Ulkomailta kotoisin oleva vaimoni halusi lähteä vierailemaan kotimaassaan sukulaisten ja vanhojen ystävien luona. Minä en voinut lähteä mukaan, koska jonkin verran oli töitä, sekä lapsesta piti jonkun huolehtia.
Emme päässeet yhteisymmärrykseen reissun pituudesta, vaimoni halusi olla kauemmin aikaa, minä taas olisin halunnut hänen olevan n. 2viikkoa. Vaimoni piti kuitenkin päänsä.
Reissusta palattuaan hän kertoi viettäneensä jonkin verran aikaa ex-poikaystävänsä kanssa. Olivat käyneet muutaman kerran syömässä, käyneet oluella, jne. Seksiä ei kuulemma ollut.
Minulla on aika huonot fiilikset siitä. Tuntuu siltä, että vaimoni ei ajattele paljonkaan minua, on aika itsekäs.
Minä ikävöin täällä pimeässä ja pakkasessa, samaan aikaan hän nauttii elämästä jonkun toisen kanssa.
Mielestäni hän teki väärin ja tuntuu siltä, että se oliko heillä seksiä vai ei, on toisarvoista.
Mitään käytännön asioita heillä ei ollut selvitettävänä, nauttivat siis vain toistensa seurasta.
Hän puolustautuu sillä, että hänellä on oikeus olla ystäviä, naisia ja miehiä. Jos minä olen mustasukkainen, niin olen sairas.
Olen ollut joskus mustasukkainen ja tiedän miltä se tuntuu. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Tuntuu vain jotenkin väärältä, että hän vietti aikaa toisen kanssa minun kustannuksellani, ajattelematta minua. Plus se, että hän oli reissussa pidempään kuin minä olisin halunnut.
Emme päässeet yhteisymmärrykseen reissun pituudesta, vaimoni halusi olla kauemmin aikaa, minä taas olisin halunnut hänen olevan n. 2viikkoa. Vaimoni piti kuitenkin päänsä.
Reissusta palattuaan hän kertoi viettäneensä jonkin verran aikaa ex-poikaystävänsä kanssa. Olivat käyneet muutaman kerran syömässä, käyneet oluella, jne. Seksiä ei kuulemma ollut.
Minulla on aika huonot fiilikset siitä. Tuntuu siltä, että vaimoni ei ajattele paljonkaan minua, on aika itsekäs.
Minä ikävöin täällä pimeässä ja pakkasessa, samaan aikaan hän nauttii elämästä jonkun toisen kanssa.
Mielestäni hän teki väärin ja tuntuu siltä, että se oliko heillä seksiä vai ei, on toisarvoista.
Mitään käytännön asioita heillä ei ollut selvitettävänä, nauttivat siis vain toistensa seurasta.
Hän puolustautuu sillä, että hänellä on oikeus olla ystäviä, naisia ja miehiä. Jos minä olen mustasukkainen, niin olen sairas.
Olen ollut joskus mustasukkainen ja tiedän miltä se tuntuu. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Tuntuu vain jotenkin väärältä, että hän vietti aikaa toisen kanssa minun kustannuksellani, ajattelematta minua. Plus se, että hän oli reissussa pidempään kuin minä olisin halunnut.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos joku tuossa on itsekäs, se olet sinä! Olisiko naisella pitänyt olla kurja reissu, niin olisit sitten tyytyväinen? Ei kai se nyt hitto vieköön ole sulta POIS jos toisella on ollut onnistunut matka ystäviä tapaamaan? Sun kuuluisi olla onnellinen toisen puolesta. Kamala kumpaani olet!
Olihan tämä provo, olihan?
Mikään ei ole sen helpompaa, kuin panna ex-tyttöystävää, tiesithän?
So? Eihän se aloittajaa haitannut, oltiinko naitu vai ei. Häntä harmitti vain se, kun vaimo oli viihtynyt. Se oli hänestä väärin. Vaimon olisi pitänyt kärsiä koko lomansa ajan, koska mies valitsi ennemmin työn kuin loman yhdessä vaimonsa kanssa.
..piti tehdä miehen töitä ja se lapsosenkin piti jonkun hoitaa...olipa itsekäs mies! ;))
Voe helevetti, mistä teitä itsekkyyden mestareita oikein sikiää! Grrrr....
