Erottiin poikaystäväni kanssa muutama päivä sitten, takana on 2 vuotta yhteistä ja onnellista , myös vähemmän onnellista aikaa takana.
Poikaystävä on tällä hetkellä suljetulla osastolla, ja sanoi että hän on miettinyt päänsä puhki meidän suhteesta ja tullut siihen tulokseen ettei pysty nyt seurustelemaan kenenkään kanssa, mutta läheinen ja hyvä ystävä haluaa olla.
Suhde on ollut jo muutaman kuukauden vähän enemmän sellainen "sisko-veli" suhde, ettei sitä kipinää ole tuntunut löytyvän, mutta nyt sen vasta itsekin tajusi miten paljon rakastaa vielä toista ja haluaisi yrittää uudestaa.
Tuntuu niin pahalta kun oli yhteiset suunnitelmat elämään ja tuettiin toisiamme ja kuunneltiin, ja yhtäkkiä pitääkin olla ihan yksin ja yrittää miettiä omaa elämää.
En usko että tulen koskaan löytämään elämäni miestä, sillä tämä kyseinen ihminen oli minusta se ainoa ja oikea. En tiedä miten kestän jos joskus exäni löytää jonkun uuden, vaikka sanoi että ei pysty välttämättä ikinä elämään kenenkään kanssa suhteessa tai olla kihloissa.
Olimme siis kihloissa ja nyt sekin purkaantui , sormus on kuulemma hyvässä tallessa ja muistot vaan hyviä, mutta ei se auta koska olo on niin lamaantunut ja apea ettei pysty tekemään mitään, ja vielä kun hän on sairaalassa nyt ja sanoi että ei halua tavata sairaalan merkeissä.
Poikaystävä on tällä hetkellä suljetulla osastolla, ja sanoi että hän on miettinyt päänsä puhki meidän suhteesta ja tullut siihen tulokseen ettei pysty nyt seurustelemaan kenenkään kanssa, mutta läheinen ja hyvä ystävä haluaa olla.
Suhde on ollut jo muutaman kuukauden vähän enemmän sellainen "sisko-veli" suhde, ettei sitä kipinää ole tuntunut löytyvän, mutta nyt sen vasta itsekin tajusi miten paljon rakastaa vielä toista ja haluaisi yrittää uudestaa.
Tuntuu niin pahalta kun oli yhteiset suunnitelmat elämään ja tuettiin toisiamme ja kuunneltiin, ja yhtäkkiä pitääkin olla ihan yksin ja yrittää miettiä omaa elämää.
En usko että tulen koskaan löytämään elämäni miestä, sillä tämä kyseinen ihminen oli minusta se ainoa ja oikea. En tiedä miten kestän jos joskus exäni löytää jonkun uuden, vaikka sanoi että ei pysty välttämättä ikinä elämään kenenkään kanssa suhteessa tai olla kihloissa.
Olimme siis kihloissa ja nyt sekin purkaantui , sormus on kuulemma hyvässä tallessa ja muistot vaan hyviä, mutta ei se auta koska olo on niin lamaantunut ja apea ettei pysty tekemään mitään, ja vielä kun hän on sairaalassa nyt ja sanoi että ei halua tavata sairaalan merkeissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anna poikaystäväsi parantua rauhassa jos hän sitä haluaa.
Mielen sairaudet ovat rankkoja. Jotta niistä selviää, on saatava selvittää kuka on. TIedän että tämä on sinulle rankkaa, mutta hänen vuokseen et missään nimessä saa painostaa häntä. Jos hän todella rakastaa sinua, hän haluaa sinut kyllä takaisin kunhan on parantunut. Hän todella tarvitsee nyt omaa aikaa ja tilaa. Käy vierailemassa hänen luonaan, mutta älä missään nimessä painosta häntä.