Ja pakkohan se on todeta, että liitot suomalaisten ja heidän välillä voivat toimia, mutta näköjään vain siinä tapauksessa että mies ei ole harras, harjoittava muslimi. Jos mies on samalla tavalla tapamuslimi kuin suurin osa suomalaisista on tapakristittyjä, niin silloinhan välttyy monilta riidoilta.
Olen itse takunnut oman Irakin kurdini kanssa vähän väliä, koska mies on harras muslimi ja yrittää muuttaa minua länsimaisesta naisesta kurdilaiseksi. Ei tajua, että jos olen yli 30 vuotta elänyt vapaasti, niin en voi -enkä halua- muuttua ihmisenä kokonaan sen vuoksi että satun olemaan yhdessä muslimin kanssa. Surullisena on pakko todeta, että tämä suhde on loppusuoralla. Mutta todennäköisesti onnettomampi olisin tulevaisuudessa, koska muslimimies on parantumaton sovinisti, eikä kurdilainen kulttuuri ole naiselle yhtään sen sallivampi.
Olen itse takunnut oman Irakin kurdini kanssa vähän väliä, koska mies on harras muslimi ja yrittää muuttaa minua länsimaisesta naisesta kurdilaiseksi. Ei tajua, että jos olen yli 30 vuotta elänyt vapaasti, niin en voi -enkä halua- muuttua ihmisenä kokonaan sen vuoksi että satun olemaan yhdessä muslimin kanssa. Surullisena on pakko todeta, että tämä suhde on loppusuoralla. Mutta todennäköisesti onnettomampi olisin tulevaisuudessa, koska muslimimies on parantumaton sovinisti, eikä kurdilainen kulttuuri ole naiselle yhtään sen sallivampi.
Vastaukset 41
Vanhimmat
mutta eikös tälläisistä asioista tulisi puhua suhteen alussa? Jos ei ole selviä pelisääntöjä niin voi tosiaan tulla ongelmia. Oman kurdini kanssa ongelma on lähinnä kulttuuri, jossa omaa elämää ei voi elää vapaasti, vaan on hoidettava perheen ja kaverienkin asioita. Itse olen sanonut että olen mikä olen ja muuksi en muutu eikä hän sitä kyllä koskaan ole vaatinutkaan. Baarissa en käy, enkä käytä alkoholia tai tupakkaa enkä vilkuile muita miehiä ja se riittää hänelle.
Tottakai on puhuttu alusta asti, mutta ei se puhe tunnu riittävän kun kulttuurilliset lähtökohdat eroavat kuin yö ja päivä. Minä oletin ihastuneena ja rakastuneena että kyllä kaikki lutviutuu kun kumpikin tekee kompromisseja, mutta siinähän se onkin, kun tietyissä asioissa mies ei jousta pätkääkään... Tuntuu todella tyhmältä ja omituiselta, kun Suomessa kuitenkin asutaan ja minä olen suomalainen, että pitäisi elää kuten naiset Irakissa, pelkästään kodille ja työlle (tosin Irakissa naiset ovat vain siellä kotona). Kaikki kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen kiellettyjä, siis pelkät kaveritkin, ja myös kaikissa naiskavereissanikin tuntuu olevan jotain vikaa. En odottanutkaan että kurdimiehen kanssa olisi samanlaista kuin suomalaisen kanssa, mutta ei tämäkään nyt oikein hyvältä tunnu.
Ehkä hait kurdimiehestä jotain "erilaista" suomalaisiin exiisi verrattuna. Jos näin on asian laita, niin saithan erilaista. Mutta ei sekään ole hyvä. Etkö muka suhteen alkuvaiheessa huomannut että "kulttuurilliset lähtökohdat eroavat kuin yö ja päivä"? Luulisi niin suuren eron huomaavan ja ymmärtävän sen vaikutukset suhteeseen, vaikka olisi miten rakastunut. Se järki se järki. Tai sen vähyys. Tämä on taasen osoitus siitä, että tyhmyydestä sakotetaan. Varsin lievä esimerkki kylläkin tällä kertaa, onneksi.
Tietysti ne erot huomasi, mutta alussa mies ei ollutkaan niin tiukka. Ja oletin, että mies puolestaan ymmärtää olevansa suomalaisen kanssa eikä vaatisi käyttäytymään tietyllä tavalla. Noh, aina viisastuu. Ja kantapään kautta parhaiten.
ehditte olla yksissä?
Exälläni on puoli vuotta kestänyt suhde erittäin hartaan muslimin kanssa ja väittää ettei mitään ongelmia ole. Itselläni on hänestä hiukan huoli ja epäilen että hänelle käy vielä jollakin tavalla huonosti.
