mä olen oikeasti yksinäinen. olen masentunu olosta. ''ihana'' poikaystävä oli lähelläni mutta siitäkin maksoin hänelle että sain nähdä hänet ruoka, matkat jne. ystävyydestä sama asia kahvilat, auto (kuljettaminen). epätoivosta mutta jos en maksa ei heru seuraa. Mieheni meni toisen naisen matkaan selän takaa naimisiin, joka ei ollut näin tossun alla (suhde kesti 5 ja puol vuot). ''Kavereilla'' parempaa tekemistä. olen nainen 23 v ja sievä, vaalea, hoikka. Mietin päivittäin miksi minulla ei ole ystäviä tositarkoituksella tai miesystävä unohdin muuten sanoa miesten kanssa kun olen yrittäny jotain suhdetta rakentaa ja jos seksiä en annan lähtevät pois ja saatuan tarpeeksi lähtevät joka tapauksessa. olen ihana ihminen ystävällinen, liian antelias kuuntelen ja annan neuvoja en ikinä mainitse ongelmistani muille, tämä oli ensimmäinen kerta jolloin avauduin suomi24 kasvoni ovat muuttunut kun itken joka yö jos en itke yöllä itken aamulla tätä on jatkunut jo vuosia ja vuosia olen niin surullinen =( elämässäni on ollut muutenkin huonoa onnea ei mitään muuta. hymyilen kun pitää esittää että kaikki on ''hyvin'' osaako joku auttaa minua tai kertoa mielipiteensä miksi elän tälläistä elämä?
erittäin yksinäinen =(
HUH yksinäinen
161165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kannattee pitää mielessä elämän positiiviset asiat, ne auttaa jaksamaan paremmin, kaikilla niitäkin on :) Itellä jäänyt kaverit johonkin matkan varrelle ja niitä yksinäisiä päiviä on vähän liikaakin. Oon vasta täyttäny 26, omasta mielestä oon ihan hyvä tyyppi, tosin rauhallinen ja raitis (eli "tylsä tyyppi"). En tiedä miten voisin tutustua ihan "tavallisiin arkisiin" tyyppeihin joista saisi kavereita. Oon ollu koulukiusattu ja itseluottamus ollu nolla. Nyt kuitenkin oon saanu kerättyä itteni sen verran että oon saanu töitä joka auttaa paljon, mutta siihen se jääkin. Vapaa-ajalla ei oo ketään kelle puhua.
totta..... muuten unohdin mainita olen myös koulukiusattu ja pahasti kaatumista, haukkumista, kuulanpyssyjen ka ampumista, kotioven takana odottamista siis ym. siitähän myös se huono itseluottamus on jäännyt. Olet järkevä työn suhteen. Silti tuo yksinäisyys varmaan sinuakin ihmetyttää.
Täällä 29- vuotias yksinäinen.
Tuo kiltteys kuulostaa niin tutulta. Minulla on paljon kokemusta ystävistä, jotka eivät oikeasti olleet ystäviä, vaan koska minä suostuin kynnysmatoksi niin sen osan minä sain. Tarkoittaen sitä että olin yleinen pankki mistä rahaa lainataan, ilmainen taksi jne. Siihen ei pidä SUOSTUA!
Jos haluat neuvon niin neuvoni on, että ensiksi katsot asennettasi. Masennus varsinkin yksinäisyydessä on suo, josta on vaikea päästä ylös. Älä uppoa siihen. Miten sinä näet itsesi? Miten sinä kohtelet kanssaihmisiä? Sinulla on oikeus siihen kohteluun, mitä muille tarjoat. Kun asennoidut asiaan niin, et ole enää kynnysmatto. Arvosta itseäsi, poista elämästäsi ihminen, joka saa sinut tuntemaan olosi kurjaksi. Siihen tarvitaan hieman aggressiota, opettele sanomaan jyrkkä ei.
Jos et ole koskaan kertonut ongelmistasi muille, sinun on nyt aika tehdä se. Terveyskeskuksen kautta saat ajan psykologille ja vaikka se ihminen ei ole ystäväsi, on hän ystävällinen ja hän kuuntelee ja hän on se tukihenkilö, jonka avulla voit pohtia omaa olotilaasi. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa.