Kyllä puolisoiden pitää ottaa toisen tunteet huomioon.
"Ei kai se nyt hitto vieköön ole sulta POIS jos toisella on ollut onnistunut matka ystäviä tapaamaan?"
Sä oot lapsellinen ja elät jossain ideaalimaailmassa.
Siinä taas yksi typerä nainen. Olkoon elämää aviomiehelläkin vastavuoroisesti. Ei ole ollenkaan sanottu että mitään ei tapahtunut entisen poikakaverin kanssa! Ja minä olen sitten NAINEN oikeasti.
Vai piti jonkun hoitaa se lapsikin.
Kieltämättä tuo otti aloituksessa minunkin silmääni, että lapsi piti jättää Suomeen. Normaalissa perheessä ei edes harkittaisi, kenen hoiviin lapsi jätetään, vaan hänet ilman muuta otettaisiin mukaan.
Sitä paitsi, tuo lapsenhoito oli aloittajalla vain sivuhuomautus, eli toisarvoinen asia. Lapsen hyvinvointi pitäisi olla jokaisen vanhemman ykkösasia, eikä niin, että töitten lomassa sivumennen hoidetaan sitten se lapsikin.
Nimenomaan ja keskittyä pääsääntöisesti siihen mikä on hyvin. Naisella oli mukava reissu ja sen sijaan, että mies tämän huomioisi, hän tujottaa omaan napaansa ja surkeuteensa ja toivoo, että nainen säälisi hä'ntä yhtä paljon kuin hän itse. NUO eivät ole mitään tunteita vaan asennevammaa ja miehen tulisi pikaisesti pyrkiä muuttamaan asennettaan. Nykyinen ennakoi nimittäin vahvasti avioeroa; kuka haluaa itsesääliin taipuvaista itsekästä ja kaiken kukkuraksi vielä kontrolloivaa mielikuvien vankia miehekseen??
mitäs päästit akkasi yksin matkalle, pitäishän se arvata mitä ne siellä tekee!
on loma niin lähde sinä vuorostasi reissuun yksin, tai ystäviesi kanssa ja jätä arjen vastuu puolisollesi.
Olet myös kuukauden poissa ja kun tulet ,niin kerrot tapaneesi ex tyttöystävän ja olin sen kaa kaljalla.
Tiedän tunteen, meillä mies mennyt aina surutta illanviettoihinsa ja reissuilleen ja minä jäänyt kotiin hoitaan lapset. Kun on HALUNNUT niin mennä, minkäs teet.
No, nyt on lapset isoja ja pärjää jo ilman aikuista, joten kuljen reissuillani itsekkin.
Arvaappa vaan, kuin marttyyriä NYT mies esittää.. ;)) YHDESSÄ kuulemma pitäisi nyt mennä...Miksi?
Noniin. Ei sillä eikä millään mutta ap:n vaimohan oli ulkomaalainen. On jättänyt sukunsa, kaverinsa ja elämänsä sinne miehen vuoksi ja elää nyt elämäänsä täällä 11kk vuodessa. Onko tosiaan ihan kamalaa jos sen yhden kuukauden näkee niitä omia ihmisiä ja uskaltaa jopa viihtyä?
Ettei sitten kuitenkin olisi kyse siitä mustasukkaisuudesta. Ihan hyvin voi pyytää että puoliso ei hengailisi exän kanssa. Mutta muuten olisi kohtuullista päästä ilman kitinöitä tapaamaan sukuaan, kaipuu täällä kylmässä pohjolassa voi olla kova. Ja taloudellisesti voi olla järkevämpääkin olla siellä pitempi aika kerralla kuin ostaa moneen kertaan matkaliput lyhytaikaisemmille reissuille, riippuen tietysti mistä kaukaa vaimo on kotoisin.
Pakko kommentoida tuota exän tapaamista
Vaimoni tietää, että en hyväksy tuota exän kanssa hengailemista, mutta ei arvosta mielipidettäni.
Onko nykyaikana tosiaan niin, että naimisissa olevilla naisilla on miespuolisia ystäviä joiden kanssa voi hengailla, ja että sitä pidetään hyväksyttävänä?
Minulla ei ole yhtäkään naispuolista ystävää lähisukulaisten lisäksi, pääasiassa siksi, että mielestäni se ei ole oikein.