Jos mies on muslimi niin ei hätää, kaikista yleistyksistä poiketen muslimimies pitää huolen perheestään ja vaimostaan niin kauan kuin henki pihisee ja uskovainen muslimi on uskollinen puoliso. Toki täällä Suomessa nähtävät muslimit ovat suurelta osin ihan jotain muuta kun elämä täällä on niin vapaata kotimaahan verrattuna.
valehdella vaimolle jotta hän pysyy tyytyväisenä.
Tyytymätön ja tottelematon vaimo käsketään hakkaamaan tottelevaksi.
Koraanin mukaan vaimo ei saa kieltäytyä seksistä.
Ei tuo ole exälleni mitenkään turvallinen tilanne.
Me ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä. Ei se että on muslimin kanssa ole suoraan huono asia. Ehkä exäsi on täysin tyytyväinen jos ja kun mies on omat sääntönsä sanellut. Ei monellekaan naiselle tuota suurempia vaikeuksia luopua esim baarimenoista, alkoholista ja osasta tuttavapiiriään jos saa olla rakastamansa miehen kanssa. Ihmisiä ne muslimitkin on. Ja yksilöitä. Kukin taaplaa tavallaan.
Laiton maahanmuuttaja.
Tulot ovat olemattomat ja naimisiin kuulemma pitäisi päästä pikaisesti.
Olen edelleen huolissani ja tiedän ettei exäni osaa kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin laittomuuksiin ja muihin epämäärääisyyksiin.
Noudatatko itse raamattua kirjaimellisesti?
Provo!
Tilanne on ihan todellinen.
Mies on tullut jostain Etelä-euroopan kautta ja ollut Shengen-alueella jo useita vuosia.
Täällä jo vuoden verran ja tekee jotain pimeitä hanttihommia.
Enkä minä tiedä mitä exälleni sanoisin kun kaikki kritiikki ja epäily menee näköjään kuuroille korville.
minun pitäisi noudattaa raamattua?
Raamattu on aivan yhtä suurta huijausta kuin koraanikin, mutta sillä erolla että uusi testamentti sentään pyrkii siihen että ihmiset eivät olisi toisilleen pahoja.
Koraani on kuitenkin muslimeille laki ja huomattava osa heistä syyllistyy juuri niihin moraalittomuuksiin joita kirja vaatii. Varsinkin naisen asema virallisessa islamissa on täysin ihmisoikeusjulistuksen vastainen.
ei taida tietää mistä puhuu, perustat vaan tietosi sielle sonnalle jota netissä idiootit viljelevät! on totta että useassa muslimi maassa ihmisoikeusasioissa olisi PALJON parannettavaa, mutta asialla ei ole tekemistä islamin kanssa vaan ainoastaan kouluttamattomien ja vanhoollisten ihmisten aikaansaannoksia...
eli nieleppä nyt se katkeruutesi ja hyväksy se että exäsi vaihtoi parempaan, todistathan tuolla ahdasmielisellä kirjoittelullakin jo sen!
Ahdasmielisyyteni on oikeasti vain realismia.
Islam on samalla tavalla maailmalle vieras kuin kommunismikin.
Kommunismin väitettiin ratkaisevan kaikki inhimilliset ongelmat mutta kaikkialla se vain pahensi niitä. Selityksenä oli että sitä kuulemma harjoitettiin väärin.
Islam luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee ja minä olen varmaankin tämän episodin seurauksena perehtynyt sen teoreettiseen puoleen paremmin kuin sinä.
Islamin perustakin on jo paha, sillä se sen tarkoituksena on hallita ihmisiä.
Kaikkein pahimmat yksilöt sitten hankkivat itsensä sen avulla valtaan ja kertovat muille miten asiat ovat.
Ei kai kukaan usko että islamissa on kyse jumalasta tai uskosta, vaan ainoastaan siitä miten massoja hallitaan käyttäen hyväksi katteettomia lupauksia ja julmaa väkivaltaa.
Jokainen muslimi kyllä kykenee uskomaan ihan mihin haluaa ilman että siihen tarvitaan poliittista hallintajärjestelmää jota islam käytännössä edustaa.
Lisäksi pitää muistaa että islam on kulttuuri-imperialismin selvimpiä edustajia ja kaikkien valistusta ja sivistystä kannattavien pitää torjua se jo ihan pelkästään tuolla syyllä.
Ihmisiä nimenomaan pitää hallita. Eihän tässä elämässä ole tarkoituskaan elää niinkuin haluaa. Kaikki ihmiset kun eivät kuitenkaan ole niitä äidin kullannuppuja. Mieti nyt jos kaikki olisi sallittua, tapettais, varasteltais, raiskattais, petettäs jne ilman rangaistusta... Kuka sellaisessa maailmassa haluaisi elää?
tyypillinen väite millä uskontojen tarpeellisuutta perustellaan.
