Williams ja "ikämies"

"Eli voiko kolmekymppinen, viimeksi ala-asteella nokkahuilua ja kannelta huonosti soittanut jannu oppia enää soittamaan kitaraa?"
Voi oppia, tuskinpa se kyky oppia uutta on niin oleellisesti huonontunut. Vielä paremmin oppii jos ja kun se halu ja motivaatio opittavaan asiaan on kunnossa.

"Onko tuo 2009 Williams niin huono, ettei sillä voi oppia edes niitä kuuluisia kolmea sointua?"
Voi sillä oppia ne kolme sointua ja enemmänkin. Tuossa on sekin "hyvä" puoli että opit myös virittämään sitä jatkuvasti, se kun ei pidä virettä kovin hyvin. On vaan hyvin paljon mahdollista että vaikka olet aloittelija niin aika pian hermostut niihin pieniin asioihin minkä vuoksi se on epämukava soittaa eikä se soi kunnolla ja huomaat että parempi olisi ollut ostaa vaikka joku käytetty "merkki"kitara.

Voi oppia ja ihan hyvin voi tulla paremmaksi kuin välttävä, voi jopa tulla hyväksi soittajaksikin.
Oppiminen tosin motoriikan suhteen ei ole niin hyvällä tolalla jos aloittaisi vaikka siinä 5 - 15 vuotiaana, jolloin motoriikka/koordinaatio menee paremmin selkäytimeen (näin ne jotkut fiksut tiedemiehet ovat asiaa tutkineet).

Joka tapauksessa kyllä oppii ja voi tulla aika hyväksikin soittajaksi ja kyllähän se motoriikkakin/koordinaatio (lihasmuisti ja siihen liittyvä oppiminen, joku fiksu saa tämän selittää minua paremmin).

Se mikä sitten korvaa hieman tuota koordinaatio/motoriikka asiaa on se, että vähän vanhemmalla voi olla parempi motivaatio ja tekniikkaa oppimisen suhteen mikä sitten avittaa eteenpäin menoa oppimisessa, tosin kyllähän jotkut junnut on erittäin määrätietoisia soittonsa suhteen, homma myös vaihtelee yksilöittäin kummassakin ikäluokassa eli nuoret ja vanhat.

Kaikkein tärkein oppimisessa on tottakait se halu tehdä ja oppia jotain ja kyky ylläpitää sitä kiinnostusta soittamisen suhteen, motivaatio ja halu on joskus toki koetuksella mutta onhan se monessa muussakin oppimisessa sama juttu.

Se siitä oppimisesta ja sitten tuohon soittimeen.
En itse lähtisi ostamaan Anttilan Williams kitaroita vaan marssisin kunnon kivijalkaliikkeeseen kyselemään ja kuuntelemaan asiansa osaavaa myyjää mitä heillä on tarjolla, mitä maksaa ja kun tärppää niin pyytää samalla sen soittimen kunnolla säädettynä ja sopivilla kielillä, kunnolla säädetyllä kitaralla on paljon mukavampi soittaa ja on siinä muitakin etuja kuin huonosti säädetyllä kitaralla.

Kattele vaikka sellaisista merkeistä kuin:
Yamaha esim. Pasifica 112 on edullinen ja hyvä laatunen peli alkuun
Ibanez merkistä löytyy hyviä ja edullisia sekä laadukkaita (ite omistan useampia Ibanez merkkisiä, joten tätäkin uskallan suositella).
Myös Squier by Fender merkistä löytyy ihan hyviä alkuun ja onhan noita muitakin merkkejä.

Joka tapauksessa itse en suosi tai suosittele tavaratalojen soittimia (laadulliset tekijät sekä palvelutekijät).

Tuossa kun kerroin sinulle noita muutamia merkkejä ja malleja niin huomioi tarvitko alkuun kammellisen kitaran vai et eli jos et tarvi niin älä osta vaan hanki kiinteätallainen kitara, tämä on vähän helpompi myös säätämisen suhteen aloittajalle. Jos haluat kammellisen kitaran niin ainakin alkuun kandee se blokata siten, ettei liiku joko yhteen tai moelmpiin suuntiin, tämä tosin on hyvin yksilökohtainen näkemys ja tarve mikä menee sitten sen kitaran soittajan mukaan.

