En kestä enää

Mukavaa, että anoppisi on lämmihenkinen ja mukava ihminen etkä selvästikkään halua aiheuttaa hänelle mielipahaa. Voisit yrittää alkuun sellaista, että ehdottaisit anopille josko tehtäisiin tästä lähtien niin että vierailuista sovittaisiin etukäteen koska teillä olisi nyt paljon omia menoja ja tekemistä. Jos kiltisti sanominen ei riitä niin sitten pitää ottaa se riski, että joutuu sanomaan vähän jämäkämmin, josta toinen voi loukkaantua. Kuitenkin joskus rajat pitää näyttää vähän kovemmin jos ne muuten eivät mene perille. Osoittaa kyllä hieman huonojakäytöstapoja tulla oven taakse kutsumatta. Teillähän saattaa olla siellä kotona vaikka mitä meneillään...

Oikeastaan minusta, olisi miehesi tehtävä ottaa asia puheeksi äitinsä kanssa. Miehesi ei näe tuossa ongelmaa ehkä siksi, koska on itse niin paljon poissa kotoa. Anoppisi on kaiketi yksinäinen ja pitää sinua mukavana seurana kun niin usein haluaa teille tulla vaikkei miehesi ole kotona. Sinun kannattaisi selvittää asia pikimmiten, ennenkuin tosiaan suutut anopille niin että saatte ison riidan pystyyn ja asia mutkistuu.

Olisi varmaan parasta vastata puhelimeen kun hän soittaa, ja sanoa että tänään ei sovi. On helpompi estää vierailu ennakolta kuin lähettää häntä pois, jos on jo oven takana. Siispä pyydä häntä aina soittamaan ennen kuin tulee "että sitten tietää oletteko kotona" tai joku muu selitys pyynnölle. Ja kun hän soittaa, kerro joku syy miksi juuri nyt ei sovi. Onhan hänet otettava vastaan aina välillä, mutta ainakin pystyt näin harventamaan vierailuja. Samalla hän huomaa, että teillä todellakin voi olla syitä, minkä takia teille ei voi aina tulla kylään.

Miehesi äidille että meillä tullaan silloin kylään kun se meille sopii eikä silloin kun huvittaa ja jos anoppi ei usko niin sanot että jos ei lähde niin sitten soitetaan poliisi joka poistaa asunnosta tunkeilijan. Ei muuta kun nostat kissan pöydälle ja sanot anopille suoraan että nyt ei sovi ja pidät oven lukossa ja niin edelleen kerran kuukaudessa on sopiva väli anopin vierailulle ja kun kerran ilmoittaa asiallisesti niin se pitää myös mennä anopin tajauntaan ja sillä selvä. Minä miehenä en katsoisi kertaakaan vietrailuja kutsumatta ja onneksi aikoinaan välimatka teki sen ettei edesmennyt anoppi vieraillut meillä kuin kaksi kertaa kun ei omistanut ajokorttia eikä autoakaan. Ei minunkaan vanhemmat meillä käyneet kuin kutsumalaa tai oli joku lapsen juhla ja niin edelleen. Itsekkään en usein enää äitiäni käy katsomassa kun ei ole koskaan kotona ja niin edellee. Sanot anopille että sinä päätät kuka teillä vierailee ja koksa ja teet sen myös selväksi. Seuraavan kerran kun miehesi on kotona kun anoppi vieraileen niin silloin otat asian esille ja kerrot myös oman kantasi niin hyvä tulee.

Kanssa olla kahdestaan niin sanot vain anopille että nyt kotia meilla mennään nyt sekstailemaan niin kyllä se anoppi poistuu aika nopeasti ja sanot asiat suoraan niins menee helpommin perille jos menee.

Missä pappa on? Onko välit siis oman miehen kanssa niin huonot, että hakee teiltä seuraa? Ja yksi vierailuja lisäävä tekijä on aina lapsi, jos kokee tämän todella läheiseksi.

Toisaalta.. käy hiukan sääliksi tuota mummoa. Vaikuttaa ettei hänellä ole mitään muuta elämää ja hakeutuu siksi teille. Jos kokee teidät jotenkin turvasatamakseen.