Uskonnoissa on kuitenkin periaatteena se että jotkut yhteisön jäsenet kykenevät väittämään puhuvansa jumalan suulla ja näin heidän päätöksensä ovat täysin kaiken inhimillisen arvostelun yläpuolella. Ja kun yleensä nuo yksilöt ovat juuri ne jotka käyttävät valtaansa väärin ja vain omaksi ja lähipiirinsä eduksi, niin tämä muuttaa uskontojen kaiken hyvän tarkoituksen korruptioksi, moraalittomuudeksi ja rappioksi.
Vain demokratioilla on edes jonkinlaiset keinot kehittää yhteiskunnasta jäsenilleen parempi paikka elää, mutta islamistiset valtiot eivät missään edusta demokratiaa.
Islam on kulttuuri-imperialismia, joka sortaa omia jäseniään ja kaikkia ulkopuolisia jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin. Huomatkaa nyt että tässä arvostelussa ei ole kyse uskosta, vaan siitä miten islam on enemmän politiikkaa kuin uskontoa.
Erityisen hankala tilanne on kannaltamme siksi että, ns. suvaitsevaisuuden nimissä tuetaan suvaitsemattomuuden lisääntymistä omassa yhteiskunnassamme. Käytännössä niissä Eurooppalaisissa valtioissa joissa islam vahvistuu nopeimmin, joudutaan jossain vaiheessa luopumaan demokratiasta omien kansalaisten suojelemiseksi uskonnollisväritteiseltä terrorilta (eikä tämä ole mitään pommeja, vaan lähinnä natsismiin verrannollista toimintaa).
Samalla tavallahan jokainen muslimi on vastuussa oman ideologiansa väärinkäytöksistä kuin on yksittäinen fasisti, punakhmeeri tai maolainen. Saksassa kansa häpeää tekojaan vieläkin, mutta noilla muilla on vielä kasvamista moraalisella puolella.
No voi sua.
Ei minun kurdi ukko jouda päivystämään minun ystäviä ja kontrolloimaan minun olemisiani, kun on senverran kiire tuolla työpaikalla. Vuosia sitten kun aloittelimme seurusteluamme sanoin että minä olen suomalainen ja jos irakilaista naista tekee mieli niin senkun lähtee hakeen. Mutta siihen se jäi ja aikanaan kosi.
Nyt kun ei enää ole ongelmia suomen kielen kanssa, on sen niin hyvin oppinut, on elämä hyvinkin tasaista ja onnellista. Ei tuo ukko omaa uskontoaan tuputa, sen enempää kuin minäkään.
Eipä sitä edes muista tai tule ajatelleeksi ettei hänen juuret ole tässä maassa kun illalla sohvalla telkkaria katsellaan. Hyvä siinä on kainalossa istuskella ja suomea puhella.
No tottahan ne riidat käydään meidänkin perheessä, mutta kaikesta muusta kuin kulttuurieroista.
Mitäpä jos vielä puhuisit sille miehelles ja sanot suoraan ettei se suomalainen nainen irakilaiseksi muutu vaikka miten vääntäis. Laita kova kovaa vastaan. Mitä häviät jos mies lähtee kun kuitenkin jo mietit ulkoruokintaan laittamista.
Kiva viesti sulta Natalia :) Et kertonut kuinka uskovainen oma ukkosi on, tai kuinka harras muslimi ylipäätään. Minusta tuntuu että omallani on "pää Irakissa" vielä sen verran, että luulee voivansa tuoda oman kulttuurinsa tänne sen sijaan että sopeutuisi itse kulttuuriin jossa elää. Olemme kyllä käyneet kovia keskusteluita ja olen pannut kovan kovaa vastaan niin sanotusti, mutta vastaus on aina sama "jos sä haluat mun kanssa olla, niin asiat ovat näin. muista kuka minä olen ja mistä tulen". Oma vastaukseni on aina sama "muista sinä missä maassa olet ja kenen kanssa", mutta siitä seuraa aina loukkaantuminen ja väite että olen rasisti. Että pitääkö hänen unohtaa omat juurensa vain siksi että asuu Euroopassa. Kuin päätä seinään löisi. Ehkä kun mies on Suomessa asunut pidempään (nyt on ollut vähän päälle 3 vuotta), niin osaa olla enemmän maassa maan tavalla, mutta tällä hetkellä olen antanut periksi, koska mies on niin jäärä ja toisaalta herkkä loukkaantumaan. Olen ihan varma että ennen kesää tulemme lähtemään eri teille.
