Olen avoliitossa ja miehelläni on 2 lasta edellisestä avioliitostaan. Eron takia, hän hemmottelee kovasti pikku poikaansa ja on aina hänen kanssa, mutta ei hänen tyttärensä kanssa. Ja kun lapset ovat äidillään, niin heidän äitinsä hemmottelee sen verran tyttärtänsä. Huono juttu, vai mitä?
Myös siitä, että vaikka lastenvalvojan kanssa sovittiin kirjallisesti, että lapset olisivat joka toinen viikko meillä, sunnuntaista alkaen, niin lapset ovat täällä enemmän kuin äidillään. Ja on jo 9. viikonloppu peräkkäin, että lapset meillä. Toi ei ole reilu peli, koska minäkin haluan olla kaksistaan mieheni kanssa. Arkipäivinä on työtä enkä voi valvoa niin paljon kuten viikonloppuna, mutta kyllä mieheni exä voi mennä sinne ja tänne uuden äijänsä kanssa ja rentoutua silloin, koska vain hoitaa kun se haluaa (viime aikoina vain 2 päivää/vko ja sitten taas se pompottelee lapset meille). Jopa pieni poika kertoi minulle, että haluaisi olla joka toinen viikko meillä (näköjään on ikävä äitiänsä, mutta kun oma äitinsä hoitaa enemmän uuden äijänsä tyttärtä kuin omia lapsia eikä kuuntele mitä omat lapsensa haluavat, sille on näköjään tärkeämpi sen työnsä kuin olla pienten lastensa kanssa...)
Olen sanonut miehelleni, että "vaadi sitä sovittua hoitoa, koska se on reiluin hoito kaikille, sekä lapsille että aikuisille", mutta hän tulee ahdistuneeksi eikä halua puhua siitä. Toisaalta hän kertoi, että jos ei tee mitä hänen exänsä haluaa, niin lapset menevät asumaan heidän äidillään. Olen kysynyt tätä muilta ja kaikki ovat sanoneet, ettei ole totta, koska se on kirjallisesti sovittu hoito lastenvalvojan kanssa.
Minua harmittaa oikeasti se, että aina pitää hyväksyä mitä mieheni exä haluaa. Ei minulla ole mielipiteitä ollenkaan enkä voi sanoa mitä mieltä olen siitä tai tästä jos minulta kysytään, koska lopussa aina tehdään mitä se nainen haluaa. Ja mieheni ei haluaa riidellä sen kanssa. Mutta nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää tässä suhteessa, jossa se pieni poika vain haluaa, haluaa ja haluaa leluja tai karkia tai sitä tai tota. Minua harmittaa tosi paljon että mieheni aina ostaa kaiken mitä hänen poikansa haluaa kun käydään kaupoissa, museoissa... Poika sai tietokoneen ja pelaa sillä vaikka 6 tuntia peräkkäin lepäämättä. Ja vaikka olen puhunut mieheni kanssa tästä, ei hän tajua ettei ole hyvä lapselle. Se vain antaa sen pelaamaan niin kauan kun se haluaa.
Haluaisin vastauksia naisilta, jotka ovat (tai ovat olleet) avoliitossa ja miehillä on lapsia edellisestä liitosta. Miten olette pärjänneet? Ei ole helppoa käydä työssä tai opiskella ja käydäkin työssä, hoitaa kotia ja vielä lapsia, jotka eivät ole omia. Tuletteko toimeen lasten äitinsä kanssa? Minulle myös sanottiin, ettei ole minun velvollisuuteni ostaa ruokaa tai vaatteet lapsille.
Myös siitä, että vaikka lastenvalvojan kanssa sovittiin kirjallisesti, että lapset olisivat joka toinen viikko meillä, sunnuntaista alkaen, niin lapset ovat täällä enemmän kuin äidillään. Ja on jo 9. viikonloppu peräkkäin, että lapset meillä. Toi ei ole reilu peli, koska minäkin haluan olla kaksistaan mieheni kanssa. Arkipäivinä on työtä enkä voi valvoa niin paljon kuten viikonloppuna, mutta kyllä mieheni exä voi mennä sinne ja tänne uuden äijänsä kanssa ja rentoutua silloin, koska vain hoitaa kun se haluaa (viime aikoina vain 2 päivää/vko ja sitten taas se pompottelee lapset meille). Jopa pieni poika kertoi minulle, että haluaisi olla joka toinen viikko meillä (näköjään on ikävä äitiänsä, mutta kun oma äitinsä hoitaa enemmän uuden äijänsä tyttärtä kuin omia lapsia eikä kuuntele mitä omat lapsensa haluavat, sille on näköjään tärkeämpi sen työnsä kuin olla pienten lastensa kanssa...)
