Haluaisin kuulla kokemuksianne, kuinka elämässä on menty eteenpäin tämän petturin kanssa. Onko elämä normaalisointunut yms. asiaan liittyvää.
Petetyille naisille
Oulun likka
562204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tällä hetkellä elämä "selvitysvaiheessa". Asuttu kohta vuosi erillään. Viikoittain kuitenkin tekemisissä. Vaikeaa on "laskea irti". En minä kuitenkaan "roiku", vaan mies haluaisi selvittää, onko mahdollisuuksia jatkoon. Pitkä taival yhdessä 20v ja lapsia 3. Itseä ahdistaa tilanne, mutta jollakinlailla haluan varmistaa, että lopputulos on ainut "oikea vaihtoehto". Oma ajatus on ero tällä hetkellä.
Tänä keväänä on ratkaisu tehtävä. Mies tämän tietää. Vaihdan asuinpaikkaa, ja sen jälkeen teen ratkaisun eron suuntaan jos mies ei todella jotakin mullistavaa ja "oikeaa" muutosta tee.
Mies on kyllä pyytänyt anteeksi ja katuu tekoaan ja kertoo rakastavansa minua. Perhe hänelle tärkeintä, sen tiedän. Olisi lähtenyt naisen matkaan jos olisi niin halunnut. Tämän tiedän miehestä. Olen siihen antanut monesti mahdollisuuden. Ei halua.
Syitä tähän tapahtumaan yritämme hakea ja sen jälkeen vasta mielestäni mahdollista tehdä se lopullinen ratkaisu. Rankaa tämä kuitenkin on. Niin fyysisesti ja varsinkin henkisesti.
No meillä aikaa kulunut pian 4 vuotta,mies jäi kiinni.Olin pakannut tavarani mutta mies ei eroa halunnut,mitä sitten olen suunnattomasti ihmetellyt.Päätin sitten antaa sen toisen mahdollisuude,katsoa miten mies hoitaa asiat.Ja täytyy sanoa että on kyllä muuttunut jokatavalla.Luottamus palaa pikkuisin askelin,mutta samanlaiseksi se tuskin tulee.Alku oli minulla tosi vaikeeta,en syönyt en nukkunut laihduin 15 kiloa olin tosi pahassa kunnossa.Ja edelleen käyn lukemassa täällä näitä juttuja ja tekee tosi pahaa kun huomaan miten paljon sitä tapahtuu.Se avioliiton jatkuminen tuollaisen jälkeen vaatii molempien halun ja tahdon muuten se ei onnistu.Uskoisin että meillä pahin on takanapäin. Minä en roikkunut miehessäni vaan sai vapaasti päättää mitä tekee,ja ilmoitti toiselle osapuolelle että kaikki on loppu.Muutti työpaikkansa puhelimet salaisiksi joten uskon kyllä siihen että hän yrittää.Itsellä tässä kaikkien ajatusten kanssa on vaikeaa,oma itsetunto sai kovan kolauksen ei se hyvä ollut ennenkään.Kysyn syytä koska en vaan voi ymmärtää,Hän sanoo syyksi viinan,ja hän kyllä joi siihen aikaan paljon.Mutta tapahtuman jälkeen ei ole viinaan koskenut joten yritystä on.Mutta sanoisin silti kaikille ettei äkki päätöksiä kannata tehdä vaan antaa ajan kulua ja katsoo miten alkaa menemään,se ero ei kauheesti vaadi mitään,se vaatii että jaksaa yrittää ja parantaa asioita jos mahdollista.Minä en ole katunut että jäin
Kirjoituksesi oli rohkaiseva. Meillä tilanne juuri päällä, en nuku, en syö. Tuli ajatus lukiessani kirjoitustasi, että jos muutkin ovat selviytyneet, miksi emme me. Tää on vaan niin raksasta :((
Minä tiedän,se on raskasta.Mutta älä syytä itseäsi siitä mitä on tapahtunut,se ei ole sinun vikasi.Jos miehesi haluaa todella että ette eroa hän on valmis myös muuttumaan ja tekemään sellaisia ratkaisuja että pystyy näyttämään sinulle halunsa yrittää ja halunsa muuttua.Helppoa se ei ole kummallekkaan,mutta varmasti yrittämisen arvoinen asia.Ja kyllä te onnistutte kun vaan molemmat sitä haluavat.Lykkyä.
En syytäkkään itseäni ja uskon mieheni muuttuvan, mutta mutta.....se asia pyörii mielessäni kokoajan ja mietin/kuvittelen yksityiskohtia, mistä minulla ei ole tietoa. Milloin voin unohtaa edes sen verran, että pystyn normaalielämään. Raskasta raskasta, ei tiedä huutaako, itkeekö vai mitä.
Voi kuule tiedän tuon tuskatilan. Ensimmäiseksi yritä lopettaa kaikkien yksityiskohtien miettiminen ja kuvitteleminen. Yksityiskohtien miettiminen ei tuo sinulle mitään ratkaisua ja mielenrauhaa, vaan se suistaa sinut ihan raiteiltaan. Olet ilman muuta oikeutettu siihen, että miehesi selvittää sinulle, että mitä on tapahtunut, miten ja miksi, mutta ihan kaikkiin yksityiskohtiin ei kannata mennä. Sen sijaan yritä keskittyä siihen, että miten selviät tästä eteenpäin ja mitä edellytät mieheltäsi jos aiot jatkaa hänen kanssaan. Tiedän kyllä, että asia pyörii mielessä kokoajan ja sitä meinaa hukkua tuskaan. Siltikin yritä pysyä kiinni normaalissa elämässä äläkä päästä itseäsi huonoon kuntoon.
