Oletteko muut kokeneet sitä, että heikko itsetuntoinen mies jättää ennenkuin tulee itse jätetyksi, jos hän on jo aiemmin eron kokenut vaimon lähdettyä?
Kun nainen on ottanut parisuhteen ongelmat puheeksi ja näistä mies aistii, että nyt nainen saattaa hakea eroa. Mies onkin alkanut hiljalleen katsellemaan uutta kumppania, ettei vaan jää tyhjän päälle ja itsetuntokaan ei koe kolhuja, kun saa jättää "sen kauhean naisen" ennen kuin tulee itse jätetyksi.
Salasuhteen ollessa tarpeeksi vahva mies ilmoittaa, että hän hakee eroa, ja että hänellä on uusi nainen , jonka kanssa jatkaa elämäänsä. Vaimo huomaa heittäneensä hukkaan useamman vuoden, kun on sinnitellyt huonossa liitossa uskoen rakkauden vielä palaavan. Kyllä olisin sen eron hakenut heti, jos olisin tiennyt toisen ajatukset. Jälkeenpäin tajusin, että mies pelkäsi jätetyksi tulemista, koska oli kerran joutunut avioliitosta vastentahtoisesti erotetuksi vaimon löydettyä uuden miehen.
Kun nainen on ottanut parisuhteen ongelmat puheeksi ja näistä mies aistii, että nyt nainen saattaa hakea eroa. Mies onkin alkanut hiljalleen katsellemaan uutta kumppania, ettei vaan jää tyhjän päälle ja itsetuntokaan ei koe kolhuja, kun saa jättää "sen kauhean naisen" ennen kuin tulee itse jätetyksi.
Salasuhteen ollessa tarpeeksi vahva mies ilmoittaa, että hän hakee eroa, ja että hänellä on uusi nainen , jonka kanssa jatkaa elämäänsä. Vaimo huomaa heittäneensä hukkaan useamman vuoden, kun on sinnitellyt huonossa liitossa uskoen rakkauden vielä palaavan. Kyllä olisin sen eron hakenut heti, jos olisin tiennyt toisen ajatukset. Jälkeenpäin tajusin, että mies pelkäsi jätetyksi tulemista, koska oli kerran joutunut avioliitosta vastentahtoisesti erotetuksi vaimon löydettyä uuden miehen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
meillä se ainakin meni juuri noin.
ei miehet ala puhumaan suhteen ongelmista.
ennemmin ne etsii sen uuden panoreiän.
Pidätkö itseäsi "panoreikänä" kun kuvailit uutta naisystävää tuolla sanalla ?Siis: vanha ja uusi panoreikä vai vanha ja uusi naisystävä ?
Kaltaistesi sikaukkojen alla ei muulta tunnu olo, kuin räkäastialta, panoreiältä ja runkkukupilta,
keskusteltiin AP. kanssa nääs "heikon itsetunnon omaavista miehistä", kuten sä.
Hyvän itsetunnon omaavien miesten kanssa seksi onkin sitten jotain aivan muuta ja nainenkin kokee olevansa nainen, mutta siitähän sä et taas tiedä mitään. Mulla taas kokemusta kummastakin.
Otahan vaan sitä bissee, setä...
Meillä meni päinvastoin, akka tekipi justihinsa nuin
Eipä taida olla eroa, onko mies vai nainen. Kyse on epäkypsästä ihmisestä.
ihmisistä, jotka eivät osaa eivätkä opettele puhumaan suhteen ongelmista.
Monet erot olisi vältettävissä tai ainakin erottaisiin paremmassa hengessä, kun ei toisella olisi niin kiire aina pakoon, kun pitäisi asioita selvittää.
Jälkikäteen sitten itketään ja ulistaan.
Mies laittoi eron vireille pari viikkoa sitten. Sanoi, katsotaan miten harkinta-ajalla alkaa sujumaan. Mikä sujumaan? Mies ei ole osannut puhua koko avioliiton 20v. aikana. Pääsee muka helpommalla. Miten voi tietää mikä painaa, jos ei koskaan sanota mitään. En halua riitelyä saa kuulla, kun itse yrittää jotain asiaa selvittää.Nyt olo vaihtelee, välillä vihaa ja toisena hetkenä kaipaus! Miksi, vaikka ymmärtää, että ero tulee.
Viha tulee siitä, että tunnet suurta katkeruutta ettei miehesi vaivautunut selvittelemään liittoonne tulleita ryppyjä, jotka olisi voinut ehkä silittää keskustelemalla... Mielestäsi miehesi ei arvostanut rakkauttanne, eikä vaivautunut sen eteen edes yrittämällä puhua ongelmista.
Kaipaus tulee siitä, että muistelet niitä hyviä asioita aikoinaan ja sitä mukavaa tunnetta siellä miehen kainalossa, joka on kuitenkin sillä lailla harhaa, ettei sitä tunnetta ole oikeasti enää viimevuosina ollut...
Asiat muuttuu ja ihmiset.
Ennen harrastettu molempia tyydyttävä seksi muuttuu molempia puuduttavaksi, liikaa vaativaksi, kun sen toisen tyydyttäminen onkin muuttunut niin työlääksi ja vähemmän antavaksi.
Liitoissa käy näin, kun huomataan sen liittoa ylläpitävän huolinnan käyvän liian pakkopullamaiseksi
ja mekaaniseksi, tunteet kun valitettavasti hiipuu, teki mitä teki...
Sitten syytellään toista...myöhäistä kuitenkin kaikki.