Ja miehistä. Mies joka ei jaksa odottaa seksiä, ei muuta sinusta tahdo. Jos pelkkä seksi ei ole sitä mitä sinä tahdot, et sinä tarvitse sellaista miestä. Yksinkin on parempi kuin olla itselle sopimattoman miehen kanssa. Ihan totta.
olen nyt vähän vältellyt näitä hyväksikäyttäjiä mutta yksinäistä aika lailla. Perhe olisi ehkä tukena minulle, en kehtaa heille alkaa puhumaan tälläistä, he pitäisivät tätä naurettavana, koska meidän perheellä on kuria ja ''heikkona'' oleminen on noloa tiedän ja sen takia en viitti esim heille puhua ja psykologille olen joskus harkinnut, mutta toisaaltaan minua hävettää omasta puolestaan olenko noin alhaalla jo :( Mies ottaa vielä yhteyttä minuun puhelimitse tahalten ja kysele vointia mutta ei samalla tavalla kuin ennen, ei halua tietenkään nähdä jne mutta tyylin että ''haha ha onx kiva olla sinkku jne'' tietää olen heikko ja haluaa masentaa minua entistä enemmän ja minulle ''käy'' että edes hän soittaa koska ei kukaan muukaan :/ kauhea olo huh yksinäinen, jätetty, eksynyt olo, kaikki pelleilee kanssani kukaan ei halua mua ja en saa töitäkään mistään. Jotain tosi pahasti vialla ja monet ovat sanonneet onko sulla ongelmia elämässäsi tai asiat huonosti silmistäsi näkee vain sitä. Olen laihtunut tämän asian takia. Jospa annan vaa olla ???? jatkan yksinäisyyden matkalla ja ehkäpä vuosien varrella jotain hyvää tapahtuu = (
Psykologille meno ei ole mikään häpeä. Itsensä auttaminen vaatii voimaa, ei se ole heikkoutta. Ihmiset jotka mainostavat olevansa niin vahvoja etteivät tarvitse ketään, peittävät ongelmiaan jopa itseltään. Olen käynyt psykologilla, en yksinäisyyden takia mutta kipeän eron kylläkin.. ja kahtena eri ajankohtana elämässäni. Nimittäin se psykologi, hän toimitti sitä virkaa johon minun elämässä ei oltu ketään suotu: kuunteli, kuten ystävä. Voit olla varma ettei sieltä tuputeta sulle mitään eikä anneta toimintaohjeita. Se on paikka jossa voit kertoa ihan mitä vain, mikä mieltäsi painaa, mikä tekee sinut iloiseksi jne. Monet ihmiset ei sitä ymmärrä, että puhuminen.. se auttaa mihin tahansa ongelmaan. Puhuessa ja oman äänen kuullessa ihminen analysoi ongelmaansa.. ratkaisu voi tulla siinä puhuessa.. tai seuraavana yönä unessa. Minun psykologini, hän kuunteli minua monena kertana ja totesi minulle, että minulla on hieno kyky analysoida omia tunteita. Siitä sain sen ajatuksen ja perseelle potkun, etten ole toivoton tapaus. Se antoi uskoa omaan itseeni.
Sukulaisista, minun kohdalla ainakin suku on pahin ja heille en kerro elämästäni, koska en halua joutua arvostelun kohteeksi. Olen muuttanut kotoa nuorena ja tullut omillani toimeen. Ainoa heikko kohta on ollut tuo yksinäisyys ja heikko itsetunto, jonka korjaamiseen olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Usko minua, olen itkenyt illalla itseni uneen, olen itkenyt aamulla herätessä. Heikkoutta on se, että antaa periksi. Älä anna periksi masentuneisuudelle, yksinäisyydelle.. ja sano sille jannulle joka soittelee että suksii kuuseen ja jättää sinut rauhaan.
Jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Jos jäät jotain odottelemaan ni saat odotella sitä vielä 60 vuoden päästä. Nykymaailmassa sinun on itse otettava paikkasi, jos et löydä ystäviä eikä mikään miellytä niin vaihda paikkakuntaa! Onko tämänhetkinen asuinpaikkasi pieni?
kiitos puheesta ARVOSTAN . Olen miettinyt tota muuttamista pois. Asun äidin kanssa turussa, elämä olisi varmasti erilaista kunhan saisin vaan muutta pois esim hki. Turussa ei minulla ei ole muutenkan kuin perhe, mutta ongelma: äiti on sairas häneltä leikataan kohta molemmat polvetkin. Olen siitäkin masentunut voin muuttaa pois mutta dilemma eli syyllinen olo kuka hoitaa äidin? äitini on jo tottunut asumaan kanssani, jos lähden hän voi esittää iloista mutta olisi todellisuudessa ihan rikki ja toisaltaan riski esim. jos muuttaisin yksin olisin ehkä liian yksinäinen siellä 4 seinän välissä. Olet oikeassa odottamisen suhteen ja muutenkin. Uskoisin nyt, että masennus on mennyt niin pitkälle jopa vakavaan suuntaan kestää ennenkuin pääsen ylös ja saisin jotain ratkaisua. Toivottavasti olet jo päässyt asiasta yli -->(ero) elämä on ylä-ja alamäkeä kaikilla on ongelmia ja yksin tulemme tänne yksin lähdemme pois. toisilla onnea enemmän toisilla vähemmän. Voisin yrittää omilla voimilla pärjätä tai kirjoittaa asioita ylös mikä minua harmittaa ja miettiä voisinko muuttaa ne jotekuten. Olen joskus kuullut ihminen joka kokee mm. olen yksinäisyttä, surua, olen heikko jne ... itse ajattelukykyn mukaan elämä suunta juurin siihen pisteeseen mitä et toivo tai mitä mietit. Ehkäpä itse teemme elämästämme huonoa tietenkin ympärsitö vaikuttaa eli kuten sanoit sanoisin sille V...... jannulle suksikoot vit.... ja en antaisi luusereiden lähestyä mua. tekisin kaikkea vaikka yksin ja positiivisella asenteella ja jos tulee uusia frendejä tulkoot :) jos ei niin ei väkisin elämäni päiväkirjani on kirjoitettu näin OLKOOT =)
Hienoa, jos kirjoitukseni herätti ajatuksia. Kaikki mitä olen kirjoittanut, on omasta kokemuksesta tulleita pohdintoja. Olen käynyt tuota samaa läpi mitä sinäkin ja minusta on tärkeää saada ja antaa tukea ja kannustusta, se auttaa jaksamaan.
Eikö äitisi pärjää ilman apua? Vaikka hän onkin äitisi, on myös sinulla oikeus olla ja elää omaa elämääsi. Et voi sitoa itseäsi toiseen ihmiseen vain siksi, että hän sinua tarvitsee eikä pärjää ilman sinua. En kylläkään tarkoittanut että pakkaa ja lähde huomenna, vaan että alkaisit katsella asuntoja, työpaikkoja, mahdollisuuksia. Innosta itseäsi, kuulostele, katsele, suunnittele.. juttele asiasta äitisi kanssa, kuulostele hänenkin fiiliksiään, mutta tee viimeinen päätös itse. Äideillä on joskus vaikea päästää lapsiaan vähän kauemmas..
"jos muuttaisin yksin olisin ehkä liian yksinäinen siellä 4 seinän välissä"
Paljon mahdollista, mutta ajattele asia niin että olet myös itsenäinen. Silloin kun olin sinkku ja kävin sitä eroprosessia läpi niin tunsin oloni välillä niin pohjattoman yksinäiseksi siellä yksiössäni, ettei tosikaan. Jos näin käy, niin äkkiä ihmisten ilmoille. Kirjastoon, kahvilaan.. jonnekin. Aloita harrastus, rutinoi arkesi. Laita mp3 soitin päälle, napit korville ja lähde kävelemään. Täytä se tyhjiö, minkä yksinäisyys tuo. Mutta älä pelkää, vaikka asut yksin niin et silti tunne olevasi aina yksinäinen :)
Jos haluat laittaa ajatuksiasi paperille niin ala kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjoita sitä vuosi, pura siihen tunteesi, mitä olet tehnyt jne. Lue se vuoden päästä ja voi olla että oivallat itsestäsi aivan uusia juttuja!
