vaikea tilanne - oma tila

Vaimosi takaisin työelämään että on muutakin kuin kotona oleminen ja jos joskus firmasi rupeaa tuottamaan niin kannattaisi sen osalta tehdä avioehto että yritys on vain sinun eikä siihen ole vaimollasi avio-oikeutta jos ero joskus tulee. Elämä on valintoja varten ja niin edelleen.

Yritys voi viedä koko ajan ja jos se sen tekee, edessä voi todella olla valintatilanne yrityksen ja perheen välillä.

Olisi kyllä kolmaskin tie. Jos olet yksinyrittäjä, niin hanki jostain osakas yritykseesi. Jos värväät jonkun jonka tiedät päteväksi ja luotettavaksi, hommat helpottuu kummasti. Esimerkiksi ex-työkaveri tms. Näin minä tein, eikä nykyään tarvitse venyä yhtään enempää kuin itse haluaa.

Et ole ainut tässäkään maassa joka tasapainoilet noiden kahden haasteen välillä, ja puolisosi on omassa elämässään ihan samassa tilanteessa. Nyt jos koskaan sitä tiimihenkeä taas kaivattaisiin, yhteen hiileen puhaltamisen taitoa ja halua ja vaihtoehtojen järkiperäistä tarkastelua yhdessä.
On niin helppoa vajota vain yhteen ratkaisuun silloin kun väsyttää, mutta samalla saattaa menettää elämänsä toisen tukipilarin (olipa se puoliso, työ, omaisuus tms.) jollon lopputulos on vain entistä ahdistavampi arki. Pyrkimysten suunta kannattaa siis valita niin itsen kuin parisuhteenkin olotilan paranemisen puolesta, ei sitä vastaan.

Sulla kuulostaa olevan käytössä montakin stressin purkamisreittiä jotka pitävät sinut toimintakykyisenä (lenkkeily, saunominen, rentoutuminen, ajatusten purkaminen kirjoittamalla mm. tänne jne). Se on hyvä asia ja merkki siitä, että sä kuuntelet itseäsi ja pyrit tasapainoon. Kaikki nuo keinot auttavat sinua selviytymään.
Vaimosi kannattaisi etsiä itselleen samanlaisia virikkeitä ja vaihtoehtoja päästä hetkeksi tuulettumaan niistä oman elämänsä rutiineista. Ehkä työelämään palaaminenkin voisi olla hänelle nyt ajakohtaista.

Sinulla on jo olemassa mahdollisuus auttaa myös vaimoasi jaksamaan, koska työsikin on menossa parempaan suuntaan. Se jo sinällään on voimia ja toivoa antava asia, josta saatu energia kannattaa hyödyntää eteenpäin.
Kun työssä tulee mahdollisuus esim. delegoida hommia hetkeksi muille tms., kannattaa vapautunut aika käyttää vaikka lomamatkaan kahdenkesken vaimon kanssa. Sillä tavalla pyrkimys olisi yksilöllisen lisäksi myös yhteiseen hyvään, joka puolestaan tukee parisuhteen rakenteita sen sijaan että murentaa niitä.

Pitkässä liitossa on aina se vaara, että ajaudutaan kaikkinaisiin rutiineihin jotka alkavat ajan mittaan rasittaa enemmän kuin helpottaa elämää. Sinä olet herännyt tajuamaan ja tuntemaan senkin, ja oman olotilasi lisäksi näet myös miten puolisosi voi. Se on vastuunkantajan merkki. Mutta vastuunkantajakin tarvii tukijoukkonsa, ja siihen vaimosi ei nyt oikein kykene kun on niin keskittynyt omaan oloonsa. Sekin on luonnollista: hänhän on antanut ison panoksen perheelle jäämällä kotiin vuosikausiksi omasta työstään. Nyt hän on yhtä hämmentynyt kuin sinä sen suhteen, että voimat alkavatkin yhtäkkiä ehtyä.

