Parisutheen ulkopuolella ei voi olla onnellinen?

Pillumies ei tiedä edes todellista onnettomuutta elämässä.

Itse kaipasin kerran läheisyyttä. Sitten menin rohkeasti juttelemaan. Penikselleni tuli käyttöä. Nyt on hyvä olo. Mutta liika on liikaa. Ei ole helppoa ei.

Zuopj sh, hghasg hjo kiuippe:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lemmikkikani

ei VOI olla onnnellinen ulkona!!! ei!!! kylmä. ei ihqu. ikkunasta valo ja oudot varjot. hangessa avain. ja sä. lukkoon työnnetty tulitikku. ei ois kandenu ei

Parisuhteen ulkopuolella voi, mutta parisutheen ulkopuolella ei.

No kyllä mä olen ollut, mutta samaa hetkellistä onnellisuutta se on kun aina. Miksi ihminen kuvittelee, että on olemassa joku pysyväistunne, kun ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaankaan... Kun tunteet vaihtelee ja onnen hetket on tosiaan hetkiä. Jos nyt kaipaat läheisyyttä, kaipaat suhteessa etäisyyttä. Onnen ja tyytyväisyyden tunne kai on vaan semmoinen olotila, missä tyytyväisyys voi olla pysyvämpi, mutta sekin tarttee opetella, eikä silti estä sitä, että suru, pettymys, ahdistus, masennuskin, kuuluu elämään. Joskus vituttaa ja vaikeita tunteita vaan on. Ne on epämiellyttäviä ja vaikeita: ne on vaan elettävä ja kestettävä.

Joten parisuhteen ulkopuolella voi olla onnellinen, kuten myös parisuhteessa. Mutta tulee olemaan myös kaikkea muuta. Et säkään koko ajan mitään kaipaa.
Mä olen ollut jo 5 vuotta sinkkuna. On hetkiä millon on tosi paska olo, mutta harvoin, mutta joo, joskus kaipaa. Mäkin toivoisin että kaipaisin vaan seksiä, ehkä se oiskin helppoa. Mutta seksiä voi harrastaa soolonakin jos orgasmia kaipaa, se kaikki muu onkin semmosta mitä ei saa, ja sitä mä kaipaan seksiinkin. Ei se pelkkä seksi vaan ole seksinä sitä mitä etsii. Onhan se ihan eri asia harrastaa seksiä jonkun kanssa, ketä haluaa, juuri sitä ihmistä, kenen kanssa on helppo olla, oikeasti lähellä ja avoin jne. Jep, mutta sitten niinä hetkinä, kun totean, että ei voi mitään. Löytyy jos löytyy. Kaikkein paskimpia on ne hetken, kun on ihastunut ja ei siitä tulekaan mitään. Onneksi mä ihastun todella harvoin niin pahasti, että se mitenkään kolahtaisi, noin kerran vuodessa... Joten tän 5 vuoden aikana olen 5 kertaa ottanut niin sanotusti turpiini asiassa. Miten sen sopivan ihmisen löytäminen voikin olla niin vaikeeta?! No, se on ärsyttävää ja surettaakin, mutta no, semmosta se on, jotain on tarkoitettu ja jotain ei.

Mutta niin siis. Onnellisuus parisuhteen ulkopuolella. No, kyllä mä olen siltikin onnellinen muista asioista, jos onnistuu töissään/opiskelussaan oikein hyvin, tai jossain kilpailussa tms. en nyt tarkenna, mutta siis, kyllä mä koen niistä iloa ja onnea. Ystäviä mulla on tosi vähän, mutta kyllä mä koen iloa heistäkin ja olen onnellinen kun joskus nähdään. Kotona kaikki on ok jne. kyllä mä olen aika onnellinen useinkin, parisuhteen ulkopuolellakin. Tyytyväinenkin suurimman osan vuotta.