Ja oppimisen suhteen vinkkinä:

- Perusteet haltuun eli kielien soittaminen ylös- ja alaspäin suuntaisesti
- Parempi alkuun hitaasti ja puhtaasti sydämmellä kuin nopeasti täynnä virheitä ja epäpuhtauksia eli perse edellä ei kannata puuhun mennä vaan edetä sopivalla tahdilla ja vaikeustasolla muistaen se, että soittaa oikein ja puhtaasti.
- Opettele perusotteet, kieleltä toiselle siirtymiset, perusvenytykset kielellä jne.
- Älä ole liian ankara itsellesi jos teet virheitä
- Kuuntele ja katso musiikkia radiosta, telkusta, netistä videoita ja katso niitä myös oppimismielessä eikä pelkästään nauttien koska näin oppii yllättävän paljon asioita ja muista myös se, että improvisoi (mulle improvisointi on edelleen tärkeää ja on aina ollut), improvisaatio esim. taustamusiikin mukaan opettaa sulle paljon asioita, harjoittaa korvaa ja tajuntaa miten ja mistä kitaran kaulalta tulee mitäkin ääniä ja myös sen tärkeän asian, että kun virheitä tulee ne kuulee ja asian oppii korjaamaan lennosta vaikka liuttumalla väärästä korvia vihlovasta nuotista siihen oikeaan hyvän kuuloiseen.
- Suosittelen teoriaan tutustumista jos haluat mutta ei se maailmaa kaada vaikka et osaisi yhtäkään nuottia koska on maailmassa kitaristeja jotka vetää pelkällä korvakuulolla ja todella hyvin.

Onnea uudelle kitaristille ja haaveen toteuttajalle, hemmetin hienoa että ihmiset soittavat tai tekevät sitä mitä haluavat haaveiltaan.

Halvalla Williamsilla voi opetella soiton alkeet siinä missä hieman kalliimmillakin soittimilla. Tatsi ei ole huippusoittimen veroinen, mutta ei se ihan paskakaan ole. Huonompiakin kitaroita on kuin Williams. Asia, jonka totesin viime lauantaina, kun kävin Anttilassa. Uteliaisuuttani tsekkasin halvan Williamsin ja sanonkin, että paskaksi haukuttu kitara ei ollutkaan ihan käyttökelvoton. Siitä sai soinnut ja soolot irti vaivatta, ja actionkaan ei ollut ihan mahdoton. Vahvistettu ääni ei kylläkään ollut 3500 euron ääni, mutta mitä sitten? Satasenhan se vain maksaa!

Satanen ei ole koko paketista paljon. Siinä on rahalle täysi vastine, mutta jos haluat huippukamaa, osta 1500 euron Fender ja 2000 euron Marshall -stäkki. Ja kun soittoinnostus loppuu, niin kuin hyvin usein käy, mieti sitten kummasta setistä tuli maksettua liikaa.

tuli mieleen että "ikämiehellä" on todennäköisesti se etu puolellaan että vanhempaan ikään mennessä on voinut omaksua jonkinlaisen tyylitajun ja ymmärryksen keskittyä musiikin kannalta olennaiseen. Eli ikämiehelle tuskin on olennaista pystyä tiluttamaan mahdollisimman nopeasti vaan kyetä tuottamaan vahvoja tuntemuksia soitollaan. (Off topic: tiluttamisen vastapainoksi voi ottaa tyylin missä yrittää saada mahdollisimman paljon sanottua mahdollisimman vähillä nuoteilla, jonkinlaista minimalismia siis)

Kaikille kiitos tasapuolisesti kommenteista! Williams on nyt sylissä ja sointujen opettelu aloitettu. Virittäminen tuntuu hankalalle, mutta onneksi työparini lupautui opastamaan siinä.

Itse aloitin varsinaisesti kitaran treenauksen liki nelikymppisenä. Olen tosin sointuja rämpytellyt akustisella pienen ikäni ja bassoa myös soittanut. Varsinaisesti olen rumpali.
Mutta siis, melkein nelikymppisenä aloin treenata sähkökitaralla komppausta ja soolojen soittamista. Ja ihan hyvin on oppi mennyt perille. Ehkä pitää enemmän harjoitella kuin mitä nuorempana olisi tarvinnut mutta sinnikkyys palkitaan.
Ei muuta ku soittamaan ja opettelemaan. Hyvä opettaja varmaan auttaa monessa asiassa mutta kuulopohjalta kannattaa myös harjoitella. Siinä tulee harjoitettua myös sävelkorvaa ja sisäistää heti miten jokin kuvio tai riffi menee.
Kirjoissa, videoilla ja dvd:llä on paljon erityylisiä oppimismatskuja.
Onnea ja uskallusta matkaan!