Käymme sukuloimassa entisellä kotipaikkakunnallamme Lappeenrannassa joitakin kertoja vuodessa. Kotoamme matkaa tulee 460 km yhteen suuntaan. Samalla reissulla usein käyn lasten kanssa omien sukulaisteni (kaksi tätiäni ja setääni) luona 40 km:n päässä Lappeenrannasta. Mieheni ei yleensä lähde mukaan tälle neljänkympin reissulle, koska hän haluaa viettää aikaansa omissa sukulaisissaan joita asustelee kaupunkialueella paljonkin mutta neljässä eri taloudessa hän yleensä käy. Vanhemmillaan yövymme aina ensimmäisen yön yhdessä, sitten usein erkanemme eri teille jotta ehdin käydä "nelikymppisen". Minulla on kaupungissa yksi talous jossa sukulaiseni asuu, häntä käyn usein moikkaamassa, joskus yövynkin, joskus mieheni on mukana siellä. Omat vanhempani ovat kuolleet muutama vuosi sitten onnettomuudessa. Siksi tätini ja setäni ovat minulle todella tärkeitä.
Viimeksi käydessämme Lappeenrannassa menimme ensin puolisoni vanhemmille, kävimme mieheni veljen x luona ja sitten yövyimme mieheni vanhemmilla. Seuraavana aamuna lähdin lasten kanssa 40 km:n päähän sukuloimaan. Mies jäi ryyppäämään sukulaistensa kanssa (kuten aina tekee) ja tervehti siinä samalla siskonsa perhettä (kävi heillä) ja kahta muuta veljeään(y ja z) sekä näiden poikia. Mies yöpyi veljensä x luona.
Sunnuntai-aamuna lähdin ajamaan takaisin Lappeenrantaan ja hain mieheni veljensä x luota. Menimme vanhempiensa luokse pikavisiitille ja lähdimme ajamaan takaisin kotiin, minä ratissa kun ukossa krapula. Mies harmitteli, kun siskoansa olisi vielä pitänyt käydä tervehtimässä. Sitten ajattelimme, ettei ehkä ole vaarallista ettemme käyneet, koska mieheni kävi kuitenkin siellä lauantaina.
Seuraavalla viikolla mies sai tekstiviestin, jossa siskonsa ilmoitti meidän olevan ikäviä ihmisiä kun emme edes vaivautuneet käymään. Mies laittoi sovittelevaa viestiä takaisin mutta ei vastakaikua. Soitin siskolleen ja pyysin anteeksi ja sanoin, ettemme ehtineet kun on niin monta paikkaa jossa käydä. Sanoin, että neljänkympin reissullakin meni aikaa. Siskonsa totesi tähän, ettei häntä kiinnosta pätkääkään miten aikaa menee minun sukulaisissani. Sanoin, että ajattelin että kävihän se mieheni kuitenkin teillä lauantaina, ajattelin ettei haittaa niin kovasti kun mies kuitenkin kävi moikkaamassa. Siihen huusi, että minulla on väärä asenne ja se kertoo kaiken, ei ole pakko tulla heille käymään, se on vapaaehtoista. Ja hän on nyt todella loukkaantunut, ym ym.
Yritin sovitella ja sovitella mutta siskonsa vain rähjäsi. Mieheni on sitä mieltä, että minun pitää käyttää aikani hänen sukulaistensa luona enkä saisi käydä setieni ja tätieni luona. Mutta jos hän olisi selvinpäin eikä lähtisi joka kerta ravintolaan, olisi minunkin mukavampi yöpyä koko perheen kesken hänen sukulaistensa luona.
Anoppinikin on vaatelias, hän heittäytyy aina marttyyriksi ja sepittää; voi voi, nyt olette lähdössä, olisin halunnut viedä lapset leikkipuistoon ym ym. Kerrankin sanoin hänelle: kyllä lapset saavat jäädä vielä vaikkapa tunniksi luoksenne, puetaan niin voitte mennä puistoon mutta minun on pakko käydä viemässä tämä paketti kuuden kilometrin päähän tuttavalleni. No, eipä enää kiinnostanutkaan kun olisi anopin pitänyt ottaa vastuu lapsista. Hän ei nimittäin jaksa laittaa tikkua ristiin lasten eteen, kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan.
