Mitä eroa on virallistetulla omaishoitajalla ja ihmisellä joka on koko ikänsä hoitanut heikompiaan,ilman arvonimiä.
Mikä on koulutuksesi omaishoitaja?
Mitkä edellytykset?
40
717
Vastaukset
- Nyt sujuu
Kyllä kaikki ovat omaishoitajia jotka hoitavat apua tarvitsevaa läheistään.
Hirvittävä vääryys on se, että virallisesti omaishoitajiksi "pääsee" vain murto-osa sellaisista ihmisistä joille kuuluisi omaishoidontuki ja viralliset omaishoitajan oikeudet.
Sekin vaikuttaa missä sattuu asumaan, kaikki kunnat eivät arvosta omaishoitoa yhtä paljon, tasa-arvosta ei voi puhua tässä asiassa.
Minulla ei ole mitään koulutusta hoitoalalta, alku oli takkuilevaa, mutta olen oppinut aika tavalla kymmenessä vuodessa. En ole ajatellut omaishoitajan "titteliä" arvonimenä.
Pestin joutuu ottamaan kun olosuhteet niin vaativat. Ei kenenkään ole pakko ryhtyä omaishoitajaksi, olen varma että kaikista ei edes ole tähän työhön.
Itse en ole saanut koulutusta, olen kysynyt viisaammilta ja kuunnellut heitä.
Kyllä alku tuntui raskaalta, lähes mahdottomalta. Nyt on elämään tullut oma rutiininsa, tiedän mitä on tehtävä, tiedän myös sen, mitä en saa tai pysty tekemään.
Tärkeimpiä asioita omaishoitajalle on huolehtia omasta jaksamisestaan ja kunnostaan. Jos vain uhrautuu itsensä unohtaen, hoitaminen kärsii ja itse palaa loppuun.- pirittax
Mieheni sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa johon liittyy pysyvä muistihäiriö.Omaishoitajana olen toiminut vsta.2005 joskin kunta virallisti minut tähän tehtävään vasta v.2007 syksyllä.Kyllä asianlaita ainakin tämän sairauden tiimoilta on niin että koulutetut hoitoalan ihmiset kyselevät minulta käytännön neuvoja silloinkin kun mieheni on sairaalajaksolla hoidossa lisääntyvien kohtausten takia.Tämä on huonosti tunnettu sairaus senkin vuoksi,että epilepsia ei koskaan ole itsenäinen sairaus vaan aina seuraus/oire jostain muusta sairaudesta.Pelkän epilepsia-otsikon alle mahtuu lukuisia erityyppisiä sairauksia ja oireyhtymiä,joita ei voi rinnastaa toisiinsa.Lisäksi olen huomannut että kun neurologi ei tiedä mistä puhuu,hän piiloutuu helposti koulutuksensa taakse ja potilaaseen suhtautuminen käy tämän epävarmuustekijän takia ynseähköksi ja kylmäksi kun on oikeasti vain epävarma siitä,että miten nyt suu pannaan kun kohtauksia ei saadakkaan hänen asiantuntemuksellaan kuriin.Olenkin itse opiskellut "alan ammattilaiseksi"ihan käytännön elämässä ja lisäksi lukenut epilepsiaan,aivotoimintaan ja epilepsialääkkeisiin perehtyneitä teoksia tarkkaan.Mitä tähän palkkaan tulee,kerran on menty lääninhallinto-oikeuteen koska olin eri mieltä maksuluokasta kunnan kanssa.Sen jälkeeen kunta onkin suhtautunut jo suopeammin kun olen ollut jotain "vailla".Haluaisin sanoa kaikille omaishoitajille,että pitäkää kiinni oikeuksistanne ja toimikaa niin miten parhaaksi katsotte,ne ns.asiantuntijat ei tiedä parhaiten kaikkea.Älkääkä asettuko uhrin asemaan,pitää muistaa että omaishoitajuus on elämäntapa eikä varmasti kaikille sovi.Oma asenne ratkaisee paljon,jaksaako miten hyvin sitä arkea pyörittää.Tämä on sydämellä tehtävää ja nähtävää työtä;sen takia paras koulu on elämän-ja käytännönopiskelu tällä "alalla".Arvostakaa itseänne,työtänne ,kokemustanne ja näkemystänne!Olette tärkeitä ja kallisarvoisia,muistakaa se!Tiedän, että byrokratian viidakossa on välillä raskasta taaplata,mutt jos koette sopivanne tähän virkaan,älkää antako periksi,muuten ei asiat etene koskaan,jos kaiken aina jättää kesken!Voimia kaikille teille
- auli-auli*
pirittax kirjoitti:
Mieheni sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa johon liittyy pysyvä muistihäiriö.Omaishoitajana olen toiminut vsta.2005 joskin kunta virallisti minut tähän tehtävään vasta v.2007 syksyllä.Kyllä asianlaita ainakin tämän sairauden tiimoilta on niin että koulutetut hoitoalan ihmiset kyselevät minulta käytännön neuvoja silloinkin kun mieheni on sairaalajaksolla hoidossa lisääntyvien kohtausten takia.Tämä on huonosti tunnettu sairaus senkin vuoksi,että epilepsia ei koskaan ole itsenäinen sairaus vaan aina seuraus/oire jostain muusta sairaudesta.Pelkän epilepsia-otsikon alle mahtuu lukuisia erityyppisiä sairauksia ja oireyhtymiä,joita ei voi rinnastaa toisiinsa.Lisäksi olen huomannut että kun neurologi ei tiedä mistä puhuu,hän piiloutuu helposti koulutuksensa taakse ja potilaaseen suhtautuminen käy tämän epävarmuustekijän takia ynseähköksi ja kylmäksi kun on oikeasti vain epävarma siitä,että miten nyt suu pannaan kun kohtauksia ei saadakkaan hänen asiantuntemuksellaan kuriin.Olenkin itse opiskellut "alan ammattilaiseksi"ihan käytännön elämässä ja lisäksi lukenut epilepsiaan,aivotoimintaan ja epilepsialääkkeisiin perehtyneitä teoksia tarkkaan.Mitä tähän palkkaan tulee,kerran on menty lääninhallinto-oikeuteen koska olin eri mieltä maksuluokasta kunnan kanssa.Sen jälkeeen kunta onkin suhtautunut jo suopeammin kun olen ollut jotain "vailla".Haluaisin sanoa kaikille omaishoitajille,että pitäkää kiinni oikeuksistanne ja toimikaa niin miten parhaaksi katsotte,ne ns.asiantuntijat ei tiedä parhaiten kaikkea.Älkääkä asettuko uhrin asemaan,pitää muistaa että omaishoitajuus on elämäntapa eikä varmasti kaikille sovi.Oma asenne ratkaisee paljon,jaksaako miten hyvin sitä arkea pyörittää.Tämä on sydämellä tehtävää ja nähtävää työtä;sen takia paras koulu on elämän-ja käytännönopiskelu tällä "alalla".Arvostakaa itseänne,työtänne ,kokemustanne ja näkemystänne!Olette tärkeitä ja kallisarvoisia,muistakaa se!Tiedän, että byrokratian viidakossa on välillä raskasta taaplata,mutt jos koette sopivanne tähän virkaan,älkää antako periksi,muuten ei asiat etene koskaan,jos kaiken aina jättää kesken!Voimia kaikille teille
Kyllä pitkään "alalla ollut" omaishoitaja tuntee hoidettavan tarpeet parhaiten. Olet oikeassa.
Tämä on elämäntapa, omaishoidon pyörittäminen on kytkettävä normaaliin arkeen.
Itse huomaan hyvinkin pienistä merkeistä mistä milloinkin on kyse. - Tämä päivä...
auli-auli* kirjoitti:
Kyllä pitkään "alalla ollut" omaishoitaja tuntee hoidettavan tarpeet parhaiten. Olet oikeassa.
Tämä on elämäntapa, omaishoidon pyörittäminen on kytkettävä normaaliin arkeen.
Itse huomaan hyvinkin pienistä merkeistä mistä milloinkin on kyse.Nyt on käynyt näin, ei mennyt kuten ajattelimme...
Minä hoidan, koulutukseni ei ole hoitoalalle, apua ja neuvoja on pyydettävä.
Vielä sitä vanhakin koira oppii istumaan:) - marittax
pirittax kirjoitti:
Mieheni sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa johon liittyy pysyvä muistihäiriö.Omaishoitajana olen toiminut vsta.2005 joskin kunta virallisti minut tähän tehtävään vasta v.2007 syksyllä.Kyllä asianlaita ainakin tämän sairauden tiimoilta on niin että koulutetut hoitoalan ihmiset kyselevät minulta käytännön neuvoja silloinkin kun mieheni on sairaalajaksolla hoidossa lisääntyvien kohtausten takia.Tämä on huonosti tunnettu sairaus senkin vuoksi,että epilepsia ei koskaan ole itsenäinen sairaus vaan aina seuraus/oire jostain muusta sairaudesta.Pelkän epilepsia-otsikon alle mahtuu lukuisia erityyppisiä sairauksia ja oireyhtymiä,joita ei voi rinnastaa toisiinsa.Lisäksi olen huomannut että kun neurologi ei tiedä mistä puhuu,hän piiloutuu helposti koulutuksensa taakse ja potilaaseen suhtautuminen käy tämän epävarmuustekijän takia ynseähköksi ja kylmäksi kun on oikeasti vain epävarma siitä,että miten nyt suu pannaan kun kohtauksia ei saadakkaan hänen asiantuntemuksellaan kuriin.Olenkin itse opiskellut "alan ammattilaiseksi"ihan käytännön elämässä ja lisäksi lukenut epilepsiaan,aivotoimintaan ja epilepsialääkkeisiin perehtyneitä teoksia tarkkaan.Mitä tähän palkkaan tulee,kerran on menty lääninhallinto-oikeuteen koska olin eri mieltä maksuluokasta kunnan kanssa.Sen jälkeeen kunta onkin suhtautunut jo suopeammin kun olen ollut jotain "vailla".Haluaisin sanoa kaikille omaishoitajille,että pitäkää kiinni oikeuksistanne ja toimikaa niin miten parhaaksi katsotte,ne ns.asiantuntijat ei tiedä parhaiten kaikkea.Älkääkä asettuko uhrin asemaan,pitää muistaa että omaishoitajuus on elämäntapa eikä varmasti kaikille sovi.Oma asenne ratkaisee paljon,jaksaako miten hyvin sitä arkea pyörittää.Tämä on sydämellä tehtävää ja nähtävää työtä;sen takia paras koulu on elämän-ja käytännönopiskelu tällä "alalla".Arvostakaa itseänne,työtänne ,kokemustanne ja näkemystänne!Olette tärkeitä ja kallisarvoisia,muistakaa se!Tiedän, että byrokratian viidakossa on välillä raskasta taaplata,mutt jos koette sopivanne tähän virkaan,älkää antako periksi,muuten ei asiat etene koskaan,jos kaiken aina jättää kesken!Voimia kaikille teille