Kannattaa kokeilla sitä että näytät jossain määrin surusi. Yleensä sellaiset ihmiset haluavat tulla lohduttamaan ja tuomaan iloa toisen elämään jotka huomaavat että toinen kaipaa auttavia ystäviä. Jos esität iloista, kokevat ihmiset että sinussa on energiaa ja ettö saat tuota energiaa jostain, kenties muista ihmisistä. Itsekkäästi ajattelevat ihmiset saattavat hakeutua niiden seuraan jotka vaikuttavat onnellisilta koska he yrittävät löytää sen lähteen mistä sinä saat energiaa positiivisuuteen.
Voit tietysti olla iloinen, mutta sinun tulisi itse tiedostaa se miksi olet iloinen. Jos et ole iloinen, ei välttämättä kannata esittää sellaista vaikka usein ihmiset pitävät niitä ihmisiä negatiivisina jotka tuovat jotain negatiivista esille elämässä. Jos koet yksinäisyyden negatiivisena niin monien mielestä levität tätä negatiivisuutta jos osoitat olevasi surullinen tai yksinäinen. Toisaalta jos esität olevasi iloinen, valehtelet tällöin ja yleensä valehtelu koetaan negatiivisena asiana.
Hei!
Yksinäisyys on minullekin hyvin tuttua, se alkoi jo yläasteella, kun sairastuin vakavasti syömishäiriöön sekä masennukseen. Elämä ei ole sen jälkeen täysin palautunut entiselleen, mutta päivä kerrallaan yrittäen eteenpäin. Joitakin ystäviä on, mutta liian harvoin tulee heitä nähtyä, välimatkojen ja erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Toivoisin löytäväni vielä uusia ystäviä, vaikka aikuisiällä se on vähän vaikeampaa. Olen 28-vuotias nainen turunseudulta. Olisi mukava vaihtaa s-postiosoitetta, jos vaikka täältä palstalta löytyisi se ystävä( :
Hello!
Aloittaja kirjoittajalle: yleensä hyvät ja kauniit ihmissielut kärsivät eniten, onneksi heitä silti on, ei olisi ihmisiä muuten maailmassa. Nykyaikana yksinäisyys on krooninen sairaus, tunne hyväksikäyttäjistä kasvanut itsekkyyden aikana,varsinkin länsimaissa ja kaikkialla,josta paljon puhutaan muttei tiedetä mitä tehdä kun se omalle kohdalle sattuu. Asian rehellinen tunnustaminen tuo helpotusta. Oikeiden aktiviteettien löytäminen, rohkeasti aloitteen tekeminen erilaisten ihmisten kanssa voi johtaa uuteen kaveri suhteeseen. Jos luottamus kärsinyt , se voi ola vaikeaa mutta hyviä ihmisiä on vaikka kuinka paljon, ei auta kuin etsiä. ja katsella ympärilleen. Kun on kuitenkin rehellinen itselleen ja jos on paha olla on sekin ihan ok, eikä siitä aiankaan kannata huolta kantaa. Pitää itsestä niin hyvää huolta kuin mahdollista, tehdä asoita mistä hyvä olo vaikka lukea ja haaveilla, liikkua mahdollismamn lajon, syödä terveelisesti, yrittää nähdä kauneutta kun sitä on kaikkialla.. Syystä tai toisesta tällä maapallolla on ja on paljon suurempia asoita kuin yksinäisyys ja voi hyvinkin olla että se "valmentaa" uuteen ja hienoon mitä sitten osaa arvostaa kun ajan läpi rämpii.Kieltäytyminen asioista joita ei itse halua vaikka toinen "pakottaisi". Muutamia "hyväksikäyttäjiä" tullut tavattua.
Se on totta että se mikä pyörii päässä niin jostain syystä sitä vetää puoleensa,kummallista mutta totta..Osaisikin vain ajatella hyviä asioita ja uskoa niihin.
Olen itse 29 v.nainen, ihan kaunis, ollut parisuhteissa (jonkinlaisessa tälläkin hetkellä), olen luotteva, puhelias, huumorintajuinen,avoin,asunut kauan ulkomailla, nyt Suomessa ja yksinäisyys jotenkin paheni, muutto pääkaupunkiseudulle, uudet opiskelut mutta yksinäiseltä tuntuu.