Itselläni oli ekat 3 kuukautta rankimmat. Nyt tapahtuneesta on reilut puoli vuotta, elän jo lähes normaalisti, tosin päivittäin pettäminen tulee mieleen. Vaikka jatkoinkin mieheni kanssa, niin en pysty häneen vielä luottamaan vaikka hän parhaansa yrittääkin. Mieheni petti erään ystäväni kanssa, niin on ylipäänsä vaikea luottaa enää kehenkään. Katkaisimme välit tähän ex-ystävään, mutta sekin oli aluksi varsinaista taistelua ja häirintää tämän kakkosen taholta. Jos mieheni olisi ollut rakastanut kakkoseen, niin olisi saanut mennä sen siliän tien. Ex-ystäväni kehtasi vielä sanoa, että sehän oli vaan harmitonta hupia. Järkkäsin sitten vastaavasti hänelle hupia ja karkotin sen lähipiiristäni ja harrastuksestaan. Ex-ystäväni kyllä tietää, että jos hänen varjonsakin jossain näen, niin hän tulee joutumaan erittäin noloon ja nöyryttävään tilanteeseen. Pidä siis huolta, että kakkosesta on päästy eroon nyt ja lopullisesti.
Koeta jaksaa päivä kerrallaan!
Itkin, kun luin kirjoituksesi. Yritän kokoajan aloittaa arkea, mutta ei siintä vaan mitään tule. Ne ajatukset pyörii vaan päässä. Tiedän, että se arkeen palaaminen olisi nyt tärkeää, ihan itseni kannalta. Teen kovasti nyt töitä, että saan pidettyä itseni jotenkuten kasassa. Olen niin yksin nyt täällä.
Oli kiva kuulla, että sinä olet päässyt asian yli ja olet jo voitonpuolella. Ehkä sekin antaa minulle toivoa.
Ehkä voisit harkita avun hakemista jossain muodossa. Ei ole mikään häpeä pyytää sairaslomaa, nukahtamislääkkeitä uniongelmiin tai keskusteluapua. Älä pidä kaikkea sisälläsi, vaan kerro asiasta ystävällesi tms. Täälläkin saat vertaistukea, mutta varaudu myös siihen, että voi tulla ilkeitä kommentteja yhtäläilla, jotka loukkaa lisää.
On totta, että olen päässyt elämään jo kiinni, mutta silti välillä minut valtaa pelko, että minut petetään taas. Toisaalta en jaksa mieheni tekemisisiä kytätäkään. Olen ajatellut asian niin, että tiedän jo, että mieheni voi pettää ja valehdella, siitä todisteet on jo saatu. Jos nyt jotain vilunkia vielä ilmenee, niin en enää sen kummenpia todisteita tarvitse, vaan eroan välittömästi. Mieheni on loukannut minua niin pahasti, että jos hän kehtaa minua kaiken aiheuttamansa tuskan jälkeen uudestaan pettää, niin sitten on minun puolestani selvää, että hän ei minua rakasta eikä kunnioita. Aika näyttää, että miten tässä sitten käy. En siis voi sanoa että olisin täysin tämän yli vielä päässyt, mutta en enää ryve pohjamudissa ja osaan iloita monista hyvistä asioista. Älä siis luovuta, toivoa on aina!
Meillä tapahtumasta pian 2 v. Miehelläni pitkä rinnakkaissuhde, vuosia kestänyt. Ahdistuksen ja masennuksen seurauksena, kertoi minulle itse tästä.Selvitimme tilannetta, ja päätimme yrittää yhdessä. Voin sanoa että vaikeaa on. Syy miksi halusin yrittää, oli sääli miestäni kohtaan. Hän oli todella katuvainen ja anteeksi pyyteli. Luottamusta on luonut tosissaan. Se on eri asia sitten voinko häneen enää koskaan 100 %:sti luottaa, tuskin. Kuitenkin minulla on vielä tunteitä häntä kohtaan, siksi päätin antaa mahdollisuuden. Suurin ongelma minulla on suunnaton viha tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Haluaisin tuhota hänet ja laittaa kärsimään niin kuin minä olen kärsinyt. Tiedän sisimmässäni, että mieheni on tämä suurin "mulkku" mutta nainen tulee hyvänä kakkosena. Haluaisin kuulla teiltä, jotka olette jatkaneet suhdetta, voiko tälläisen jälkeen jatkaa.
Suosittelen sinulle terapiaa jos tunnet noi suurta vihaa tätä toista naista kohtaan, se ei ole tervettä. Ja jos et pääse tästä vihasta, niin et koskaan pysty antamaan anteeksi, vaikka näyttääkin siltä että olet tälle reppana miehelle antanut anteeksi.
Anteeksi vain, mutta tämä kirjoitus on hyvä osoitus siitä, että mies on säälittävä reppana, jonka toinen nainen on vienyt väkisin. Ja taas paijataan päähän.
Tunnen erään pariskunnan jolla samanlainen tilanne, se erotus vain että vaimo sääli miestään ja antoi "anteeksi". Kun pahin pöly oli laskeutunut, mies jatkaa pettämistään edelleen. Vaimo pitää "onnelista avioliittoa" pystyssä.
Mies hoitaa pettämisensä työajan puitteissa, joten vaimo ei epäile mitään (tai kyttää miehen menojansa koko ajan, mutta työpaikalle ei oikein voi mennä). Ja tässäkin tapauksessa se toinen nainen tuli ja vei miehen väkisin, kuten näissä pettämistapauksissa näyttää olevan.
Naiset; missä teidän järki on?