"Olemme kyllä käyneet kovia keskusteluita ja olen pannut kovan kovaa vastaan niin sanotusti, mutta vastaus on aina sama "jos sä haluat mun kanssa olla, niin asiat ovat näin. muista kuka minä olen ja mistä tulen". Oma vastaukseni on aina sama "muista sinä missä maassa olet ja kenen kanssa", mutta siitä seuraa aina loukkaantuminen ja väite että olen rasisti. Että pitääkö hänen unohtaa omat juurensa vain siksi että asuu Euroopassa."
No voi herran jestas! Eikö sinulla sitten olisi aivan yhtä hyvä syy sanoa häntä rasistiksi, kun hän ei hyväksy sinun kulttuuriasi? Ja pitäisikö sinun sitten unohtaa omat juuresi, vaikka asut omassa maassasi? Mielestäni se olisi "hiukan" kohtuuttomampaa vielä kuin se, että toisessa maassa asuvan on unohdettava entisen maan tavat. Aivan hullua.
Olen sanonutkin että on järjetöntä, että mun pitää omassa kotimaassani käyttäytyä toisin kun olen tottunut, mutta miehelle on ihan turha yrittää puhua vapauksista tai elämisestä suomalaiseen tapaan. Hän sanoo aina tuon, että jos olen hänen kanssaan, niin sitten on näin. Eli ei tule toimimaan tämä homma. Olen TOSI kateellinen kaikille kurdien puolisoille, joilla on samat vapaudet kuin ennen suhdetta kurdiinsa. En silti usko että kauhean vapaamielisiä kurdeja löytyy mistään.
Minun mies on muslimi juuri sen verran että se lukee hänen väestörekisteri papereissaan. Eli ei harras, ei rukoile tai vietä ramadania.
Hän on sopeutunut suomalaisuuteen ja jo silloin alussa hänellä oli vahva tahto sopeutua tähän maahan.
Noooo, onhan hänellä tietenkin se Irakilaisuus joissakin asioissa vielä tallella ja se on nimenomaa se herkkä loukkaantuminen ja luonteen tulisuus. Mutta riidan tullen minä annan kyllä samalla mitalla takaisin.
Heh, ystävä kallis, älä nyt loukkaannu sanoistani, mutta mikä hän on sanomaan ""jos sä haluat mun kanssa olla, niin asiat ovat näin. muista kuka minä olen ja mistä tulen"
Mitäpä jos sinä sanoisit että jos hän haluaa olla sinun kanssasi, niin hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Kuitenkin ajattelet jo eroa, joten luulen ettet enää pelkää suhteesta luopumista.
Ja musita, Irakilaisen miehen on vaikeampi löytää pysyvä parisuhde suomessa, kuin suomalaisen naisen. Suomalaisen naisen on jopa helpompi löytää uusi irakilainen mies täältä niin halutessaan.
Ryhdistäydy, älä alistu. Olet suomalainen nainen jolla on suomalaisen naisen oikeudet.
"Ja musita, Irakilaisen miehen on vaikeampi löytää pysyvä parisuhde suomessa, kuin suomalaisen naisen. Suomalaisen naisen on jopa helpompi löytää uusi irakilainen mies täältä niin halutessaan."
Suomen miestarjonta rajoittuu Irakin kurdeihin? O.O
"Hän on sopeutunut suomalaisuuteen ja jo silloin alussa hänellä oli vahva tahto sopeutua tähän maahan."
Näinhän se homma toimii. tai ainakin pitäisi toimia. Harmillisen usein ei kuitenkaan toimi.
"mikä hän on sanomaan ""jos sä haluat mun kanssa olla, niin asiat ovat näin. muista kuka minä olen ja mistä tulen" Mitäpä jos sinä sanoisit että jos hän haluaa olla sinun kanssasi, niin hyväksyy sinut sellaisena kuin olet."
Just näin. Olipa kansallisuus mikä hyvänsä, niin tuollainen asennehan ei kerro kyseisestä ihmisestä tai suhteesta mitään hyvää. Hän haluaa dominoida suhdetta ja alistaa toisen osapuolen valtansa alle. Millainen ihmissuhde se on? Ei ainakaan hyvä tai terve. Js toisesta todella välittää, niin hänet hyväksyy sellaisenaan. Jos ihminen ei kelpaa sellaisena kuin on, niin KENESTÄ itse asiassa tämä ehtojen asettelija silloin välittää? Kuka se on? Ei ainakaan se ihminen, jolle ehtoja asetellaan, sillä silloinhan ehtoja ei olisi tarpeen asettaa.
"Ryhdistäydy, älä alistu. Olet suomalainen nainen jolla on suomalaisen naisen oikeudet."
Tismalleen!
