallisesti. Pelkään, että ero on ihan kamala (tai siis onkin) kun mies on nähnyt koko illan hyvin pukeutuneita/NIUKASTI pukeutuneita ja meikattuja naisia, sitten hän näkee mun meikittömän pärstän kun tulee nukkumaan. Saan kyllä itseni ihan saman näköiseksi, mutta silti se vaan masentaa. Tuntuu, että olen tavallaan ulkona hänen elämästään. Tai siis ... nosiis en ole merkkaamassa reviiriäni enää siellä hänen töissä. Siitä on varmaan puol vuotta kun viimeksi kävin hänen työpaikallaan juhlimassa. Välillä kertoo jostain iskuyrityksistä ja jostain ihan tuntemattomista mimmeistä keheen on tutustunut. Tulee kans juoruja, että hänellä olis säpinää jonkun muijan kanssa ja muuta tällasta kivaa. Ihmiset vissiin kännissä osaa keksiä sitten kaikenlaista. Alkaa ärsyttämään, vaikka tiedän ettei toinen pettäisi. Pelkään kuitenkin, että löytää mua paremman. Yritän kuitenkin miettiä kokoajan, että mulla on sentään sydän täynnä kultaa. Toivottavasti arvostaa sitä.
En uskalla enää mennä hänen työpaikalleen, alkaa ahdistamaan vaan lisää kun näkee sen meiningin. Itsetuntoni on romuttunut ihan täysin ja ahdistaa nähdä kauniimpia naisia. Voihan itku.
Mieheni on baarissa töissä ja tästä on alkanut tulemaan mulle "ongelma". Ennen se ei häirinnyt, koska tapasin tän poikaystäväni nimenomaan siellä baarissa kun hän oli töissä. Biletin kamalasti ja nautin siitä kun poikaystäväni huomasi juuri minut ja tuli aina välillä katsomaan miten voin ja pusujakin vaihettiin. Tunsin oloni erittäin kauniiksi ja halutuksi, eikä muut naiset olleet uhka. Tavallaan sekin, että toinen pussas mua siinä kaikkien edessä, teki turvallisen olon.
Mutta nyt, kun seurustelu on vienyt nää mun bilehalut miltei täysin, huomaan ahdistuvani toisen työstä. Hän näkee jatkuvasti kauniita naisia, jotka tulevat lääppimään ja iskemään kännissä tai selvinpäin. Facebookissa on kokoajan mielettömästi kaveripyyntöjä, myös näteiltä tytöiltä keitä tunnen. On siellä kanssa sellasia joista en itse niin hirveästi välitä, sellaisia jotka on loukanneet mua.
Itse en luonnollisesti jaksa muuten vain laittaa kamalia bilemeikkejä, meikkaan kyllä muuten. Katson myös mitä päälleni laitan, tosin en enää ihan niin orjallisesti. Pelkään, että ero on ihan kamala (tai siis onkin) kun mies on nähnyt koko illan hyvin pukeutuneita/NIUKASTI pukeutuneita ja meikattuja naisia, sitten hän näkee mun meikittömän pärstän kun tulee nukkumaan. Saan kyllä itseni ihan saman näköiseksi, mutta silti se vaan masentaa. Tuntuu, että olen tavallaan ulkona hänen elämästään. Tai siis ... nosiis en ole merkkaamassa reviiriäni enää siellä hänen töissä. Siitä on varmaan puol vuotta kun viimeksi kävin hänen työpaikallaan juhlimassa. Välillä kertoo jostain iskuyrityksistä ja jostain ihan tuntemattomista mimmeistä keheen on tutustunut. Tulee kans juoruja, että hänellä olis säpinää jonkun muijan kanssa ja muuta tällasta kivaa. Ihmiset vissiin kännissä osaa keksiä sitten kaikenlaista. Alkaa ärsyttämään, vaikka tiedän ettei toinen pettäisi. Pelkään kuitenkin, että löytää mua paremman. Yritän kuitenkin miettiä kokoajan, että mulla on sentään sydän täynnä kultaa. Toivottavasti arvostaa sitä.