Kiitos just nappiin osuneesta vastauksesta. Näinhän se on. Nyt pitää vaan alkaa luopumaan ja irrottautumaan. Eilen oli muuten lappu pöydällä: Lähdin elokuviin myöhäisnäytökseen. Pitkä leffa, aamulla ei ollut vielä tullut kotiin. Onkohan nytkään, kun menen kotiin. Tuo lappujen kirjoitteluko nyt on sitä puhumista? "
Joudumme" asumaan saman katon alla, kun hänellä ei kuulemma ole rahaa lähteä vuokralle. Minä en nyt heti lähde, katselen tilannetta ja pikkuhiljaa etsin kämppää. Pääkoppa tarvitsee vaan saada siihen malliin, että muistan kuinka typerä mies mulla on ja ei kantsi enää hänen perään haikailla.
Ainoa asia, mitä voit nyt tehdä, on itsestäsi huolehtiminen ensisijaisesti. Sieltä peilistä katsoo sinua sinun paras ystäväsi! :D
Aloita oma elämäsi. Täytä elämäsi mukavilla asioilla.
Itse aloitin esim.kuntoilun ja otin yhteyttä entisiin ystäviini sinkkuajoilta, joihin yhteys katkesi aikoinaan...Olivat iloisesti yllättyneitä ja käymme nykyään yhdessä bilettämässä, heilläkin monella omat eronsa kokeneet.
Kun täytät elämääsi muulla kuin sohvanpohjalla murehtimalla, huomaat, että yöllä nukuttaa! (sehän se on pahin, yö, kun alkaa miettiin kaikkea mörköjä...) joten päivällä touhuat ja yöt nukut!
Pikkuhiljaa helpottaa, kaikkeen tottuu ja huomaat, että ei se niin kamalaa ole se elämä ilman miestä. Suhtaudut pikkuhiljaa mieheesi kuin läpinäkyvään kummajaiseen ja sydämmessä ei tunnu häntä kohtaan enää miltään.
Meilläkin mies pakosta majaili takkahuoneessa puoli vuotta ennen lähtöään ja sitten vain häipyi.
Nyt minulla on uusi mies ja tuntuu hyvältä! tsemppiä!
Juuri ongelmien pakenemisesta noissa on kyse.
Epäkypsäihminen ei halua nähdä itsessään mitään vikaa, joten usein hän jättää toisen kun tulee ongelmia.
Näin taitaa olla. Mulla vähän samankaltainen kokemus. Suunniteltiin eroa, mutta ei tehty sen virallisempaa asian eteen. Mies etsi toisen naisen. Tuli kiire hakea eroa. Syyksi ilmoitti, ettei saanut vaimoltan tarpeeksi seksiä. Nyt oli himokas kumppani löytynyt. Ero äkkiä vireille, nythän ei tarvinnut jäädä yksinäisyyteen.
Vaimona, asumuserovaiheessa, olen kuin puulla päähän lyöty. Näin siis kävi ! Syynsä kullakin...
Myös me suunniteltiin eroa yhdessä, sovussa. Mies etsi salaa uuden kumppanin. Yritti pitää suhteen salassa, mutta kiinnihän siitä jäi. Hänelle tuli kamala kiire hakea eroa. Uusi suhde kukoisti.
Kärsin kovasti mustasukaisuudesta ja tunsin itseni totaalisesti hylätyksi. Minun tunteeni ja mielipiteeni olivat hänelle tyhjää vain. Pyysin jopa, että laittaisi uuden suhteen katkolle edes siksi aikaa, että saisi tämän vanhan käsiteltyä pois päiväjärjestyksestä. Ei se hänelle kuitenkaan sopinut, niin oli kova palo himokkaaseen naiseen.
Ei ole mies ottanut opikseen. Olen hänen kolmas vaimonsa, joka suhde on päättynyt samalla tavalla. Kun suuri intohimo hiipuu ja arki astuu kuvioihin, on hänen mielestään suhde menetetty. Ja äkkiä etsimään uutta tilalle, jotta ei tarvisisi olla hetkeäkään yksin. Kamalaa, säälin häntä, elääkö näin koko loppuelämänsä ?
mies erosi ja minä menin naimisiin.
Minä luulin pääseväni samalle viivalle ja
voivani edes vielä joskus nähdä. No mies
kai ajatteli myös haluavansa pitää suhteesta
kiinni, mutta valitsi ihan toisen tien.
Nyt minun pitäisi päästää mies menemään lopullisesti,
jos en pysty ns. potkimaan sairaita mummoja kadulla.
(Tämä on nyt vertauskuva eikä tarkoita kirjaimellisesti mitään).
Tunnen itseni, eikä minusta ole siihen.
Mikään maailmassa ei tule koskaan korvaamaan sitä, mitä nyt
joudun menettämään. En halua kuitenkaan antaa väärää kuvaa,
koska hänen itsensä takia toivon hänen lähtevän. Enkä halua
antaa väärää kuvaa myöskään sen suhteen, ettenkö tule jossain
vaiheessa olemaan aivan hukassa hänen lähdettyään. Tässä vaiheessa
en halua ajatella koko lähtöä ja koko sitä loppuelämää ilman häntä.
Siitä syystä minun on pakko hämätä itseäni ja kuvitella, että se vielä
olisi mahdollista, vaikkei se sitten koskaan enää olisikaan. Siksi pyydän
anteeksi, että se on niin vaikeaa ja myös että minun on pakko pitää
jostain haaveista kiinni.
Itselläni vaihdevuodet toi kuivuusongelman, joten en jaksanut innostua seksistä enää yhtä usein kuin nuorena. Mies löysi sitten nuoren ja himokkaan, jolla ei ole kuivuusongelmia ja perusti uuden perheen.
Olisit varmaan hakenut apteekista tai tavarataloista kosteutta alapäähäsi, jos
todella olisit halunnut pelastaa liittosi!
Noinhan se sitten menee, jos ei saa kotoa, haetaan muualta..
On olemassa ihania liukasteita, ei kannata luovuttaa...