Ilmeisesti et ymmärtänyt lukemaasi 5 3 tai sitten ilmaisin ajatukseni heikosti.
Eli, elämme suomessa, puhumme suomea = suomalaisen naisen on helpompi solmia parisuhde kantaväestöön kuuluvan miehen kanssa suomessa, kuin ehkä heikostikin suomea puhuvan irakilaisen miehen löytää pysyvä parisuhde suomalaiseen naiseen.
En ole ns. alistunutkaan, vaan olen toiminut "vastoin hänen sääntöjään" oikeastaan jatkuvasti. Olen esim. muutaman kerran juonut viiniä halutessani, vaikka mies on useita kertoja sanonut että ei sitä hyväksy, ja ettei voi olla kanssani jos juon jne. Vaan eipä ole suhteesta kävelemään lähtenyt, vaikka olenkin sen pullon kotiin tuonut. Mökötystä toki on seurannut, mutta siihen olen jo tottunut... Samoin kun on kieltänyt 100% yhteydet tuttavapiirini miehiin, niin paskat. Ainoastaan en tapaa näitä miehiä, mutta soittelen kyllä kuulumisia tai keskustelen internetissä heidän kanssaan silloin tällöin. Miehen hokiessa ettei ymmärrä kuinka mies ja nainen voisivat muka olla pelkkiä ystäviä, että aina siihen liittyy jotain muutakin. No, ei liity, mutta en jaksa sitä hänelle enää perustella. Esimerkkejä riittää kyllä, mutta kapinoin siis joissakin asioissa koko ajan. En suostu todellakaan siihen, että hän sanelisi tekemiseni ja saisi sinne hellan ääreen huivi päässä! Oikeastaan kun miettii miten monta kertaa hänellä olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä ja lopettaa koko suhde sen takia että olen ollut tottelematon tai mitälie, mutta edelleen tuossa on, niin taitaa olla pelkkää uhoamista vain. Mutta taatusti sieppaa kun nainen ei tottele.
Eiköhän toi ole selvä peli. Ei sinusta ole kynnysmatoksi miehelle, ja mies puolestaan ei halua itsenäistä, tasa-arvoista naista. Toi kapinointi muuten on siinä mielessä ehkä vähän hämäävä termi, että sehän on aina jonkun heikomman tai alistetussa asemassa olevan kapinointia valtaa pitävää vastaan. Esim. kapinointi valtiovaltaa vastaan tai murrosikäisen kapinointi vanhempiaan vastaan. Kun on kaksi tasa-arvoista aikuista vastakkain, ei voida puhua kapinoinnista. Sinä et siis kapinoi, koska mies ei ole sinua onnistunut alistamaankaan, vaan pidät vain kiinni perusoikeuksistasi ihmisenä! Tsemppiä.
Minusta taas jos otat muslimi miehen niin on aika selvää ettei baarit tai juominen tule kysymykseenkään, heille kun ne ovat ehdottoman haram (kiellettyjä) asioita. Saati sitten kahvittelut miespuolisten kavereiden kanssa yms. seikkailut jota me suomalaiset pidämme vapautena.
Ei pitäis ostaa sikaa säkissä, vaan tutustua toisen kulttuuriin ja juuriin. Näillekkin kaikille "kielloille" on syynsä --> naisen on oltava kunniaksi miehelleen. Muutenkin naisen tulee käyttäytyä kunniallisesti joka tilanteessa eikä saattaa miestä häpeään perheen tai suvun silmissä. Kuulostaa järkevältä. Ihan niinkuin me kaikki naisetkin toivoisimme miestemme olevan kunniaksi meille, esim. eivät vilkuilisi muita naisia seurassamme eivätkä nolaisi meitä kännissä toilaillessaan. En vertaa näitä asioita keskenään, annoin vain suuntaa antavan esimerkin. Kysymys on sosiaalisista käyttäytymissäänöistä. Erona meidän ja heidän kulttuurin välillä onkin että heillä nämä käyttäytymissäännöt ovat ehdottomia, kun taas meillä suosituksia joita jokainen noudattaa mielensä mukaan.
Sopii jokaisen kohdallaan miettiä että onko se esim. baarissa ravaaminen ja irtosuhteiden harrastaminen sitten oikeasti niin hirvittävän tärkeää etteikö siitä voisi luopua... Eihän se muuta sinua ihmisenä -- muuta kuin parempaan suuntaan.
Kyseinen pariskunta kuitenki asuu Suomessa, eli suomalaisessa kulttuurissa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muun muassa eri sukupuolten väliset ystävyyssuhteet, alkoholin "kittaus" (jo Turun linnan sotilaat vuonna nakki ja makkara saivat osan palkastaan kaljana), järvessä alasti uiminen, saunaillat tuttavapariskuntien kanssa jne.