Tämä on sydämellä tehtävää ja nähtävää työtä;sen takia paras koulu on elämän-ja käytännönopiskelu tällä "alalla".Arvostakaa itseänne,työtänne ,kokemustanne ja näkemystänne!Olette tärkeitä ja kallisarvoisia,muistakaa se!Tiedän, että byrokratian viidakossa on välillä raskasta taaplata,mutt jos koette sopivanne tähän virkaan,älkää antako periksi,muuten ei asiat etene koskaan,jos kaiken aina jättää kesken!Voimia kaikille teille
- Brrlingo80
marittax kirjoitti:
Tämä on sydämellä tehtävää ja nähtävää työtä;sen takia paras koulu on elämän-ja käytännönopiskelu tällä "alalla".Arvostakaa itseänne,työtänne ,kokemustanne ja näkemystänne!Olette tärkeitä ja kallisarvoisia,muistakaa se!Tiedän, että byrokratian viidakossa on välillä raskasta taaplata,mutt jos koette sopivanne tähän virkaan,älkää antako periksi,muuten ei asiat etene koskaan,jos kaiken aina jättää kesken!Voimia kaikille teille
koulutukseltani Merkonomi. Nyt sitten omaishoitajana, ainakin kesään saakka. Ikää reilu30-vuotta. Mutta elämä jatkuu. Lapseni sairaus senkaltainen että jouduin opettelemaan sairaalassa paljonkin erilaisia hoitotoiminpiteitä. Mielenkiintoisia juttuja. Sellasta se elämä joskus on... Meitä omaishoitajia on lopulta monenlaisia, eikä kaikki ole niitä keski-ikäisiä jotka hoitavat isäänsä tai äitiänsä.
- nuorehko inssi
Mie olen insinööri... Ei kai omaishoitajuus kato kolulutusta vaan luonnetta? Ei se liene koulutuksesta kiinni?
- ^¨^
En usko että kukaan suunnittelee ryhtyvänsä omaishoitajaksi.
Ei tämä kenenkään kutsumusammatti ole.
- ristiina ja tytär
Juupa,mie olen hoitanut 25 v muistisairaita vanhuksia,no " lottovoitto" tuli,mieheni sai alzheimerin.Minusta tuntuu kuin en osaisi mitään ,en hallitse, en jaksa ,raivostun pienistä jne....Heh,hassua tämä elämä,kun työ tulikin mun kotiin ja olenkin täysin avuton!!Juoksisin karkuun jos voisin,mut enhän mie voi,leikin ajatuksella että olen vankilassaa ja joka päivä " vapautuspäivä" on lähempänä!!Jatkuva syylisyys ystävänä,jos olisi varaa laittaisin mieheni yksityiseen hoitokotiin,enkä olisi omaishoitaja,olisin mieluummin vain vierailija,ja saisin nukkua yöt ilman huolen häivää,miltähän sekin tuntuisi??
- j_aa_na
Lohdullista kuulla että muillakin on tunne että haluaa juosta karkuun, ja kovaa!
Olen tuntenut syyllisyyttä kun en tahdo sopeutua millään. Jos olisi varaa, myös minä laittaisin hoidettavani yksityiseen hoitokotiin. Ei sellaisilla hinnoilla pysty kun haaveilemaan.
- 17+7
Tiedätkö ristiina ja tytär... en usko, että sellaista -elämä vailla huolen häivää- on olemassakaan... Huolilla on tapana muuttua, helpossa elämässä on helpon elämän huolet ja vaikeassa vaikean... Ja vaikeassa elämässä olevan mielestä helppoa elämää elävän huolet on naurettavan pieniä tai mitättömiä..
Voimia sinulle, kaikeen tottuu kun on pakko.. - ristiina ja tytär
No vailla huolen häivää,tarkoitin lähinnä tavallista arkista elämää,jossa ei tarvitse 24/7 valvoa toinen silmä ja korva auki,jatkuva huoli päällä,karkaako ,syökö,minne meni,toimiko vatsa tuliko pissi,nyt lisäksi epileptisiä kohtauksia lisäämässä taakkaa.Menetin nuorena molemmat vanhemmat,nyt menetän toisen kerran perheeni,eli kyl tässä polvillaan taas mennään,tällä hetkellä tuntuis lusukselta tavallinen arki,kaupassa käynti jo ihanaa,tai olisi jos en mieti,mitä kotona tapahtuu sillä aikaa kun olen poissa.
Vaikea tämä elämä on,mutta onneksi mulla valtava huumorintaju,ainakin hirtehishuumori on nyt parhaimmillaan,kun katselee alzheimerin aikaansaamia muutoksia.Tyttäreni kysyi kerran-,että sitten kun isää ei enää ole ja jos löydät uuden ystävän,mitä sitten teet äiti,jos hänelläkin on alzheimer?Hetken epäröimättäkään,vastasin,juoksen heti karkuun,ja kovaa!
