Olemme seurustelleet nyt noin 3vuotta, ja mieheni on käyttäytynyt viimeiset 8kk väkivaltaisesti minua kohtaan, aluksi kun näin ensimmäisen kerran tapahtui , olin ihan järkyttynyt ja ihmettelin, kuinka näin voi käydä, ajattelin siitä sitten että ehkä oli viimeinen kerta, kunnes sama toistui .
Nyt tätä menoa on jatkunut jo tosi kauan, välillä hän on hakannut päätäni seinään, potkinut, lyönyt vatsaan, haukkunut huoraksi / lutkaksi jne.
Välillä hän on taas mitä ihanin mies, ja sanoo ettei voisi elää ilman minua.
Olen joutunut piilottelemaan mustelmiani ja valehtelemaan ystävilleni ja äidilleni.
Hän kohtelee yleensä minua kuin kukkaa kämmenellä, mutta joskus jos sanon yhdenkin poikkipuolisen sanan tai provosoin esim riidan yhteydessä, hän potkaisee kovaa.
Olen kysynyt syytä ja hän sanoi että en kuulemma muuten opi tajuamaan asioita. :o
Olen aina miettinyt että miten ne naiset joita lyödään pystyvät jäädä suhteeseen, mutta kun tälläinen tulee omalle kohdalleni , niin ymmärrän miten vaikea on jättää se "oikea" ihminen.
Hän lupaa aina ettei enää käy käsiksi, ja välttelee aihetta kun yritän puhua siitä.
Olen keskustellut hänen lisäkseen yhden hyvän miespuolisen ystäväni kanssa aiheesta.
Nyt tätä menoa on jatkunut jo tosi kauan, välillä hän on hakannut päätäni seinään, potkinut, lyönyt vatsaan, haukkunut huoraksi / lutkaksi jne.
Välillä hän on taas mitä ihanin mies, ja sanoo ettei voisi elää ilman minua.
Olen joutunut piilottelemaan mustelmiani ja valehtelemaan ystävilleni ja äidilleni.
Hän kohtelee yleensä minua kuin kukkaa kämmenellä, mutta joskus jos sanon yhdenkin poikkipuolisen sanan tai provosoin esim riidan yhteydessä, hän potkaisee kovaa.
Olen kysynyt syytä ja hän sanoi että en kuulemma muuten opi tajuamaan asioita. :o
Olen aina miettinyt että miten ne naiset joita lyödään pystyvät jäädä suhteeseen, mutta kun tälläinen tulee omalle kohdalleni , niin ymmärrän miten vaikea on jättää se "oikea" ihminen.
Hän lupaa aina ettei enää käy käsiksi, ja välttelee aihetta kun yritän puhua siitä.
Olen keskustellut hänen lisäkseen yhden hyvän miespuolisen ystäväni kanssa aiheesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No, siis, kun et usko potkuja, vaan että rakkaudesta se hevonenkin potkii, niin kokeilkaapa tätä. Miehesi pitää tajuta oma käytöksensä vääräksi ja ottaa yhteyttä "lyömätön linja" miesten auttamisorganisaatioon, sinulla on netti googleta se. Siis annat hänelle yhteystiedot suoraan, jätä ne vaikka pöydälle.
Ei tartte keskustella. Vain apua hakemalla paranee. Hän hakkaa ja potkii sinua muuten niin kauas kunnes joudut sairaalaan, vammaudut ja/tai kuolet. Kuolema tulee sitten lopettamaan sen hakkaamisen ja potkimisen niin kauan kun asuttu saman katon alla, ilman apua (ja iso riski avun kanssakin), sillä hän tulee hakkaamaan sinua vammaisenakin. Tämä on faktaa. Hänellä ei tällä hetkellä ole aikomustakaan lopettaa, koska ei tee mitään. Hän syyttää sinua "et opi asioita" ja idioottikin tajuaa, että niin, hakkaamallahan sitä yleensä tajuaa paremmin kuin selittämällä: hän puolustelee eli potee syyllisyyttä, ja purkaa taas, vihansa, traumansa ja syyyllisyytensä sinuun.