Minä annoin taannoin anteeksi ja mies lupasi muuttua.Hetken meni hyvin ja niin pian oli taas pettämässä.Luottaminen ei ole koko aikana palannut ennalleen.Oma neuvoni :älä tuhlaa elämääsi moiseen,joka pettää,tulee pettämään uudelleen ikävä kyllä.Täytyy olla tosipoikkeus jos ei näin käy.
Ja taas kakkoselle vieritettiin syy, on se vaan kumma että ei tajuta että oma puoliso ei ole väkisin lähtenyt pettämään.
Onko järkeä yrittää ja yrittää ja yrittää, koska maailmassa on niin paljon rehellisiäkin? Yksinjäämistä ei kannata pelätä, yksinäisempää on taistella noita v..tutus tunteita vastaan kun ei voi luottaa. Uskokaa, jos uskaltaa irrottautua ja antaa toiselle mahdollisuus mennä voi se olla uusi alku sinullekkin. Huomaatko, kaikki jotka täällä kirjoittavat että uskalsivat se eron ottaa, eivät lopulta ole kuin onnellisia että uskalsivat tehdä sen ratkaisun. Katkeraksi tulee kun jää ja sinnittelee, ei ne miehet siitä muutu jos ovat sinua pettäneet, kärsivät nyt myös, mutta enemmän ehkä sen vuoksi kun meni jännitys ja se toinen nainen.
Tiedän, kokemuksesta. Mies miettii toista vielä pitkään jos on ollut pidempi suhde. Kyllä ainakin erossa asuminen selkeyttää kaikille, onko järkeä jatkaa. Tänä aikana on hyvä olla sekstailematta, jos oikeesti mies kaipaa sinua, hän sulkee sinut syliinsä, halaa, soittelee, ilman seksiyrittämistä. Usein vaimot sekoittaa tämän seksin nimittäin rakastamiseen, se ei ole miehillä kun luontainen vietti, pää menee sekaisin jos ei saa itseään purkaa.
Onnistuu omin käsinkin, ja tässä just mitataan oliko oikeesti tunnetta vai vaan seksiä, mukavuudehalua, vai lähteekö oitis uudestaan jahtiin tai palaa sen kakkosen, rakastetunsa luokse, voi tietenkin olla, että kakkonen on jättänyt miehen, ja vaatii miestä eroamaan jotta olisi jälleen yhdessä.
Onko järkeä olla yhdessä vain riippuvuuden vuoksi? Tottakai sinä olet rakastanut, mutta onko mies? Miehet ovat huonoja tekemään päätöksiä, ja jos vaimo antaa anteeksi, kakkonen lemppasi, jatkavat tyytyväistä, ei onnellista liittoa jotta eivät jäisi yksin. Tosi on, uskokaa pois.
Ja varsinkin on näin, jos tiedät että miehen suhde tai pettäminen ei ollut nyt ensimmäinen kerta, mo, usein et vain tiedä sitä. Usko pois, on tapahtunut ennemminkin. Pettävä mies ei rakasta sinua niinkuin kuuluu, ei rakkaalle aiheuteta pahaa oloa.
Juuri noin, minäkin olin miehen, perheenisän kanssa juuri silloin kun vaimo sitä vähiten epäili, ruokatunnilla, "liikeneuvotteluissa", "miehen treeneissä". En ole ylpeä teoistamme, mutta ihanaa oli, ei suinkaan seksiä aina, pitkiä keskusteluja, kävelylenkkejä...
Aika hyviä ovat nämä miehet vaikka käry käy jatkamaan siten että vaimo ei huomaa. Morkkasin häntä kyllä, kun ei uskaltanut ottaa sitä eroa vihdoinkin, mutta tuo mies ei muutu, tiedän sen.
Tiedän suhteita, jotka kestivät vuosia, eikä vaimo arvannut mitään vaikka olivat jopa samassa työpaikassa. HIrveetä olisi tietää oman puolison tehneen näin, ja minö vain luottaisin ja luulisin miehen katuvan. Vika tuossakin suhteessa oli, että vaimo antoi jo toisen kerran anteeksi, aina vaan lakaistiin maton alle, että ei tulisi riitaa. Ilman sotaa ei tuu rauhaa, eikä puhdasta pöytää aloittaa vaikka elämä ilman miestä, itseään ajatellen.
mieltä olen. Tuntuisi aika kamalalta viettää loppuelämä jatkuvassa epävarmuudessa, että pettääkö puoliso vai ei. Ja jos luottoa 100% ei takaisin saa koskaan, mitä järkeä suhteessa enää on? Pystyykö siitä oikeasti nauttimaan ja miksi petetyn osapuolen pitäisi siitä kärsiä? Varmasti vaikeita asioita, huoh...
http://www.youtube.com/watch?v=Npjw567Fqek&feature=related
Oikein hyvä vinkki ja niin tosi!