Pyydämme jatkuvasti mieheni sukulaisia meille kylään mutta he eivät tule. On käynyt niinkin, että mies on ollut siinä uskossa että tietty määrä porukkaa (2 perhettä) on tulossa (ennen joulua), ruokaa on hankittu reilusti ja sitten kun olen edellisenä päivänä vielä tarkistanut ketä on tulossa niin toinen perhe (siskonsa siis) sanoo että ei me jakseta tulla kun teille on niin pitkä matka ja on rankkaa matkustaa. Siskollansa ei ole edes pieniä lapsia, nuorin on teini. Eli me liikumme sinne suuntaan lähes yksipuolisesti ja he eivät voi tulla kun on niin rankkaa matkustaa.
En ymmärrä miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia, on liian monta kyläpaikkaa ja liian vaativia sukulaisia. Auttakaa, en halua itse pahoittaa kenenkään mieltä! Enkä kyllä itsekään haluaisi enää pahaa mieltä...
Sekin harmittaa kun itse järjestän, hankin ja pakkaan ennen reissua kaiken, ruuat, vaatteet, lapset, kaikille tuliaiset, vien koiran hoitajalle. Mies pääsee vähällä mutta hän ja sukulaisensa vaativat kaikkein eniten. Minua väsyttää ja surettaa...
Viimeksi käydessämme Lappeenrannassa menimme ensin puolisoni vanhemmille, kävimme mieheni veljen x luona ja sitten yövyimme mieheni vanhemmilla. Seuraavana aamuna lähdin lasten kanssa 40 km:n päähän sukuloimaan. Mies jäi ryyppäämään sukulaistensa kanssa (kuten aina tekee) ja tervehti siinä samalla siskonsa perhettä (kävi heillä) ja kahta muuta veljeään(y ja z) sekä näiden poikia. Mies yöpyi veljensä x luona.
Sunnuntai-aamuna lähdin ajamaan takaisin Lappeenrantaan ja hain mieheni veljensä x luota. Menimme vanhempiensa luokse pikavisiitille ja lähdimme ajamaan takaisin kotiin, minä ratissa kun ukossa krapula. Mies harmitteli, kun siskoansa olisi vielä pitänyt käydä tervehtimässä. Sitten ajattelimme, ettei ehkä ole vaarallista ettemme käyneet, koska mieheni kävi kuitenkin siellä lauantaina.
Seuraavalla viikolla mies sai tekstiviestin, jossa siskonsa ilmoitti meidän olevan ikäviä ihmisiä kun emme edes vaivautuneet käymään. Mies laittoi sovittelevaa viestiä takaisin mutta ei vastakaikua. Soitin siskolleen ja pyysin anteeksi ja sanoin, ettemme ehtineet kun on niin monta paikkaa jossa käydä. Sanoin, että neljänkympin reissullakin meni aikaa. Siskonsa totesi tähän, ettei häntä kiinnosta pätkääkään miten aikaa menee minun sukulaisissani. Sanoin, että ajattelin että kävihän se mieheni kuitenkin teillä lauantaina, ajattelin ettei haittaa niin kovasti kun mies kuitenkin kävi moikkaamassa. Siihen huusi, että minulla on väärä asenne ja se kertoo kaiken, ei ole pakko tulla heille käymään, se on vapaaehtoista. Ja hän on nyt todella loukkaantunut, ym ym.
Yritin sovitella ja sovitella mutta siskonsa vain rähjäsi. Mieheni on sitä mieltä, että minun pitää käyttää aikani hänen sukulaistensa luona enkä saisi käydä setieni ja tätieni luona. Mutta jos hän olisi selvinpäin eikä lähtisi joka kerta ravintolaan, olisi minunkin mukavampi yöpyä koko perheen kesken hänen sukulaistensa luona.
Anoppinikin on vaatelias, hän heittäytyy aina marttyyriksi ja sepittää; voi voi, nyt olette lähdössä, olisin halunnut viedä lapset leikkipuistoon ym ym. Kerrankin sanoin hänelle: kyllä lapset saavat jäädä vielä vaikkapa tunniksi luoksenne, puetaan niin voitte mennä puistoon mutta minun on pakko käydä viemässä tämä paketti kuuden kilometrin päähän tuttavalleni. No, eipä enää kiinnostanutkaan kun olisi anopin pitänyt ottaa vastuu lapsista. Hän ei nimittäin jaksa laittaa tikkua ristiin lasten eteen, kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan.