Olen sanonut miehelleni, että "vaadi sitä sovittua hoitoa, koska se on reiluin hoito kaikille, sekä lapsille että aikuisille", mutta hän tulee ahdistuneeksi eikä halua puhua siitä. Toisaalta hän kertoi, että jos ei tee mitä hänen exänsä haluaa, niin lapset menevät asumaan heidän äidillään. Olen kysynyt tätä muilta ja kaikki ovat sanoneet, ettei ole totta, koska se on kirjallisesti sovittu hoito lastenvalvojan kanssa.
Minua harmittaa oikeasti se, että aina pitää hyväksyä mitä mieheni exä haluaa. Ei minulla ole mielipiteitä ollenkaan enkä voi sanoa mitä mieltä olen siitä tai tästä jos minulta kysytään, koska lopussa aina tehdään mitä se nainen haluaa. Ja mieheni ei haluaa riidellä sen kanssa. Mutta nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää tässä suhteessa, jossa se pieni poika vain haluaa, haluaa ja haluaa leluja tai karkia tai sitä tai tota. Minua harmittaa tosi paljon että mieheni aina ostaa kaiken mitä hänen poikansa haluaa kun käydään kaupoissa, museoissa... Poika sai tietokoneen ja pelaa sillä vaikka 6 tuntia peräkkäin lepäämättä. Ja vaikka olen puhunut mieheni kanssa tästä, ei hän tajua ettei ole hyvä lapselle. Se vain antaa sen pelaamaan niin kauan kun se haluaa.
Haluaisin vastauksia naisilta, jotka ovat (tai ovat olleet) avoliitossa ja miehillä on lapsia edellisestä liitosta. Miten olette pärjänneet? Ei ole helppoa käydä työssä tai opiskella ja käydäkin työssä, hoitaa kotia ja vielä lapsia, jotka eivät ole omia. Tuletteko toimeen lasten äitinsä kanssa? Minulle myös sanottiin, ettei ole minun velvollisuuteni ostaa ruokaa tai vaatteet lapsille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen jo keski-ikäinen nainen ja hurahdin muutama vuosi sitten mieheen, jolla 2 lasta, tyttö oli 20 ja poika 15.
Tyttö asui poikakaverinsa kanssa ja poika äidillään....aiemmin asunut isällään. Eikä aikaakaan kun aloimme asua yhdessä alkoi terrorisointi, ex oli vaatimassa milloin mitäkin, samoin tytär. Autosta lähtien.
Nyt poika on jo aikuinen, sai ajokortin ja autonkin....vaan kuka maksaa, isä tietenkin..bensoista alkaen.
Isä on työtön ja mua kyrsii, kun entinen perhe ei tätä tajua. Tämän 3-4 vuoden aikana en ole kokenut olevani
mieheni kanssa kuten hän itseään ja tilaansa mainosti. YMMÄRRÄN, hänellä on kaksi lasta, mutta ei ole enää
huoltovelvollinen. Vaan mikä mielestäni paistaa ja vahvasti läpi, OMATUNTO! Kun mies ei onnistunutkaan pitämään perhetttä kasassa, HÄNET on syyllistetty ja syyllistää itsekin oloaan. Välittämättä millainen ex on...esim ei tehnyt juuri koskaan ruokaa lapsilleen, vain valmista. Heidän erostaan n. 10v ja tuntuu mies vieläkin
kaihoavan...kutsuu toisinaan minuakin exän nimellä.
Itselläni ei ole lapsia ja nuorten kanssa olisi kiva olla...tykkään kokata jne. Mutta AINA MUISTAN, heillä on äiti.
Heillekin opetettu syyllisyys.
