Työkaverina 5 v itseäni nuorempi, seksikkään nätti ja muodokas tumma perheenäiti, naimisissa. Ukkonsa ilmeisimmin johtavassa asemassa oleva tukeva tyyppi joka taitaa naisen puheiden mukaan olla monissa asioissa eri aaltopituudella eikä ilmeisimmin kuuntele naisen vuodatuksia. Nyt tämä nainen tuppautuu päivittäin työhuoneeseeni tai soittaa, ja valittelee työasioista ja tietysti samalla juttelee muutakin, ja sen olen laittanut huomiolle että huumorintaju menee aika yksiin eli tulee naurettua usein yhdessä.
Minäkin elän avoliitossa, mutta sen seksielämä on aika harvamittaista ja oleminen sellaista "itsestäänselvää". En kuitenkaan ole aikonut lähteä tms. Nyt tämä työkaverinainen vähäsen vaivaa...eli haluaakohan hän yrittää jotakin? Salasuhdetta/seksiä? Uutta parisuhdetta?
Toki tämä nainen on ulkoisesti hemaisevan valloittava pakkaus ja sinänsä voisin vaikka harrastaakin seksiä hänen kanssaan, mutta menneisyydestä oppineena en halua a) tuhota omaa suhdettani enkä b) toisen avioliittoa.
Onko teillä muut vastaavaa kokemusta?
Minäkin elän avoliitossa, mutta sen seksielämä on aika harvamittaista ja oleminen sellaista "itsestäänselvää". En kuitenkaan ole aikonut lähteä tms. Nyt tämä työkaverinainen vähäsen vaivaa...eli haluaakohan hän yrittää jotakin? Salasuhdetta/seksiä? Uutta parisuhdetta?
Toki tämä nainen on ulkoisesti hemaisevan valloittava pakkaus ja sinänsä voisin vaikka harrastaakin seksiä hänen kanssaan, mutta menneisyydestä oppineena en halua a) tuhota omaa suhdettani enkä b) toisen avioliittoa.
Onko teillä muut vastaavaa kokemusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä sä voit sen tietää minkälainen hänen miehensä on koti oloissa? ja oli sit mies minkä kokoinen tahansa niin kyllä uskon että nainen rakastaa miestään ei hän muuten naimisiin olis mennyt saatikka sitten perheen perustanut. eli anna asian olla ja pidä vaan työkaverina ei kenenkään liittoa saa mennä sotkemaan oli oma suhde sitten mikä tahansa. Tämä on vain minun mielipide.
Vaikea sanoa tuosta. Ihmisethän käyttäytyy niin eri tavoilla. Itselläni on tosi paljon miespuolisia ystäviä. Niitten kanssa mä pälätän justiinsa kokoajan jotaki skeidaa mitä ne ei varmaan jaksais aina kuunnellakaan esim facessa, puhelimessa jne. Voidaan puhua nimenomaan paskasta parisuhteesta, ihastumisista, muista ongelmista ja itsetuntovammoista, rankasta työviikosta etc. Eli ei ihan semmosia aiheita mun mielestä, mistä viittisi heti jollekin ihastukselle puhua. Koska sillonhan halutaan tehdä hyvä vaikutus toiseen. Näyttää ne parhaimmat puolensa. Töissä saatan jatkuvasti mennä takapiruksi erään mieskollegani luokse ja puhua ihan mistä ja mitä sattuu. Tää kollega ei kiinnosta mua muussa kun kaverimielessä.
Mutta sitten kun oonkin ihastunut...niinkus nyt sattuu olemaan, samassa työpaikassa, äänekkäästä, spontaanista, vahvasti sosiaaliseta naisesta tuleekin ujo. Pyrin menemään TOISINAAN tän ihastuksen luo kun talo on hiljanen. Toki jonkun työasian varjolla... Pyrin olemaan valittamatta mistään suuremmin ellei ole tiedossa että on yhteisiä fiiliksiä jostain aiheesta. Haluan mieluummin olla hauska ja yrittää piristää sitä. Kyselen asioita jotka liittyy häneen, koska haluan oikeasti tutustua ja jotta hän jotenkin tajuaisi että hän on kiinnostava. Pyrin pitämään katsekontaktia ja hymyilen paljon. Sanon asioita kuten "aja varovasti" jne. kun tiedän että hän lähtee väsyneenä liikenteeseen. En uskaltaisi ravata hänen luonaan jatkuvasti tai soitella, sillä ihastuneena on kanssa vähän varpaillaan. Sitä pelkää ettei vaan vahingossa ahdistele toista jos se ei olekaan kiinnostunut. Ja jos se olisikin, niin etten vahingossa menisi mokaamaan jotain. Pelkkien kavereiden kesken sillä ei oo nii väliä jos ne välillä oliskin sitä mieltä että "nyt ämmä hilijaa välillä..." :)
Ai niin ja tosiaankin, pettäminen on perseestä. Multa ei riitä minkään tasosta ymmärrystä sellasta kohtaan. Ensin erotaan ja sitten uutta. Että ei sun siinäkään mielessä kannata kelaa tota asiaa yhtään. Sinuna miettisin että miksi olen nykyisessä parisuhteessa ja haluanko sellaisessa olla. Niin ja sitten, ihastumisia voi tapahtua muuhunkin suuntaan parisuhteessa ollessa. Se on varmasti ihan normaalia eikä siihen tarvii reagoida millään tavalla. Jos sä olet oikeasti tehnyt päätöksen jakaa elämäsi tietyn ihmisen kanssa ja asiat menee hyvin, se voittaa aina.
