Hän on töissä, minä toistaiseksi kotona lasten kanssa. Hän tulee töistä puhuu lasten kanssa sen kummemmin minua huomioimatta. Kaikki mun siivoukset, ruuat ja silitetyt paijat on itsestäänselvää... se ei yritä mitään meän suhteen eteen... tekee lasten kans paljon ja kotitöitä myös,,,. sillä ei ole minkäänlaista kiinostusta tehä mun kans mitään paitsi jos minä järjestän kaiken... aina kääntää muiden syyks kaiken... ehkä olen huomionkipeä mutta pakko saada edes jutella eikä hän etes juttele... mulla ei ole muuta seuraa...
en ymmärrä miestäni
kdkk
5483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
- Jutelkaa kiitoksista: kiitätkö sinä häntä töistä ja elannosta? Voisitko sitten pyytää, että teillä kiitettäisiin enemmän. Tai alkaa vaan kiittää ja muistaa.
- Tee itse teidän suhteen enemmän, niin saat siitä enemmän. Laita ruokaa ja välillä kauniit liinat, kukkia pöytään... Ihan omaksikin iloksi!
- Ala jättää hänelle hauskoja viestejä, tekstaa rakkauden tunnustus kesken päivää, anna itse hänelle kukkia. Ala huomioimaan ja kokeile tekeekö se suhteeseenne mitään lisää.
- Ala keskustella enemmän, soittele kavereille ja ala käymään jumpissa, missä on vauvaparkki. Niitä on vaikka kuinka paljon. Muista ihmisä maileilla, tekstaa, soita...
- Ala käymään vauva/lapsijumpissa (tai uimassa) ja muskareissa, niissä on myös muita aikuisia. Myös lasten vanhemmat osallistuvat ja yleensä juttua syntyyy aika kivasti, kun on muita samassa veneessä.
- Tee siis itsestäsi jutteleva, aktiivinen, onnellinen, osallistuva ja lasten kanssa harrastava äiti. Mieheesi et voi vaikuttaa, ehkä hän lähtee pikkuhiljaa mukaan, ehkä ei lopultakaan (tiedät sen noin vuodessa) mutta sinusta ainakin tulee paremmin voiva, parempi äiti ja parempi vaimo.
- Kun huomioit toista, huomioit itseäsi, kun teet noita asioita, mieti aina, miten paljon paremman mielen itsekin saat. Älä tee niitä uhrautuaksesi vaan myös ilahduttaaksesi itseäsi: parempaa ruokaa, väriä elämään, parempaa seksiä, enemmän harrastuksia, muita ihmisiä, rakkautta elämään, kiitoksia... Sitten muistat myös arvostaa itseään koko ajan enemmän, kiität ja kannustat itseäsi jokaisen hyvän työn jälkeen, nauti siitä hyvästä työstä itsestään. Muistat, että oletkin aika kiva tyyppi ja hyvä vaimo. Huomaat, että kivoja vanhempia käy muuallakin, saat osallistua.
- Älä anna miehesi mielialojen vaikuttaa negatiivisesti: jos hän ei huomioi, niin oma on menetyksensä. Jos hän on huonolla tuulella, se on hänen tunteensa. Ei sinun. Jos hän ei heti lähde mukaan niin sitten ei, tämä on sitten ensin sinun juttusi. Jos hän ihmettelee, niin selitä, että no, koska haluat omaan elämääsi väriä. Älä suutu: muutokset aiheuttaa aina vastarintaa, miehesi saattaa ihmetellä. Ei kannata lannistua!
Uskon, että miehesikin saattaa innostua, tai ei koskaan voi tietää, mutta tärkeintä olisi, että sinä saisit väriä, muitakin ihmisiä, ryhtiä, aktiivisuutta, ja se joka eniten antaa, se eniten saakin. Jos jotain haluaa saada, pitää jotain tehdä: mitä enemmän teet, sitä enemmän saat.
Mutta sinun pitää itse alkaa tekemään jos aijot saada tietää.
Mikäli alkaa tuntua, että miehesi ei sittenkään huomioi yhtään, että liitto on aina vaan kuollut, vaikka itse olisit elossa, ettei mikään auta, kiitokset ja huomioinnit millään riitä jne. jonka tosiaan tiedät vuoden päästä, niin on ehkä aika myöntää tosiasiat ja erota. Nyt voit vielä yrittää.
Oletkohan joku tuttu kun nuin hyvin jaksoit vastata... Olet oikeassa harvoin ajattelen itseäni olen jo aivan ku joku ärsyttävä marttyyri... ja voisin ymmärtää itsekkin miestäni paremmin... hän kuitenkin auttaa kotitöissä ja rakastaa lapsiaan... kaipaan vaan seuraa... en kuulema ymmärrä kun en itse koe mutta voi kai parisuhteeseen jotaki antaa vaikka töissä käykin... alan vaan pelätä että hän pettää... ja harmittaa kun ei saada yhteistä iloa mistään... no ok saadaan me lapsista... tietenki... en tiä... t. ikuisesti lapsellinen tai ehkäpä vaan rakkautta kaipaava...
"harmittaa kun ei saada yhteistä iloa mistään"
Veikkaan, että noin on suurimmassa osassa parisuhteista. Ennen kuin on lapsia, toinen puoliso saattaa viihdyttää toista suostumalla tämän lempipuuhiin, mutta lasten tultua kaikki liikenevä energia menee heihin.
Olet nyt aikuinen. Teidän pitää kummankin kantaa osanne taakasta olematta taakkana puolisolle.
Jeps. tää oli hyvin sanottu. Sun pitää lähteä ulkomaailmaan ihmisten pariin, saada siitä hyvää mieltä.
Asiaa voi katsoa myös miehesi näkökulmasta. En tiedä millaisessa työssä hän on mutta ehkä hänellä on siellä työkaverit tai asiakkaat, ajatukset ovat työssä ja hän antaa energiaansa työn tekemiseen. Kun hän tulee kotiin, hänellä on vastassa puoliso joka odottaen että hänelle annetaan, pidetään seuraan, tehdään kotitöitä, ollaan lasten kanssa, tuodaan uutisia ulkomaalimasta jne. Milloin hänelle annetaan jotain? Kodin pitäisi olla myös se rentoutumisen paikka.
Kyse on siis epäsuhdasta. Sinulle voisi olla hyvä hankkia jotain omaa tekemistä, kavereita, harrastuksia jotta sinullakin olisi annettavaa sieltä miehellesi? Sitähän se parisuhde on, vastavuoroista antamista. Yksi ihminen ei pysty olemaan lähde, josta ammennat kaiken tarvitsevasi.