Olen 25v miesopiskelija. Minua vaivaa heikko itsetunto ja itseluottamus. Itsevarmuutta ei juurikaan ole. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, eikä minulla ollut ystäviä tai kavereita. Pari harrastuskaveria oli, mutta hekin olivat toiselta paikkakunnalta. Kiusaaminen liittyi ulkonäköön. Olen saanut kyllä myöhemmin positiivistakin palautetta ulkonäöstäni. Sitten lähdin opiskelemaan yliopistoon ja ajattelin, että nyt alkaa uusi elämä. Odotukset olivat korkealla. Pitäisi olla tyytyväinen. Nyt minulla on kolme ystävää. Tosin yhtä näen tosi harvoin ja yhdellä on paljon omia kiireitä. Yhteen olen vähän tympääntynyt, kun hän ei kiinnosta mikään muu kuin tietokoneen ääressä istuminen ja valittaminen. Hän on tosi negatiivinen ja jotenkin hänen käyttäytymisensä on ruvennut ärsyttämään. Tältä kaveriltani puuttuvat täysin sosiaaliset taidot ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Empatiakyky puuttuu täysin. Sitten minulla on mukava harrastus, jossa on mukavia harrastuskavereita ja porukassa on hyvä yhteishenki. Valitettavasti en ole heihin sen syvällisemmin tutustunut, enkä ole heihin ystävystynyt, niin että olisi tekemisissä harrastusjuttujen ulkopuolella. Parin kanssa silloin tällöin. Tyttöystävää olen kaivannut pitkään, mutta jotenkin mennyt usko siihen, että löytäisin sellainen kivan tytön, joka rakastaisi minua. Lopputulos on kuitenkin se, että asiani ovat ainakin paremmin kuin aikaisemmin. Minulla on ainakin jonkinlainen sosiaalinen verkosto eli pitäisi olla tyytyväinen. Jollain ei ole ketään, jonka kanssa jutella.
Varmaankin kiusaamisesta johtuen olen aika hiljainen porukassa ja vähän varovainen toisten ihmisten kanssa. Haluaisin tutustua muihin ihmisiin, mutta jotenkin tuntuu, että tutustuminen jää puolitiehen. Tutustuminen jää sellaiselle hyvänpäivän tuttu tasolle. Tuntuu myös siltä, että muut eivät halua ottaa kontaktia minuun, eikä tutustua. OIen periaatteessa melko sosiaalinen ja puhelias ystävieni kanssa, mutta vähnkään vieraampien kanssa en oikein tiedä, että mitä sanoisi tai mitä juttelisi. En oikein osaa tutustua ihmisiin. Voisivat muutkin olla aktiivisempia tutustumaan minuun. Ehkä se, että olen hiljainen ja ehkä vähän varovainen antaa vaikutelman, että en halua ketään lähelleni. Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja liian herkästi mietin, että mitä he mahtavat minusta ajatella ja pitävätkö he minusta.
Tässä yksi päivä juttelin yhden tyttökaverini kanssa halustani löytää tyttöystävä ja meillä oli hyvä ja mukava keskustelu asiasta. Hän sanoin mm. että minun pitäisi luottaa enemmän itseeni ja olla itsevarmempi. Minulla on lievä vamma kasvoissani, joten kasvoissani on tiettyjä poikkeavia piirteitä. Tyttö sanoi, että ei minussa ole mitään sellaista vikaa mikä estäisi ystävien, kavereiden tai tyttöystävien saamisen. Olen saanut muutamalta tytöltä, johon olen ollut ihastunut tylyä kohtelua.Netistäkin olen yrittänyt seuraa hakea, mutta siellä meno on tosi pinnallista ja viestittely katkeaa melkein aina kuvanvaihtoon. Tähän tyttö sanoi, että ei heistä pidä välittää, eivätkä nämä huonosti kohdelleet tytöt ole minun arvoisiani. Jäin vain miettimään tätä, että millaisia keinoja on parantaa omaa itseuntoa, itseluottamuta ja itsevarmuutta? Olen kieltämättä aika epävarma itsestäni, enkä luota omiin kykyihini. Miten voisin oppia olemaan avoimempi ja rennompi vieraiden ihmisten joukossa? Miten oppia juttelemaan ihmisten kanssa ja tutustumaan heihin? Jotenkin on vaikea keksiä jutunaiheita, vaikka ei se tutumpien ihmisten kanssa ole vaikeaa. En myöskään pidä ulkonäöstäni. Miten päästä eroon tälläisistä negatiivisista ajatuksista ja parantaa omaa kiinnostavuutta muiden silmissä?