Ei ikinä enään!!- hirtehistä...
No et kai koko perhettäsi menetä miehsi alzheimerin takia, jos niin miksi!?
Tuohon uuden alzheimer-miehen löytymiseen osaan kyllä sanoa vaan että tuskimpa löytyy,alzheimerillä tai ilmankaan, kyllä vapaita ikämiehiä on vähän....miehet kuolee nuorempia.
Tosin ei voi etukäteen sanoa kump i menehtyy enemmin, aika outoa tuollainen . Alzhaimer voi kestää vuosikymmeniä. - ristiina ja tytär
hirtehistä... kirjoitti:
No et kai koko perhettäsi menetä miehsi alzheimerin takia, jos niin miksi!?
Tuohon uuden alzheimer-miehen löytymiseen osaan kyllä sanoa vaan että tuskimpa löytyy,alzheimerillä tai ilmankaan, kyllä vapaita ikämiehiä on vähän....miehet kuolee nuorempia.
Tosin ei voi etukäteen sanoa kump i menehtyy enemmin, aika outoa tuollainen . Alzhaimer voi kestää vuosikymmeniä.Meidän alzheimer edennyt 3 vuodessa keskivaikeaan,jos pari vuotta vielä elää niin ihme,sanoi lääkäri,nuorilla harvoin kestää vuosikymmeniä!!Ei ole mitään perheelämää,hoitolaitos tämä on,aamusta iltaan!!
- 12-16
ristiina ja tytär kirjoitti:
Meidän alzheimer edennyt 3 vuodessa keskivaikeaan,jos pari vuotta vielä elää niin ihme,sanoi lääkäri,nuorilla harvoin kestää vuosikymmeniä!!Ei ole mitään perheelämää,hoitolaitos tämä on,aamusta iltaan!!
Tosi kurjaa kun teillä tilanne on noin nopeasti edennyt... Huomasitko silloin sairauden alkuvaiheessa kuin nopesti, että miehesi on alzheimeriin sairastunut..?
- 16+13
Olen huomannut tämän näistä kaikkitietävistä hoitajista, hoidettavani joutui sairaalaan.
Ainakin yksi hoitaja oli valmiiksi vastaan kaikkia omaishoitajia. Passataan liikaa, puututaan joka asiaan.
Hän sanoi että mieheni syö kyllä itse ja ottaa tarjottimelta lääkkeet jos ei ole heti passaamassa. Läksin kahvioon ja ajattelin että katsotaan sitten.
Kun tulin takaisin, oli ruoka koskemattomana, marevan tabletti lattialla sängyn vieressä, oli yrittänyt ottaa itse.
Miehen kädet ei toimi, se vain ei mennyt millään jakeluun. sitten mies jotui toiselle osastolle, siellä oli aivan erilainen kohtelu.
Onneksi ei tarvinnut olla kauan sillä osastolla, olisi jäänyt ilman lääkkeitä ja ruokaa. - niin niin ,ihan tott
Tuskimpa hoitaja on ollut mitenkään "omaishoitajia vastaan" opahan vaan yrittänyt hoitaa kuntouttavalla työtteella jotta asiakkaan omatoimisuus säilyisi. Jos kaikki tehdään ja paapotaan valmiiksi, hoidettava passivoituu ja tylsistyy nopeasti...sensijaan omatoimisuutta yritetään laitoksissa tukea mahdollisimman pitkään.
Usein nämä omaishoitajat todella ovat rasittavampia kuin heidän hoidettavansa. Omainen on monta kertaa niin uupunut että purkaa uupumuksensa, pettymyksensä ja usein masennuksensa hoitajiin, mollaten näitä, sensijaan että olisi kiitollinen että on paikka jonne hoidettavansa viedä intervallijaksolle.
Ja tietenkäänhän ei sitten missään osata omaishoitajan mielestä hänen hoidokkiaan hoitaa tarpeeksi hyvin!- 10+9
Minusta kenenkään omaishoitajan EI tarvitse olla kiitollinen, että löytyy paikka vapaapäivien ajaksi... MInkä ihmeen takia meidän pitäisi olla kiitollisia. Eipä näy tavalliset työssä käyvätkään olevan kiitollisia, siitä että saavat kunnon palkaa, 8 tunnin työpäivät ja viikottaiset vapaapäivät ja 5-6 viikon vuosilomat.
Hoh hoijaa
NIin muuten, oletteko ajatelleet millaiseksi meidät kasvatetaan, aina pitää pärjätä itse, huolehtiminen tai avustaminen taitaa olla ylellisyyttä.
Mä en kyllä viitsi tällä palstalla käydä lukemaan kuinka rasittavia me omaishoitajat ollaan..
- 16+13
En kyllä puutu ammatti-ihmisten hoitotoimenpiteisiin.
Mutta tiesin 100% varmasti että mies ei syö itse, ei ollut pystynyt syömään yli viiteen vuoteen, saati ottamaan lääkkeitään.
Olisiko Marevan tabletti tehonnut paremmin lattialta kun potilas sen aivan omatoimisesti lattialle pudotti.