Jää siihen, jos haluat, mutta tiedä, että turpaan tulee jatkossakin ja lopulta se todennäköisesti tulee maksamaan sinulle henkesi ja terveytesi. Vähintään. Kiva, jos sinulle riittää väkivallan korvikkeeksi se hetkellinen hellyys, tiedä että se tulee olemaan hetkellistä. Tottakai hän niinä hetkinä on mukava. Sen aikaa kun on. Typeränä vielä riidan aikana provosoit lisää, ja ylipäätään, lähdet riitelemään. Tosin siis, sama se on, lopulta, kun luovut omasta tahdostasi etkä sano enää vastaan mitään, hän tulee hakkaamaan ja potkimaan sinua, koska olet niin heikko.
Olet epätervettä seuraa itsellesi ja hänelle. Te voisitte seurustella, mutta ette asua missään tapauksessa tällä hetkellä yhdessä. Vaikka miehesi hakisikin apua, hänen pitäisi käsitellä asia matkan päästä. Sinun pitäisi asua itsenäisesti omassa asunnossasi, hänen omassaan ja hänen sekä sinun käydä terapiassa vähintään vuosi ennen lisäpäätöksiä. Sinäkin olet sairas, kukaan terve ihminen ei ole niin riippuvainen toisesta, että jää hakattavaksi ja potkittavaksi. Lisäksi väkivalta tekee sairaaksi, ja tuota on jatkunut jo sen aikaa, että todellakin, sinunkin pitäisi pohtia itsenäisyyttäsi, itsearvostustasi, miksi haet tuollaista, jne. ihan ammattiavun kanssa. Ehkä lyömätön linja pystyy auttamaan myös sinua vertaistuella, kertomalla mistä sinäkin voisit saada apua? Jos ette molemmat hae apua, väkivalta tuhoaa teidät molemmat: väkivalta tuhoaa tekijänsä myös. Se rikkoo mielen, aiheuttaa tunnekylmyyttä, syyllisyyttä, häpeää, vihaa, surua, masennusta ja saattaa johtaa jopa mielisairauden puhkeamiseen, fyysisten vammojen lisäksi. Molemmilla, sekä tekijällä, että uhrilla.
Sinä teet valinnat omasta puolestasi mutta tee ne realistisesti. Se ei ole yrittämistä, että ei tee mitään. Se ei ole suhteen rakentamista, että tietää ongelman, muttei tee ratkaisuja parantavaan suuntaan. Siis te ette ole VIELÄ yrittäneet yhtään mitään. Te olette seurustelleet, kunnes perhetilanne (mies on tunnistanut "perheeksi" teidät ja alkanut käyttäytymään sen mukaan) on laukaissut väkivallan ja nyt te molemmat alistutte siihen, ette tee mitään, ettekä yritä. Hän lyö ja sinä kestät. Se ei ole yrittämistä, vaan luovuttamista. Joten jospa aloittaisitte yrittämään, sekä itsenne että toistenne takia.
Voi olla, ettei hän koskaan parane, se sinun täytyy itse miettiä. Minkä riskin otat, mutta omapa on asiasi, muista se. Tajua se, että riskit ovat suuret, etkä tule saamaan mitään palkintoa suuresta marttyyriudesta, otat riskisi ihan itse ja päätät tilanteesta lopultakin ihan itse.
Mutta, apua teidän pitää saada, molempien, olette sitten yhdessä tai ette.
mahdat arvostaa paljon itsemääräämisoikeutta kun tollasta siedät, älä ainakaan tee lapsia kärsimään tohon suhteeseen.koeta nyt tajuta ettei toista ihmistä voi omistaa, muuta pois.jätä kaikki.et varmasti tule oikeasti kaipaamaan...
Hei!
Sinun täytyy välittömästi tehdä rikosilmoitus poliisille pahoinpitelyistä. Älä missään tapauksessa jää vain odottamaan seuraavaa pahoinpitelykertaa, sillä pahoinpitelijä ei hallitse itseään eikä todennäköisesti pysty kontrolloimaan miten pahasti seuraavalla kertaa hakkaa ja potkii.