No, tässä asiassahan mielipiteet jakaantuvat ja tärkeintä olisi löytää se itselle sopiva tapa ja molemminpuolinen yhteisymmärrys tai kompromissi.
Itse en erottele ihmisiä sukupuolen mukaan ja minulla on ollut miespuolisia ystäviä. Rakastuin kuitenkin ihmiseen joka ei asiaa hyväksynyt ja kyllä siitä sitten väännettiinkin. Lopulta mies totesi jotenkin niin että hänestä tuntuu että jotenkin halvennan meidän parisuhdetta pitämällä yhteyttä miespuolisiin ystäviini. Kun todella tajusin kuinka paljon asia vaivaa niin lopetin yhteydenpidon. Täytyy tosin todeta että jos kyse olisi ollut ihan lapsuudenystävistäni tms. niin luultavasti valinta olisi ollut toinen.
No, nykyään on sitten yhteisiä miespuoleisia ystäviä ja pidän heihin yksinäänkin yhteyttä näin netissä eikä se miestäni vaivaa vaikka tilanne ei poikkea alkuasetelmasta juurikaan. Mieheni ei vain valitettavasti halunnut tutustua ystäviini vaikka heistäkin olisi hyvin voinut tulla yhteisiä. :-(
Mainittakoon vielä että exiini en ole pitänyt yhteyttä. Toiseen en itsekään halua ja toisen kohdalla kunnioitan uuden puolison mielipidettä.
Kohdallasi sanoisin että teillä on hyvinkin mahdollisuus ratkoa tämä asia molempia tyydyttävällä tavalla, mikä se sitten onkaan. Pidän hyvänä asiana että vaimosi kuitenkin kertoi viettäneensä aikaa exänsä kanssa. Raivoaminen ei tässä nyt auta, vaan varaa iso kerä rautalankaa kun alat asiaa vaimollesi selittämään. Ihminen, joka ei pidä toisia ihmisiä ensisijaisesti sukupuolensa edustajina, ei ihan yksinkertaisesti TAJUA mikä asiassa mättää. Voisit myös harkita että tutustuisit vaimosi ystäviin itsekin? Ehkä huomaisit silloin että mitään ei ole meneillään. Ottakaa vaikka kaiutinpuhelu sinne ulkomaille ja luonnollisesti sitten kun menette sinne yhdessä niin tapaatte naamatusten kaikki. Jos tämä ei vaimollesi ja hänen ystävilleen sovi, niin sitten on jotain pielessä.
Vaimihan on ulkomailta kotoisin, ja halusi ystäviään tapaamaan. Mieti miltä tuntuu olla kaukana kotiseuduiltaan ja omista tuttavistaan. Ei ihme, jos haluaa viettää siellä jonkin aikaa ja tavata omia ystäviään. Aivan eri juttu kuin jos täällä Suomessa joku äijä liehuu baareissa kavereitten kanssa ja vaimo nyyhkii kotona lasten kanssa perään että ruikuti ruikuti...
Jos puolisoa ei huvita lähteä mihinkään, vaikka miten pyytäisi ja koettaisi järjestää niin, että esim. työasioiden, lastenhoidon ym. osalta olisi mahdollisuus lähteä yhdessä reissuun. Ei vaan huvita, missä vika? Pitääkö sitten vaan vaimon olla kotona yhteisen sovun nimissä ettei heti tule pettäjänaisen leimaa otsaan?
"Onko nykyaikana tosiaan niin, että naimisissa olevilla naisilla on miespuolisia ystäviä joiden kanssa voi hengailla, ja että sitä pidetään hyväksyttävänä?"
Ei todellakaan ole.
Itse en hyväksy vaimolla miespuolisia ystäviä, puhumattakaan existä! Ainoastaan kouluaikojen tuttu käy, mutta niidenkään kanssa ei käy kahvittelu.
Se on mai vei oor hai vei. Estellä en aio, mutta jos menee niin menkööt, takaisin ei ole tulemista.
sen siitä saa kun ottaa venäläisen eukon joka haluaa vain "parempaa" elämää...
AP on oikeassa, tuossa ei ole mikään oikein, tuollaisille matkoille mennään AINA AVIOPARINA YHDESSÄ.
