Minut on jätetty muutaman kerran elämäni aikana ja muutaman kerran olen itse jättänyt. Muutama naisystäväni katkaisi suhteen, koska eivät kokeneet rakastavansa minua tarpeeksi ja minulle asia oli ok. Pikkaisen kirpaisi ja yhden takia sydän särkyi pahastikin, mutta en syyttänyt heitä pelaamisesta tai suhteeseen huijaamisesta, vaikka yhdellä oli suhde alkanut toiseen mieheen jo kun olimme vielä suhteessa keskenämme. Ymmärsin heidän kaikkien ratkaisunsa. Mutta kaikki naiset, jotka olen jättänyt, ovat saaneet ihan järjettömän hermoromahduksen. Ovat syyttäneet totaaliseksi p-aksi ja haukkuneet minut ympäri kyliä. Koskaan en ole luvannut mitään liikoja ja pettänyt en kartaakaan. Ja näin on käynyt myös monille miespuolisille ystävilleni. Miehestä tulee automaattisesti k-pää kun tämä jättää, naisen ratkaisua taas pitäisi yrittää ymmärtää.
Minusta naiset voisivat joskus vähän mennä itseensä tässä miehet on sikoja-ajatusmaailmassaan. Naiset eivät ole mitään heikompia osapuolia, nykymaailmassa ainakaan (päinvastoin, saanut sellaista nalkutusta ja komentelua joiltakin..jopa yhdeltä nyrkistä silmään) ja aikuisen naisen tulisi suhteeseen ryhtyessä ymmärtää, että kyse ei nyt ole pelkästään naisesta ja tämän tarpeista. Suhteeseenhan ryhdytään kun välitetään toisesta ja jos toinen ei enää jaksa, niin ei se tarkoita tämän olevan joku täysi idiootti ja k-pää.
Olen joutunut joskus käymään psykologilla kun naissuhteet ovat menneet tätä rataa. Yksikään nainen ei ole aidosti välittänyt: nalkutusta olen kuullut ihan tarpeeksi, koskaan en ole ollut tarpeeksi hyvä, vaikka olen huolehtinut orgasmin saannista, hellinyt, antanut lahjoja, ollut läsnä. Yksi kertoi rakastavansa enemmän kuin ketään ja haluavansa lapsia kanssani. Seuraavana päivänä häippäsi. Ja silti miehen pitäisi olla se joka jaksaa. Jos ei jaksa, niin on luuseri. Miehen pitäisi kantaa sekä omat että naisen tarpeet. Toki on naisia, jotka ovat ihan erilaisia. Veljeni vaimo on ihan uskomaton: huolehtiva, vahva, itsenäinen, kaunis, hellä. Mutta hirveän paljon on naisten itsekkyys lisääntynyt ja siitä miehet saavat kuulla kunniansa.
Minusta naiset voisivat joskus vähän mennä itseensä tässä miehet on sikoja-ajatusmaailmassaan. Naiset eivät ole mitään heikompia osapuolia, nykymaailmassa ainakaan (päinvastoin, saanut sellaista nalkutusta ja komentelua joiltakin..jopa yhdeltä nyrkistä silmään) ja aikuisen naisen tulisi suhteeseen ryhtyessä ymmärtää, että kyse ei nyt ole pelkästään naisesta ja tämän tarpeista. Suhteeseenhan ryhdytään kun välitetään toisesta ja jos toinen ei enää jaksa, niin ei se tarkoita tämän olevan joku täysi idiootti ja k-pää.
Olen joutunut joskus käymään psykologilla kun naissuhteet ovat menneet tätä rataa. Yksikään nainen ei ole aidosti välittänyt: nalkutusta olen kuullut ihan tarpeeksi, koskaan en ole ollut tarpeeksi hyvä, vaikka olen huolehtinut orgasmin saannista, hellinyt, antanut lahjoja, ollut läsnä. Yksi kertoi rakastavansa enemmän kuin ketään ja haluavansa lapsia kanssani. Seuraavana päivänä häippäsi. Ja silti miehen pitäisi olla se joka jaksaa. Jos ei jaksa, niin on luuseri. Miehen pitäisi kantaa sekä omat että naisen tarpeet. Toki on naisia, jotka ovat ihan erilaisia. Veljeni vaimo on ihan uskomaton: huolehtiva, vahva, itsenäinen, kaunis, hellä. Mutta hirveän paljon on naisten itsekkyys lisääntynyt ja siitä miehet saavat kuulla kunniansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävä kyllä totta töriset. Olen nainen itsekin, ja naimisissa suht onnellisesti. Näitten vuosien aikana ollaan oltu miehen kanssa olkapäänä monelle miehen kaverille, jotka on tulleet itkemään, kun nainen jätti. Surettaa! Ihan kelpo miehiä, mutta ainapahan on löytynyt miehestä "syy" jättää, vaikka kuinka tekaistu. Sitten jos mies jättää, mies saa vihat niskaansa, vaikka kuinka olisi naisessa ollut vikaa. Naiset on kylmiä ja kovia, ja useimmat miehet taas kovankin kuoren alla herkästi haavoittuvia.
Kyllä me muut miehet sympatiseerataan. Toivoo aina miehelle voimia, kun kylällä kuulee juttua "jättäjä-sioista". Me tiedetään, että ei oo miehen vika.
Olen 43v. mies ja tottunut samaan elämäni aikana.
Toiseen osapuoleen on helppo peilata omia pettymyksiiän elämässä ja syyttää sitten toista niistä.
Tarkoitan, että vaikka miehessä ei olisi mitään vikaa, niin hän on kuitenkin se läheisin, kenelle nainen voi kaataa paskan niskaan.
Olen myös hakenut vertauksia työelämästä. Kuvittele, että olet työnantaja ja sinulla on töissä kaksi tyyppiä, toinen on melkein ystäväsi, toisen olemus tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. Sitten kun tuo hyvä tyyppi tekee jonkun megaluokan virheen, niin yrität saada sen korjattua ja unohdettua, koska haluat sen pysyvän samassa paikassa jatkossakin. Samaan aikaan sitten taas yrität etsimällä etsiä pientäkin virhettä tuon epämiellyttävän työstä, jotta pääsisit hänestä eroon.
Ehkä naisilla asia onkin jotenkin päinvastoin. Ehkä he tuntevat ylemmyyttä ja äidinvaistoa jotain totaaliluuseria kohtaan joka juo heidän rahat ja käy kännissä panemassa jotain baarilintuja. He tuntevat olevansa turvassa korkeuksissaan, koska he tietävät, että heillä on jatkuvasti riittävästi syytä heittää paskis pihalle koska tahansa. Siihen ei tarvitse hakea tai keksiä mitään syytä.
Kirjoitat aivan täyttä asiaa.
Nykyajan ongelmana on se, että mie miehet emme muista mitä on olla mies.
Naisten liiallisille vaatimuksille ja kotkotuksille pitää osata sanoa tiukasti, mutta varmasti EI. Nalkutusta ei pidä suostua kuuntelemaan, mutta siihen ei pidä myöskään antaa aihetta. Monet miehet ensin antavat vaimolleen aihetta nalkuttaa ja sittenhän vaimo kyllä tekee sen virheen, että aloittaa nalkuttamisen.
Nainen on maailman napa, jonka ympäri kuhnurit kiertävät.
Etkö ole koskaan lukenut Aku Ankkaa? Iines, Aku, Hannu...