Itelläni myös tuo kuivuusongelma tuli yli viiskymppisenä ja kyl mies valittaa ettei oo aidon tuntusta kun en kostu tarpeeks luonnostaa, vaan käytän liukastetta.
Jep! Mutta muista, se on silloin MIEHEN ongelma, ei sinun!
Sinä olet sentään yrittänyt.
Liekkö tuo tuollainen sika ukko sais kenenkään paikkoja kostumaan?
Paappa kuule se ukko nuoleen värkkis ennen aktia.
On ainakin kosteeta! ;)))
olen kuvitellut, että aviomiehelleni saattaisi olla parempi ratkaisu erota.
Ehkä turhankin paljon olen ottanut itseeni ongelmista, jotka ovat tulleet
eteen ja jotka vaikuttaneet paljon liittoomme. Ongelmat, joista hän oli perillä
jo ennen suhdettamme ja joista huolimatta hän halusi perustaa perheen kanssani.
Sitten tuli tämä vanha ihastus, jonka vihdoin 10 v. ihastumisen jälkeen yritin jättää
taakseni tavatessani nykyisen mieheni. Koko asiaan liittyvä tilanne vei elämäni pois
raiteiltaan ja jouduin miettimään suhdettani häneen ja mitä se voisi olla. Asiaan
liittyvät yksityiskohdat tekivät tilanteesta todella vaikean ja tämän suhteen lopullinen
menetys tuntui hirvittävältä.
Tänä päivänä minulla ei ole vastausta siihen, voimmeko saada ongelmat ratkaistua
avioliitossani tai voisiko suhteesta vanhaan ihastukseen tulla jotain. Tuskin tähän
on vastausta aviomiehellänikään tai vanhalla ihastuksellani. Mutta kaikesta huolimatta
olen äiti ja lasteni paras on minulle tärkeintä. On vaikeaa katsoa lastaan silmiin ja
sepittää selityksiä, jos ei ole yrittänyt avioliitossa loppuun asti. Siitäkään huolimatta
tämä on todella vaikeaa varsinkin tässä tilanteessa ja ottaen kaikki mahdollinen huomioon.
Kukaan tähän liittyvä ei todellakaan ansainnut tätä ja taivas yksin tietää, miten tämä
voi parhaiten päättyä kaikkien kannalta. Toisaalta vaikea ymmärtää sitä 'kohtaloa' tai
mikä suurempi voima se nyt onkaan, joka nämä ihmiset tähän saattoi. Vastausta ei ole
kenelläkään eikä se täältäkään löydy.
Jokainen ajattelee vaan omaa parastaan.
Näinhän se menee. Raukkamainen on se, joka ei osaa puhua tunteista suhteissa. Pakeneminen tarkoittaa sitä, että ei kanna vastuuta yhteiselon toimivuudesta. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Itse pidän aika outona, kun haluaa erota, niin miksi heti pitää ottaa uusi? Oli se mies tai nainen. Tulee enemmänkin sellainen tunne, että on läheisriippuvainen kun ei osaa olla yksin. Uuteen suhteeseen hyppääminen on erittäin vahingollista uudelle partnerille, koska eronnut/karannut ei ole käsitellyt eroa edellisestä liitostaan tuskin on sujut, ellei sitten ole psykopaatti tai narsisti.
Monella se toisen kanssa oleminen heti eron jälkeen johtuu joko siitä, että on jo ollut kateltuna tämä toinen ja on ollut vain ajan kysymys, milloin puhkeaa suhteeksi ja toinen syy on se, että on jo ollut siinä
liitossaan vuosikaudet niin yksin, että kaipuu toisen syliin on niin kova, että kun tulee mahdollisuus siihen,
tarttuu siihen.
Ei sen kummempaa analysointia tartte.
Itse olin nettiyhteydessä toiseen mieheen vuoden, omassa liitossa oli ongelmia ollut jo vuosikausia ennen sitä ja kun muutin erilleen, aloitin heti suhteen tähän nettituttavuuteeni, jonka kanssa olin jo
päivittäin keskustellut asioista vuoden ajan ja jonka kanssa heti synkkasi.
Nyt asumme yhdessä ja olemme edelleen onnellisia.
Hänestä on ollut suuri apu, entistä liittoa perkatessani, ex ei siihen kyennyt koskaan.
Se entisen suhteeni perkkaaminen on lähentänyt meitä entisestään, samoja virheitä ei tehdä enään.
Meillä menee todella hyvin.
Ai että katottuna jo uusi ennenku vanhasta suhteesta eroon pääsee. Varmaan reilua sitä puolisoa kohtaan joka ei osaa odottaa puukkoa selkään. Jos asioista puhuttaisiin avoimesti, niin totta helvetissä sitä toinenkin saisi alkaa sitten pedata uutta elämää. Vaan useimmiten juuri mies haluaa sekä 'syödä että säästää kakun', itsekkäästi, niin että saa hajottaa vaimonsa kuvitelman toimivasta, onnellisesta elämästä. Itselleen petaa uuden elämän mutta vaimolle ei samaa suo.
Jos kakkonen on niin ykkös-kybä niin eikös silloin pitäisi vaimon/miehen antaa poistua avioliitostaan arvokkaasti, itsetuntonsa ja itsekunnioituksensa säilyttäen, ilman että ulkopuolinen tulee herjaamaan ja uhkailemaan, ja vahingoittamaan vaimoa/miestä. Puolison kanssa asiat tulisi sopia vaikka uusi olisi kehissä, onhan aviossa kyse myös juridisista asioista, ja avioliitto on todellakin yksityisasia, ei uusio- osapuolten pelikenttä, jossa kakkonen saisi kajota ositettavaan omaisuuteen määräten mikä kenellekin kuuluu.