En uskalla enää mennä hänen työpaikalleen, alkaa ahdistamaan vaan lisää kun näkee sen meiningin. Itsetuntoni on romuttunut ihan täysin ja ahdistaa nähdä kauniimpia naisia. Voihan itku.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulosti tasan tarkkaan kun minun suusta. Tapasin mieheni kanssa baarissa, olin tietenkin imarreltu ja alkuun meillä menikin hyvin. Kävin kavereiden kanssa baarissa jossa mieheni oli töissä eikä riitoja siitä asiasta tullut. Muutimme yhteen ja mieheni oli edelleen töissä, minä en kuitenkaan enää baareissa käynyt, häiritsin kuulemma mieheni työntekoa kun joutui koko ajan minua vahtimaan. Siispä jäin kotiin viikonloppuisin. Pikkuhiljaa ajatus kuitenkin rupesi vaivaamaan, ja sainkin kerran päähäni katsoa mieheni puhelimen. Sieltä tietenkin löytyi viestejä toiselta naiselta. Sotahan siitä tuli, mutta mieheni vakuutti ettei ollut millään tavalla tekemisissä tän naisen kans. Pitkin hampain tämän uskoin. Suhde jatkui mut nyt oli epäilys suurempi kuin aiemmin. Valvoin yöt kun mieheni oli töissä ja odotin häntä kotiin. Ajattelin kuitenkin et mitähän se minussa näkee, varmaan ollut taas kymmeniä naisia kimpussa. Masennuin ja käänsin kaikki kohteliaisuudet päinvastaiseksi. Kuitenkin olen suht viehättävä, joten mitään hätää ei olisi pitänyt olla. Mieheni liittyi facebookiin ja lähes kaikki hänen ystäv änsä olivat naisia. Olin sairas mustasukkaisuudesta. Ahdisti, pelotti ja taas toisaalta oma olotila ärsytti. Riideltiin jatkuvasti. Etsin koko ajan merkkejä toisista naisista, vahdin ja kyselin. Pyysin lopettamaan baarihommat, mies lupasikin vähentää. Homma kuitenkin vaan meni siihen, että melkein joka viikonloppuna siellä oli. Sain vielä selville että mieheni oli viestitellyt taas jollekin naiselle. Tällä kertaa sain tarpeekseni ja jätin hänet. Aloin olla kypsä omaan ahdistukseeni. Mieheni sai vielä kuitenkin puhuttua minut takaisin parin erossa vietetyn viikon jälkeen. Päätimme yrittää ja hän sanoi jättävänsä baarihommat. Kuukausi meni hyvin, sit loppuivat rahat ja taas piti baariin päästä. Edelleen ahdisti, mutta vain hetken. Minun luottamus mieheeni oli jo mennyt, minua ei enää yksinkertaisesti kiinnostanut mitä hän siellä touhusi. Heitinkin kerran, että eikö mun imartelu enää riitä, et näköjään pitää päästä testaa omaa miehisyyttään ja viehätysvoimaansa sinne. Aloin miettiä poispääsyä elämästä jossa en viihtynyt. Mulla oli paha olla. En enää ollut mustasukkainen, jonka mieheni valitettavasti tulkitsi väärin.... Sain hankittua itselleni asunnon ja eräänä päivänä sanoin muuttavani pois. Tietenkin hän järkyttyi. Sanoi lopettavansa baarihommat, lopullisesti (taas kerran), jotta saisi mut pitää. Oli vaan jo liian myöhäistä. En vaan enää välittänyt. Hän jatkaa edelleen baarissa, minä yritän koota itseni ja rakennan elämäni yksin. Aivan alusta.
Tää oli mun tarina. Toivon että pystyt hautaamaan mustasukkaisuutesi etkä anna itsesi sairastua, kuten minä tein. Mieti mitä haluat elämältäsi, koska niitä meillä on vaan yksi.
Ettekö te hyvät siskot vieläkään ymmärrä; baarityöläiset eivät ole vakiintuja-tyyppiä!!
