ollaan oltu kohta 4 vuotta yhdessä, 3 kihloissa.. meillä on yhteinen 1,5 vuotias poika ja mun esikoinen 4,5v, myös poika.
en tiedä miten tätä kaikkea niin osais selittää, kun en halua tuomita ja jyrätä miestäni täysin, koska vikaa todella on mussakin.
olen 24, aika nuori kuitenkin, ja tiedän, hätiköity on kihlauksen, lapsen ym ym kanssa, joten turha siitä tänne vittuilla.. noh..
mä tosiaan olen aina uskonu ja toivonu, että vain kerran menen kihloihin ja naimisiin jne.. siksi en ole antanut periksi suhteessamme..siis myös lapset ja yhteinen historia vaikuttaa.
meidän nykytilanne on tämä. en tule kuulluksi, jos joku ahdistaa mieltä. asiat kaivaa liikaa päätä, vaikka yritän unohtaa. ensikertaa kun raivonpuuskissa raskaana sanoin ettei tästä tule mitään ja mies lähti omalle paikkakunnalle, harrasti seksiä jonkun työkaverinsa kanssa.. perustelut oli selvät, ei oltu yhdessä silloin, (viikon oltiin erossa) on ollut deitti-ilmoitusta netissä, seksisaiteilla mulkun kuvia, facessa kirjoittelua exien kanssa.. joskus kauan sitten sanoin että joskus voisin harkita toista naista meidän kanssa sänkyyn, KUNHAN itse olen siihen valmis ja saan ITSE päättää kumppanin. (en ole niin kovin ahdasmielinen ihminen, kai..?) kerran, n. puolivuotta sitten baarissa mieheni tuli kovin iloisena kartomaan että hänellä olisi yllätys..odottelin tunnin, kunnes viimein mieheni ilmoitti, että on löytänyt meille naisen kolmanneksi, yli 50v naisen jonka kanssa hän ennen minua oli nussinut.. toisella kertaa sanoi miten nyt vasta kolmenvuoden jälkeen olen osannut ottaa poskeen, jotta siihen mennessä ehdottomasti paras on ollut ennen minua ollut ex.. nuo kaikki on tietenkin selitettävissä. ei mies tarkoittanut pahaa, känni ym, pitää olla huumoria.. tottakai pitää olla huumoria, ja olen todellakin yrittänyt kaikin keinoin olla miettimättä noita mitään asioita,, en vain pysty unohtamaan. asiat on käännetty niin että itse olen aiheuttanut kaikki, kärsin itse huonoa omaa tuntoa hänen tekemisistään.
olen tehnyt virheitä, olen lukenut sähköposteja, koska en ole osannut luottaa, vaikka kovasti haluaisin, mutta niin en olisi tehnyt, jos luottoa olisi.
siis, miehelle olen tehnyt hyvi selväksi sen, että olen ollut niin lyöty edellisessä suhteessa, kaikin puolin, että jos todella rakastaa, ja haluaa muita tai ei kiinnosta, jättäisi, ettei satuta liikaa, koska olen todella hauras, käynyt terapiat ym läpi, niin paljon joskus sattui..
eikö rakkaus ole sitä että jättää, jos ei kykene antamaan toiselle sitä mitä ansaitsee..? tai olisko sittenkin niin että mun täytyis tehdä se, kun rakastan, enkä mä ansaitse häntä? kun en tiedä..en vain saatana tiedä, en jaksa kirjoittaa edes kaikkea kun en osaa, osaisi puhua, antaa tulla kaiken puheensorinana ulos, ei kukaan pysyisi perässä edes.. ehkäpä mä hakeudun hoitoon ku tästä hittovie tuu mitään..
en tiedä miten tätä kaikkea niin osais selittää, kun en halua tuomita ja jyrätä miestäni täysin, koska vikaa todella on mussakin.
olen 24, aika nuori kuitenkin, ja tiedän, hätiköity on kihlauksen, lapsen ym ym kanssa, joten turha siitä tänne vittuilla.. noh..
mä tosiaan olen aina uskonu ja toivonu, että vain kerran menen kihloihin ja naimisiin jne.. siksi en ole antanut periksi suhteessamme..siis myös lapset ja yhteinen historia vaikuttaa.