Tärkeää on nyt välittömästi myös kertoa asiasta jollekulle lähiomaiselle, esimerkiksi miehen äidille tai siskolle.
Pahoinpitelevä miehesi täytyy ehdottoman nopeasti paljastaa muille, muuten asiaan ei tule korjausta.
Mies on tunteva olio, ja suuttuu myös. Tunnetko olevasi "voittaja" kun provosoit ?? Suurin ongelma on sinulla itsellä, käyttäytyisit fiksun ihmisen tavoin niin sinua ei hakkaisi kukaan. Nyt olet käyttäytynyt samoin kuin nämä muutkin palstalla roikkuvat luuskat ! eli olet kerjännyt kuonoosi ja saanut.....ei ei ketään ei saisi tappaa, nyt vaan naisten veitset heiluu eniten, ärsytettynäkö ?
Niin, kyllä järki sanoo että jätä ja lopeta suhde, mutta jokin ääni sanoo että kannattaa vielä yrittää.
Näitä kausia milloin hän ei käy käsiksi saattaa olla jopa pari kk, mutta siihen se sitten yleensä jääkin.
En minäkään ole ihan mikään pulmunen, sillä olen lyönyt häntä myös takaisin.
Lisäksi miehelläni on todettu kaksisuuntainen , en sitten tiedä vaikuttaako tämä asiaan, varmaankin on osatekijä, mutta ei oikeuta tällaiseen käytökseen.
On totta, että omanarvontuntoni on laskenut tuon käytöksen myötä.
Mieheni äiti on nähnyt kun hän kerran potkaisi, ja sanoi vain että "älä tee noin enää", eli paljon auttaa...
-.-
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/
Asutte avoliitossa, teillä ei ilmeisesti ole lapsia, näin ollen ei kannata tottumuksen ja kiintymyksen tähän mieheen pilata koko loppuelämää (eikä vaikka asiat olisivat toisinkin). Maailmaan mahtuu satoja mukavia miehiä, jotka EIVÄT lyö rakastaan, vaikka tämä joskus (tai useinkin) ärsyttäisi tai provosoisi. Se että joku nyrkillä opettaa "tajuamaan asioita" (ja siis omasta mielestä tärkeämpiä asioita, kuuntelematta/hyväksymättä toisen osapuolen näkemystä) ei ole sivistyneen ihmisen käytöstä, vaan henkii omasta epävarmuudesta ja kypsymättömyydestä keskustella/sairaudesta ja mahd pers.häiriöstä. Ajattelepa että teillä olisi lapsi, joka joutuisi joka 2.kuukausi todistamaan äidin hakkaamista tai tulisi itse pahoinpidellyksi...mieti mitä se tekisi pienelle lapselle ja hänen psyykeelleen...Mies on yleensä fyysisesti vahvempi, mitään painimittelöä tuskin kannattaa ottaa (ellet ole kunnon amatsooni, eikä silloinkaan)... 2kk lyömätöntä aikaa ei ole todellakaan mikään aihe juhlaan (on älyttömän lyhyt aika vieläpä), kun seuraava kerta painaa jo mielessä. Se että peittelet ja salailet tilannetta kertoo siitä että teillä on ISO ongelma, joka on ratkaistava. Ainoa oikea ratkaisu on jättää miehesi. Kaksisuuntainen tai mikä tahansa muu mielenterveyshäiriö ei oikeuta väkivaltaan. Miehesi tarvitsee apua, mutta et voi häntä hoitoon pakottaa, vaan sinun tulisi ottaa jalat alle pikimmiten ja hoitaa OMA elämäsi ja tilanteesi kuntoon. Tuommoinen suhde ei missään nimessä ole onnellinen, eikä sitä kannata jäädä katselemaan ja kirjoittamalla tänne palstalle tiedät sen varsin hyvin itsekin. Nyt lopetat esittämästä, että kaikki on hyvin ja että hän on oikea mies sinulle. (jos hän olisi niin et saisi mustelmia) Naisilla on nykypäivänä mahdollisuus valita miten tulla kohdelluksi. Jos teet sen valinnan, että jäät hakattavaksi, niin se on maailman typerin valinta, kun elämällä on paljon parempaakin tarjota. Jaksamista sinulle!