Pyydämme jatkuvasti mieheni sukulaisia meille kylään mutta he eivät tule. On käynyt niinkin, että mies on ollut siinä uskossa että tietty määrä porukkaa (2 perhettä) on tulossa (ennen joulua), ruokaa on hankittu reilusti ja sitten kun olen edellisenä päivänä vielä tarkistanut ketä on tulossa niin toinen perhe (siskonsa siis) sanoo että ei me jakseta tulla kun teille on niin pitkä matka ja on rankkaa matkustaa. Siskollansa ei ole edes pieniä lapsia, nuorin on teini. Eli me liikumme sinne suuntaan lähes yksipuolisesti ja he eivät voi tulla kun on niin rankkaa matkustaa.
En ymmärrä miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia, on liian monta kyläpaikkaa ja liian vaativia sukulaisia. Auttakaa, en halua itse pahoittaa kenenkään mieltä! Enkä kyllä itsekään haluaisi enää pahaa mieltä...
Sekin harmittaa kun itse järjestän, hankin ja pakkaan ennen reissua kaiken, ruuat, vaatteet, lapset, kaikille tuliaiset, vien koiran hoitajalle. Mies pääsee vähällä mutta hän ja sukulaisensa vaativat kaikkein eniten. Minua väsyttää ja surettaa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
pyydätte teille sukulaisia teiltä molemmilta.
Jos noille valittajille ei passaa, niin kitisette heille vastavuoroisesti.
Kyllä kyläilyn pitäisi olla vastavuoroista. Olet / olette liian kilttejä ihmisiä.
Käytin yhden viikon lomastani vastaavaan. Aina tuntui, ettei kerkeä tavata kaikkia. Suht kaikki tuli nähtyä ( max 3 kyläpaikkaa / päivä ) Olimme ihan finaalissa. Seuraavaksi kutsuin ihmisiä meille. Eipä ole kuulunut. No, eipä tarvitse itse körötellä enää kaikkia läpi. Jää aikaa rentoutumiseen. Unohda turha syyllisyys.
Seuraavan kerran otatte vaan yhden osotteen, jossa majailette ja jonne ne muut sukulaiset saavat tulla teitä morjestamaan. Taikka sitten menette isolla porukalla syömään.
Te ajatte kuitenkin yli 500km moikkaamaan sukulaisia, joten pikkasen olis edes asiallista että ne tulee teitäkin vastaan.
Sille miehen siskolle ite laittaisin viestin että hän on aika kohtuuton, varsinkaan kun itse ei edes vaivautunut jouluna ilmoittamaan ettei olekkaan tulossa, vaikka vastavierailua hartaasti odotitte. Pikkasen vois mennä itseensä!!! Ja kyseessä ei ollut kosto, vaan täysin ajanpuute.
Huonon omantunnon linjalle sun on ihan turha lähteä, ja älkää missään nimessä lähtekö sukulaisten pompoteltavaksi, koska se on tie jolle ei ole loppua.
Sinulla on täysi oikeus nähdä matkalla omia sukulaisia, ja täysin naurettavaa ja älytöntä että miehen sisko edes ottaa tollasen asenteen sinun sukulaisiasi kohtaan.
mukavaa huomata ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Välillä iskee epäusko, olenko huomaamattani töykeä ja törkeä, enkö huomioi tarpeeksi mieheni sukulaisia... Kolmen pienen lapsen kanssa on vaikea reissuta mutta tätä eivät mieheni sukulaiset ymmärrä, omat sukulaiset sen sijaan pyrkivät siihen että kimpalla nähtäisiin mahdollisuuksien mukaan, usein kutsuvat yhteisiä tuttujamme miedän kanssa yhtäaikaa jos tietävät että haluaisin heitäkin nähdä... Mutta onhan se selvää ettei tavat ole miehen sukulaisten kanssa samanlaiset. Sekin on harmillista, ettei kukaan pyydä meitä syömään luokseen, anoppilassa on ruoka tarjolla tuloiltanamme mutta sitten kun sieltä poistumme niin kukaan ei meitä pyydä syömään. Kaupasta ostamme valmisruokaa ja kotoa usein otan ainakin jotakin evästä mukaan jottei lapset näänny. Omien sukulaisteni kanssa peli on selvä, kysyvät, monen aikaan suunnilleen me tullaan ja ruoka on sitten pian tulomme jälkeen tarjolla. Ja näin on meilläkin kun meille tulee vieraita.