meidän nykytilanne on tämä. en tule kuulluksi, jos joku ahdistaa mieltä. asiat kaivaa liikaa päätä, vaikka yritän unohtaa. ensikertaa kun raivonpuuskissa raskaana sanoin ettei tästä tule mitään ja mies lähti omalle paikkakunnalle, harrasti seksiä jonkun työkaverinsa kanssa.. perustelut oli selvät, ei oltu yhdessä silloin, (viikon oltiin erossa) on ollut deitti-ilmoitusta netissä, seksisaiteilla mulkun kuvia, facessa kirjoittelua exien kanssa.. joskus kauan sitten sanoin että joskus voisin harkita toista naista meidän kanssa sänkyyn, KUNHAN itse olen siihen valmis ja saan ITSE päättää kumppanin. (en ole niin kovin ahdasmielinen ihminen, kai..?) kerran, n. puolivuotta sitten baarissa mieheni tuli kovin iloisena kartomaan että hänellä olisi yllätys..odottelin tunnin, kunnes viimein mieheni ilmoitti, että on löytänyt meille naisen kolmanneksi, yli 50v naisen jonka kanssa hän ennen minua oli nussinut.. toisella kertaa sanoi miten nyt vasta kolmenvuoden jälkeen olen osannut ottaa poskeen, jotta siihen mennessä ehdottomasti paras on ollut ennen minua ollut ex.. nuo kaikki on tietenkin selitettävissä. ei mies tarkoittanut pahaa, känni ym, pitää olla huumoria.. tottakai pitää olla huumoria, ja olen todellakin yrittänyt kaikin keinoin olla miettimättä noita mitään asioita,, en vain pysty unohtamaan. asiat on käännetty niin että itse olen aiheuttanut kaikki, kärsin itse huonoa omaa tuntoa hänen tekemisistään.
olen tehnyt virheitä, olen lukenut sähköposteja, koska en ole osannut luottaa, vaikka kovasti haluaisin, mutta niin en olisi tehnyt, jos luottoa olisi.
siis, miehelle olen tehnyt hyvi selväksi sen, että olen ollut niin lyöty edellisessä suhteessa, kaikin puolin, että jos todella rakastaa, ja haluaa muita tai ei kiinnosta, jättäisi, ettei satuta liikaa, koska olen todella hauras, käynyt terapiat ym läpi, niin paljon joskus sattui..
eikö rakkaus ole sitä että jättää, jos ei kykene antamaan toiselle sitä mitä ansaitsee..? tai olisko sittenkin niin että mun täytyis tehdä se, kun rakastan, enkä mä ansaitse häntä? kun en tiedä..en vain saatana tiedä, en jaksa kirjoittaa edes kaikkea kun en osaa, osaisi puhua, antaa tulla kaiken puheensorinana ulos, ei kukaan pysyisi perässä edes.. ehkäpä mä hakeudun hoitoon ku tästä hittovie tuu mitään..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kauhea tilanne mielestäni.. toisaalta voin samaistua kun sanoit: "mä tosiaan olen aina uskonu ja toivonu, että vain kerran menen kihloihin ja naimisiin jne.. siksi en ole antanut periksi suhteessamme..siis myös lapset ja yhteinen historia vaikuttaa." Itse ajattelen samoin ja ajatus erosta tuntuu niin käsittämättömän vaikealta sen takia.. Oma mieheni myös kääntää kaiken syykseni, mutta se kun siihen on havahtunut on mielestäni auttanut jo vähän.. Tietää milloin "isku" tulee ja oppii nostamaan panssarin eteen, sitä myötä itsetunto on alkanut kohoamaan vähän. Toisaalta se on tehnyt osan minusta kylmäksi ja osa minusta on kuollut.. Lähde heti, jos vain suinkin pystyt, on neuvoni.. Tiedosta että hän yrittää manipuloida ja alistaa sinua.. vaikka mikä minäkään neuvomaan olen.. Itse vuosia suunnitellut miten sen lähdön tekisin jne..
Mutta mielestäni miehesi käytös on uskomattoman törkeätä! jos sillä on joku seksiaddiktio? Ansaitset parempaa kuin hänet! Entä jos vaikka neuvolasta kysyisit mihin voisit mennä juttelemaan? Olet niin nuorikin, elämän ovet avoinna..