Tämä on niitä harvoja kertoja että olen jotunut valittamaan, silloinkin yritin olla mahdollisimman huomaamaton. - ristiina ja tytär
"tehdään ja paapotaan",juujuu..nimim"niin niin,ihan tott"tosiasiahan on että meidän omaiset taantuu yleensä olleessaan hoidettavan ,vaikkapa vaan intervallissa,makaamista ja käytävillä istumistahan se on...mutta kun meillä ei ole muuta vaihtoehtoa,jos haluaa vapaata ja hoitoa,kun laittaa hoidettavamme osatolle!!Aamusta iltaan kädestä pitäen joudun 24/7 neuvomaan,miten syödään,ota pilleri,niele se ,pese,pissi ,syö pese,pissi ,ota pilleri....ei meiän ukko ota pilleriä jos ei melkein suuhun työnnä,kun on vaikea dementia,omatoimisuus HÄVINNYT!!!Kerran suutuin,kun näin miten eräs hoitaja kävi sanomassa alzheimerpotilaalle,syö nyt ,ole nyt kiltti ja syö,vartin se rumba kesti.se raukka ei osaanut ottaa ruokaa lusikallaan,ei ollut enää mitään aivoissa ,mikä ois käskenyt ottamaan lusikka käteen ja ruokaa suuhun...mie lopulta syötin ja ruoka maistui hyvin!!Ammattitaitoako,,,,olenko uupunut???
- :O
Niin, niin, ihan tott. Kirjoitti
>Usein nämä omaishoitajat todella ovat rasittavampia kuin heidän< hoidettavansa.
Jos asenne jo etukäteen on tuollainen.....
Miten kunnollinen yhteistyö voi onnistua. Jos pitää itseään ammatti-ihmisenä luulisi myös tajuavan mihin potilas pystyy.
Omaishoitajaa on kiva syyttää paapomisesta ja potilaan omatoimisuuden pilaamisesta.
Mielestäsi meidän pitäisi olla nöyrän kiitollisia siitä että saamme joskus vähän vapaatakin:))))
Hirveää tekstiä "alan ammattilaiselta". - zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Aivan asiallista tekstiä ammattilaiselta, ja taisipa hieman kolahtaakin...))päätellen noista kärttyisistä viesteistä joista huokuu katkeruus ja uupumus....jo nuo viestit puhuvat karua kieltään millaista on arvostuksenne hoitajia kohtaan, kuten sanottu usein ei kukaan osaa hoitaa omaishoitajan hoidettavaa..:))
ja kyllä kiitollisuus on paikallaan yhteiskuntaa ja hoitajiakin kohtaan, että on paikka jonne omainen viedä lomienne ajaksi. näin ei aina ole ollut.
Olettehan tekin aikannanne oletettavasti käyneet työssä ja eläneet sitä normaali elämää, sairauden aika vaan iän myötä tulee, ei se ole hoitajien syy että juuri teidän omaisenne sairastui muistisairauteen...
myös alzhaimer potilaan vointi vaihtelee, ja saattaa olla parempia päiviä jolloin syöminenkin onnistuu omatoimisesti.
ja kovin vaikeasti dementoitunutta ei enää kotona pysty kukaan hoitamaan, etten usko ihan noin heikkokuntoisia ja vaikeasti dementoituneita kotihoidossa olevankaan joista kerrotte..:))
Jos ihminen ei enää ollenkaan pysty syömään omatoimisesti, ei hän pysty liikkumaan , eikä pissaamaankaan käskien, vaan pissat ja kakat tulee vaippaan omine aikoineen.Silloin hän on jo vuodepotilas.!
Syömisen ja nielemisen taidon alzhaimer potilas nimittäin menettää viimeksi,!!
nm. yli 30v muistipotilaita hoitanut!- hihih..:))
juu, kyllä se niin on että omaiset osaavat olla vaikka minkälaisia, mutta heitä kuuluu "ymmärtää"...
Sensijaan hoidettavat aivan ihania ja usein kiintyvät hoitajiin nin että hoitojakson jälkeen ei kotiin tahdottaisi lähteäkään..:))
Muistan eräänkin hurmaavan alzhaimer -herrasmiehen jka aivan ihastui minuun hoitojaksolla, ja kun vaimo tuli kotiin hakemaan , ei olisi millään lähtenyt, vaan ihan itkisen takertui vaan minuuun...
Että tälläistäkin voi olla ja hoidettava voi kiintyä hoitajaansa. hihih..:)) kirjoitti:
juu, kyllä se niin on että omaiset osaavat olla vaikka minkälaisia, mutta heitä kuuluu "ymmärtää"...
Sensijaan hoidettavat aivan ihania ja usein kiintyvät hoitajiin nin että hoitojakson jälkeen ei kotiin tahdottaisi lähteäkään..:))
Muistan eräänkin hurmaavan alzhaimer -herrasmiehen jka aivan ihastui minuun hoitojaksolla, ja kun vaimo tuli kotiin hakemaan , ei olisi millään lähtenyt, vaan ihan itkisen takertui vaan minuuun...
Että tälläistäkin voi olla ja hoidettava voi kiintyä hoitajaansa.En välitä kilpailusta kehen potilas kiintyy, mustasukkaisuutta en tunne, päinvastoin, olen hyvilläni jos noin on.