eteenpäin on menty, 2,5 vuotta tapahtuneesta. Helppo tie ei ole ollut, mutta vielä tuntuu, että kannatti. Elämä on normalisoitunut, mieheen pystyn luottamaan lähestulkoon kokonaan. Kyttäämiseen en ala, siihen en alenna itseäni, uskon että valheet paljastuvat ennen pitkää. Olen tehnyt selväksi, että jos aavistelen jotain niin siinä vaiheessa, kun miehelle tietoni ilmoitan olen jo järjestänyt eropaperit ja elämäni uudelleen. Mieheni on ansainut uuden mahdollisuuden eikä kaduta, että annoin sen. Meillä on takana pitkä avioliitto ja jopa mieheni mukaan harvinaisen onnellinen, hänellä kuuulemma oli kaikki, niin miksi sitten petti, terapeutin mukaan syy oli miehen omien korvien välissä. Vastuun on mies pettämisestään ottanut kokonaan itselleen, enkä väitä olevani virheetön, olenhan ihminen minäkin. Itketty ja puhuttu ollaan, menneseen emme voi vaikuttaa mutta tulevaan kyllä. Suosittelen ettei kukaan tee eropäätöstä enisimmäisessä tunnekuohussaan. Joo, ja tällä palstalla käyn satunnaisesti katsomassa, niskavillat nousevat pystyyn lukiessani juttuja, missä kakkoseksi lähdetään "kun se sopii elämäntilanteeseen tai haluan vain seksiä yms" miten paljon pahaa ja tuhoa aiheutetaan helvetinmoisella itsekkyydellä, pettäjistä puhumattakaan! Nostan hattua kaikille, jotka ovat pysyneet antamaan anteeksi, sillä se todella vatii. Tilanteet ovat tietysti aina yksilöllisiä, mutta riittävällä itsetunnolla ja rakkaudella se on mahdollista. Hyvin usein vain rakkautemme on ehdollista. Vielä voin lisätä, että on omaisuutta, mutta se ei ole vaikuttanut minun päätökseeni mitenkään, oma palkkani on isompi kuin miehen, joten en ole taloudellisesti mitenkään riippuvainen miehestäni. Kulissista ei siis ole kysymys;) Jos myöhemmin eroamme, niin olemme ainakin yrittäneet. Toivotan voimia ja pidähän itsestäsi huolta!!
Oli todella hienoa lukea selviytymis tarinaasi, vaikka tein sen itku silmissä. Tunnen, että ehkä minullakin on vielä toivoa ja tulevaisuutta. Mieheni katuu ja haluaa olla kanssani, niinkuin minäkin hänen kanssaan. Pääsisipä pian tämän vaikean asian ja olon yli. Mutta kun tämä tapaus on vielä niin nuori ja mielessäni on kokoajan kysymys: Miksi? Mies ei osaa siihen vastata ja se tekee pahaa olioa.
Toivon että voit unohtaa, minä en pystynyt, tai no olisin pystynyt, mutta paljastui uusi pettäminen ja totesin, pettäjä pettää aina uudestaa.
Saman olen myöskin kokenut, vaikka alkuun oli kuin suhde olisi alkanut alusta. Osasi vain peitellä kaiken erittäin taitavasti. Opinkin siitä että jos joskus vielä koen pettämisen kohdallani suhde on heti ohi. Kun on kerran se rajan ylittänyt toinen kerta onnistuu kuin itsestään. Ihmiseen kun pitäisi pystyä luottamaan täysin tuollaisen jälkeen en siihen pysty.Aika moni tuttavapiirissäni on kokenut saman kaiken yrittämisen jälkeen yhtäkään ns. kääntynyttä pettäjää ei ole lopulta ollut.
Meillä mies jäi kesällä kiinni pettämisestä. Oli poikien lomareissulla käynyt maksullisissa naisissa. Tämän jälkeen annoin mahdollisuuden muuttua. Meillä yksi lapsi. Se oli osa syys miksi annoin mahdollisuuden.
Nyt mennyt n. 6kk siitä ja miehellä kaiken näkösiä ongelmia sattunut poikien reissuilla.. Ei kuitenkaan uskottomuutta. En tiedä pitäisikö suhde lopettaa, koska näköjään ei ole muutosta tapahtunut.
Mitä itse tekisitte?
se on oman itsesi päätettävissä millaisen elämän itsellesi haluat ja kuinka itseäsi arvostat. Oletko valmis elämään seuraavat kymmenen vuotta miehen kanssa joka hölmöilee selkäsi takana sinkkumiesten kanssa. pelossa on vaikea ja ikävä elää. Eihän meistä kukaan halua jäädä yksin ja olla se ratkaiseva tekijä joka päättää jatkuuko suhde mutta kysymys onkin meistä halutaanko me oikeasti mies joka mistä tahansa syystä hairahtaa ja on valmis ottamaan sen riskin että menettää sinut ja mahdollisen perheen yhden puoltuntisin lorton takia?
Miksi ottaa sen riskin, että menettää puolisonsa? Kukapa osaisi vastata?
kun mies ei kerran ole osannut käyttäytyä poikien reissuilla, niin miksi ihmeessä se pitää niille kuitenkin päästää?
mun mielestä ihan ensimmäisenä voisi todeta että se on nyt joko reissut tai avioliitto loppu.
En halua aiheuttaa närää tällä kysymykselläni, vaan asia mietityttää. Olen siis toinen nainen, entinen sellainen. Kysyn siis mistä tiedätte että pettäjä on tosissaan, miten pystytte luottamaan? Vai päätättekö vain yrittää jatkaa vaikka ette enää luottaisi? Kolmiodraamassa jossa olin osallisena, mies tunnusti reilun vuoden jälkeen, ja pariskunnalla alkoi monien täällä kuvailema prosessi. Miestä kadutti ihan oikeasti, sen näki hänestä ja hän sanoi että haluaa yrittää jatkaa heidän suhdetta. Mutta parin kuukauden päästä hän ilmoitti että ei voi elää ilman minuakaan. Rakastunut kun olin, suostuin palaamaan yhteen hänen kanssaan. Alussa piti olla tavallista varovaisempia, mutta jossakin vaiheessa ykkönen "rauhoittui" eikä enää vahtinut miestä. Salasuhteemme jatkui melkein kolme vuotta miehen tunnustuksen jälkeen, kunnes muutin toiselle paikkakunnalle emmekä halunneet tehdä asioita liian hankaliksi. Kuulumisia vaihdamme edelleen. Ykkönen ei saanut koskaan tietää. Ehkä hyvä niin. Kaksinaismoralistista sanoa, mutta toivoisin että ykkönen on rehellinen itselleen ja toimii niin kuin hänelle on hyväksi ja tuntee olonsa oikeasti varmaksi.
