On äärimmäisen vaikea olla ns. tunteellinen mies, tai ainakin siltä se tuntuu. Palstat yms ovat täynnä naisia, jotka vinkuvat ja valittavat miehistä, jotka eivät huomioi heitä jne, mutta mutta.... Olen ollut ns. vapailla markkinoilla n. pari vuotta, josta osan aikaa olen yrittänyt seurustella/deittailla jne, mutta nyt taidan heittää ainakin toistaiseksi pyyhkeen kehiin, ei vaan jaksa. Osaan kyllä huomioida toisen, on mukava viettää aikaa niin yhdessä kuin erikseen, jos tietää, että toinen on olemassa siellä jossakin. Jostain käsittämättömästä syystä, jossain vaiheessa naisilla n35-40 v näyttää iskevän 40 kriisi/burnout/masennus jolloin pitää selvitellä omaa päätä ja silloinhan mies joutaa odottamaan vierellä valmiina, jos jossain vaiheessa alkaisi tykkäämään.
En ole toistaiseksi harrastanut yhden illan juttuja, vaikka se nykyään tapa tuntuu olevankin, enkä usko harrastavanikaan, ei vain ole mun juttu. Mutta en myöskään jaksa aina olla toisen vierellä odottamassa kuukausi kaupalla sitä, josko joskus myös miehen kanssa voisi tehdä jotain (enkä nyt tarkoita seksiä). Ehkä on niin, että nykyään naiset kokevat suurempia ikä kriisejä tässä 40-tietämissä ja on otettava nuorempi tai sitten on odotettava muutamia vuosia, kunnes ikäiseni naiset ovat saaneet selville mitä haluavat.
Tai ehkä onkin niin, että pitää ryypätä ja rällätä, niin joku nainen haluaa "pelastaa" minut ja sitä kautta löytyy joku :) Mutta yhtä kaikki olen sitä mieltä, että naisista on tullut itsekkäämpi eivätkä he osaa ottaa vastaan minkäänlaisia huomaavaisuuden osoituksia, ilman että epäilevät mahdollisia taka-ajatuksia. Tiedän, että me miehetkin osaamme olla hyvinkin itsekkäitä, mutta onko tasa-arvo sitä, että otetaan toiselta ne kaikki huonot puolet käyttöön...
En ole toistaiseksi harrastanut yhden illan juttuja, vaikka se nykyään tapa tuntuu olevankin, enkä usko harrastavanikaan, ei vain ole mun juttu. Mutta en myöskään jaksa aina olla toisen vierellä odottamassa kuukausi kaupalla sitä, josko joskus myös miehen kanssa voisi tehdä jotain (enkä nyt tarkoita seksiä). Ehkä on niin, että nykyään naiset kokevat suurempia ikä kriisejä tässä 40-tietämissä ja on otettava nuorempi tai sitten on odotettava muutamia vuosia, kunnes ikäiseni naiset ovat saaneet selville mitä haluavat.
Tai ehkä onkin niin, että pitää ryypätä ja rällätä, niin joku nainen haluaa "pelastaa" minut ja sitä kautta löytyy joku :) Mutta yhtä kaikki olen sitä mieltä, että naisista on tullut itsekkäämpi eivätkä he osaa ottaa vastaan minkäänlaisia huomaavaisuuden osoituksia, ilman että epäilevät mahdollisia taka-ajatuksia. Tiedän, että me miehetkin osaamme olla hyvinkin itsekkäitä, mutta onko tasa-arvo sitä, että otetaan toiselta ne kaikki huonot puolet käyttöön...
Vastaukset 3
Vanhimmat
että sinä kerta toisensa jälkeen hakeudut samankaltaisten daamien seuraan josta johtuen sinun käsityksesi naisita on hyvin suppea ... kaikki 35-40 vuotiaista naisista eivät sairasa burnoutia/masennusta tai pode kriisiä jonka johdosta he heittävät häränpyllyä koko elämälleen ...
ja nämä kriisi/burnout/masennus eivät ole millään tapaan asioita joita voidaan rajoittaa vain toiseen sukupuoleen.
Minusta olisi muutenkin melko suotavaa että ihmiset otettaisiin ihmisinä eikä miehinä ja naisina sillä kyllä elämä ja maailma on osottanut että kaikesta ihmisten tekemistä asioista pystyy suoriutumaan niin miehet kuin naisetkin - kyse on ihmistyypistä ei sukupuolesta.
Ikäluokan 40 naiset ovat oletettavasti joskus perustaneet perheen, ja moni avioliitto päätyy eron lasten lennettyä pesästä, aiemminkin. 40 eronnut tai leskeytynyt nainen välttämättä ei enää halua avioon, ei halua lapsia, ja ylipäätään ottaa takaisin ne tylsät koulujen vanhempienilloissa ja hiekkalaatikon reunalla vietetyt ajat korkojen kanssa.
On olemassa hyvin vähän ihmisiä, joita kiinnostaa syvälliset keskustelut. Olet tunneihminen, ja minä olen sellainen myös. Et vaikuta vielä ainakaan katkeralta, se on hyvä. Itse olen jo niin katkera, naisvihamielinen ja misogyyninen, että olen tilassa, josta ei ole pelastusta. En ole olemassa seksuaalisena olentona. Minua ei seksi kiinnosta, joten miksi naisetkaan olisivat minusta kiinnostuneita? Nykynainen vain ajattelee seksiä ja lompakon paksuutta. Minulla on muutama hyvä ystävä ja läheinen suhde vanhempiini ja veljeeni, se riittää toistaiseksi. Mutta elän lyhyttä onnellista taivaltani ennen minun lopullista tuhoani. Ne, joille virtaa pillumehut hanasta ovat ravintoketjun yläpäässä. Itse olen tunteellinen, herkkä ja älykäs. Älykkyyden kolme ominaispiirrettä ovat luovuus, herkkyys ja aistillisuus. Elän tällaisena joka paikan höylänä. Kerään elämääni onnen rippeitä harrastuksistani ,opiskelusta ja muista ihmisistä. Mutta koska tahansa vaihtaisin osia veljeni kanssa, joka asuu introvertissä parisuhteessa. Rakkaus naisen ja miehen välillä on elämän kohokohta, päämäärä, tarkoitus ja synty.
Joskus kivikaudella ihmiset olivat onnellisia, koska he elivät laumoissa. Naivat, nukkuivat ja söivät. Kaikki ihmisvietit, jotka ovat vieläkin virtaamassa aivoissamme, oli täydessä hehkussaan, koska he saivat toteuttaa ihmisluontoansa. Nykyään on ravinnonsaanti taattu, mutta yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus ollaan menetetty. Kumpikohan oli tärkeämpi? Jos verrataan vaikka sutta ja koiraa, niin susi metsästää ja parittelee, kun taas uroskoira on syötetty, mutta silti sen vatsassa on ontto fiilis, että jotain puuttuu. Se mikä puuttuu on koiran mahdollisuus toteuttaa nisäkäsluontoansa. Sama asia puuttuu omasta elämästäni. Keho sanoo, että pitäisi olla tyttöystävä. Mutta nykynaisten vaatimukset ovat jo valmiiksi pilvissä, niin käännän rakkauden tarpeeni misogyniaan.