Meillä tulee mielellään kotiin, ainakin vielä:), jos ei halua kotiin, on se merkki siitä että voin hyvillä mielin luovuttaa hoidettavani muiden kontolle:)- florac
Tässä meidän kylän toisessa päässä asuu perhe. Äiti reilusti alle 30 v ja hoitaa kotona syvästi kehitysvammaista lastaan, omaishoitajana.Niin kauan kun lapsi on asuu kotona, ei hänellä ole minkäänlaista mahdollisuutta työelämään...
Joten zzzzzzzz nimimerkki varmaankin tajuaa, että eipä sitä normaalia työssä käynti elämää ole ollut, eikä lähivuosikymmeniin tule olemaankaan.
Itsekin kävin tähän omaishoitaja pestiin alle 40 v ja kun laskee opiskeluvuodet jne, niin eipä sitä ansiollista työelämää kertynt kymmen vuoden verran. Tai sitä muutakaan normaalia elämää ei ole ollut kovin pitkä aikaa.
Mua todella hirvittää, jos suomalaisen yhteiskunnan vanhustenhoitajien taso on tämä, että kyllä kaikki osaa lääkkeet ottaa ja syödä itse. Nyt ymmärrän, miksi lehdissä on niitä karmeita kirjoituksia hoidon tasosta. Olisi tosi hyvä, jos nämä tänne kirjottava hoitavat kertoisivat missä ovat töissä, niin voisi valitaa heidän käytöksestään..
Voi hyvänen aika, toivottavasti ne omaishoitajat olisivat nyt kuulolla, ketkä kotona hoitavat halvaantuneita, liikuntakyvyttömiä, vaipoissa olevia, syötettäviä, niitä kyllä on, niin voisivat tätä zzzzzz valistaa missä tässä mennään, ihan oikeasti.
Tämä on omaishoitajien palsta,mielestäni meillä täällä on oikeus kirjoitaa niistä meille vaikeista asioita, niin ettei tänne tulla meitä arvostelemaan. Tälllaisille "ammattihoitajille" jne varmaankin löytyy oma palsta, jossa voivat aivan rauhassa arvostella meitä omaishoitajia. - selvää näyttöä..))
NIin, kummasti näytät "saavan käsityksiä" joilla ei ole minkäänlaista todellisuutta, vaan , ihan ovat vaan omaa luuloasi,missäs kohtaa .ntekstissä muutoin sanotaan ettei saa ketään syöttää tai kenellekään ei saa antaa lääkkeitä suuhun...???
Kertoisitko kohdan muillekin, vai onkohan asia niin ettet oikein taida ymmärtää lukemaasi...???
Eli tässä näkee taas sen ettei omainen todellakaan aina ymmärrä asioita vaan vääristelee ja mustamaalaa hoitajien tekemisiäsi...))) - kaikkea....
florac kirjoitti:
Tässä meidän kylän toisessa päässä asuu perhe. Äiti reilusti alle 30 v ja hoitaa kotona syvästi kehitysvammaista lastaan, omaishoitajana.Niin kauan kun lapsi on asuu kotona, ei hänellä ole minkäänlaista mahdollisuutta työelämään...
Joten zzzzzzzz nimimerkki varmaankin tajuaa, että eipä sitä normaalia työssä käynti elämää ole ollut, eikä lähivuosikymmeniin tule olemaankaan.
Itsekin kävin tähän omaishoitaja pestiin alle 40 v ja kun laskee opiskeluvuodet jne, niin eipä sitä ansiollista työelämää kertynt kymmen vuoden verran. Tai sitä muutakaan normaalia elämää ei ole ollut kovin pitkä aikaa.
Mua todella hirvittää, jos suomalaisen yhteiskunnan vanhustenhoitajien taso on tämä, että kyllä kaikki osaa lääkkeet ottaa ja syödä itse. Nyt ymmärrän, miksi lehdissä on niitä karmeita kirjoituksia hoidon tasosta. Olisi tosi hyvä, jos nämä tänne kirjottava hoitavat kertoisivat missä ovat töissä, niin voisi valitaa heidän käytöksestään..
Voi hyvänen aika, toivottavasti ne omaishoitajat olisivat nyt kuulolla, ketkä kotona hoitavat halvaantuneita, liikuntakyvyttömiä, vaipoissa olevia, syötettäviä, niitä kyllä on, niin voisivat tätä zzzzzz valistaa missä tässä mennään, ihan oikeasti.
Tämä on omaishoitajien palsta,mielestäni meillä täällä on oikeus kirjoitaa niistä meille vaikeista asioita, niin ettei tänne tulla meitä arvostelemaan. Tälllaisille "ammattihoitajille" jne varmaankin löytyy oma palsta, jossa voivat aivan rauhassa arvostella meitä omaishoitajia.Ja tekö kuitenkin saatte arvostella ja haukkua hoitajia jotka tekevät työtään omaisenne hyväksi....?
Jos ihminen ei enää ollenkaan pysty syömään omatoimisesti, ei hän pysty liikkumaan , eikä pissaamaankaan käskien, vaan pissat ja kakat tulee vaippaan omine aikoineen.Silloin hän on jo vuodepotilas.!
Missä olet töissä?
Kyllä muukin kuin Alzhaimer potilas voi menettää käsiensä toimivuuden!
Vai etkö satu tietämään.