Jos suomalainen kulttuuri ja siihen sopeutuminen ei kiinnosta niin myös maahanmuuttajalle itselleenkin on mieluisinta muuttaa maahan, jonka kulttuuriin hän kykenee sopeutumaan.
Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tällaisia "kieltoja" joten miehellä ei ole mitään syytä sellaisia vaimolleen asettaa. Miehen tulisi luottaa siihen, että puoliso osaa käyttäytyä kulttuurinsa mukaisella hyvällä tavalla. Muslimimiehen tulisi myös ymmärtää mihin ryhtyy, kun alkaa Euroopassa seurustelemaan eurooppalaisen naisen kanssa.
Myönnän asian olevan päinvastoin, mikäli nainen muuttaa arabimaahan ja pariskunta asuu siellä; siinä maassa käyttäydytään kyseisen kulttuurin etikettisääntöjen mukaan. "When in Rome, do as the Romans do."
Täydellisessä maailmassa asia olisi niin että molemmat joustavat. Mutta tosiasia kuitenkin on että maahanmuuttajilla on oma kulttuurinsa eivätkä he tänne tullessaan "suomalaistu"... eikä se seikka varmasti tule koskaan muuttumaan. Siksipä moku-suhteissa olisikin tärkeää jo heti alussa selvittää perusteellisesti molempien näkemykset elämästä ja siitä mikä on parisuhteessa sallittua ja mikä ei. Jos näkemykset ei kohtaa niin silloin on parempi lähteä eri teille.
Ei mielestäni maahanmuuttajilta voi odottaa sen enempää joustamista kuin suomalaisiltakaan jos kysessä on asioita joita henkilö ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään. Samahan se on suomalaisten välisissä parisuhteissa; ei kaksi eri arvomaailmaa edustavaa ihmistä sovi yhteen.
Allekirjoittanut on asunut ulkomailla ja noudatti paikallisia tapoja täysin. Välillä jotkin asiat ahdisti ja eivät olleet mun juttu, mutta maassa maan tavalla. Jos ei pysty täysin assimiloitumaan on kaikille parempi, että ihminen muuttaa maahan, jonka kulttuuriin ja tapoihin pystyy täysin mukautumaan. Minä muutin takaisin Suomeen.
Miksi suomalaisten pitäisi joustaa omassa maassaan ja kulttuurissaan? Ei kukaan tänne ketään pakota muuttamaan; eikä kukaan pakota ketään tänne jäämään. Kuten sanoin, kaikille osapuolille on parempi, että jos ei pysty mukautumaan paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin, niin muuttaa maahan, johon pystyy täysin sopeutumaan.
Onpa hienoa keskustelua, kerrankin!
Olen oikeastaan samaa mieltä sekä Tuijan että parin aiemmankin nikittömän keskustelijan kanssa. On totta että mokusuhteissa molempien tulee kunnioittaa ja huomioida toisen lähtökohdat ja arvot, tietyllä tasolla. En oletakaan että mieheni (avomieheni) hyväksyisi mitään kimppasaunomisia tai naku-uinteja sekaporukassa. Enkä myöskään hinkua baareihin, kuten en koskaan vakituisessa suhteessa ollessani. Mutta olisi kiva tietää että noihin juttuihin olisi edes mahdollisuus halutessani. Ymmärrättekö eron?
Pointti on tosiaan se, että asumme Suomessa ja minä olen suomalainen, enkä saa kuitenkaan täysin elää ja olla kuin suomalainen. Onhan perusarki toki hyvinkin samanlaista kuin suomalaisen kanssa. Aina ei edes muista, että toinen osapuoli on ulkomaalainen kun osaa suomea todella hyvin, ja teemme ja puhumme arkisia asioita yhdessä. Vain joissakin asioissa silloin tällöin ilmapiiri kiristyy. Kuten jos vaikka joku kaverimies soittaa ja juttelen iloisesti kuulumisia ja naurahtelen tämän jutuille. Avomieheni sanoo aina puhelun jälkeen, etten saisi tuolla tavalla flirttaillen (??) puhua enkä varsinkaan nauraa toisen miehen jutuille. Yritä siinä sitten sanoa, että olisin varsin epäkohtelias jos lopettaisin puhelun alkuunsa, varsinkin kun olen luonteeltani avoin ja iloinen ihminen ja ystäväni tietävät sen.
Kaipa nämä asiat ovat tuttuja kaikille mokusuhteissa eläville. Itse kun ei ole koskaan siellä Irakissa käynyt, niin ei voi tietää miten erilaista siellä kaikki on, varsinkin naisten elämä.