Jokaisella on parisuhteessa oikeus sanoa poikkipuolinen sana riitelyn aikana ja olla eri mieltä. Miehesi dominoi suhdettanne, eikä se ole hyväksi sinulle. Se ettei hän pysty puhumaan tapahtuneesta on vakava merkki. Ette te kahdestaan tätä väkivaltaa saa pysäytettyä, kun se on päässyt alulle. Toivon niin ettei kukaan nainen Suomessa katselisi "sitä Oikeaa", joka hakkaa ja satuttaa. Tuskin sinä pienenä tyttönä prinsessaunelmissa toivoit itseäsi pieksävää prinssiä. OLe sinä vahvempi ja lopeta suhde. Vaikka se tekisikin kipeää.
Älä piilottele mustelmiasi, vaan käväise miehesi työpaikallakin hieman niitä näyttämässä, kerro ohimennen kuinka syntyivät. Samoin sukulaisille ja tuttaville.
Ilmoita, että seuraavan käväiset sitten näyttämässä myös poliisille. Näin minä tein. Suhde kukoistaa, mutta väkivalta on saanut väistyä. Ei miehellä ollutkaan niin hinkua hankkia itseään putkaan aina silloin tällöin. Asiasta ei ole tarvinnut riidellä millään tasolla, sillä ilmoitukseni oli ihan vain ilmoitus asia, en huutanut enkä mesonnut, -ilmoitin vain hiljaa etten enää ole roskakori, ja että kanssani ei sunkaan ole pakko olla vaan että olo on aivan vapaa-ehtoista. Että on myös mahdollista että painut ovesta ulos, ja pysyt siellä. Tein selväksi hänelle itselleen, että hänen käytöksensä ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää. Suosittelin häntä hakeutumaan hoitoon.
Nykyisin meillä on 3,5vuotias reipas pieni poikakin, jonka isi ei enää rähjää, eikä tuupi. Miehen muutos on ollut huomattava. (itse mies siis syytti omaa oloaan, kävi sitten lääkärissä,jossa lääkäri mittasi mieheltäni kaikki vitamini ja veri arvot, jonkan jälkeen määräsi hänelle kaiken maailman vitaminit kalaöljyt, ubiginonit, karnosiinit, beetakarosiinit, magneesiumit, jne....joita syökin nykyisin reippaasti, (tupla tai tripla annosta/päivä) Yleiskunto parani, mies laihtui normi painoon ja huitominen ja raivon puuskat loppuivat.
Olen ehdottomasti sitä mieltä,että ota ero. Jos miehesi pahoinpitelee tms.. sinua,niin ei kannata jäädä sellaiseen suhteeseen. Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja siitä ei ollut kuin harmia. Lopetin suhteemme heti,kun mieheni kävi minuun käsiksi. Kävi sen verran pahasti,että nostin häntä vastaan syytteen.
Mulla on nollatoleranssi mitä tulee fyysiseen kajoamiseen. Olen juuri eroamassa miehestä, jonka luulin olevan minulle se oikea. Olemme ostaneet siis jo talonkin yhdessä. Myyntiin menee kun kummallakaan ei ole varaa tässä olla yksinään. Eilen tuli miehen kanssa riitaa, ja hän intoutui siinä riepottelemaan, tönimään ja kuristamaan. Lisäksi hän on sanallisesti monet kerrat jo aikaisemminkin huutanut katkovansa minulta raajat, tappavansa minut, uhannut lyödä koiraa vain vittuillakseen minulle, mutta nyt hän kävi käsiksi, ja peli päättyi tähän. Lähden.
Kyllä jokaisen naisen pitää itseään sen verran kunnioittaa, ettei ota vastaan mitä tahansa paskaa. Olkoot yksinänsä moiset kusipäät. Mä löydän vielä jostain jonkun paremman, jonka kanssa voin olla onnellinen. Älä ap hukkaa elämääsi liian kauaa moiseen sontaan. Lähde mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Voimia!