Just tollasia lumppuja maailma on täynnä! Eikö sulla lanttu yhtään leikannut, kun ryhdyit suhteeseen varatun miehen kanssa? Siis tosi lumpun käytöstä! Ryhtymällä suhteeseen alennat itsesi samalle tasolle kun maksulliset naiset. Etkö tajua? Tässäkin tapauksessa teidän suhteenne oli loppujen lopuksi se, joka loppui. Olit miehelle halpa panopuu!
Jos joku haluaa vapaaehtoisesti olla miehelle panopatjana, niin anna hänen olla. Sain ed kirjoituksesta käsityksen, että entinen toinen nainen on ihan tasan tarkkaan tiennyt mitä tekee. Mitä se sua haittaa? Mies sai ilmaiseksi, säästyi nekin rahat perheelle. Maksullisilta ei ilmaiseksi saa. Uskon että nainenkin on saanut mukavaa seuraa ja hyvää seksiä. Täysin tyytyväinen on tilanteeseen ollut. Tuskin sinun lumputtelusi haittaa häntä yhtään.
On se hyvä, että maailmassa on vielä sinun kaltaisiasi täydellisen oikeanlaisen moraalin omaavia ihmisiä. Sitä ihmettelen, jos noin hyväsydäminen ihminen ei voi tajuta, että maailmassa on muunkinlaisia ihmisiä kuin sinä itse. Aivan yhtä hyviä ja huonoja. Ihan riippumatta siitä, kenen kanssa panee. Tuskin olet virheetön kuitenkaan.
Tais osua ja upota!!!!!
Kuulostat todella katkeralta, eikä ole kliffaa kuitenkaan. Jokainen tekee valintansa itse, mitäpä me olemme sanomaan tai moralisoimaan muita.
NImeomaan, pettäjä itse päättää tuolle tielle lähtiessään mitä tekee. Enpä oikein jaksa uskoa sen olevan kakkosen syy. Minun ex miehelläni kun tuntui kakkoset vaihtuvan. Et enpä tiedä oliko hän se vaihtuva panopatja vai mikä? Tuolla katkeruudella mitä täällä kakkosille annetaan ei kyllä sitä omaa elämää paremmaksi saa valitettavasti, siihen on muunlaiset ratkaisut jokaisella omissa käsissä jos vain haluaa katsoa totuutta silmiin ja tehdä oma elämä paremmaksi.
Eli selitys nimimerkin "mistä varmuus" kysymykseen on ilmeisesti se että he ketkä jatkavat suhdetta petturimieheen, sysäävät syyn vain toisen naisen niskaan? He eivät vain yksinkertaisesti suostu näkemään miehessään sitä pettäjä-ominaisuutta, ja kun toinen nainen on haukuttu maan rakoon, niin asia on muka käsitelty. Eipä mikään yllätys että asiallisia tai järkeviä vastauksia ei tullut.
Kai te tajuatte että pelastaakseen nahkansa mies puolustelee ja vähättelee tekojaan, esittää katuvansa syvästi ja väittää että haluaa olla loppuelämänsä vain sinun kanssa. Hän sanoo mitä ikinä haluat hänen sanovan, eli jatkaa valehtelua. Pidättekö te todellakin sitä miestä, joka teitä on vedättänyt ties kuinka kauan, niin tyhmänä että hän "tajusi" kaiken vasta sitten kun jäi kiinni? Hän on tiennyt kokoajan tekojensa seuraukset, siksihän hän koitti peitellä viimeiseen asti, kuitenkin hän päätti pettää sinua. Hän olisi voinut päättää myös että olet liian arvokas petetäväksi, mutta eipä tehnyt niin.
voimaa ajatella juuri sitä, mikä on parasta itselle. Aina siihen ei vain kertakaikkiaan ole mahdollisuuksia haavoittamatta muita esim. lapsia.
Itse olen aikoinani petetty. Ja siitä on kauan. Olin silloin vielä hyvin rakastunut mieheeni ja ns. taloudelliset seikat olisivat menneet mullin mallin, luultavasti myös oma urani ja lasteni silloinen menestyminen, jota en ymmärrettävästi tässä yksilöi.
Järkeä oli silloinkin. Olosuhteet aivan toiset. Nyt pystyisin hetkessä irrottautumaan ja järjestämään asiani hyvin helposti. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen, että en silloin eronnut. En tiedä mihin elämä olisi meitä kaikkia viittä ja sitä " kuudennettakin" vienyt. Olisiko se kenties pelastanut sen kuudennen ennenaikaiselta haudalta. Sen neuvon antaisin, että kolmannen osapuolen ei ehkä kannattaisi kovin paljoa mennä neuvomaan loukattua vaimoa.
Miksi luin tätä palstaa tänään. Oma siskon tyttäreni " kummimuruni" seurustelee varatun miehen kanssa. Siskoni itkee ja valvoo. Ettei se niin niiden kahden nautintoa liene, joka ei muille kuulu. Vaimon tunteet luulen tietäväni.
Ei nyt kukaan varmasti kuvittele, että syy on vain toisessa naisessa. Tottakai petturi on se pääsyyllinen, mutta ei se toinen nainen todellakaan ole mikään puhdas pulmunen. Eivätkä kaikki pettäjät ole kuvitelleet, että mitä ihan konkreettisesti käy jos he jäävät kiinni. "Huuman" viedessä ei sellaisia kuvitella, eivätkä he sitä paitsi ole koskaan aikoneet jäädä kiinni. Sitten kun käry käy niin moni oikeasti havahtuu, että mitä ihmettä on oikein tehnyt. Viimeistään sitten kun pettäjä näkee petetyn ja ehkä perheenkin tuskan ja raivon, niin silloin pettäjälle valkenee miten huonosti on lähimpiään kohdellut. Toki on noita paatuneita tyyppejä, jotka ei mistään ja kenestäkään välitä, mutta keskiverto ihminen tuossa tilanteessa tuntee häpeää ja katumusta.
