Minä ja mun poikaystävä ollaan seurusteltu yhdessä 1v7kk [ nuoria aikuisia]. Ollaan oltu kaukosuhteessa myös jonkun aikaa. [ mainittakoon, että minä olen vesimies ja hän rapu ]
Aloitetaan nyt niin, että tutustuimme netin kautta alkuun. Kaikki oli ok, oli meillä joskus erimielisyyksiä ja riitoja, mutta ehkä se ettemme nähneet aiheutti joskus sellaista ns. turhautumista. No vihdoin pääsimme toisemme näkemään ja saimme ns. vastinetta kaikille. Meillä oli tunteita ja näin. Hän on luonteeltaan ei niin avoin kuin minä. Mä puhun enemmän avoimesti tunteistani kuin hän ja se joskus harmittu mua, mutta päivä päivältä enemmän ja enemmän ruvennut tulemaan avoimemmaksi.
Meillä tuohon aikaan oli sellaisia ongelmia, että hänen menneisyyteen kuuluu pornoaddiktio. Hänellä oli profiileita eri nettisivuilla, joissa ns. kalastesi tyttöjä listoilleen. Hänellä on ollut myös muutama tyttöystävä menneisyydessä. [ ovat pussaileet jne. mutta eivät menneet koskettelua pidemmälle. ]
No minulle noi asiat jäi kalvamaan tosi pahasti mieltä. Vaikka tiedän, että mullakin on menneisyys ja hänelläkin on...
No sitten hän palasi takaisin Suomeen ja olimme kuukausi tolkulla yhdessä.. ja ongelmia vain kaasantui.
Tilanne on siis tämä : En voi ymmärtää itseäni. Olen ruvennut kontroillamaan tilannetta niin, että koska haluan että me olemme ns. tasavertaisia, olen ruvennut kieltämään itseltäni asioita, joita haluan että hänkään ei myös tee. esim. en halua mennä baariin, koska en hyväksyisi häneltä sitä. Ja syy on siinä hänen menneisyydessä.. en kestä jos hän katselee muita naisia yms. hän on kyllä sanonut ettei näin tee, mutta se ei vakuuta minua.
Mulla on sellainen fiilis et : ite voin tehdä asioita mutta samoja asioita hän ei voi tehdä. Tiedän että se ei ole oikein ja on väärin, mutta en tiedä mitä tässä voi .
Olen sairaalloisen mustasukkainen ; mikä ei ole tyypillistä mulle laisinkaan. En tiedä miksi musta on tullut tälläinen.
Mä olen itse toiselta puolelta sellainen, että haluan olla vakisuhteessa, kotosalla paljon ja tehdä kumppanin kanssa asioita..ja toinen puoli musta haluaa bilettämään ja flirttailla.... vaikkei mtn vakavaa.. tää on aivan kamalaa.
Haluan, että hän on vain minun ja ajattelee mua ja katsoo mua MUTTA samaan aikaan koen, että haluan olla ja mennä ja tykkään flirttailla [ en voisi muiden kanssa sänkyyn mennä yms ] mutta flirttiä, mutta samaa en häneltä voisi koskaan hyväksyä.
mikä tässä on ? : / en ymmärrä. Rakastan häntä oikeasti ja en halua olla ilman häntä ja toisaalta oleminen hänen kanssa on jotenkin... vaikeeta.
mietin et onko mulla joku persoonallisuushäiriö vai onko normaalia vai onko muille samanlaisia kokemuksia.
Vielä piti mainita, että olemme keskustelleet avoimesti kaikesta. Eli kyse ei ole siitä ettemmekö asioita puhu. Puhumme kyllä ja olemme miettineet ratkaisua.. mutta monesti ratkaisut ovat enemmän ns. kontrolloimista :/ hänkin on mustasukkainen mutta ei ehkä niinkuin minä.
tiivistin tässä nyt aikalailla ettei tullut sillein kauheesti asioita ilmi.
Aloitetaan nyt niin, että tutustuimme netin kautta alkuun. Kaikki oli ok, oli meillä joskus erimielisyyksiä ja riitoja, mutta ehkä se ettemme nähneet aiheutti joskus sellaista ns. turhautumista. No vihdoin pääsimme toisemme näkemään ja saimme ns. vastinetta kaikille. Meillä oli tunteita ja näin. Hän on luonteeltaan ei niin avoin kuin minä. Mä puhun enemmän avoimesti tunteistani kuin hän ja se joskus harmittu mua, mutta päivä päivältä enemmän ja enemmän ruvennut tulemaan avoimemmaksi.