Tuon tarinan voisi allekirjoittaa kuka vaan... niin yleinen se on.
Moukat ihmiset vaan aina ottaisi eikä ikänään antaisi mitään takaisin. Jokaisen sukulaisissa on näitä. Ja mitä lähemmäs maaseutua mennään, sen harvemmin sieltä kukaan liikahtaa. Mutta heille pitää kyllä mennä.
Voi kun nuo ihmiset näkisivät joskus itseensä!
Miehen sisaren käytöksestä: todella lapsellista!
Neuvoisin teitä, sinua ja miestäsi, ottamaan ohjat käsiin. Kun matkustelette ja sukuloitte, sopikaa ennen matkaa missä käytte. Joka matkalla ei tarvitse käydä ihan joka paikassa, vaan yhdellä mmatkalla joissain paikoissa ja toisella joissain muissa paikoissa. Käy kuitenkin aina tapaamassa tätiäsi ja setääsi, koska ne ovat ainoat sinun sukulaisesi.
Eikö niille miehen sukulaisille (sisarelle ainakin) voi sanoa iahn suoraan, että olisi kiva käydä joka paikassa joka kerta, mutta siihen ei vain ole aikaa ja voimia aina. Kyllä normaali aikuinen ihminen tajuaa. Jos vastapuoli lapsellinen, niin se on sitten sen oma asia.
on saada kuulijalle huono omatunto ja tässäkin tapauksessa ky. syyttelijä olettaa teidän ensivuonna käyvän moikkaamassa ainakin kolmesti. Ja teidän tuovan muhkean lepytyslahjan.
Te selvästi nautitte pitkistä ajomatkoista. Se onkin hyvä. Mutta tervitseeko sitä tehdä yhtäkyytiä? Miksi ette seuraavalla kerralla poikkeaisi matkan varrella pikku kylissä, tutustukaa nähtävyyksiin, syokää eväänne kivalla näkoalapaikalla. (joko autossa tai ulkona) Laskekaa lapset ulos juoksemaan aina välillä.
Sitten voittekin suunnistaa majapaikkaanne, oli se sitten hostelli tai majatalo. Kutsukaa sinne kaikki sukulaiset istumaan kanssanne iltaa. Ellette kaikki mahdu huoneeseenne, tavatkaa ilta-aterian yhteydessä majapaikkanne ravintolassa.
Tuo antaa jokaiselle halukkaalle tavata teidät ja vaihtaa henkilokohtaisesti uutisensa. Sillätavoin kukaan ei myoskään pääse syyttelemään teitä huomionne laiminlyonnillä.
Seuraavana päivänä olisi kenties aiheellista poiketa miehesi vanhempien luona ja jatkaa tätisi ja setäsi luo.
Tuo olisi omiaan myoskin säätelemään miehesi juopottelua sukulaistensa kanssa. Mitä ideaa on ajaa noin kauas ja kayttää se arvokas aika juopotteluun?
Kiitos, oppeliini, ideastasi, mutta käytännössä meidän ei ole mahdollista viivyttää matkaa enää yhtään pidempään poikkeamalla nähtävyyksiä tms. katselemassa. Matkaan menee nimittäin talvikelissä noin 7 tuntia. Kesällä tietysti vähemmän ja silloin päästämme lapset uimaan jossain sopivalla rannalla. Eväät meillä on aina autossa ja ne syömme matkan aikana jotta matka joutuu.
Ajattelit, että pidämme ajamisesta. Emme todella pidä mutta pakkohan meidän on ajella jos meinaamme sukulaisia tavata.
