En enää tiedä, mitä tehdä.
Olemme olleet aviksessa yli 10 vuotta ja yhdessä ennen sitäkin 6 vuotta.
Olemme olleet mielestäni onnellisia ja tehneet paljon asioita yhdessä ja seksi on ollut hyvää alusta lähtien.
Ravintoloissa emme ole pahemmin viihtyneet ja kotona ollaan viihdytty puuhaillen yhdessä kaikenlaista.
Olemme mielestäni olleet onnellisia ja suuri syy siihen on, että olen voinut luottaa mieheeni.
Illalla on voinut laittaa pään tyynyyn tietäen, että toinen on turvana siinä vierellä.
Lapsia meillä on kaksi ja kumpikin toisella kymmenellä.
Nyt parin vuoden aikana kaikki on alkanut murentua..
Miehen töissä on tullut koko ajan lisää "koulutusmatkoja", joihin on muka pakko kaikkiin osallistua ja viina on kiinteästi mukana jo alkumatkasta.
Reissut on tosi rymymatkoja ja mies yleensä väsynyt monta päivää niiltä palattuaan ja vanha viina haisee.
Ihme pälyilyä on alkanut oleen katseessa ja silmiin ei voi minua edes katsoa, jos kysyn jotain reissusta.
Reissuilta soittaa yleensä jo 9 aikaan illalla pikku hiprakassa ja menee muka nukkumaan.
Tiedän, että asiat eivät ole enää kunnossa...
Kotona ei hommat enää maistu ja koneella viestittelee jatkuvasti joillekkin ja sopii menojaan.
Pyöritän yksin perhe-elämää ja alan saada itsekkin tarpeekseni.
Turvallinen olo ei ole enää ollenkaan ja olen yrittänyt puhua asiasta, mutta käskee minun vain keskittyä omaan elämääni?? Yhteinen elämähän meillä piti olla...?
Tällälaillako ne erot alkaa? Miten kunnon miehestä on tullut tuollainen?
Olemme olleet aviksessa yli 10 vuotta ja yhdessä ennen sitäkin 6 vuotta.
Olemme olleet mielestäni onnellisia ja tehneet paljon asioita yhdessä ja seksi on ollut hyvää alusta lähtien.
Ravintoloissa emme ole pahemmin viihtyneet ja kotona ollaan viihdytty puuhaillen yhdessä kaikenlaista.
Olemme mielestäni olleet onnellisia ja suuri syy siihen on, että olen voinut luottaa mieheeni.
Illalla on voinut laittaa pään tyynyyn tietäen, että toinen on turvana siinä vierellä.
Lapsia meillä on kaksi ja kumpikin toisella kymmenellä.
Nyt parin vuoden aikana kaikki on alkanut murentua..
Miehen töissä on tullut koko ajan lisää "koulutusmatkoja", joihin on muka pakko kaikkiin osallistua ja viina on kiinteästi mukana jo alkumatkasta.
Reissut on tosi rymymatkoja ja mies yleensä väsynyt monta päivää niiltä palattuaan ja vanha viina haisee.
Ihme pälyilyä on alkanut oleen katseessa ja silmiin ei voi minua edes katsoa, jos kysyn jotain reissusta.
Reissuilta soittaa yleensä jo 9 aikaan illalla pikku hiprakassa ja menee muka nukkumaan.
Tiedän, että asiat eivät ole enää kunnossa...
Kotona ei hommat enää maistu ja koneella viestittelee jatkuvasti joillekkin ja sopii menojaan.
Pyöritän yksin perhe-elämää ja alan saada itsekkin tarpeekseni.
Turvallinen olo ei ole enää ollenkaan ja olen yrittänyt puhua asiasta, mutta käskee minun vain keskittyä omaan elämääni?? Yhteinen elämähän meillä piti olla...?
Tällälaillako ne erot alkaa? Miten kunnon miehestä on tullut tuollainen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kääntäen sanoisin että miehet ovat sairastuneet hulluuteen kun pilaavat hyvänkin avioliiton ja perhe-elämänsä. Varsin usein syy on miehessä vaikka vaimoja syytetään milloin mistäkin. Juostaan vieraiden naisten perässä ja usein juuri juovilla miehillä tulee kuvioon vieraat naiset. Siitä alkaa tuhon tie avioliitossa.
Turva löytyy vain itsestä ei toisesta.
Sympatiaa sinne. Kovin vaikuttaa tutulta. Oman puolison (ex nyt) kuviot samantapaiset, tosin ilman viinaa ja työmatkoja. Muita reissuja tosin tuli. Vuosia seurasin tilannetta ja lopulta kyllästyin ja aloin ottamaan itse asioista selvää, mies ei myöntänyt mitään. Sain selville jo vuosia jatkuneen suhteen toiseen naiseen.
Koko maailma romahti siinä hetkessä, kun totuus selvisi. Olin jo kuitenkin aavistanut, ettei kaikki kohdallaan. Mutta luotin ja odotin, että aikuinen tulisi itse kertomaan jos suhde ei ole kunnossa.
Nyt sitten, jo puolitoista vuotta yritetty selvittää tilannetta, mutta eroon tämä vie. Pitkä suhde loppuu (20v) . Emme tehneet mitään hätiköityä, koska meillä yhteisiä lapsi kuitenkin 3.