Täyttä asiaa puhut. Mun ex-mies raukkamaisesti vain häipyi sen kummemmin puhumatta. Jotain epämääräisiä selityksiä oli. Oli uusi jo katsottuna, mutta ei munaa siitä kertoa.
Todellakin itsekkääsi rakensi itselleen uutta elämää eikä vaivautunut tästä kertomaan mulle kuin vasta sitten kun mitään ollut enää tehtävissä. Eikä tietenkään puhumaan kyennyt, kun sitä monesti pyysin.
Jokainen ajattelee vaan omaa parastaan.
Aivan. Oma paras on usein kovin erilainen kuin toisen paras yhtä poikkeusta lukuunottamatta: jos toinen haluaa erota, niin ei kannata laittaa vastaan. Ainakaan viikkokausia. Tosiasiat olisi hyvä tunnustaa. Koska parisuhde on parisuhde, niin se ei toimi mitenkään, jos toinen haluaa lähteä. Parempi erota kuin olla yksin parisuhteessa.
Vain tämä yksi elämä.
Voihan sitä miettiä asiat melkein miten tahansa. Loppupeleissä sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä mistä syystä jompikumpi hakee eroa. Vain ero on tosiasia, jonka molemmat joutuvat kohtamaan, tavalla tai toisella. Mieluiten tietysti kumpainenkin kohtaa eron itselleen sopivimmalla tavalla. Jos miestä helpottaa uusi suhde niin miksei se olisi ok? Miksi pitäisi arvostella miehen itsetuntoa tämän perusteella? Tai sitä, että mies pelkäsi jätetyksi tulemista? Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Jotkut enemmän, toiset vähemmän. Kaikki ovat kuitenkin ihan yhtä hyviä ihmisiä.
Monet sinnittelevät myös vuosia huonossa liitossa yrittäen uskoa mahdottomaan - kuten rakkauden palaamiseen. Ei sitäkään voi moittia. Vasta kuukausia tai jopa vuosia eron jälkeen usein huomaa tehneensä täysin päättömiä valintoja ja tulkinneensa (jo ex)kumppaniaan aivan väärin. Joskus tulkitsee väärin myös itseään, kun toimii totutun kaavan mukaan, vaikka asiat ovat menneet menojaan ja muuttuneet kovastikin vanhan kaavan ajoista. Tämä kaikki kuuluu elämään. Menneitä ei kannata kamalasti kuitenkaan ihmetellä, vaan on hyvä keskittyä nykyhetkeen. Elämä on tässä ja nyt.
Ihmisarvo on jokaisella ihmisellä, mutta ihmisten tavoissa toimia on paljon eroa. Ihminen, joka toimi rakkaudellisesti muita kohtaan, ottaa huomioon kaikki osapuolet erossa, erityisesti lapset. Aikuisilla on vastuu käytöksestään eikä sitä vastuuta voi paeta.
Jos avioerosta haluaa oppia, kannattaa todella katsoa itse peiliin, mutta ei pidä unohtaa myöskään puolison analysointia. Kiintymyssuhde, joka lapsuudenperheen peruna on saatu, vaikuttaa ihmissuhteisiin koko aikuiselämän ja tiedetään, että turvaton kiintymyssuhde altistaa pettämiselle. Lapsuudenkodin vuorovaikutusmallit ovat takkaana tai tukena koko aikuiselämän. Ainoa tapa vapautua niistä on tulla niistä tietoiseksi. Menneitä kannattaa siis ihmetellä ajan kanssa ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen.
Toki ihmisten tavoissa toimia on paljonkin eroa. Silti voimme jokainen valita vain oman tavan toimia - miten ja kuinka päin se sitten onkaan. Paljon riippuu myös tilanteesta. Ero on jokaisen kohdalla aivan erilainen.
Jos toinen vanhempi on aina paennut vastuuta, myös lapsistaan/perheen elatuksesta, niin tuskinpa erossakaan lapsiaan huomioi, tai ylipäänsä mitään. Aikuinen siis voi ja usein pakeneekin vastuuta varsin tehokkaasti.
Lapsuudenkodin vuorovaikutusmalleista monet tulevat tietoiseksi jo melko varhain. Viimeistään muuttaessaan itse pois lapsuudenkodistaan. Sanoisin, että harva vuorovaikutusmalli, jonka on lapsuudestaan saanut on pelkästään tuki tai taakka. Lisäksi noita malleja ei anna ainoastaan vanhemmat vaan kaikki ihmisen elämään kuuluneet ihmiset.
Avioeron jälkeen ihmiset ovat niinikään myös aivan eri tilanteissa. Jos on pohtinut suhdetta, harkinnut eroa jo vuosikaudet liiton aikana, niin eron jälkeen tuskin löytyy enää mitään uutta ja oleellista opittavaa. Ihmiselämä on lopultakin todella lyhyt. Yksin ei kannata jäädä ihmettelemään, ainakaan jos haluaisi uuden suhteen. Eri juttu, ellei halua. Eli toisille sopii "ryntääminen" uuteen suhteeseen, toisille ei.
"Lapsuudenkodin vuorovaikutusmalleista monet tulevat tietoiseksi jo melko varhain. Viimeistään muuttaessaan itse pois lapsuudenkodistaan. Sanoisin, että harva vuorovaikutusmalli, jonka on lapsuudestaan saanut on pelkästään tuki tai taakka. Lisäksi noita malleja ei anna ainoastaan vanhemmat vaan kaikki ihmisen elämään kuuluneet ihmiset. "
Itse asiassa kiintymyssuhde on ihmiselle tuki tai taakka läpi elämän. Mitä enemmän kiintymyssuhdetutkimusta on tehty, sitä selvemmin kiintymyssuhteen vaikutus nimenomaan parisuhteeseen ja vanhemmuteen on tullut esiin. Kiintymyssuhde on suhde, joka syntyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ensisijaisten hoitajien kanssa, joten kaikki elämään kuuluneet ihmiset eivät todellakaan anna malleja, vaan katse kannattaa kääntää äiti- ja isäsuhteeseen.