Ehdotit majataloon tai hostelliin menemistä. Olemme illalla myöhään perillä, siinä ei liiemmin jää aikaa seurustella...Jos olisimme varakkaampia, voisimmekin ehkä vuokrata mökin ja kutsua vieraita sinne. Siinä olisi sitten sellainen ongelma, jotta vieraat pitäisi palvellakin, ruokkia ym. ja pitkän ajomatkan päälle se olisi minulle mahdotonta, liian suuri voimainponnistus. Mutta valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta tässä elämäntilanteessa hotelliasumiseen tai mökkeilyyn, sitten meidän ainakin pitäisi käydä harvemmin sukuloimassa kuin nyt. Kaiken lisäksi miehen sukulaiset ovat sellaisia, etteivät oikein viihtyisi hotelleissa ym. Enkä kyllä viihdy itsekään. Mutta ehkäpä tulevaisuudessa... Toisaalta kyllä olisin paljon mieluummin hotellissa yötä kuin mieheni sukulaisissa.
Itsekin olen miettinyt, miksi mennä moisen matkan päähän juopottelemaan, en tiedä mikä siihen on syynä. Mikä lie. Eikä mieheni halua lähteä sukulaisiini, hän haluaa käyttää kaiken aikansa omiensa luona ja haluaisi vieläpä että minäkin käyttäisin kaiken aikani heidän luonaan.
Kiitos ajatuksistasi ja yrityksestä auttaa, arvostan sitä suuresti.
Sinulta ei lopu nuo syyt saada vierailunne kuulostamaan mahdollisimman epämiellyttäväviltä. On hiukan yllättävää että monta kertaa vuodessa teette matkan tapaamaan ihmisiä jotka eivät välitä teistä:
-ette edes pidä noista pitkistä ajomatkoista
- kellään ei halua järjestää aikaa vastavierailuun
-Kukaan ei varmastikkaan tulisi tapaamaan teitä vaikka menisitte lähes heidän koti-ovelleen pyymään heitä seuraanne. sis tuo mutkun mutkun mutkun syy
-Sinä et edes halua tavata näitä ihmisiä (muita kuin tätiäsi ja setääsi),
- he eivät piittaa teistä muuten kuin vain saadakseen ladella ilkeyksiä ja juottaa miehesi humalaan. (krapula kotimatkalla)
Oletteko koskaan ajatelleet käyttää aikaanne paremmin? Esim. tekemällä koko perheen kanssa mitätahaansa josta jokainen saa tekemisen iloa ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Noilla monen tunnin bensarahoilla voitte jo järjestää koko joukon mielenkiintoisia asioita koko perheen nautittavaksi kotinne lähiympäristossa.
Plus säästyisitte verbaalisilta ilkeyksiltä, suvun välinpitämättomyydeltä ja typerältä juopottelulta ja pitkiltä ajomatkoilta.
Vai onko sinulla jonkinlainen marttyyri-ihannointi mielessä? Se, ikävä kyllä, on täysin hukkaan heitetty tässä tapauksessa.
En tiedä, ymmärsinkö viestiäsi oikein, sinulla on aivan erilainen tapa esittää asioita kuin minulla. Tätä en tarkoita pahalla, vaan kiitän huomioistasi ja laitoit minut kyllä pahaan pinteeseen; ajattelemaan nyt kovasti tätä asiaa.
Ensinnäkin. Jännittäväksi asian nyt tekee se, että käsittääkseni ehkä yrität osoittaa, että haluan mennä kovasti noille reissuille. En halua mutta miehelleni on tärkeää käydä sukulaisissaan ja lasten on hyvä oppia tuntemaan heitä. Mieheni haluaa näin ja hän syyttää kiivaasti välillä minua siitä, kun en ole tarpeeksi halukas. Ja jos asiaa ajattelee ihan mieheni näkökulmasta, hän ei ikinä suostuisi siihen, että hotelleihin menisimme, kun on kerran sukulaisiakin paikkakunnalla. Ja varmaankin tästä syystä sukulaiset jättäisivät tulematta vastanotollemme jos sellaisen järjestäisimme. En minä usko että heillä on tarkoituksena meille ilkeillä jos sinne menemme, olenko sanonut niin? Mutta jos totta puhutaan, niin sellaista on kuitenkin tapahtunut. Itse en koskaan aloita mitään ikäviä juttuja ja minun on pakko ne unohtaa ja mennä eteenpäin. En vaan oikein käsitä, mistä tuon tosiasian keksit heittää tähän. Se ei nyt ole tässä se asia joka harmittaa eniten, kyllä minua voi sättiä ja moittia.