Toivoisin teidän pääsevän jonkilaiseen puheyhteyteen. Puolisoni on sellainen, ettei mitään kerrota ennenkuin on pakko. Vasta sitten myönsi mitään, kun minulla oli vedenpitävät todisteet suhteesta.
Minkäikäisiä olette? Olisko miehesi alkanut miettiä mitä hän elämältään todella haluaa? Ja onko tämä jonkinlainen "kokeilu" miltä toisenlainen elämä tuntuisi?
Sinulta tämä vaatii paljon. Sinunkin tulisi miettiä minkälaista elämää haluat elää.
Omalla kohdalla myös sitä ihmettelen, miksi mies halusi rikkoa kaikken sen mitä yhdessä olimme saaneet aikaan. Hän ei kuitenkaan haluaisi erota. On pyytänyt anteeksi. Mutta kun se luottamus on mennyt.
Paljon keskustelua teillä olisi saatava aikaan.
Se myös totta, että jokainen itse on vastuussa omasta elämästään. Se satuttaa, kun jotakin sellaista tapahtuu, että koko siihenastinen täytisi jättää.
Se miksi ihmiset ovat valmiita rikkomaan niin paljon pelkästään omasta mahdollisesti hetkellisestä huumasta, on itselle täysi mysteeri. Sen olisin ollut omassa tilanteessa valmis tekemään, että jos mies olisi rehellisesti tullut kertomaan, ettei voi hyvin meidän suhteessa, niin olisin ollut valmis eroon. Mutta miksi piti saada satuttaa, se tuntuu todella pahalle. en missään nimessä halua miestä väkisin pitää, enkä ole uhkaillut lapsilla tms.
Vastuunottaminen omista valinnoista ja niiden seurauksista tuntuu nykyisin olevan monellakin hakusessa.
Toiset ihmiset kaipaavat tuuletusta, muutosta, elämää, vaihtelua ... Kaikki eivät jaksa vuosi- / vuosikymmentolkulla yhtä samaa ympyrää, toiset ahdistuvat rutiininomaisesta, samalla lailla joka ikininen päivä, viikko, kuukausi, vuosi ... kuluvasta elämästä. Toiset ihmiset haluavat mennä eteenpäin; nähdä, kuulla, kokea, opetella, ELÄÄ ...
Tässä no. tapauksessa sanoisin, että kun kyseessä on mieäs, niin keinot puuttuvat. Hän ei keksi muunlaista tapaa saada arkista ympyrää katki kuin helposti tulevat työn ylimääräiset menot. Eivätkä mieähet myöskään voi vastustaa viinan himoa, kun he kuvittelevat, että se on oikein, maan tapa ja ihan yleistä ja hyväksyttyä, että kännätään kun maailmalla kuljetaan.
Jos sinä olet viisaampi ja fiksumpi, niin osoita sille ukolle toisenlaisia tapoja päästä irti hetkittäin arkirutiineista ja -paineista. Sanoisin, että avaimet ovat sinulla, mieähillä niitä on vain erittäin harvoissa tapauksissa. Vai kuulutko sinä(kin) vaimoväkeen, joka kahlehtii omalla riippuvaisuudellaan ? Jos, niin etsipä sinäkin omaa elämää ja omia ympyröitä, se on takuuvarma kikkakeinokonsti avata mieähen silmät, yleensä pelästyvät puolikuoliaiksi kun vaimolla alkaa olla omia menoja.
"Jos, niin etsipä sinäkin omaa elämää ja omia ympyröitä, se on takuuvarma kikkakeinokonsti avata mieähen silmät, yleensä pelästyvät puolikuoliaiksi kun vaimolla alkaa olla omia menoja. "
Tässä on takuuvarma neuvo, on koettu että toimii. Siinä näkyy miesten luonne, leikkiviä pikkupoikia joille pitää antaa opetus.
Tästä ei ihan satavarmasti käy selville, mitä mahdat tarkoittaa. "Opetus" kalskahtaa kuitenkin siltä, että vaimon pitää tehdä samat temput kuin mieäskin. Ehei ! Se riittää, että elää, kulkee ja harrastaa ihan sivistyneesti ja vilpittömästi hyviä asioita: teatteria, konsertteja, tansseja, matkustelua ... Ihan sitä, mistä itse eniten tykkää ja tuntee saavansa elämäänsä sisältöä.
Miehellesi on tapahtunut oikosulku. Kun vanha pääsi taas nuortumaan ja bileputkeen kiinni, niin loppua ei ole. Luota vaistoosi, kaikki ei ole hyvin.
Pengo asiat selville, mies ei tule ikinä tunnustamaan mitään, sillä hän ei halua luopua kodistaan ja perheestään, hän vain haluaa pitää "vähän" hauskaa... Pyydä miehesi kännykkä lainaksi lyhyelle kaupamatkalle jollain tekosyyllä. Jos se ei kertakaikkiaan eikä missään tapauksessa tule kuuloonkaan siitä ja siitä syystä, niin se on jo hälyttävä oire tekstarisalailusta.
Sano miehellesi myös, että suoraan sanoen et ole enää onnellinen tässä tilanteessa ja tiedoksi, että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä ja heikolla jäällä.
Käypä nyt vaan ensin selvittämässä, millaisilla "vesillä" sun aivosi liikkuvat, ennen kuin jakelet neuvojasi yleisellä foorumilla.