Teen työtä nuorten parissa ja olen työssäni todennut, että hyvin harva pystyy analysoimaan perhesuhteita muuttaessaan pois lapsuudenkodistaan. Siihen tarvitaan etäisyyttä ja aikuisuutta.
Jos on pohtinut suhdetta ja harkinnut eroa yksin eikä ole käsitellyt asioita puolison kanssa, ei ole kovin pitkällä oman osuuden käsittelyssä. Kannattaa miettiä, miksi ei halua normaalia parisuhdetta, vaan etäistä ja välttelevää suhdetta. Vastaukseksi ei kelpaa "vääränlainen puoliso", koska kyseessä on nimenomaan oma käytös. Uskottomuus ja se, ettei kykene olemaan yksin liittyy usein siihen, että oma tapa olla suhteessa on turvaton. Turvallisesti kiintyneillä ei ole tarvetta hypätä suoraan uuteen suhteeseen tai vamistella selustaa olemalla uskoton.
Näin juuri. Olen sitä mieltä, että ellei kumppanille suo heti uutta suhdetta, niin kysymys on paljolti myös hänen itsetunnostaan. Miksi se tuntuu olevan NIIN tärkeää, ettei kukaan ihminen maailmassa saisi aloittaa heti uutta suhdetta vanhan suhteen perään? Onneksi tästä on iloisia poikkeuksiakin.
Avioerosta voi oppia hyvin vähän. Vaikka tietäisi tasan tarkkaa mikä johtui mistäkin ja mikä meni pieleen, niin se pätee vain siihen ex-kumppaniin. Jotenkin hullulta tuntuu, että niin monet kuvittelevat kaikkien olevan samanlaisia.Uudessa suhteessa on vain yksi selkeä virhe, jonka voi tehdä:,jos ajattelee uuden olevan samanlainen kuin ex. Mokata voi myös kertomalla ja jaarittelemalla liikoja edellisestä suhteesta. Puhumattakaan että suoraan vertailisi vanhaa ja uutta kumppania keskenään.
Kertomuksesi lapsuuden kiintymyssuhteesta on hellyttävä. Silti siitä jää sellainen kuva, että haluat eliminoida suhteesta pettämisen ja kaikenlaiset harmit, jotka syntyvät puutteista lapsuuden kiintymyssuhteessa. Kehottaisin rentoutumaan ja ottamaan iisimmin. Mistään ei voi tietää miten tänään alkaneelle suhteelle käy. Millainen se on 5v tai 10v kuluttua vai onko se jo päättynyt. Ei tiedä, vaikka olisi kaikki mahdolliset selvitykset, persoonallisuustestit ja tilastokäyrät.
Samaa mieltä. Avioerosta voi oppi todella vähän. Mitä oppimista siinä ylipäänsä olisi? Jos suhteen alussa tarpeet ovat tietynlaisia, se on molemmista ok, niin hyvin menee. Jos 20v päästä toinen on muuttunut toiseen suuntaan ja toinen juuri päinvastaiseen, homma ei toimi, erotaan. Miksi pitäisi alkaa nyyhkimään sitä, ettei omat ja puolison tarpeet enää kohtaa?
Lapsen kiintymyssuhde aikuiseen kolmena ensimmäisenä vuotena on todella tärkeä perusturvallisuuden kannalta. Vuorovaikutussuhde on eri asia. Vaikka ihmisellä olisi ollut perusturvaton lapsuus, hänellä voi silti olla hyvät vuorovaikutustaidot ja sama toisinpäin.
Väitteesi, että avioeroa ei voi käsitelllä yksin, on outo. Jokaisen nimenomaan täytyy käsitellä se yksin. Puolisonkin kanssa sitä voi pohtia ja miettiä - JOS puolison kanssa voi kommunikoida. Vaikka voisikin puhua erosta puolison kanssa, niin kannattaa tarkasti miettiä mitä sanoo ja mitä jättää sanomatta. Ero voi ylikuumentaa tunteita pahastikin. Monessa tapauksessa kannattaa olla mieluummin hiljaa.
Usein liitto päättyy eroon, koska puolisoiden tarpeet eivät enää kohtaa eli puoliso on "vääränlainen" - hänen ja omia tarpeita ei saa yhteensovitetuksi. Jokainen pari miettii suhteensa keskenään. Ei ole väärin haluta etäisempää suhdetta. Vapaa valinta. Tosiasia on myös, että toisia auttaa uusi suhde, toisia haittaa. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Joskus tosin ei ole yhtäkään tapaa toimia, joka tuntuisi oikealta. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat vääriltä, siinätapauksessa niistä vain on valittava vähiten väärä.
"Turvallisesti kiintyneillä ei ole tarvetta hypätä suoraan uuteen suhteeseen". Turvallisesti kiintyneet voivat myös jatkaa epätyydyttävää avioliittoa hamaan tulevaisuuteen. Kolikolla on aina kääntöpuolensa.
Et ilmeisesti tunne lainkaan kiintymyssuhteen käsitettä. Kiintymyssuhde aktivoituu aikuisena nimenomaan parisuhteessa ja se on tosiaan ihan eri asia kuin vuorovaikutussuhde. Parisuhteen turvallisuuteen/turvattomuteen vaikuttaa nimenomaan lapsuuden kiintymyssuhde.