Mikä ihmeen marttyyri-ihannointi ja mutkumutku-asenne? Minulla ei ole mahdollista meidän käynteihin vaikuttaa, mies haluaa jotta sinne mennään ja sillä selvä. Joskus kyllä kieltäydyn matkasta ja jään kotiin pienten kanssa. Siitäkin ovat miehen sukulaiset kuulemma urputtaneet. En voi edes kokea marttyyriksi itseäni, mieheni kyllä pitää siitä huolen jotta osoittaa aina ja joka kerta, kuinka itsekäs olen, jos jotain yritän huomauttaa. Eli en ole marttyyri vaan omahyväinen ja ilkeä paskiainen.
Ja kyllä noille matkarahoille olisi paljon muutakin käyttöä. En kuitenkaan voi kieltää mieheltäni omaa perhettään.
Haluaisin lukea vielä ajatuksiasi, joten toivottavasti vastaat.
En todellakaan tiedä mitä enää sanoa.
olet miehesi valinnut ja itse suostut kynnysmatoksi!
Ei tässä elämässä mitään saa jos ei itse vaadi ja kynnysmatoksi halukkaat kyllä sellaiseksi vuorenvarmasti painetaan.
l...ahjatta leppyy.
Ei parin päivän matkalla voi tavata kaikkia sukulaisia, ilman muuta selvää.
Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. Miehesi suvun olisi pitänyt järjestää niin, että kaikki tulisivat yhtä aikaa samaan paikkaan, ja jos miehen tapana on mennä sukulaisineen ravintolaan, niin eihän olisi konstikaan tavata koko joukko siellä.
Älä ajattele enää, vaan ole ihan oman suunnitelman mukaisesti. Jos vieraat eivät tule, kun kutsutaan, kuten kerroit, niin se oli sitten siinä se kutsuminen. Älä nöyryytä itseäsi.
Toiste ei kutsua kuulu. Naurat hilpeästi, jos sitä ehdotetaan.
Ei sinun tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä. Eikä kenenkään tarvitse pahoittaa sinun mieltäsi. Itsetuntosi rakoilee. Pää pystyyn nyt.
Kun meidän perhje lähtee reissuun reissuun käymään isovanhempien luona, ajamme noin 300km ja sitten toiset parisataa päälle.
Näin pitkät reissut tehdään täysin omien aikataulujen mukaan. Jos muut sukulaiset (tädit, sedät, veljet) tai kaverit eivät meinaa mahtua aikatauluun, sitten ne eivät mahdu. Meillä ei ole tapana juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Usein ajanpuutteen takia joudumme jättämään vierailun vaimon siskon luona väliin. Koskaan emme käy heillä kahtena päivänä, kun aikaa ei vain ole,
Minä en ymmärrä miksi ihmeessä noin pitkät reissut pitäisi tehdä jonkun toisen aikataulujen mukaan. Meidän reissu, MEIDAN aikataulut.
(semmoinen huomio, että tietenkin aikataulut pitää sovittaa majapaikkojen aikataulujen mukaan mutta nuo sivupistäytymiset tehdään, jos ehditään ja jaksetaan)
"Auttakaa, en halua itse pahoittaa kenenkään mieltä! "
Tuossahan onkin se ongelma. Jos sukulaiset vaativat liikaa niin se pitää heille suoraan sanoa. Antaa miehen siskon vetää herneet nenäänsä, mitä sinä niistä välität? Itselläni tuli riitaa sukulaisten kanssa heidän huonon käyttäytymisensä takia niin se tarkoittaa minimissään puolen vuoden taukoa, mahdollisesti pidempääkin. (ajoimme parisataa kilsaa suuntaansa vain todetaksemme, että isäntäperhe on niin humalassa ettei seuraavana päivänä muista vierailuamme, no tyhjän takia sinne ei sitten toista kertaa enää jakseta lähteä)