Joten mieti elämää eteenpäin mitä se voi tuoda tullessaan. Kokemuksesta tiedän, on huono merkki ellei
miehen kanssa synny aitoa keskustelua, vuorovaikutusta ja hän huomioi sinua niin, ettei aseta lapsia mihinkään tärkeysjärjestykseen esim. suhteesi...kuten minulla kävi. Se nakertaa varmasti tunne-elämää.
Jos Äiti ei halua lapsiaan pitää kotona vaan tuppaa exälle aina kun on omia menoja, niin itse samassa tilanteessa toimisin varmasti samoin kuin miehesi valitettavasti. Ei ole lasten vika, jos Äiti ei halua lapsia pitää kotona ja jos mieskin alkaa käyttäytymään samoin, niin lapsille tulee varmasti sellainen olo, etei heitä kukaan halua.
Minä ainakin ottaisin vaikka yksinhuoltajuuden tuollaisessa tapauksessa, koska fakta on, että lapseni ovat kaikkein tärkeimmät maailmassa.
Tuo hemmottelu on sitten juttu erikseen, jota en suvaitsisi. Lapsella pitää olla rajat ja molempia pitää kohdella tasapuolisesti. Muutoin homma ei toimi ja vahhempana tulee ongelmia.
Isälle hänen lapsensa tulevat aina olemaan #1. Isän tyttoystävät, avovaimot, aviovaimot yhden illan ystävyydet jne kaikki kalpenevat kun omista lapsista on kysymys.
Onko se hyvä vai paha? Kuka tietää, näin vain on.
Lapsille on kaikkein tärkeintä että he tuntevat olevansa haluttuja ainakin yhdeesä paikaasa. Kuten aiempi vastaava mainitsi, tuo paikka ilmeisesti on isän koti. Todellakin, jokainen vetäisi pisimmän korren jos isä hankkisi yksinhuoltajuuden. Se tietenkin toisi enemmän velvotteita isän jokapäiväiseen elämään muuta samalla kaikkien ko elämä rutiinisoituisi ja saisi tietyt puitteet joiden rajoissa jokaisella olisi oma osansa.
Tuo epävarmuus ja lasten jatkuva kierrätys sinne tänne ei ole kenekään terveydelle hyvä. Plus heidän tuntea olevänsa kiviriippa jokaiselle aikuiselle ei ole luomassa kunnon perusturvallisuutta (kenellekään).
Ehkä sinä ainoana järki-ihmisenä voisit tukea miestä hankkimaan yksinhuoltajuuden.
Olisit sitten jokapäiväisissä kuvioissa mukana tai et, ainakin voisit taputta itseäsi olalle tietäessäsi saaneen aikaan lapsille vakaan ja turvallisen kodin.
"Isälle hänen lapsensa tulevat aina olemaan #1."
Mun mielestä vaimon (tai aviomiehen) pitää kyllä olla lapsen kanssa jaetulla sijalla ykkösenä. Itse en kyllä lähtisi laittamaan vaimoa ja lasta eri järjestykseen.
Ydinperheessä tuo on kyllä paljon helpompi pitää mielessä.
"Ja on jo 9. viikonloppu peräkkäin, että lapset meillä. Toi ei ole reilu peli, koska minäkin haluan olla kaksistaan mieheni kanssa. "
"mieheni exä voi mennä sinne ja tänne uuden äijänsä kanssa ja rentoutua silloin, koska vain hoitaa kun se haluaa (viime aikoina vain 2 päivää/vko ja sitten taas se pompottelee lapset meille). "
ja sitten heti perään:
" jos ei tee mitä hänen exänsä haluaa, niin lapset menevät asumaan heidän äidillään"
Kyllä tuosta voi päätellä että se on aivan turha huoli.
Miksi ihmeessä exä muka ottaisi lapset asumaan kokonaan kanssaan, kun ei nyt kiinnosta katsoa niitä edes joka toista viikkoa?!?
Sitäpaitsi teillä on jo mustaa valkoisella, joten exän haluamisille voi tuon asian suhteen antaa piut paut.
Taitaa äijäs olla vähän yksinkertaista sorttia.
kyllästyttänee enempi se että lapset OVAT kokoajan heillä.
Tehkää oma niin eiköhän se siitä ei tartte enää olle mustis,.itse oot valinnu ukkomiehen, onneks jotkut isät hoitaa lapsiaan vaikka ymmärrän ettet saa tarvitsemaas nuoren suhteen seksi- ja hellyysmäärää.