Terve
Ajattelin pistää tänne tällasen, kun ajattelin että onkohan muilla samanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia.
Eli itseä painaa ikävä. Ikävöin omaa tyttöystävääni. Hänellä on neljän päivän mittaisia työviikkoja, eri paikkakunnalla ja joudun olemaan erossa hänestä sen työviikon. Kun tuntuu että parikin päivää on jo mahdottomuus selvitä. Olen yrittäny jo usean viikon ajan keksiä keinoa unohtaa hänet hetkeksi tai edes tottua siihen että hän ei ole kanssani neljään päivään.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, ja itsestänikin se ehkä tuntuu hieman liioitellulta.
Onko kellään ollut samantapaista, ja miten olette päässeet siitä niinkuin yli, tai edes selvinneet siitä?
Ajattelin pistää tänne tällasen, kun ajattelin että onkohan muilla samanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia.
Eli itseä painaa ikävä. Ikävöin omaa tyttöystävääni. Hänellä on neljän päivän mittaisia työviikkoja, eri paikkakunnalla ja joudun olemaan erossa hänestä sen työviikon. Kun tuntuu että parikin päivää on jo mahdottomuus selvitä. Olen yrittäny jo usean viikon ajan keksiä keinoa unohtaa hänet hetkeksi tai edes tottua siihen että hän ei ole kanssani neljään päivään.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, ja itsestänikin se ehkä tuntuu hieman liioitellulta.
Onko kellään ollut samantapaista, ja miten olette päässeet siitä niinkuin yli, tai edes selvinneet siitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Annahan ikävän tulla, on sitten mojovaa taas nähdä!
Tuohan tarkoittaa vain sitä, että rakastat häntä!
Kyllä se ajanmyötä siitä laantuu, valitettavasti...
Ikävä on ihana asia. Se kertoo että välittää, rakastaa, kaipaa. Suhteessa välimatkat ja pidempi erossaolo ovat eräänlaisia koetinkiviä. Jos ne kestää ja jaksaa odottaa, voi olettaa että jatkossakin kaikki menee hyvin.
Tiedän omasta kokemuksesta, että toisen odottaminen kotiin on raastavaa. Tai se hetki, kun toinen lähtee moneksi päiväksi pois. Pitää vain itselle luoda oma päivärytmi ja -ohjelma, jota noudattaa. Kyllä se helpottaa sitten kun siihen tottuu. Ikävän voi aina kertoa toiselle.