Itse olen pitänyt välit miehen sukulaisiin viileinä juuri tästä samasta syystä, että alkavat vielä liian tuttavalliseksi. Ja entisinä pellon kasvatteina kun säntäävät kylään varoittamatta, kun jo nyt vierailevat toistensa luona joka päivä.

puhuisit exäni äidistä

kovin yksinäinen. Ymmärrän täysin ärtymyksesi tilanteestanne. Uskon myös, että olet niin järkevä, että et laita käytäntöön eräiden neuvoja, niiden toteuttaminen kun ei saisi muuta kuin pahaa aikaan perheessänne. Asia on arka miehellesi, onhan kyse hänen äidistään. Tuskin itsekään ilahtuisit jos miehesi alkaisi sinulle sättimään jotain sinun läheistäsi. Kotisi tuntuu olevan viihtyisä joten mummo tykkää istuskella teillä, mutta, että noinkin usein kyllästyttää kenet hyvänsä, ei lämmintä ja ystävällistä ihmistä tarvi kuitenkaan haukkua, tällaiset ihmiset kun ovat nykyaikana perin harvinaisia.

Kun mummo soittaa ja kertoo tulevansa kylään, sinä voit ystävällisesti selittää hänelle ettet mitenkään jaksa nyt ottaa vieraita vastaan. Esitä mummolle harrastuksia, lukemista, käsitöitä. Jos hänellä ei ole tietokonetta, hommatkaa sellainen ja opettakaa käyttämään sitä. Löytyykö hänelle ikäistään seuraa?

Mummolla ei juurikaan kuulosta olevan omaa elämää. Hommatkaa yhdessä hänelle aineksia rakentaa omaa elämäänsä.

Oletpa hankalassa tilanteessa, jota ei pienessä hetkessä ratkaistakaan.
Ilmiselvästi anopillasi on luopumisen ongelma. Hän haikailee mennyttä perhe-elämää, jolloin miehesi oli pieni ja hän itse tarpeellinen.
Välimeren ja aasialaisessa kulttuurissa anoppisi käytös ei olisi outoa, mutta suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että vanhojen äitien on etsittävä "oma elämä".

Anoppisi ei ole päässyt sinuksi vanhuutensa kanssa eikä ole hyväksynyt sitä, että lapsistaan joutuu ennen pitkää luopumaan. Hän ei ole löytänyt mitään korviketoimintaa tilalle.
Älä nyt kuitenkaan riko välejä anopin kanssa, vaan puhu ja puhu ja taas puhu asiasta miehesi kanssa kahden. Miehille kun ei heti mene päähän se, että se kultainen äitimuori on tosiaan liikaa silloin kun mummeli nököttää sohvan nurkassa viidettä tuntia.
Joka asiaan löytyy ratkaisu. Mummolle olisi saatava ystäviä enemmän, toimintaa ja mielialan kohenemista. Voi olla että mummo on itseasiassa masentunut ja sen vuoksi roikkuu teidän kodissanne maanvaivana.
Anopilla voisi olla lemmikkieläin, koira tai kissa, joka hieman voisi lohduttaa yksinäisyyttä.

Anoppi/mummo kuulostaa tarinan perusteella tosiaan melko yksinäiseltä ihmiseltä, joka haluaa olla kiinteä osa lapsensa perhettä. Mukava kuulla, että ap kuitenkin pitää anopistaan, tämä on hyvä lähtökohta alkaa ratkoa tilannetta. Valitettavasti en ihan täysin ymmärrä ap:n ongelmaa, sillä omasta mielestäni mummot ovat osa perhettä, joten heidän läsnäolonsa on lähes yhtä luonnollista kuin miehen tai lastenkin. Olisiko mahdollista, että suhtautuisit mummoon kuten muihinkin perheenjäseniisi? Mitä jos mummon sohvalla istuminen ei mitenkään vaikuttaisi oman arkesi viettämiseen; ainahan sitä voi silittää, siivota, lueskella tai katsoa telkkaria, ja siinä samalla hieman rupatella mummon kanssa. Näin varmaankin toimit myös miehesi ja mahdollisten lastesi kanssa. Parhaassa tapauksessa mummo osallistuu arkiaskareisiin, ja ymmärtää lähteä kotiin siinä vaiheessa kun miehesi tulee kotiin ja alatte helliä toisianne ja vaihtaa kuulumisia.