Kun täällä on muitakin, olisi todella mukava tutustua muihin "yksinäisiin",joten kuka tahansa ,ota rohkeasti yhteyttä! [email protected]
aika pahasti kävi
"yksin tulemme tänne yksin lähdemme pois. " - huh yksinäinen
Ei vaan olemme koko ajan yhteydessä kaikkiin ja kaikkeen. Niin tykkäisin minä ajatella.
Etsin ystävää: asutko Keravassa tai lähistöllä? horsmaan @ hotmail.com (poista välit)
Toi ohje on mielenkiintoinen... "psykologi",mutta miten hänen kanssaan puhumalla voi muuttaa muiden ihmisten käyttäytymistä? Kynnysmatto tms on aina kynnysmatto jne, vaikka kuinka monta tuntia puhuis minkä terapeutin kanssa :(
Moi!
Tuntuu, että aika paljon on olemassa semmosia yksinäisiä, jotka on koulukiusattuja. Oon paljon miettiny, mistä se sit johtuu...?? Itsekin muutin toiselle paikkakunnalle ja kuvittelin, että nyt sit sais paljon uusia kavereita, mut toisin sit kävi?? Aikaisemmilla paikkakunnilla oli kyl ystäviä, mut niidenkin saaminen vei oman aikansa.. Mun oma teoria siitä on se, että ei päästä lähelleen kovinkaan helposti ihmisiä, koska pelkää niiden satuttavan jälleen itseään, ja sit ois vielkii hennompi ihminen..
Onneks mulla on ihana poikaystävä, joka on tosiaan nostanu itsetuntoa ihan toiselle tasolle, mutta totta kai sitä kaipais ystäviä lähelleen, ku eihän kukaan voi vaatia enkä mä kyl haluiskaa, että ois koko ajan toisen lähellä.. sitä kaipais sitä omaa aikaansa kavereiden kanssa, joiden kans vois tehdä kaikenlaista..
Itse oon tämmönen iloinen ja mukava ihminen Etelä-savosta kotoisin, joka kyl tulee tosiaan kaikenlaisten ihmisten kans. Mukava ois tutustua erilaiisin ihmisiin, vaikka sit tätä kautta.. :)
Luin viestisi! Elämä on moni mutkasta. vituttaa tollaset kaksnaamaset paskat ,en voi sietää kasinaamaisia pellejä jotka tahtoen tahtoo toiselle pahaa vaikka toinen olis kiunka kiltti toiselle ja ajattelee muita ennen itteään. En ole ikinä pettäny, mut minut on petetty joka suteessa joka mulla on ollu. Tää on yhtä nuoralla tanssimista joka päivä jo parikymmentä vuotta tai sanotaan kun on aamu, tuleeko ilta? Sulla on suku ja perhe Kait siellä on joku joka ottaa asiat tosissaan tai sit ei ilmeisesti ole? mun suku ei halua olla tekemisissä missään muussa muodossa kuin jos jollain on synttärit ja sit tulee olo et vittuuko toi tänne tulee? ps. olis kiva jutella joskus vaikka täällä mut tais olla tääkin jo liikaa että edes kommentoin?
Nykyaikana useimmista ihmisitä on pelkkää harmia, on parempi olla yksin, elämä on ainakin omassa hallinnassa silloin. Hyviä tyyppejä on erittäin harvassa, parhaiten ehkä löytäisi jostain harrastuksesta tai työpaikalta kun voi katsella pidemmän aikaa vaivihkaa minkälaisia ihmiset ovat, hyvät ja huonot puolet käyvät ennemmin tai myöhemmin ilmi. Siltikin kaikkea ei varmasti saa selville.
Olet vielä nuori, muutto uudelle paikkakunnalle, vanhan taaksejättäminen ja esim. uuden työn aloittaminen voisi olla sellainen muutos joka olisi selkeä uuden ja toivottavasti paremman elämän alku. Valitettava totuus on että todennäköisesti mikään ei muutu jos et ala itse tekemään asioiden parantamiseksi jotain.