Jos sormet ovat kuin krampissa eivät toimi lainkaan, kuinka luulet pillerin tai lusikan pysyvän kädessä.
Olen tehnyt sen mikä on minun voimillani mahdollista että omatoimisuus säilyisi.
Tällainen ihminen saattaa olla hyväkuntoisen näköinen. Ei uskoisi että sairas onkaan.
Meilläkin makailee päivät pitkät ulkona, on ruskettunut ja hyvinvoivan näköinen, mutta jos yrittää saada sängystä ylös tai syömään itse:)) onkin jo toinen juttu.
Olen puhunut lääkärille kuntoutuksen järjestämisestä potilaalle, lääkäri sanoi että minulle pitää lisätä vapita, potilasta ei kannata kuntouttaa:(
En taatusti ole kiitollinen vapaistani, olen tehnyt oman osuuteni yhteiskunnan ja hoidettavani hyväksi.
En ikinä valita turhasta, mielestäni on eduksi että on hyvät välit hoitopaikan henkilökunnan kanssa.
Ei kai meiltä omaishoitajiltakaan ole mielipiteen ilmaisua kielletty.
Minulla ei ole mitään valittamista tällä hetkellä mieheni hoidon laadun.suhteen.- ei vanhustyöhön...
olkaa vaan kiitollisia että tälläisiä hoitopaikkoja yleensä on , ja toivotaan että myöskin jatkossa kaikille löytyisi paikka, mikä kyllä nykyisillä resursseilla ei ole ollenkaan varmaa miten yhteiskunta tulee jatkossa vanhustenhoidon järjestämään.
(Suurin osa omaishoitajista onkin kiitollisia omaisensa saamasta hoidosta, ja käyttäytyvät muutenkin fiksusti ja yhteistyö pelaa. )
16 13 nimimerkki kertoi alzhaimer potilaasta joka ei käytä käsiään, auli-aulin omaisesta ei ole kukaan kommentoinut., miksi hänen kätensä eivät liiku , joten turha loukkaantua toisille osoitetusta kommentista...)))))Emme voi mitään , jos miehesi kädet eivät toimi, eikä kuulu minulle miksi eivät!!!
mm. on valtava pula hoitajista, joita nykyään valmistuu paljonkin, mutta hakeutuvat jonnekin muihin toimipisteisiin, hoitamaan nuorempia ja virkeämpiä, enemmän akuuttipuolelle kuin vanhustyöhön...- florac
Hoitajista on pulaa... mutta on myös hoitajia, ketkä suuntautuvat myös vanhusten hoitoon ja on tosi hyvä, ettei sinne hakeude ne, ketkä ei siitä työstä pidä. Monesti siihen työhön tullaan vähän vanhempana...
Ja onhan sitä aivan väitöskirjan pohjalta podittu, että kaikilla hoitajilla ei asenne ihan paikallaan, ettei kaikkkea voi laittaa kiireen ja resurssipulan, tai rahan puutteen nimiin... Tänä syksynä tästä oli esim Hesarissa juttua...
Hoitajia kuitenkin muistuttaisin siitä, että myös heidän kannattaa olla kiitollisia, että töitä on. Jos ja kun alas ajetaan suomalainen sosiaalitoimi, niin sehän koskee sitten myös hoitajia... kun tarpeeksi palveluita vedetään alas, loppu myös hoitajien työt.. joten:o
"olkaa vaan kiitollisia että tälläisiä hoitopaikkoja yleensä on."
En ole kiitollinen, olen tehnyt sen mihin pystyn, joten miksi pitäisi tuntea kiitollisuutta.
En olisi jaksanut enempää ilman vapaita, kai on edullisempaa yhteiskunnalle sekin että hoidan minkä jaksan.
Minä en tiedä Alzhaimerista mitään, paitsi mitä olen tutttavapiirissä nähnyt.
Anteeksi jos olin kärkevä, meitä on niin monenlaisia tapauksia, jopa Alzhaimer potilaissa on varmaankin isoja eroja.
Koitetaan elää sovussa, ei ole potilaankaan kannalta hyvä jos menee kilpailuksi kenestä hän enemmän pitää, tai vaanimiseksi mitä virheitä tulee tehtyä, puolin ja toisin. Kyllä henkilökunta samoin kuin omaishoitaja yrittää tehdä niin että potilaalla on mahdollisimman hyvä olla.
Tiedän kuinka äärirajoilla henkilökunta joutuu työskentelemään, ei totisesti käy kateeksi.
Kuten olen monesti sanonut, olen onneksa kun mieheni viihtyy hoitopaikassa ja hoitajat ymmärtävät myös minun tilannettani.