Meillä tuohon aikaan oli sellaisia ongelmia, että hänen menneisyyteen kuuluu pornoaddiktio. Hänellä oli profiileita eri nettisivuilla, joissa ns. kalastesi tyttöjä listoilleen. Hänellä on ollut myös muutama tyttöystävä menneisyydessä. [ ovat pussaileet jne. mutta eivät menneet koskettelua pidemmälle. ]
No minulle noi asiat jäi kalvamaan tosi pahasti mieltä. Vaikka tiedän, että mullakin on menneisyys ja hänelläkin on...
No sitten hän palasi takaisin Suomeen ja olimme kuukausi tolkulla yhdessä.. ja ongelmia vain kaasantui.
Tilanne on siis tämä : En voi ymmärtää itseäni. Olen ruvennut kontroillamaan tilannetta niin, että koska haluan että me olemme ns. tasavertaisia, olen ruvennut kieltämään itseltäni asioita, joita haluan että hänkään ei myös tee. esim. en halua mennä baariin, koska en hyväksyisi häneltä sitä. Ja syy on siinä hänen menneisyydessä.. en kestä jos hän katselee muita naisia yms. hän on kyllä sanonut ettei näin tee, mutta se ei vakuuta minua.
Mulla on sellainen fiilis et : ite voin tehdä asioita mutta samoja asioita hän ei voi tehdä. Tiedän että se ei ole oikein ja on väärin, mutta en tiedä mitä tässä voi .
Olen sairaalloisen mustasukkainen ; mikä ei ole tyypillistä mulle laisinkaan. En tiedä miksi musta on tullut tälläinen.
Mä olen itse toiselta puolelta sellainen, että haluan olla vakisuhteessa, kotosalla paljon ja tehdä kumppanin kanssa asioita..ja toinen puoli musta haluaa bilettämään ja flirttailla.... vaikkei mtn vakavaa.. tää on aivan kamalaa.
Haluan, että hän on vain minun ja ajattelee mua ja katsoo mua MUTTA samaan aikaan koen, että haluan olla ja mennä ja tykkään flirttailla [ en voisi muiden kanssa sänkyyn mennä yms ] mutta flirttiä, mutta samaa en häneltä voisi koskaan hyväksyä.
mikä tässä on ? : / en ymmärrä. Rakastan häntä oikeasti ja en halua olla ilman häntä ja toisaalta oleminen hänen kanssa on jotenkin... vaikeeta.
mietin et onko mulla joku persoonallisuushäiriö vai onko normaalia vai onko muille samanlaisia kokemuksia.
Vielä piti mainita, että olemme keskustelleet avoimesti kaikesta. Eli kyse ei ole siitä ettemmekö asioita puhu. Puhumme kyllä ja olemme miettineet ratkaisua.. mutta monesti ratkaisut ovat enemmän ns. kontrolloimista :/ hänkin on mustasukkainen mutta ei ehkä niinkuin minä.
tiivistin tässä nyt aikalailla ettei tullut sillein kauheesti asioita ilmi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onks sun muu elämä vähän epäjärjestyksessä kun koet että sun pitää tolla lailla sun poikaystävääs kontrolloida? suhteet tuo ihmisis erilaisia puolia esiin, sun tapaukses ton mustasukkaisuuden. tohon on vaikee ajatella mitään yksiselitteistä ratkaisua, jos kerran oot tommonen. Mieti mikä saa sut tolleen vahtaamaan ja järjestelemään asioita tuolla tavalla.
Kai haluisit et sun poikkis olis onnellinen? eihän se ole kiva jos kieltelet häneltä asioita.. opi hyväksymään sellaset asiat kuten hänen menneisyytensä ja että et ole ainoa nainen maailmassa. sä saat sun poikaystäväs vaan tuntemaan ettet luota häneen tolla menolla.
"mainittakoon, että minä olen vesimies ja hän rapu"...ja tällä ei ole tuon taivaallista merkitystä.
"Hänellä on ollut myös muutama tyttöystävä menneisyydessä."...no sehän nyt "vilkas" heppu on ollut-ton tasosia nuoleskelu-muijia saattaa kiireisimmillä miehillä olla ollut jopa tuhansia. "Tyttöystäviksi" luetaan vaan ne, joita köyritään säännöllisesti, ja joitten kanssa on sovittu jostain vakavemmasta.
" haluan olla ja mennä ja tykkään flirttailla"...asia on kylmästi niin, että mikäs estää-itsehän sinä ne rajasi tiedät-jos et tee mitään, mitä et kadu, asia sillä selvä. Ei ihminen voi muuttaa PERSOONAANSA toisen takia.
