sitä, että näkee kohdetta kohtuullisin väliajoin? Ellei näe, niin on luonnollista alkaa katselemaan ympäristöstään fyysisempää kohdetta, johon kohdistaa mielenkiintonsa? Silti henkinen kiinnostus voi säilyä alkuperäiseen kohteeseen?
Vaatiiko fyysisen mielenkiinnon säilyminen
*^*
14412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten sanoa kohteelle hienovaraisesti, ettei enää muista miltä tämä näyttää? Muistaa vain osia sieltä täältä, mutta fyysinen kokonaisuus on kadoksissa...
kaikkea sanoa ääneen :) Kyllä sydän muistaa kaiken oleellisen..
Ne kaksi ovat erillisiä mutta niitä ei voi erottaa täysin toisistaan.
Henkinen kiinnostus on fyysistä kiinnostustakin, aina, hiukan, jossain mielessä.
Otetaan nyt esimerkiksi akilleen kantapääni johon koen 100% varmasti henkistä kiinnostusta. Tämän palauttaminen täydeksi fyysiseksi kiinnostukseksi (joka ei ole unohdettua koskaan) tapahtuu välittömästi kun pieniäkin ärsykkeitä on tarjolla. Mutta tilanteen vuoksi vaikuttavin voima onkin pidättäytyminen ja mahdollisuuksien mukaan poispäin meneminen. Se on paras ratkaisu koska se mahdollistaa eniten hyviä vaihtoehtoja; lopullisen irtaantumisen tai kiinnostuksen kohteeseen liityvän problematiikan ratkeamiseen.
Riippuu sitten ihan siitä luonteesta mitä liekaa kukakin tottelee parhaiten. Itselleni se on loppujen lopuksi henkinen ellei jopa eksistentiaalinen side mikä merkitsee lopultakin eniten.
joka olisi ollut lähelläkään tuoa akilleen kantapäätäsi? Jokuhan voisi muistuttaa häntä fyysisesti ja sinä olisit myyty...?
Kyllä, jotkut muistuttavat häntä fyysisesti. Se ei kuitenkaan ole innostavaa vaan kiusallista. Joutuisin kokoajan kamppailemaan sen kanssa etten pukisi toiselle myös henkisiä piirteitä jotka saattavat olla aivan toisenlaiset, kyseessä kun on tietenkin eri ihminen.
Fyysisessä mielessä on siis helpompaa tavoitella erilaista. Se antaa tilaisuuden tutustua myös uuteen sieluun ilman räikeitä ennakko-odotuksia jotka aiheuttaisivat ongelmia.
kiusaantuminen siitä, et vielä ole valmis irtaantumaan emotionaalisella tasolla akilleen kantapäästäsi? Olet pakottanut itsesi irtaantumaan liian varhain. Olet suoraselkäinen, mutta liian ankara itseäsi ja omia tunteitasi kohtaan.
"Henkinen kiinnostus on fyysistä kiinnostustakin, aina, hiukan, jossain mielessä."
Se, joka noin ajattelee, ei voi uskoa Jumalaan.
Heh. Mutta hänellä voi olla Jumala-ymmärrys joka sisältää myös fyysisen näkemyksen :)
Usko ON tietoa, tosin usko on vähän sama asia kuin jos lastenkirjassa olisi kuva sikanauta-jauhelihapaketista ja alla kuvateksti "Maatalon eläimiä: Porsas ja Lehmä". Uskon sisältämä tieto ei siis ole välttämättä ihan ... relevanttia... vaikka se perustuukin lopultakin tietämisen muotoon :)
kertoo nokka pystyssä olemisesta.
vaatii se. Ei välttämättä kaipaa ketään fyysisesti lähelleen eli ei välttämättä etsi uutta fyysisempää kohdetta. Jos sydämensä menettää jollekkin, se voi olla sen jonkun kuolemaan asti..ja joo henkinen kiinnostus voi säilyä läpi elämän, vaikka fyysinen kiinnostus olisikin loppunut..näin käy joskus erotessakin.. :)
Vaikka näkee harvemmin,kun näkee toisen....sydän hyppää kurkkuun ja aivot valuu viemäriin.
vuosien näkemättömyydestä?
vaikkei kohdetta näkisikään ja henkinen kiinnostus alkuperäiseen kohteeseen säilyy jopa kuolemaan saakka, riippuen tunteista. Joskus hätkähtää jotakin, joka olemukseltaan tai näöltään muistuttaa mielenkiinnon kohdetta, palauttaen hänet aina uudelleen ja uudelleen mieleen.
*Elämän suuria iloja on sukulaissielujen kanssa oleminen, suurin koettelemus on yksinäisyys*
Lordi Avebury.
taitaa vaatia. Fyysinen mielenkiinto hiipuu, jos toisesta ei näe vilaustakaan pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta henkinen mielenkiinto säilyy pidempään, hyvinkin pitkään joskus. Jopa.. Niin, no, tosi pitkään..