Terve parisuhde, jonka turvallisesti kiintynyt ihminen solmii, on läheinen ja turvallinen ja siinä pystytään käsittelemään myös niitä vaikeita ja hankalia asioita. Vain rehellisyys tuottaa läheisyyttä, salaisuudet ja sanomatta jättämiset etäännyttävät. Jos ei osaa kommunikoida puolison kanssa, on omassa parisuhdemallissa jotain vikaa.
Etäisyyden ottaminen ei kuulu terveeseen parisuhteeseen ja se liittyy välttelevään kiintymyssuhteeseen. Turvaton ei osaa olla yksin, vaan tarvitsee jatkuvaa tukea hauraalle minuudelleen. Uusi suhde ei siis auta, vaan peittää ongelmat. Ongelmat voi ratkaista vain kohtaamalla ne.
Epätyydyttävän liiton ja uskottomuuden takana on usein rikkinäinen ihminen, jonka kiintymyssuhde ei ole lapsuudessa muodostunut riittävän turvalliseksi. Turvallinen kiintymyssuhde näyttää lisäävän myös tyytyväisyyttä parisuhteeseen!
Parisuhteessa tarvitaan nimenomaan vuorovaikutussuhdetta, joka lähtee täysin suhteessa olevien tarpeista. Molempien tarpeista, johon vaikuttaa molempien vuorovaikutustaidot - sekä ennenkaikkea tahto. Se, ettei halua ei tarkoita sitä ettei osaa. Ihminen tekee itse valintansa ja ratkaisunsa. Kumppani tai parisuhdemalli ei tee valintoja eikä ratkaisuja. Usein ongelmat saattavat pahentua, jos niistä kertoo ihmiselle/puolisolle, joka sanoo esim. "hoida omat ongelmasi", "tuo ei ole minun ongelmani" tai keksii tavan syyllistää, vähätellä, ivata puolisoaan tämän ongelmasta. Keinoja on lukuisia ja ne on käytössä eri suhteissa. Mitä enemmän kielteistä kommunikointia, sitä vähemmän kommunikointia jatkossa.
Rehellinen (huom ei ole samaa kuin "loukkaava", joksi jotkut sen käsittävät) on ainoastaan sellaiselle luotettavalle ihmiselle, joka kestää kuulla totuuden ja jonka itse tuntee ymmärtävän. Pahoissakin tilanteissa ja paikoissa. Ja- sokerina pohjalla - jonka tietää osaavan auttaa, vaikka vain kuuntelemalla. Ts jos eroaa suhteesta, jossa ei koskaan ole saanut puolisonsa ymmärrystä, vaan vaikkapa pelkästään manipulointia ja hyväksikäyttöä osakseen, niin takuulla näistä pääsee irti eroamalla ja/tai vaihtamalla puolisoa.
Toisinaan rehellisyys tuottaa läheisyyttä ja turvallisuutta myös "väärien" ihmisten kesken. Näin juuri alkaa monet sivusuhteet - tai pelkästään eroprosessi.
Nimenomaan ja mitä suuremmassa määrin ihminen kommunikoi aina sellaisen toisen ihmisen kanssa, johon luottaa, joka ymmärtää ja kuuntelee.
Höpsistä. Terve parisuhde on sellainen, johon molemmat ovat suurinpiirtein tyytyväisiä ja jossa vuorovaikutus toimii. Senkään ei ole toimittava loistavasti tai erinomaisesti vaan pelkästään kohtuullisesti, jotta suhde onnistuisi. Suhde ei myöskään ole pelkkää kommunikointia. Välillä se on vain olemista.
Mitä ihmeen teoriaopusta olet lukenut? On itsestäänselvää, että toisten suhteessa on etäisyyttä enemmän kuin jossain toisessa. Ihmiset ovat erilaisia! Siitä huolimatta suurin osa heistä on ihan terveitä terveessä suhteessa.
Koska ihmiset ovat erilaisia, he haluavat eri asioita. Joku saattaa esim. kaivata vakisuhteensa rinnalle useita ystävyyssuhteita- miehiin sekä naisiin. Mm tämä asettaa aivan eri vaatimukset kumppanille kuin sellaisen suhteen kumppanille, jossa tykätään nyhjätä kahdestaan ja käydä perheen kanssa mökillä. Jokaikiinen kesäviikonloppu. JA huomaa!: Tähänkin suhteeseen saadaan ongelmia, jos 10v jälkeen toinen kyllästyy käymään mökillä ja haluaakin etelään, jonne toinen ei halua. Yleensä syytetään ongelmista sitä, joka haluaa jotain uutta ja "ihmeellistä". Ihan niinkuin tässäkään tapauksessa ei riittäisi ainoastaan ratkaisu ongelmaan: tehdään kompromissi, joka on vähintään 50/60 etelänmatkaajan hyväksi.
Kiintymyssuhde vaikuttaa siihen, miten paljon toisiin luottaa sekä myös loukkaantumisherkkyyteen sekä millaiseksi parisuhde rakentuu. Jos parisuhteessa on paljon ongelmia, on molemmilla kumppaneilla mitä luultavimmin turvaton kiintymyssuhde. Kaksi turvatonta ei voi rakentaa turvallista suhdetta.
On aika naiivia ajatella, että puoliso voi ratkaista sinun ongelmasi. Jos ongelma on sinun pääsi sisällä, vain sinä voit muuttaa tilannetta. Mitä vähemmän rehellistä kommunikointia, sitä huonompi parisuhde.
Kiintymyssuhdemalli todella tekee monet ratkaisut puolestasi - ongelma on siinä, että jos ei tiedosta omaa turvatonta malliaan, ei sitä voi myöskään muuttaa.
Jos ei edes halua kommunikoida kunnolla, miksi ihmeessä edes solmia parisuhdetta?