On hienoa, että sä tiedostat teidän tilanne noin hyvin. Se on eka askel pois passivoivasta toivottomuuden tunteesta. Luota siihen pitkäaikaiseen tiimikaveriisi ja myös hänen kykyynsä haluta muutosta parempaan suuntaan teille molemmille. Et ole yksin kun sulla on kumppani jonka tunnet jo hyvin ja jonka kanssa olet selvinnyt aikaisimmistakin haasteista yhdessä. Sitä totuutta ei kannata nyt ainakaan väheksyä.
Kissa pöydälle taas ja mietintämyssyt päähän, yhteinen tulevaisuus valoisammaksi yhteistuumin.

Minusta kaksi asiaa ovat elämäsi kannalta oleellisia:

-Onko satsauksesi yrittämiseen myös ihan oikeasti vaimosi hyväksymä asia ja tavallaan "yhteinen projektinne" johon hän osallistuu omalta osaltaan hoitamalla kotia ja lapsia? Vai tilanne johon hän on vain ajautunut tai johon ei enää ole tyytyväinen.

-Onko yrityksesi tilanteen parantuminen ja työmääräsi vähentyminen lähitulevaisuudessa todella ihan realistinen asia vai vain toive jonka olet ajatellut toteutuvan koska toivot niin? Oletko asettanut jotain aikarajoja jonka jälkeen arvioit objektiivisesti yrityksen elinkelpoisuutta ja tulevaisuuden vaihtoehtojasi?

Jos et ole noista varma, niin kannattaisi varmaan miettiä. Ne ovat minusta ne oleellisimmat elämääsi vaikuttavat asiat.

Mutta voisiko vaimosi työskennellä sun apuna yrityksessäsi? Meillä oli 10 vuotta yhteinen yksityisyritys ja sinä aikana syntyivät lapset. Rankkaa oli, ja etenkin sitten kun lama vei firman, rahat oli loppu ja lapset pieniä. Tuntui että pinna kiristyy ja kahta katkeaa, mutta yhdessä siitäkin rämmittiin taas kuiville. Yhdessä työn tekeminen on hauskaa! Lapset voi laittaa hoitoon.
Joillekin kotiäitiys sopii, mulle ei sopinut. Olin tulla mökkihöperöksi aivotyön puuttumisen takia. Paljon onnellisempi olen nyt, kun lapset on isoja ja SAAN olla töissä ja välillä pois kotoa.
Tai ota yritykseen joku kaveriksi ja saat enemmän omaa aikaa perheen kanssa. Vaimoa kehota ihan oman hyvinvointinsa takia töihin tai opiskelemaan, pelkkä kotona olo ei voi olla kenenkään elämän tarkoitus, vaikka pienet lapset toki viihtyvätkin parhaiten äidin kanssa kotona.
Muuten voi olla ison kriisin paikka kohta edessä, jos jatkatte samaan malliin. Eihän teillä kohta ole muuta yhteistä kuin sama osoite, jossa jopa olette kotona eri aikoina!

Jeps, ihan hyviä vastauksia; vaimo töihin kanssa että on muutakin elämää kuin neljän seinän sisällä tapahtuva. Aikuinen ihminen karsinoituu sellaisesta aika nopiaan, eikä se tee kenellekään hyvää.

Lenkki on hyvä juttu mutta vähennäpä tuota "sickpäck"-määrää, yksi sellainen riittää viikoksi eikä sitäkään välttämättä terve ihminen tarvitse. Eikä sellainen, joka haluaa jaksaa niin työssä kuin vielä kotonakin jotain. Luultavasti sanot, että tarvitset sen rentoutumiseen, oikeasti se vie vain terveytesi ja jaksamiskykysi eikä siihen mene edes montaa vuotta kun se näkyy muuallakin kuin keskivartalon kohdalla. Nykyajan viisaat, fiksut ihmiset keksivät kyllä parempia tapoja relaamiseen ja työ- ym. paineiden 'nollaamiseen'. Kuulutko sinä heihin ?