Olen käynyt juttelemassa kahden YTHS:n psykologin kanssa muutaman kerran tästä asiasta, mutta ei heistä tunnu olevan apua. Jotenkin luulisi, että psykologit osaisivat auttaa, mutta näköjään se ei ole ainakaan itsestään selvää. YTHS:n psykologeilla tosin käy paljon opiskelijoita ja minäkin sain aikoja hieman vajaan kuukauden välein. Aika vaikea psykologin on paneutua yhden ihmisen ongelmiin, jos käyntejä on harvoin ja asiakkaita paljon.
Varmaankin kiusaamisesta johtuen olen aika hiljainen porukassa ja vähän varovainen toisten ihmisten kanssa. Haluaisin tutustua muihin ihmisiin, mutta jotenkin tuntuu, että tutustuminen jää puolitiehen. Tutustuminen jää sellaiselle hyvänpäivän tuttu tasolle. Tuntuu myös siltä, että muut eivät halua ottaa kontaktia minuun, eikä tutustua. OIen periaatteessa melko sosiaalinen ja puhelias ystävieni kanssa, mutta vähnkään vieraampien kanssa en oikein tiedä, että mitä sanoisi tai mitä juttelisi. En oikein osaa tutustua ihmisiin. Voisivat muutkin olla aktiivisempia tutustumaan minuun. Ehkä se, että olen hiljainen ja ehkä vähän varovainen antaa vaikutelman, että en halua ketään lähelleni. Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja liian herkästi mietin, että mitä he mahtavat minusta ajatella ja pitävätkö he minusta.
Tässä yksi päivä juttelin yhden tyttökaverini kanssa halustani löytää tyttöystävä ja meillä oli hyvä ja mukava keskustelu asiasta. Hän sanoin mm. että minun pitäisi luottaa enemmän itseeni ja olla itsevarmempi. Minulla on lievä vamma kasvoissani, joten kasvoissani on tiettyjä poikkeavia piirteitä. Tyttö sanoi, että ei minussa ole mitään sellaista vikaa mikä estäisi ystävien, kavereiden tai tyttöystävien saamisen. Olen saanut muutamalta tytöltä, johon olen ollut ihastunut tylyä kohtelua.Netistäkin olen yrittänyt seuraa hakea, mutta siellä meno on tosi pinnallista ja viestittely katkeaa melkein aina kuvanvaihtoon. Tähän tyttö sanoi, että ei heistä pidä välittää, eivätkä nämä huonosti kohdelleet tytöt ole minun arvoisiani. Jäin vain miettimään tätä, että millaisia keinoja on parantaa omaa itseuntoa, itseluottamuta ja itsevarmuutta? Olen kieltämättä aika epävarma itsestäni, enkä luota omiin kykyihini. Miten voisin oppia olemaan avoimempi ja rennompi vieraiden ihmisten joukossa? Miten oppia juttelemaan ihmisten kanssa ja tutustumaan heihin? Jotenkin on vaikea keksiä jutunaiheita, vaikka ei se tutumpien ihmisten kanssa ole vaikeaa. En myöskään pidä ulkonäöstäni. Miten päästä eroon tälläisistä negatiivisista ajatuksista ja parantaa omaa kiinnostavuutta muiden silmissä?