Jos se nainen ei olisi sua miellyttävän näköinen ja oloinen, et sä sitä lähelläsi kauan katselisi.
Jos sinä olisit täysin tyytyväinen omaan parisuhteeseesi, ei sulla olisi mitään tarvetta kehitellä jotain hämäriä taustasyitä sen työkaverisi tarpeeseen parkkeerata just sun huoneeseesi marmattamaan.
Jos sen aviomies, josta sulle on nyt muodostunut vain sen naisen antama kuva, olis esim. teidän hyvä perheystävänne tai naapuri, et sä katsoisi sen vaimoa toista kertaa "sillä silmällä", koska se tulisi silloin liian lähelle SUN kotipesääsi.
Mutta kun kaikki on just toisinpäin ja sulla tarve jota et osaa/halua tyydyttää/selvittää oman avokkisi kanssa, niin takuulla vähemmänkin hemaseva työkaveri vetoaisi sinun vietteihisi.
Ei ole mikään taito haluta jotain kun haluttaa. Jokainen sen taidon osaa.
Se on taito, että osaa ja haluaa sanoa ei houkutuksille.
Haluatko sä ajautua ongelmiin?
Sitäkin kandee funtsia ennen kuin 1) sekaantuu tunteella työkaveriinsa 2) hakee lohtua parisuhteensa ulkopuolelta 3) sotkeutuu avioliittoon kolmanneksi pyöräksi.
Tee mieluummin niin kuin toivoisit, että sun avokkisi tekisi jos tilanne olis toisinpäin ja hän kuumana johonkin hauskaan ja himottavaan työkaveriinsa.
ihmiset tehkää kuten parhaaksi koette. Siitä on turha puhua etteikö olisi mennyt naimisiin jos ei olisi rakastanut ja plaa plaa plaa. Ihmiset muuttuu, elämän suunta muuttuu, jne.
Kirjoittajaa on turha syyttää, ei hän olisi ainut kolmas pyörä vaan myös tämä nainen olisi kirjoittajan suhteessa kolmas pyörä.
Me elämme tämän yhden kerran, on turha tuhlata vuosia elämään joka ei tyydytä ja elää vain toiselle mieliksi.
Ottakaa elämänne käsiinne ja olkaa oman onnenne seppiä.
Aina voi olla askeleen onnellisempi.
Itse en ole ollut kolmas pyörä, mutta ihan täysin elämäntilanteista riippuen voin hyvin kuvitella että olisinkin.
Mä veikkaisin, että se nainen pitää sua kaverina, mutta sun himot on alkanut hyrrätä. Seuraavissa firman juhlissa pistät sille pökköä pesään. Se helpottaa.
Pidä vaan ajatuksesi kurissa ja pökät jalassa. Ei se sua väkisin vie kun et mukaan lähde.
Voi voi voi kuule tiedätköhän sinä edes kuinka kauan olen elämäni aikana juossut erilaisissa psykiatrisissa palveluissa...
Saitko jo ?
Minusta on mahtavaa, että mulla on paljon miehiä työkavereina. Pikku flirtti ja tuhmat jutut kuuluu asiaan, keventävät työpäivää. Mutta siihen se sitten jääkin. En tosiaan suunnittele syrjähyppelyitä työkavereitteni kanssa. Niitäkin on työpaikalla nähty, eikä niistä oikein hyviä seurauksia ole tullut. Mutta viaton hassuttelu on ihan ok. Sen pitää pysyä sellaisena, että kuka tahansa saa olla kuulemassa, ja hyllyjen taa ei mennä kaden sipisemään ja lääppimään.