Työ on heille samalla myös elämän suola, joka ilta saavat tavata uusia tyyppejä ja sitten vain valitsevat illan päätteeksi, kenet ottavat mukaansa. Baarityöläisille suorastaan satelee ehdotuksia! He voivat olla sinkkuja ja kuitenkaan heidän ei tarvitse koskaan elää puutteessa ja heillä on aina halutessaan seuraa!
Vähänkin heikomman itsekurin omaavan baarityöntekijän on helppo pettää, ja todennäköistä on että pettääkin.
MUTTA en halua yleistää, tiedän monia pariskuntia, joista toinen on töissä baarissa ja heidän suhde toimii.
Tää on vähän sama kun yleistäis että KAIKKI poliisit pettää, KAIKKI poket pettää yms. Eiköhän niitä pettäjiä löydy kaikista ammateista?
Kyse nyt oli vaan lähinnä mun hillittömästä ahdistuksesta ja mustasukkaisuudesta jolle ei ole aihetta. Tää mun poikaystävä ensinnäkin kertoo mulle jos joku on yrittänyt pokata. Pettäjä ei kertois. Hän on myös kertonut, että hänen työkaverinsa on pettäjätyyppiä ja halveksii tämän toimintapaa. Miksi pettäjä kertoisi tämän? Pettäjä ei myöskään tulis töistä suoraan kotiin jos minä niin haluan. Usein haluaa vielä käydä syömässä sen jälkeen työkavereidensa kanssa koska se on hänen rytminsä. Mutta jos kaipaan tukea tai seuraa, kyllä hän tulee heti kun pääsee. Hän haluaa minua aina kun näkee minut. Sitten nää facebook kaverit ... pyyntöjä on niinkuin sanoin, mutta hän EI ole hyväksynyt niitä. Eli lähinnä mun huoli oli se että ne kaikki pyytäis kaveriks sen takia, että ovat kiinnostuneita jollain tavalla tästä miehestä. Hänen töissä ollessaan kertoo kuinka ikävä hänellä on minua ja viestittelee kokoajan. Jos en vastaa tietyssä ajassa ihmettelee mikä mulla on. Saan rakkautta ja hellyyttä, rakkauden osoituksia, kehuja yms. yllin kyllin. Hän haluaa myös lopettaa nuo työt.
Kun olin itse bilettämässä, tuli heti puuttumaan jos joku äijjä yritti kähmiä tai muuta epäkohteliasta. Empä usko että mulla on huolta. Tiedän, että on olemassa baarityöntekijöitä jotka käyttää tilaisuutta jatkuvasti hyväkseen. Sen huomaa oikein siitä oksettavasta olemuksesta, sehän siinä vasta oksettaakin jos tietää henkilön kumppanin odottavan kiltisti kotona. Luultavasti myös tää kylä juoruis mulle heti jos jotain olisi tapahtunut. Myös mun perheenjäsenet käy samassa paikassa.
Että juu, jos saisin vain vinkkejä siihen miten päästä ahdistuksesta eroon.
Oletko miettiny, että sun miehes näkee kokoajan työssään meikattuja tyrkkyjä akkoja jotka on humalassa tiukoissa vaatteissa, huutaa ja hihittää ja esittää sen minkä kerkeää. Ehkäpä hän on onnellinen kun pääsee kotiin ihan normaalin naisensa luokse ;) Yleensä miehet pitää enemmän vähän meikkaavasta, itsestään huoltapitävästä, hyvälle tuoksuvasta ja onnellisesta tyttöystävästä kuin viinahuuruisesta, kovaan ääneen itseään mainostavasta tikkurilan värikartasta. Ehkä miehes vaistoaa sun epävarmuuden ja sen takia kertoo sulle noista iskujutuista sun muista, ettet kuulis niitä toisilta ja sais väärää käsitystä.
Sä olet erittäin tietoinen omista ajatuksistasi, kuvailet ja osaat eritellä niitä tarkkaan, ja se on hyvä juttu. Samaten se, että kirjotit kaiken pessimismin päätteeksi positiivisesti, että sydämesi on täynnä kultaa ja toivot että mieskin arvostaa sitä.