Olen käynyt juttelemassa kahden YTHS:n psykologin kanssa muutaman kerran tästä asiasta, mutta ei heistä tunnu olevan apua. Jotenkin luulisi, että psykologit osaisivat auttaa, mutta näköjään se ei ole ainakaan itsestään selvää. YTHS:n psykologeilla tosin käy paljon opiskelijoita ja minäkin sain aikoja hieman vajaan kuukauden välein. Aika vaikea psykologin on paneutua yhden ihmisen ongelmiin, jos käyntejä on harvoin ja asiakkaita paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kokenut palkon samaa kuin sinä, mutta yritän koko ajan ajatella positiivisesti. olen itsekin ollut koulukiusattu ja ujo, mutta olen pelosta huolimatta asettanut itseni likoon. Nykyään laulan karaokea ja olen saanut aploodejakin. Sinulla tuntuu olevan muutama ystävä ja toivon, että osaaty olla kiitollinen heistä, sen nekatiivisen ystävän kyllä heittäisin menemään. Negatiivisuudella on taipumus tarttua ja sitä et kyllä nyt tarvitse. Itselläni oli myös ystävä joka lisäsi omaa tuskaani joten lopetin suhteen. En todellakaan tarvinnut tarvinnut sitä masentavaa soopaa lisäämään surkeuttani. Valitse siis jyvät akanloista ja keskity siihen mikä luo sinulle hyvän olon. Yksinäisyydessä nämä palstat on hyviä, pääsee vaihtamaan mielipiteitä. Muista sinussa on varmasti paljon hyvääkin.
Lainaa kirjastosta joku positiivisen ajattelun kirja.
Tee lapuille voimalauseita, joita kiinnität esim. peileihin ja jääkaapin oveen tai muualle, mistä luet niitä usein.
Lue niitä ääneen ja jauha mielessäsi aina kun muistat, erityisesti aina itseäsi koskevien negatiivisten ajatusten jälkeen.Tyyliin: "Olen hyvä!" "Olen hieno!" "Pärjään ja osaan!" "Olen komea ja pidetty." "Itsetuntoni on moitteeton!"
Nämä lauseet menevät alitajuntaan ja alkavat muokkaamaan ajatuksiasi, käyttäytymistäsi ja alkavat siis toteuttaa itse itseään aivan kuten myöskin negatiivinen ajattelusi tällä hetkellä tekee. Kokeile!
Hieno kirjoitus! Kuin suoraan omasta elämästäni.Myös minulla on todella heikko itsetunto enkä pidä itsestäni(ULKONÄKÖ)yhtään ja muutenkin koko ajan mietin mitä muut minusta ajattelevat.
Ei ole ystäviä,olen kaiketi liian sisäänpäin kääntynyt että kukaan voisi miusta pitää ;(
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samanhenkisten kanssa vaikka sähköpostilla
Olet varmaan itse ajatellut tuon ulkonäön ongelm aksi. Hymyile ulospäin,ole huomaavainen ja ystävällinen,
niin varmasti näkyy syvemmälle sisimpään. Ollut samoja tunteita nuorena, kaunottaret jäi kuitenkin sivuun,
(siis ulkonäkö). On niin paljon muita asioita mikä tekee ihmisen kiinnostavaksi. Jätä nettipalstat siellä vaan haavoitut. Ole itse aloitteellinen. Jos tapaat ihmisiä, kyllä sieltä aina joku ystäväksi muodostuu ja itsetunto alkaa rakentuu. Hyväksy itsesi sellasena kun olet, sinussa on varmasti paljon hyviä asioita ja tulee semmonen ihminen vastaa josta pidät ja hän sinusta. Siis iloisesti eteenpäin.
Vaikea kehittää itsetuntoaan ilman positiivisia kokemuksia.
En ystävysty kenenkään kanssa "oikeassa elämässä", ja nettituttujen kanssa on vaikea pitää yhteyttä. Seurustelukokemusta ei ole, ja se on luultavasti se mikä auttaa itsetunnon kehittämisessä. Mulla on vaan kokemusta kaverista, johon rakastuin, mutta joka ei rakastanut minua, ja joka ruvettuaan seurustelemaan käänsi selkänsä mulle ja vuosien kaveruudelle, sillä kavereita me oltiin jo ennen kuin mulle kehittyi sitä syvempiä tunteita. Miten voi pitää itsestään, kun ihminen josta välitti enemmän kuin kenestään toisesta, pitää sinua vastenmielisenä, tai ainakin niin arvottomana, että voi vaan sysätä syrjään löydettyään itselleen paremman tavan viettää aikaa...