"Ei mielestäni maahanmuuttajilta voi odottaa sen enempää joustamista kuin suomalaisiltakaan jos kysessä on asioita joita henkilö ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään."
Totta kai voi ja pitää odottaa maahanmuuttajalta enemmän joustamista kuin kantaväestöön kuuluvalta. Jo pelkästään Suomen lait asettavat reunaehdot käyttäytymiselle ja kyllä: myös arvoille. Onhan meillä esim. tasa-arvolaki olemassa. Lähtökohtahan on täysin nurinkurinen, jos suomalaisen olisi "kotouduttava" omaan maahansa uudelleen maahanmuuttajan vuoksi. Jos minä muutan asumaan vaikkapa Kiinaan, en todellakaan odota, että kiinalaiset antavat periksi ja joustavat omassa kulttuurissaan siksi, että minä, mahtava suomalainen, en voi heidän tapojaan hyväksyä. Joko pidän turpani kohteliaasti kiinni ja koetan sopeutua heidän kulttuuriinsa tai sitten, mikäli edellinen on mahdotonta, muutan pois. Maailma on suuri paikka ja jos suomalaiset eivät edes omassa maassaan puolusta omia arvojaan ja elämäntapaansa, niin kuka sen sitten tekee? Ei kukaan.
Sanot, etteivät maahanmuuttajat suomalaistu. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan suuri osa kuitenkin yhä taitaa suomalaistua, enemmän tai vähemmän. Kotoutumista korostetaan, mikä onkin oikein. Enemmän ja paremmin suunnattuja panostuksia vain tarvittaisiin. Enkä tosin tiedä, onko taloudellisesti mahdollista kotouttaa tulijoita tehokkaasti edes näillä muuttovirroilla. Suomi on pieni kansa, joten myös muuttovirtojen tulisi olla pieniä. Pienet virrathan kotoutuvat yleensä kuin itsestään, kun ei pääse syntymään kotoutumattomien kasaumia, jotka sitten tekevät uusien maahantulijoiden kotoutumisen entistä vaikeammaksi mahdollistamalla omalta osaltaan elämän kuin vanhassa kotimaassa konsanaan. Pienien virtojen maahanmuutossa näin ei pääse käymään.
Kiva, että joku ajattelee samalla tavalla kuin minä ja peräti pystyy perustelemaan sen :)
Olisi kiva, jos Tuija vähän vastailisi nimenomaan tuohon, että miksi suomalaisten on joustettava omassa maassaan... Odotan suurella mielenkiinnolla hyvin perusteltua argumenttia :)
En tarkoittanut joustamista kulttuuriasioissa vaan parisuhteessa, siis esim. mikä on sallittua osapuolille ja mikä ei. Ei omalla kulttuurilla voi perustella sitä että täytyisi esim. baarissa juosta sillä sehän ei ole välttämätöntä kenellekkään. Ja tuohon suomalaistumiseen olen yhä sillä kannalla ettei niin tapahdu varsinkaan niiden maahanmuuttajien osalta jotka ovat muslimeja ja tulevat siis täysin eri kulttuurista. Ei se että hyväksyy suomalaisen kulttuurin ja on hiljaa tarkoita että henkilö olisi suomalaistunut eli elää suomalaisten tavoin.
Kuinkahan muslimies suhtautuu Briteissä ja Irlannissa pubikulttuuriin, jos siis seukkaa britti- tai irkkuneidon kanssa... Siellähän on ihan normaalia ja tavallista lounastaa ja töiden jälkeen käydä muutamalla tuopposella. Yrittääkö kieltää naiselta tuollaisen kulttuuriin isona osana kuuluvan asian?
En tiedä mitä mieltä te olette mutta minä en ainakaan haluaisi että suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi asiaksi leimattaisiin tämä ryyppääminen ja baareissa notkuminen. Jostain syystä suomalaiset oikein ylpeilevät kun viikonloppuna tuli vedettyä pää täyteen, minusta se on kuitenkin aika häpeällistä että tälläistä suomi kuvaa viedään maailmalle.
En missään nimessä halua kieltää mitään keneltäkään, jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee, mutta kysymys olikin moku-suhteista ja silloin on otettava myös toisen kulttuuri ja vakaumukset huomioon asuttiinpa sitten missä hyvänsä. Ei muslimilta voi vaatia että hän hyväksyisi naisen juomisen sen enempää kuin suomalaiselta sitä että hän hyväksyisi miehen moniavioisuuden. Siispä jos arvomaailma ei kohtaa, on parempi pysyä erillään ja etsiä joku sellainen jonka kanssa homma pelaa. That´s it.
Mielenkiintoista keskustelua ja hyvää argumentointia.