Sitä ihmettelen, että millainen on toinen nainen, joka sitkeästi kuin takiainen roikkuu kiinni miehessä ja pommittaa viesteillä ja puheluilla. Jotkut jopa alkavat ilkeilemään ja häiritsemään vaimoa. Eikö kakkosella ole mitään oikeidenmukaisuuden tajua, että vetäytyisi tilanteesta ja antaisi parin rauhassa selvitellä välejä. Niin ja voihan sitä tietty syytellä, että petturihan se yhteyttä kokoajan pitää, mutta eikö mikään siellä omassa pääkopassa kerro, että kun on ollut mukana aiheuttamassa surua ja tuskaa jollekin kolmannelle henkilölle, niin että voisi pistäisi homman poikki omalta osaltaan.
kyllä nyt hieman sinisilmäinen.
Oletko lukenut täällä olevia petettyjen vaimojen viestejä, hehän pitävät tätä toista naista syyllisenä heidän avioliittonsa rikkomisesta.
Ja toiseksi se että se toinen nainen roikkuu miehessä väkisin kiinni? Mistä tiedät että asia on näin? Mistä tiedät mitä mies on tälle toiselle naiselle satuillut? Mistä tiedät mitä satuja mies on vaimolleen kertonut?
Nyt pitää ottaa huomioon se, että mieshän valehtelee molemmille, jotta oma nahka säilyy.
Eli voisi sanoa, että petturi kusettaa molempia naisia niin paljon kun ehtii.
Olen itsekin petetty puoliso enkä tosiaankaan ole enää sinisilmäinen. Itse pidän kakkosnaista osasyyllisenä, vaikka mieheni on tietenkin se joka minua petti. Koska kakkosnainen oli minun ystäväni (nyt ex-ystävä), niin minun tapauksessani kaiketi voidaan sanoa, että hän myös hän petti minut ja ystävyytemme. Tästä kakkosesta ja ex-ystävästä oli vaikea päästä eroon ja hän yritti käryn kaikin keinoin tunkea meidän molempien elämään. Kehtasi jopa ilkkua minulle, että ei hän koskaan miestäni halunnutkaan itselleen, vaan kyse oli vaan hauskanpidosta. Että hänellä on oikeus pitää ystävyyssuhdetta mieheeni. Olisi sitten pitänyt ystävyyssuhdetta eikä alkanut panopuuksi.
Tämä on minun kokemukseni asiasta ja monesta muusta tapauksesta olen lukenut vaikkapa tältä palstalta. Myötätuntoni kaikille petetyille puolisoille, jotka ovat kaiken paskan jälkeen saaneet vielä kakkosen ilkeilyt päälleen.
"Aina siihen ei vain kertakaikkiaan ole mahdollisuuksia haavoittamatta muita esim. lapsia. "
Rapatessa roiskuu.
Minkäs sille mahtaa jos lapsille käy huonosti, mutta petturuutta en koskaan antaisi anteeksi. Mielummin vaikka hylkään lapseni kuin hyväksyn petturin puolisoksi.
Kyllä jämpti on niin että tämä perhe on vain savuava kasa raunioita sen jälkeen.
mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Tarinasi on erittäin tyypillinen. Mies tunnustaa sivusuhteen, varmasti oikeasti jollain tasolla katuukin sitä, vaikka samalla nauttii siitä. Se on elämän tragedia: jokaisella asialla on kaksi puolta (vähintään).
Suurin osa uskottomuudesta pysyy edelleen salaisuuden verhon takana. Mitä ideaa onkaan kertoa kumppanille yksittäisestä syrjähypystä tai ihastuksesta? Etenkin pitkässä suhteessa. Mielestäni pitkässä suhteessa pitäisi asennoitua pikemminkin siten, että olisi ihme ja kumma, ellei kumppanilla olisi joskus ollut säpinää jonkun toisen kanssa. Arvostaa sitä, että kumppani pitää asian omana tietonaan.
tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat.
Jokainen ihminen on paha sekä hyvä. Jokainen pettää jollain tavalla. Jokaisella asialla on monta puolta - ja monta kertojaa.
Miksi pettänyt mies sanoisi haluavansa jatkaa liitossa, ellei hän sitä oikeasti haluaisi? Koska elämä on traagista, niin useinkaan mies ei silti halua jatkaa pelkästään liitossa, vaan hän haluaa myös salasuhteen. Hän katuu ehkä ainoastaan kiinnijäämistä. Melko usein miehen vaimo puolestaan uskoo mitä hän haluaa uskoa, mutta on myös armollinen. Uskottomuutta opitaan katsomaan sormien läpi.
Täytyisi myös muistaa, että pitkässä suhteessa ehtii tapahtua kaikenlaista - puolin ja toisin. Jossain vaiheessa käydään valtavaa keskustelua 1. pettäneen kumppanin suhteesta/syrjähypystä. Kun se jää sikseen - niin toiselta paljastuu suhde. Ehkei lähiaikoinakaan, mutta 10 vuoden päästä.