Ei sulla ole siten ihan niin huono itsetunto kuin ehkä luulet. Se vaan notkahtelee epävarmuudesta kun kelaat juttuja yksin.
Sä olet kuitenkin juuri se yksilö jonka se mies (joka näkee päivittäin kaikenlaisia tyttöjä) valitsi rinnalleen.
Kun rinnalla on nainen joka oikeasti välittää miehestä, persoonana ja yksilönä, eikä vain himoitse häntä miehenä (kuen baareissa on tapana), niin onhan se miehenkin itsetuntoa pönkittävä ja tarpeita tyydyttävä asia. Saa siellä keikistellä kaiken maailman tiput, päissään tai ei, mutta kun kotona on jo nainen jonka seuraan haluaa ja kaipaa, ei ole mitään tarvetta antautua muiden vietäväksi.
Sitä paitsi työpaikka on kuitenkin työpaikka, ja siellä seuraavat muutkin kuin vain naikkoset sen miehen toimintaa. Tuskin hän haluaa joutua naurunalaiseksi työkavereidensa silmissä, etenkin jos ne tietävät, että hänellä on jo tyttöystävä.
Eli ei kannata itse stimuloida omaa ahistustaan vaan päinvastoin tukea itsessä niitä hyviä ominaisuuksia ja hyvää tuottavia ajatuksia joita on siinä kaiken negatiivisen rinnalla koko ajan. Kun sulla on hyvä olla ja olet luottavainen ja onnellinen, niin sä teet automaattisesti miehesikin silloin onnelliseksi. Onhan hän sinun valitsemasi, eli ei ihan kuka vaan jätkä.
Voi kiitos kannustavista viesteistä. ! :)
Mua on loukattu niin paljon, että on hieman vaikeaa olla suhteessa täysin rentona. Sekin ahdistaa itsessään, että mua ahdistaa. Kun pelkään myös sitä, että purkaan sen toiseen. Välillä purkaankin, en osaa ahdistuksissani olla järkevä ja keskustella. Asenteeni saattaa olla hieman syyttelevä ja myöhemmin ymmärrän, että "syytän" häntä omista ajatuksistani ja muiden ihmisten teoista. Tulee paha mieli. Mutta miten ihmeessä lopettaa tuo. Yritän laskea kymmeneen, välillä onnistuu. Välillä kun yksin vatvoo jotain asiaa hiljaa, siitä paisuu todella iso. Sitten tulee räjähdys. En onneksi huuda ja meuhkaa, jotain kehitystä sentään tapahtunut. Mutta kyllähän se naisen kiukuttelukin on pirun ärsyttävää. On noloa olla välillä "nalkuttava akka". Tulee huono omatunto ja silloin tulee myös mieleen, että varmasti löytäis paremman ... ja ahdistukset jatkuu. Kun on toiselle inhottava, sitä miettii että kestääkö se.
Mutta joo, tiedän, että mitä enemmän yksin vatvon sitä pahemmalta se tuntuu. Kun olen miehen seurassa, on hyvä ja turvallinen olla. Yksin taas pelko tulee kun ei ole muuta tekemistä kuin ajatella.
Voikun saisin takaisin sen olon, kun mies katsoi mua hymyillen ja tiesin että olen ihan ainutlaatuinen hänen mielestään. Saa hän mut tuntemaankin niin edelleen, vielä enemmänkin, mutta miten sitte yksinäisyydessä ahdistukset saakin vallan ja muutun idiootiksi.
Joku täällä sanoi, että miehet tykkää vähän meikkaavista yms naisista. Silloin kun tää mies mut näki, olin toki bilevaatteissa ja erittäin meikattuna. Mutta yritän miettiä, että ehkä ulkonäkö oli vain apu ja mies huomasikin erityisesti kiltin ja sydämellisen luonteeni. Hän kuulemma huomasi heti että olen erilainen kuin muut. Toivon vain etten itse pilaa tätä, haluan todella että tämä suhde onnistuu! :)