Omalta osaltani kirjoitan todennäköisesti viimeisen viestin ketjuun.
Tänään oli taas vakavan keskustelun paikka, puhuimme myös eroamisesta. Kaikesta huolimatta meillä on valtavasti tunteita toisiamme kohtaan, mutta kumpikin on sitä mieltä että turha pitkittää väistämätöntä. Käytännön järjestelyt miehen poismuuton osalta vievät kuitenkin oman aikansa, eli siihen asti olemme parina. Mies tosin itse sanoi, ettei ole reilua tämän keskustelun päätteeksi jos hän vaatii samoja asioita kuin tähän asti, eli saan jo hiukan vapauttani takaisin vaikka mies täällä asuukin. Myönsi jopa, että minun kannaltani ajatellen on ollut hieman kohtuuton, mutta oma kulttuuri vaikuttaa paljon.
Nyt on 50/50 helpottunut ja surullinen olo, mutta kliseisesti totean, että elämä jatkuu ja kaikesta selviää ja jokaisessa pilvessä on kultareuna ja niin edelleen.
"Siispä jos arvomaailma ei kohtaa, on parempi pysyä erillään ja etsiä joku sellainen jonka kanssa homma pelaa. That´s it. "
Näin toki pitäisi olla. Mutta usein vain käy niin, kuten ap:nkin tapauksessa, että ei pysytä erillään. Silloin polttavaksi kysymykseksi usein muodostuu se, kuka dominoi suhteessa. Kun puhutaan hyvin patriarkaalisten kulttuurien vesoista, on tyypillistä, että he pyrkivät jatkamaan samaa "mies on pomo" -menoa myös täällä, missä tasa-arvo on kuitenkin edennyt jo hyvin pitkälle ja sitä pidetään yleisenä arvopohjana sekä ihmissuhteissa että yhteiskuntaelämässä yleisemminkin. Ja harvoinpa se taitaa olla niin päin, että suomalainen nainen pakottaa ulkomaalaistaustaisen miehensä juomaan viinaa tai alistaa hänet saunavihdan ja kiukaan väliin. Minusta maahantulijalle pitäisi kerta kaikkiaan tehdä selväksi, etteivät kotimaan pelisäännöt enää päde täällä. Että naisella on Suomessa täydellinen itsemääräämisoikeus eikä tämä ole mikään kulttuurinen neuvottelukysymys. Ja että tämä pätee myös hänen maannaisiinsa, jotka ovat Suomeen muuttaneet. Tässä tasa-arvokasvatuksessa riittää paljon työsarkaa.
Olen samaa mieltä jokaisesta virkkeestä!
tuo on kyllä melko totta, ellei nainen sitten ole itsekin valmis kääntymään muslimiksi ei uskonnollisen muslimin kanssa kannata seurustella. Toisaalta suurin osa niistä nimellisistä irakin kurdi muslimeista suomessa on gigoloita/muuten kieroja.
itse seurustelen semi-uskonnollisen irakin kurdin kanssa. Hän on lapsesta asti asunut Suomessa, mutta luonteeltaan hänessä ei ole oikeastaan ollenkaan "tyypillistä suomalaisuutta". Suurin ero mikä hänessä on tyypillisiin irakin kurdeihin on ettei hänen ystäväpiirinsä koostu lähes yksinomaan irakilaisista, hänellä on kavereita todella monista maista. Itseasiassa hän hyvin harvoin viettää aikaa kavereidensa kanssa. Hän ei käy baareissa mutta juo silloin tällöin alkoholia. Mies ei tällä hetkellä ole töissä erinäisistä syistä, mutta hän on etsimässä töitä ja lisäksi sain hänet suostuteltua jatkamaan opiskelua ja hakemaan kouluihin nyt keväällä.
Minulla henk.kohtaisesti on aina ollut hyvin vähän miespuolisia kavereita, eli en juoksentele kahvilla muiden miesten kanssa muutenkaan. Olen luonteeltani enemmän parisuhdetyyppiä, eikä minua harmita että olen lopettanut baareissa käynnin lähes kokonaan. Mies on hieman mustasukkainen/omistavaa tyyppiä eikä halua, että menisin ystävieni kanssa bilettämään. Omien sanojensa mukaan hän luottaa minuun ja suomalaisiin miehiin mutta hän ei luota ulkomaalaisiin miehiin Suomessa. Silti elämäni ei ole mitenkään rajoitettua. Pukeudun alle polvenpituisiin mekkoihin, matkustan ulkomaille (myös ilman miestä) ja minulla on omat ystäväni/harrastukseni. Kaikista kulttuuriyhteentörmäyksistä huolimatta mies on tähänastisista poikaystävistäni minulle yhteensopivin luonteeltaan.