Hupsispupsis! En ole lukenut mitään "ihme teoriaopusta". Tämä tieto on kaikkien saatavilla, jos on halua etsiä. Mihin muuten luulet psykologisten teorioiden perustuvan? Teoriat nousevat käytännöstä ja niitä testataan ja muutetaan nimenomaan empiirisen tutkimuksen perusteella.
Kiintymyssuhdetutkimus menee jatkuvasti eteenpäin ja mitä enemmän on tutkittu, sitä enemmän viitteitä on saatu lapsuuden kiintymyysuhteen ja parisuhteen välisestä yhteydestä. Googlaa "insecure attachment" ja "relationship", jos asia kiinnostaa.
Aivan yhtä hyvin petetty ei osaa olla yksin. Siksi pari on suhteessa, jossa tarvitsee pettää, petetty pistää erossa hanttiin, kun pitäisi ottaa itsetunnostaan kiinni ja sanoa "se oli sitten tässä tämä suhde". Sen sijaan petetty alkaa keksiä tarinoita, joiden mukaan kaiken pahan alku ja juuri on pettäjässä. Petetty ei osaa päästä irti, koska ei uskalla olla yksin.
Jaa?
Rakkaudellako ei ole mitään sijaa suhteessa?
Kyllä suhteessa voi olla pari, jonka toisella osapuolella on rakkaus vain loppunut ja toinen rakastaa silti.
Siksi kaikki pettäminen ja muualla muitten kanssa hillumiset satuttavat, kun itse haluaisi olla vain siellä rakkaansa kainalossa.
Tuohon en usko lainkaan, ettei petetty muka uskalla olla yksin?
Yksinhän se jää väkisinkin, kun ero tulee.
Enpä tiedä montakaan paria, jotka olisivat jääneet kimppaan, kun toinen on jäänyt kiinni housut kintuissa vieraissa..
Itse romahdin ja korkealta, kun rakastamani mies petti minut 13 vuoden onnellisen liiton jälkeen.
Vaikka ensin yritimme jatkaa liittoa, se oli mahdotonta. Mies oli se petturi ja pahan alku ja juuri oli juuri miehessä.
Lähdin, enkä ole takaisin haaveillut ja uskallan todellakin olla ja elää yksin.
Parempi yksin, kuin yksin yhdessä.
Usein alku on juuri pettäjässä. Terveesti kiintynyt ihminen osaa olla suhteessa -pettäjä osaa vain keksiä tarinoita, joissa kaiken pahan alku ja juuri on petetyssä sen sijaan, että pettäjä miettisi omaa osuuttaan.
Luin juuri äskettäin aiheesta googlettamalla löytynyttä, suomalaisia pareja tutkinutta artikkelia (olivatko nimenomaan pariterapiaan tulleita, en jaksa muistaa). Kiintymyssuhteet on siis jaoteltu turvallisiin, takertuviin, vältteleviin ja pelokkaisiin siinä artikkelissa. Suomalaisista parisuhteen naisista noin puolella oli turvallinen kiintymyssuhde puolisoonsa, lopuilla jokin noista kolmesta. Suomalaisista parisuhteessa olevista miehistä noin puolella oli VÄLTTELEVÄ kiintymyssuhde puolisoonsa. He siis kriisien iskiessä halusivat etäisyyttä, rauhaa, autonomiaa puolisoltaan. Varmaan tuttua monissa kodeissa? Ja loput noin 50 % jakautuivat turvallisen, takertuvan ja pelokkaan kiintymyssuhteen kesken (toki turvallisia oli muistaakseni noin 25 %).
Että repikää tästä siis huumoria, keskimääräinen suominainen haluaa ja kykenee terveeseen tunnetason vuorovaikutukseen, keskimääräinen suomimies luottaa omaan pärjäämiseensä maailman aallokoissa ilman erityisen läheistä tunnetason kiintymyssuhdetta edes omaan vaimoonsa.
Parisuhteessa on parisuhdeongelmat. "Vika" ei ole koskaan vain toisessa.
Usein "terveesti kiintynyt" on parisuhteessa väkisin roikkuja.
Just joo. Taitaisi jäädä naiset ilman puolisoa, ellei tyytyisi välttävään, eikun välttelevään mieheen.
Ei rakkaudella ole väliä. Vain lapsuudenaikaisella kiintymyssuhteella on ;).
Tämä ei pidä paikkaansa. Vika voi aivan hyvin olla vain toisessa. Turvatttomasti kiintynyt ei osaa olla parisuhteessa. Terveesti kiintynyt ei todellakaan ole roikkuja, vaan terve osapuoli parisuhteessa.
Kyllä se on kuule niin, että terveesti kiintynyt jää yksin. Ei kukaan siedä tuollaista, jonka mielestä vika on vain toisessa. Suksikoon kuuseen. Parisuhteessa pitää huomioida toinenkin.
Jos luet vähän enemmän kiintymyssuhdetutkimuksesta, voit todeta itse, että "vika", jos lapsuuden turvatonta kiintymyssuhdetta voi nyt viaksi kutsua, voi todella olla vain toisessa. Kiintymyssuhdetta voi muuttaa terveemmäksi vain se ihminen, jolla on turvaton kiintymyssuhde. Se taas edellyttää asian tunnistamista ja työstämistä.
Aivan totta. Lapsuuden kiintymyssuhde on tosiaan pohja kaikille myöhemmille rakkaussuhteillemme. "Rakkaus" saa siis välillä aika sairaita muotoja.
Ihminen ei voi elää teoriassa. Jos tehdään tutkimus, joka osoittaa, että 10% ihmisistä on x, 50 % ihmisitä on y ja 40% iihmisitä on z. Sitten todetaan, että x:illä menee parhaiten, koska heillä on ollut ihana lapsuus tms. Eli siis y ja z ovat tuhoontuomittuja loppuelämäkseen, koska heillä ei ollut ihana lapsuus.