Jaksamista kaikille hoitajille:)- ristiina ja tytär
Hassu tuo hoitaja joka sanoi että alzheimerpotilas kiintyi niin häneen,oiskohan jotain tekemistä muistin kanssa,kaikki muutokset muistisairaille järkyttäviä,ja varmaan myös monelle muulle pitkäaikaissairaalle,kuka nyt haluaa laitoksessa olla,ei kukaan!!Senkin tiedän,että on paljon hoidettavia,vuodepotilaita,kotona vielä,ja todella raskaita hoidettavia,olen itse käynyt tuuraamassa omaishoitajia!!Monet ei halua laittaa hoidettavansa osastolle,koska yleensä kyllä kunto romahtaa ja ei siellä kellään mielekästä!!Miksi pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on,näistä nykyhoitopaikoista,ihmisten säilöntää,vaipan kanssa yleensä juostaan ovella jo vastaan,vaikka mieheni tekee tarpeensa itse jos vaan joku viitsii näyttää missä vessa on,siis VIITSII!!Monella laitoshoitajalla on kyllä asennevamma,monesti olen joutunut puuttumaaan errän hoidettavan huonoon kohteluun,uhiteltu sun muuta!Jokainen omaishoitaja on kullan arvoinen,joka hoitaa omaistaan,yhteiskunta säästää valatavsti kun meitä on olemassa,ja hoidettavilla yleensä paras kotona.Minä olen ehkä uudentyyppinen,koska vaadin sanon kun miulla sanottavaa,yhteiskunnan on velvolliinen antamaan hyvää ihmistä arvostavaa hoitoa,oli sairaus mikä vaan!!Kaikkia kuuluu kohdella ystävällisesti ja kohteliaasti,ei kukaan valitse sairauttaan,se tulee taloon jos tullakseen.Elämä mullistuu,kaikki menee uusiksi,surutyö on valtava,ja sitten pitäisi vielä jaksaa lohduttaa sairasta.Olen itse ottanut kärkevästi alzheimerin esille,koska se lisääntynyt nuorilla ja nuorilla monesti sitten lapsia vielä kotona!!itse olen kaik järjestänyt,antanut tyttärelleni tukihoitoa,apua anonut ja jopa kontillani välillä,joskus jopa uhkailin että eron otan jos ei miestäni auteta,kaikki käyty läpi...ihan ihtekseni!Nyt miulla mies intervallissa,vanhustenosastolla,ei se herkkua ole,ja oikeestaan väärä paikka,mutta muuta ei ole,omatunto huono ja tuska suuri,mutta miun pitää lasta vielä kasvattaa,ja elää itsekin,omaishoitajuus on visainen asia,ja raskas,ja jos joku vielä tulee haukkumaan miten me paapotaan omaisiaan ,en voi siihen muuta sanoa,kuin tervetuloa meille,katsomaan miten paapon...mie meen silläaikaa vaikka lomamatkalle!!
- 7+2
Kirjoitat asiaa -ristina ja tytär- ja sinulla on siitä myös kokemusta...
- vaivaishiiri
On tosi ikävää lukea, ettei laitosjaksolla pääse edes vessaan... ei kukaan tosiaankaan ole tuon tasoisesta hoidosta kiitollinen, tuo asennevamma on kyllä aika osuva sana.
- mies vaan......
Jos jaksottaisit hieman tekstiä, paatostasi olisi helpompi lukea..:))
Siis painat enterillä välilyönnin aina välillä ettei tule yhteen pötköön, ylipitkiä tekstejä on muutenkin hankalaaa lukea, ja jos vielä yhtenä pötkönä koko teksti niin lukematta jää...
Hoitajien syytä ei ole se että koet vanhustenhuollon "säilönnäksi"
He tekevät raskasta ja vastuullista työtään parhaansa mukaan. Olot laitoksissa eikä muutaan kunnalliset vanhustenhoito järjestelyt ole heidän määrättävissään.
Myöskään miehesi sairastuminen ei ole hoitajien eikä kenenkään syytä.
Ja vielä, kohteleko sinä itse puolestasi kaikkia ystävälliseti, kuten vaadit muilta?
- Hoitaja & mies
zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
5.10.2011 10:06
Aivan asiallista tekstiä ammattilaiselta, ja taisipa hieman kolahtaakin...))päätellen noista kärttyisistä viesteistä joista huokuu katkeruus ja uupumus....jo nuo viestit puhuvat karua kieltään millaista on arvostuksenne hoitajia kohtaan, kuten sanottu usein ei kukaan osaa hoitaa omaishoitajan hoidettavaa..:))
Luettuani viestiketjun tulin siihen tulokseen että nuo sanat jotka olivat tarkoitetut omaishoitajille sopivatkin ns. ammatti henkilönä itseään pitävään kirjoittajaan/kirjoittajiin huomattavasti paremmin kuin omaishoitajiin.
Ainakin sen perusteella millaista tekstiä täällä on saanut lukea.
Kauhistuttaa ajatuskin että hoidettavamme joutuisivat tuollaisten armoille. - 14-13
Niin sehän se on, vaikka on vapaapäivä ja pitäisi levätä ja kerätä voimia, takaraivossa jyskyttää koko ajan huoli omasta omaishoidettavasta..
- Pirre*
Kartoittaja, ja mitä omaishoitajuuteni pätevyyteen tulee, niin uskoisin 43 avioliittovuoden riittävän.
- venlaaaa
Kantapään kautta oppinut.
Alku oli kivikkoista, mutta vuosien varrella oppii.
Moni asia, lääkeistä huolehtiminen, kaikki mikä kuuluu normaaliin elämään syöttämisestä ja puhtaudesta lähtien.
Nyt kaikki sujuu.
Kun joutuu pystymetsästä varsin yllättäen omaishoitajaksi, on moni asia hakusessa. Sain apua kotisairaanhoidosta ja omaishoidon vastaavalta.
Nyt pärjätään ilman apua.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2976844Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652069- 1751797
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151287- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71156RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541066Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411031Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982