Ehei-ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä arvokkaampaa on, kun tunnet että SINUUN LUOTETAAN, vaikka menetkin kaljalle baariin.
"Haluan, että hän on vain minun ja ajattelee mua ja katsoo mua"...ja tähän kohti voidaan todeta, että unohda tällainen höpötys saman tien. Terve mies ajattelee AINA naisia ja seksiä. Mutta se ei tarkoita, että vieraissa hyppäisi. Ei sitä sentään ammatti-sokeaksi voi ryhtyä.
Kyllä se siitä, kun aikaa kuluu-kontrolloijalle tekee vaan HYVÄÄ olla vähän erossa puolisostaan.
Tuossa kuvauksessa on valitettavan paljon tuttua. Olen nyt jo 36-vuotias ja ehkä siedän noita asioita hieman paremmin.
Nuorena kärsin aivan valtavasti kun aviomieheni katseli muita naisia. Loukkaaunnuin ja suutuinkin, poistun paikalta yht'äkkiä. Tunsin itseni rumaksi, lihavaksi ja kelpaamattomaksi noissa tilanteissa. Koin hänen unohtavan olemassaoloni tuolloin. Jälkeenpäin: hän olisi voinut olla kohtelias ja olla katselematta ja minä olisin voinut olla suuttumatta.
Hänen iltamenonsa olivat tuskaa minulle, ja varmaan myös hänelle. Asia ahdisti päiviä etukäteen, sen illan ja jälkeenpäinkin.Vannotin häntä ettei lähde kenenkään hyeenanaisen mukaan (itse en tee aloitteita miesten suhteen, koska ymmärrän että luonto on järjestänyt asiat toisinpäin) ja kyselin tapahtumista.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että olin varmaan niin hirvittävän epävarma itsestäni, että se teetätti tuota käyttäytymistä. Ja kyllä; tykkäsin vastata muiden flirtteihin, siten kai sain vahvistusta että olen kelpaava nainen. Olin kaunis jo tuolloin, mutta en omasta mielestäni. Koin itseni todella vastenmieliseksi.Vasta myöhemmin olen tajunnut "arvoni". Olen katsellut itseäni valokuvista ikäänkuin "muiden silmin". Olen myös eronnut; deittimiehet ovat aina halunneet tavata uudestaan, itse vain en. Nyt se on kääntynyt niinpäin, että ihmettelen miten kaikenkarvaiset miehet kuvittelevat "kelpaavansa" minulle. Omaisuudella ja rahalla yritetään tehdä vaikutus, jos ikää on liian paljon. Surullista.
Teille kummallekin olisi niiiiiin paljon terveellisempää pitää "suhteenne" reiluna ja terveenä kaverisuhteena.
Ts. tehdä asioita ja parantaa maailmaa muiden kassa, siis osallistua ryhmassä muiden kanssa asiointiin.
Tuo että täytyy liimata itsensä toiseen noin tiiviisti ettei kummallekaan jää edes hengitysrakoa, on vähän sairasta. Teidän täytyy antaa toisillenne tilaa hengittää!
Se ei suinkaan tarkoita että kumpikin laukkaa tukka suorana hakemaan muista intiimejä suhteita. (Siitä ei saisi muuta kuin std ja/tai lisää sotkua jo nykyiseenkin sotkuiseen ja epävarmaan mielialaan.) Antaakaa itsellenne kaikkein tärkein luxus: kasvaa ja itsenäistyä rauhassa omaksi voimakkaaksi persoonaksi. Sitten vasta te voitte olla tasapainoisia "suhde"-ystäviä toisillenne. Ette ennen.
On täydellisen tarpeetonta kuristaa tytto-/poikaystävää, odottaa käytostä johon kumpikaan ei ole valmis eikä kykenevä.
Mulla ei kyllä ole kyse epävarmuudesta kyllä kauheasti. Mulla on aina ollut ihailijoita ja miehiä perässä enkä mä koe, että omaan huonon itsetunnon. Ihan hyvillä mielin sen suhteen. Mutta esim mä voin sanoa että mä itse näen ihmiset ihmisinä vaan.. et erottele miehet ja naiset ja sen takia odotan että kumppanini on myös samalla linjalla. Mä rakastan häntä ja mun silmät ns. näkee vain hänet. samaa toivoin häneltä. niinhän mulle kyllä sanoo, että ei hän muita katsele yms.. mutta en sitten tiedä...