Eli minua myös kiinnostaisi miten kehittää itsetuntoani ilman näitä tavanomaisia keinoja, kuten ihmisiin tutustuminen, kavereiden hankkiminen ja seurustelu. En tiedä auttavatko kaverit itsetunnon kehittämisessä, mutta ei tule ainakaan omista harvoista kavereista sellaista esimerkkiä mieleen, kuin yksi, ja kyseinen kaveri osoittaa välittävänsä minusta (mitä muut eivät tee), niin tunnen oloni jonkin arvoiseksi.
Ainoa asia jossa saan onnistumisen tunnetta, ja mikä vaikuttaa positiivisesti itsetuntooni on taidemaalaus. Silloin kun onnistun, ja saan kehuja, niin tunnen oloni paremmaksi, mutta on silti hyvin vaikeaa ottaa vastaan kehuja, ja yleensä epäilen niiden vilpittömyyttä. Mutta minkä minä sille mahdan, kun ei ole paljoakaan hyviä kokemuksia muista ihmisistä.
Ja totuus on se, että jokaiselle varmasti joku löytyy, ja harvat (jos kukaan) on fyysisesti niin kuvottava, ettei rakkaus ole mahdollista, mutta se, että siihen jaksaa aina uskoa vuosia kestävässä yksinäisyydessä, on mahdotonta. Että jos rakkaus löytyy, niin sitä kautta varmasti myös se itsetunto. Noin ainakin itse olen järkeillyt, mutta en tiedä sitten pitääkö täysin paikkansa, ettei ilman voi itsetuntoa kehittää...
Suosittelen Dale Carnegien kirjaa "miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa". Hölmö nimi joo, mutta kyse ei ole siitä että pitäisi alkaa esittää muuta kuin on, päinvastoin. Oikeasti kun niitä juttuja miettii, se helpottaa oloa ja lieventää oman itsen murehtimista kun tapaa uusia ihmisiä.
Myös tällä sivustolla
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
on eräitä tekstejä jotka minulla ovat ainakin kolahtaneet todella syvälle, auttaneet suhtautumaan lempeämmin ja hyväksyvämmin omaan itseen. Jotkut asiat oman pään sisällä voi todella muuttua kun toistaa itselleen "tämä on IHAN hyvä! tämä riittää!" kuten joku ylempänäkin sanoi, vaikeammat vaatii enemmän lempeyttä...
Tutun kuuloinen tarina. Yksi kirja mikä minua auttoi alkuun oli sellainen kuin Alitajuntasi voima, kirjoittanut Joseph Murphy. Kannattaa muutenkin tutkailla kirjastosta itseapu-kirjoja, niistä saa hyviä vinkkejä itsetunnon kehittämiseen. Kukaan muuhan ei sinun itsetuntoa voi kohentaa kuin sinä itse.
Ensinnäkin ulkoisesti ei voi tapahtua mitään muutosta ennenkuin hyväksyt itsesi sisäisesti sellaisena kuin olet. Se vaatii tietysti harjoittelua eikä ole välttämättä ihan helppoa. Kuitenkin vain sinä pystyt siihen, et voi hakea hyväksyntää ulkopuoleltasi eikä kukaan tyttöystävä voi parantaa haavojasi. Eheydy ensin itse ja sitten vedät puoleesi tyttöystäviä vain olemalla oma itsesi virheineen päivineen. Olet varmasti kokemustesi jälkeen paljon vahvempi henkisesti.
Nettimaailma on hyvä paikka mielestäni ujoille ihmisille tulla enemmän esiin omana itsenä. Mutta ei sillä asenteella, että hakee jotakuta, joka saisi kuin taikaiskusta kaikki epävarmuudet poistumaan. Kun vaikka chatissä juttelee täysin omana itsenään, ei mitään seuraa hakien, on vain olemassa sellaisena kuin on, niin voi ajan myötä huomata löytävänsä samoilla aaltopituuksilla olevia ihmisiä. Tai jos chat ei ole sinun juttusi niin aloita vaikka oma blogi. Tai liity johonkin nettiyhteisöön, keskustelupalstalle rekisteröit vakituisen nimimerkin ja tuot ajauksiasi esiin sitä kautta. Netissä pyörii paljon juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä (kuten minä:).
Älä menetä toivoasi, tämä maailma ei vain ole rakentunut meidänlaisia ihmisiä varten ;)