Hieman parempaa epävarmuutta suhteeseen tuokin, että löysää vähän pipoa. Jos tuntee olevansa hyvässä tai edes kohtuullisessa suhteessa, niin entä sitten, jos puoliso joskus käykin vieraissa? Onko se edes sellainen asia, jota pitäisi jatkuvasti tarkkailla ja kontrolloida ja josta pitäisi edes tietää?
Täysin samaa mieltä. Aviovuosia takana 40v.
Itse pettäneenä voin vannoa että seuraukset ovat tiedossa, olisi rakastumisen huuma kuinka voimakasta tahansa. Minä valvoin öitä ja ruoka ei maistunut kun kauhukuvat kiinnijäämisestä ahdisti. Silti, vaikka tiesin miten hajalle avovaimoni pettämisestä menisi, tunsinhan hänet läpikotaisin, minä vain jatkoin pettämistä. Öitä tuli valvottua myös miettiessä toimintasuunnitelmia, esimerkiksi sitä minkä verukkeen varjolla pääsisin rakastajattern luo yöksi, tai miten selitän että avokki ei voi tulla mukaan kaverin mökille, mitä jos joku asiasta tietävä päättää laverrella tai mitä sanoisin jos avokki alkaa epäillä. Mietin myös jatkuvasti että miksi tein niin, enkä löytänyt ratkaisua, pitkä suhde tuntui järjettömältä laittaa poikki, mutta toisesta naisestakin alkoi tulla niin läheinen ja tärkeä etten voinut hänestäkään luopua. En tiennyt ketä rakastin, tuntui että molempia. Ja niinhän siinä kävi että avokki sai tietää. Ja murtui täysin. Ja minä lupasin yrittää parantaa tapani. Vieläkään, kahden vuoden jälkeen en ole onnistunut.
Päästä avokkisi paremmille vesille, on ansainnut paljon parempaa kuin kusipää, mulkun vietävän ääliön. Toisaalta se salapanosi ansaitee juuri tuollaisen lapamadon, siinä kaksi paskaa, jopa onni kukoistaa. Ällötyksiä x 2.
Pari kuukautta sitten miesystäväni jäi kiinni / kertoi pettämisestä jota oli tapahtunut pitkin kesää. Asiat on selvitetty ja päätin koittaa tämän kerran vielä. Nyt on sellanen hirveä olo vielä että mitäs jos vielä tapahtuu sama niin miten jaksan... Mä olen koettanut soittaa meille keskusteluapua mut en oo vaan pystynyt, itkusta ei tule loppua kun otan puhelimen käteen. Muutaman kerran oon saanut raivarin ja lähtenyt esim keskellä yötä kotoa pois ... lapsellista. Toisaalta sitä vaan odottaa et milloin kaikki lävähtää käsille, sais aloittaa alusta itsekseen taas. En tiedä miten tästä eteenpäin. Antaako vaan ajan kulua vai oisko koetettava soittaa apua vielä huomenna. Toisaalta pelottaa että kun ne asiat otetaan taas esille etten jaksakkaan, murrun. Sekavaa. Perseestä tämä. :(
Kauheasti olen miettinyt et mitä se ei multa saanut, hän ei siihen osaa vastata. Seksiä ainakin oli ja romantiikkaakin, huumoria, mukavaa arkea ja juhlaa, reissuja. Vapauttakin annoin, annoinko liikaakin? En tiedä. Ahdistaa.
Tarinasi on kutakuinkin samanlainen, kuin omani. Olen edelleen samassa tilantessa, kuin viestiketjua aloittaessa. Me tilattiin aika keskusteluapuun (pitkä jono) ja olemme valmiit menemään parihuhdeterapiaan sekä avioliittoleirille. Ajattelen myös kokoajan, että jos mies tekee sen uudestaan. Tosin mies on katunut ja itkenyt, ettei halua menettää minua. Mies oli kertomansa mukaan hakenut elämään jännitystä ja vasta kiinni jäätyään tajusi, mitä voi menettää ja kuinka on ollut tyhmä sekä ajattelematon.
Itse haluaisin vertaistukea, tiedä sitten mistä sitä saa.
Koitetaan jaksaa päivä kerrallaan. Kyllä se aurinko vielä paistaa ja yritetään olla positiivisiä :)
Perheasianneuvottelukeskuksesta kuulemma kannattaisi kysyä apua. Tosin itse en sitä kristillistä otetta kaipaa, mutta huomioivat senkin. Ottavat kiirreellisyysjärjestyksessä kait.
Mulla on kauhee tarve jutella asiasta, mutta mies ei oikein taas tahdo. Sanoo, et hän tietää että se on väärin mitä teki mutta ei tahtois että siitä muistutetaan. Mun kanta on vaan se että asian kanssa on elettävä ja musta sen pitäis tukea muakin kun se mut hajotti. En jaksa kavereita kuormittaa asialla, heilläkin on omat elämänsä.
Haluaisin kovasti puhua asiasata, mutta en kavereille. Sitten minulla on kova tarve kysellä mieheltä yksityskohtia kyseistä asiasta. Asia pyörii kokoajan mielessä, niin miten san kanssa voi elää. Olen todella yksin tän asian kanssa. Parin viikon päästä päästään sinne perheneuvojalle. Käytiin jo sellaisessa akuuttipäivystys neuvonnassa, mutta se ei antanut mitään.
Perheasianneuvottelukeskuksen neuvonnassa ei oteta kristillisyys asiaa mitenkään esille. Siellä sinu akuunneellaan ja keskustellaan juuri siitä teidän asiasta. Neuvoja ei tuo mitään kirkosta esille.
Kannattaa mennä.