Minua ei kiinnosta mikä missäkin teoriassa tai tutkimuksessa on ollut mitenkin ja miksi. Minua kiinnostaa ainoastaan ratkaista omia ja toisinaan lasten ja ystävienkin murheita luovuuden avulla. Voi antaa ajatuksen lentää. Kuunnella musiikkia, etenkin sanoituksia, lukea runoja. Esimerkiksi. Luen myös silloin tällöin suomalaisten psykologien+terapeuttien kirjoittamia kirjoja.
Miksi luet psykologien tai terapeuttien kirjoittamia kirjoja, jos sinua ei kiinnosta teoria? Ne kirjat perustuvat nimenomaan käytännössä testattuihin teorioihin. Näihin teorioihin perustuu myös parisuhdeterapeuttien työ ja ammattiataito.
Kukaan ei ole tuhoontuomittu loppuelämäkseen, jos haluaa muuttaa omaa elämäänsä. Jos ongelmia ei edes myönnä, ei voi muuttaa mitään. On kurjaa tunnustaa, että on ollut huono lapsuus, mutta se on lähtökohta muutokselle.
Luen psykologista kirjallisuutta, mutta en kuin pyhää sanaa. Joissain on ihan käytännöllisiä asioita. Tosin harvemmassa.
Oma muutos voi lähteä mistä tahansa. Mutta parisuhteeseen oma muutos voi vaikuttaa erittäin epäsuotuisasti. Kun toinen haluaa muuttua ja muutosta suhteeseen, toisen vastarinta muutokselle yleensä kasvaa.
Kiintymyssuhdetutkimus on mitä suurimmassa määrin juuri käytäntöä. Kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että turvaton kiintymyssuhde lisää sekä tyytymättömyyttä parisuhteeseen että pettämistä. Eli jos olet tyytymätön parisuhteseesi, käännä katseesi peiliin ja puolison kiintymyssuhteeseen. Luultavimmin molemmat ovat turvattomia.
Suurin lahja, minkä lapsilleen voi antaa, on turvallinen kiintymyssuhde. Kannattaa ohjata omia lapsiaan valitsemaan kumppaneita, joilla on turvallinen kiintymyssuhde ainakin äidin kanssa. Näin säästytään monelta tuskalta!
Ööö, tuota noin. Lapset saavat ihan rauhassa valita kumppaninsa. Myöhäis teini-ikäistä ei tosiaan kovin paljon ohjailla enää missään, saati kumppanin valinnassa. Lapsia ei muutenkaan pysty suojelemaan tuskilta, etenkään täysi-ikäisenä. Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä ja omiin virheisiinsä. Tuskaa voi sitten kyllä halutessaan purkaa vaikka äidille - selviytyä siitä, päästä sen yli.
Totta kai lapsilleen kannattaa kertoa, millainen on terve ihminen, jolla on kyky muodostaa normaali kiintymyssuhde. Ei kannata alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka on saanut huonot eväät lapsuudenkodistaan. Seuraa vain ongelmia.
Höpsistä. Kaikki rakastavat ongelmia, niin lapset kuin vanhemmatkin :).
Onhan se tosiasia, jos hyppää uuteen suhteeseen ja ei käy läpi entistä, ei onnistu uusikaan suhde.
Vaikka olis miten hyvät kulissit.
Tuo tosiasia ei pidä paikkaansa. Monella uusi suhde onnistuu, koska uusi puoliso on erilainen kuin edellinen :O!
Ja juuri tuosta on kyse.
Ihmiset ovat erinlaisia ja toiset tulee paremmin juttuun, kuin toiset.
Monella on myös viinaongelma, mistä riidat ovat johtuneet ja jos löytää enemmän raittiin, poistuvat nekin kinat.
Itselläni ex joi paljon, iän myötä enemmän,enkä jaksanut enää, kun ei vapaa- päiväänsä voinut viettää ilman pullon turvaa.
Uusi mies juo vain saunaoluet joskus ja elo on ihanaa, jo 11 vuosi menossa.
Sekin on mukavaa, kun tämä nykyiseni on kova porisemaan. Entiseltä sai virkkuukoukulla kaivella sanat suusta.
En ole koskaan käsitellyt entisen liitoni ongelmia, ei ole tarvinnut. Ne ovat unohtuneet entiseen elämääni.
Nykyinen liittoni on onnellinen, kun kumppani on enempi samanlainen, kuin olen itsekkin.
Vanhat lonttoperseet on vetänyt piitkän ketjun ! Suomi mies sai kuulla kunniansa ! Lonttoperseillä kuivuminenkin on miesten vika......
Se muuten se kuivuuskin on aviomiesten vika,
naapurin miehen kanssa kastui haarat heti, kuin nuorella pimulla! :))
"Lonttoperse?"
No eipä tarvi kauaa miettiä, miksi tuollainen suomiäijä saa vanheta ja kuolla yksin! ;D
Vituttaako, kun saat vuodesta toiseen tyytyä vain siihen haisevaan kouraasi, pikkukyrpä? ;))))
Joo oli oppinut entisestä erostaan, että parempi lähteä uppoavasta laivasta, kun pelastava vene tuli kohdalle.
kyllä se uusi on lähinna se panoreikä aina. Vaan kun naiset sen todellakin ymmärtäisivät, eivätkä edes kuvittelisi olevansa jotain muita parempia.
Mielenkiintoinen näkökanta. Tässä voi todellakin olla perää.
Minun exäni teki juurikin niin, että ei suostunut asioista puhumaan ajallaan. Sitten yhtäkkiä pamautti haluavansa eron eikä mitään enää kuulemma ollut tehtävissä. Uusi nainen oli hankittu, vaikkei sitä silloin myöntänyt.
Ja joo, olihan se edellinen naisystävä todellakin jättänyt hänet...