Itse olen kasvanut välimeren kulttuurissa ja välillä ihan sydäntä särkee nähdä, miten yksinäisiä ihmiset ovat Suomessa. Mummot ja papat istuvat yksin pienissä kodeissaan, kun lapset viettävät omaa elämäänsä. Sukupolvien välinen kanssakäyminen kun on parhaimmillaan hyvin antoisaa ja yleensä hyvät puolet voittavat ne huonot. Siis tietenkin olettaen, että kaikki osapuolet ovat ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, kuten ap:nkin tapauksessa näyttää olevan.

Kun hän tulee, ala pyytää häntä mukaan hommiin. Asenteella "kiva kun tulit" rupeat vaihtamaan verhoja, maalaamaan eteisen seiniä, leikkaamaan matonkuteita, ja kaikkeen anoppi mukaan. Kysyt, koska tulee uudelleen, niin että voitaisiin mennä siivoamaan kellari.
Älä leiki emäntää ja vierasta, vaan pane anoppi paikalleen, eli perheenjäseneksi, joka osallistuu arkeenne.

Kaikki tuo ei ehkä ole ihan niin helposti tehty kuin on sanottu täällä. Miehesi on varmastikin äitiään kohtaan hienotunteinen eikä voi kieltää hänen käyntejään, etenkin jos kysymyksessä on yksinäinen ihminen. Hyvä niin.
Olisiko mitenkään mahdollista että menisitte joskus yhdessä anopin kanssa käymään jossakin mikä teille tuntuu sopivimmalta käyntipaikalta. Jos saisit hänet liikkeelle jonnekin vanhempien ihmisten kokoontumispaikkoihin tai saisitte jotakin muuta puuhaa hänen päiviinsä. Kokoontumisiin jonne hän voisi mennä joskus yksinkin ja jossa hänelle olisi myös ikäistään seuraa, esim. kerhotoimintaan mukaan.
Yhdessä voitte tehdä kotonakin jotakin mihin hän kykenee, että vierailu ei mene vain anopin vierailuksi jonka kanssa seurustelet ja jolle tarjoat kahvit ja ruokaa.

Jatkat niitä kotihommia niin kuin ei olisi ketään vierailulla ja jos anoppi huomauttaa niin sanot että nämä hommat on tälle illalle suunniteltu ja ne myös tehdään ja jos olet suunnitellut vaikka urheilemaan tai lenkille niin mysö meet ja anoppi takaisin kotia niin hyvä telee. Sanot välillä ihan suoraan että nyt on ollut vaikka rankka työpäivä ja haluat rentoutua ihan yksiksesi niin se auttaa kun kertoo ihan asiallisesti että haluaa olla niin ettei kotona ole vieraita.

Kuulostat vähän liian kiltiltä ja ehkä olet antanut kuvan mummille että hän on aina tervetullut kun et ole ollut rehellinen. Näin käy jos ei osaa asioista puhua. Sinuna en sanoisi ensimmäisenä mitään se on sun miehes homma, sun hommas on tehdä selväksi se miehelles että teillä pitää olla omaa aikaa ja on hänen homma oikaista mummia. Jos olet antanut hänelle semmosen kuvan että on aina tervetullut niin miksi hän nyt ei luulis et ei olisi?
Jos et saa miestäs siihen duuniin niin on pari vaihtoehtoo; älä vastaa puhelimeen ja oveen ja jos se ei suju parin kuukauden kuluessa niin sit sun pitää vaan rohkeesti ja asiallisesti toista pahoittamatta ottaa asia puhuttavaksi. Voisittehan vaikka sopia päivän tai kaksi millon mummi on tervetullut viikossa niin hänellä on jotain kivaa odotettavaa.