Katuminen ja itkeminen ei takaa sitä etteikö mies tekisi sitä uudestaan, älä mene halpaan. Et ole minun salamieheni ykkönen, sillä ajat ei täsmää, mutta tutulta kuulostaa muuten. Salamies todella tunnusti, katui ja itki, mutta jatkoi silti salasuhdetta. En tiedä mitä ykkösen päässä liikkuu, ja miten hän voi sillä tavalla uskoa että pari kertaa terapiassa muuttaisi miestä. Eihän sitä voi kuvailla muuksi kuin naiviudeksi. Mies on jo paaduttanut itsensä ja haluaa pitää kaksi naista, voit joko hyväksyä sen tai etsiä luotettavamman. Voihan se olla että terapeutti auttaa näkemään asian toisessa valossa, mutta se ei estä miestä pettämästä. Rakkauden pitäisi estää.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9650066
hänellä oli tuolloin suhde työkaverinsa kanssa. Vuoden verran mies souti ja huopasi edes takaisin meidän kahden naisen välillä, ja olin varmaan tuolloin tosi tyhmä että suostuin siihen. Koin kuitenkin rakastavani häntä ja näin sen identiteettikriisin jota hän kävi läpi. Otin hänet takaisin, koska uskoin hänen muuttuneen ja halusin antaa hänelle uuden mahdollisuuden.
Noh, nyt 5 vuotta myöhemmin näyttää että historia toistaa itseään. Mies sanoo että eroon ei liity kolmansia osapuolia mutta jo hänellä on uusi nainen. Oletettavasti työpaikalta.
Meillä mies jäi kiinni reilu 12 v sitten eka kerran. Nainen oli kuulemma vietellyt jne ja katui kovasti. Sovittiin ja annoin anteeksi. Nyt on samanlaiset jutut menossa. Kovasti esittää kunnon aviomiestä, vaan tiedän ja vaistoan totuuden.
Saman kokenut minäkin en ihan noin pitkällä aikavälillä, mutta kuitenkin. Totuus on kerran kun pystyy pettämään se on helpompaa toistekkin ja useimmiten tapahtuukin. Jos vielä joskus joutuisin saman asian eteen, en antaisi anteeksi ja uutta yritystä.
Minun mieheni salasuhde paljastui vähän yli 7 kk sitten. Pistin miehen heti valitsemaan, ja hänpä valitsikin muitta mutkitta tämän salarakkaansa ja muutti tämän luokse. Kuukauden kuluttua siitä hän kuitenkin alkoi tekemään valintaansa uudellen, mutta kun mitään päätöstä ei syntynyt, laitoin eropaperit vetämään. Pari kuukautta tästä alkoi soutaminen ja huopaaminen jälleen ja vieläkin olin valmis yrittämään. Mies palasikin luokseni, mutta ei pystynyt päästämään tästä toisesta naisesta irti ja palasi tämän luokse jo reilun parin viikon jälkeen.
Tästä on nyt yli 3 kk ja nyt mies haluaisi puhua. Hän katuu kovasti tekojaan ja sanoo, ettei oikeasti olisi koskaan halunnut lähteä, mutta hänellä ei ollut rohkeutta toimia todellisten tunteidensa mukaisesti. Hänen sydämensä kuulemma kuuluu aina minulle. Minun puolestani hän saa kuitenkin jäädä sille tielleen. Hänellä oli mahdollisuutensa, joita hän ei käyttänyt. Itse alan hiljalleen toipua ja pystyn jatkamaan omaa elämääni ilman häntä. Toki haluan hänen jollain tavoin yhä kuuluvan elämääni ja edelleen rakastan ja kaipaankin häntä, mutta en enää voisi elää hänen kanssaan.
Juuri tyypillinen pettäjä, pelkää lopulta jäävänsä yksin ilmeisesti suhde ei ole tarpeekis vakaa toisenkaan kanssa. Olet toiminut aivan oikei itsesi takia, tuollaisessa kun ei loppu näy.
Kenenkään ei pitäisi ottaa takaisin moista kusipäätä. Onnittelut!
Miten olette päässeet yli siitä että miehenne on ollut toisen naisen kanssa seksisuhteessa, kuinka olette voineet antaa miehenne taas koskea itseenne?
Miten ihmeessä siitä voi päästä yli. Meillä mies jäi pettämisestä kiinni. Nyt sanoo että ei tahdo eroa. Minä olen kahden vaiheilla, sillä jo pelkkä ajatus seksistä hänen kanssaa oksettaa. Pääseekö tästä yli, vai onko ero ainut ratkaisu. Tunteita varmasti on minullakin jäljellä, enhän edes miettisi avioliittomme jatkamista muuten, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, etten miestäni juuri rakasta, luota tai kunnioita, sillä en pysty ymmärtämään, kuinka hän pystyi valehtelemaan minulle pitkään. Mistä edes tiedän onko se toinen suhde päättynyt vieläkään?
Juuri sinulla on mahdollisuus selvitä, kun kohtaat osaat kohdata surun ja pettymyksen heti. Monilla on lyhyt nousu-/"sokea rakkaudesta" kausi heti pettämisen jälkeen. Mutta jos kykenee kokemaan heti surun ja pettymyksen, mielestäni suhteen eheyttämiselle on paremmat edellytykset. Tämä ei lohduta, mutta maailman sivu on petetty ja aina tullaan pettämään. Se ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita sitä etteikö rakastaisi puolisoaan. On hyvä, että puolisosi jäi kiinni. Se laittaa myös hänellä asiat oikeille paikoilleen. Joskus ero on hyvä, joskus ei. MIlestäni avioliitto voi myös rakentua vahvemmaksi näinkin rankan kokemuksen jälkeen. Voimia sinulle!
Et ikinä tiedä jatkuuko salasuhde, mutta jos on hiemankin epäilystä niin voin sanoa: jatkuu.