Hieno esimerkki taas kuinka käydään itseään panettamassa ex:llä.
Ottaisin eron, potkisin ämmän pihalle heti.
Moraali taas hukassa.
Ei sen vaimon tarvitse tapailla enää exäänsä, kukapa siitä pitäisi, ei kyllä ole normaalia minun mielestäni. Eikä sillä ole mitään tekemistä mustasukkaisuuden kanssa. Nyt vaimosi ei arvosta Sinua ja mielipiteitäsi, tekee mitä haluaa, joten vakavan keskustelun paikka. Jos mennään tapaamaan sukulaisia, niin meette yhdessä tai ei ollenkaan, exä ei ilmeisesti kuulu sukulaisiin... Yksin ei voi enää päästää. luotto on mennyt. Älä anna periksi, muuten toistuu...
Pari vuotta sitten kävimme yhdessä vierailemassa ulkomailla ja tutustuin tuohon exään.
Meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia ja jutunaiheita, ilman vaimoani meistä olisi varmaan tullut parhaat ystävät. Mutta tuo mies kuitenkin laittoi vaimoni ykköseksi. Hän aina soitti hänelle, eikä puhunut minusta mitään. Suomessa ollessamme hän kirjoitteli sähköposteja vaimolleni, mutta ei koskaan puhunut minusta mitään. Kun sanoin vaimolleni, että en pidä tuosta, niin hänpä alkoi selkäni takana kirjoitella postejaan. En usko että heillä olisi mitään suurta romanssia meneillään, ennemminkin tuo exä ei halua hyväksyä menetystään, vaan yrittää vieläkin iskeä vaimoani, vaikka ei tositarkoituksella. Vaimoni taas pitäää saamastaan ihailusta ja huomiosta, lisäksi hän ei koskaan halua luopua yhdestäkään tuttavastaan.
Varmaan jossain toisessa tapauksessa hyväksyisin exän tapailun, mutta en pidä pelistä jota he keskenään pelaavat.
Kaiken kaikkiaan suhtauduin positiivisesti ajatukseen tuohon reissuun lähtemisestä, mutta mielestäni vaimoni olisi pitänyt ottaa huomioon mieleipiteeni sen kestosta. Lisäksi hänen olisi pitänyt kunnioittaa minun apuani reissun mahdollistamiseksi jättämällä tekemättä asioita jotka loukkaavat minua.
Ei ottanut lasta mukaansa?
Luulisi, että lasta sukulaiset olisivatkin halunneet oikein mielellään nähdä?
Ei olisi joutanut niin liehumaankaan exiensä kanssa, kun olisi pitänyt huolehtia lapsestakin.
Kyllähän sitä haluaa sukulaisia nähdä välillä ja jatkossa olet sen verran viisaampi, että lähdet joko itse mukaan reissulle tai pistät lapsen matkalle mukaan.
Jää sitten sinullekkin aikaa käydä vähän viihteellä ja tuulettaa pölyttyneitä ajatuksiasi.
Itse olen huomannut sen parhaimmaksi keinoksi, että kun kumppanilla on menoja, menen omiin pippaloihini itsekkin! Menisin mieluummin kumppanini kanssa, mutta kun hän haluaa välttämättä välillä pitää poika-iltojaan, niin mikäs estää minuakaan silloin menemästä tyttöiltoihin?
Toistahan ei voi omistaa, luottaa vaan..
Sukulaisten tapaaminen on hyväksyttävää, ei exän. Nyt luotto on vaimoltasi on mennyt, tästä lähtien menette yhdessä, tai ei ollenkaan, se täytyy vaimollesi tehdä selväksi. Hänen täytyy lopettaa kaikki yhteydenotot exäänsä. Laitat hänen kirjoittamaan s-postin exälle jossa vaimosi haluaa lopettaa yhteydenpidon, valvot vieressä, mitä hän kirjoittaa ja katsot, että posti myös lähtee. Mikäli vaimosi ei sitä tee, tai pitää edelleen yhteyttä senkin jälkeen, hän ei arvosta suhdetanne, eikä Sinua. Ystäviä saa tietysti olla mutta jos joku heistä aiheuttaa ongelmia suhteeseen, on luonnollista, että sellaiset jätetään sivuun.
Minkäänlaisiin uhkauksiin, että vaimosi ottaa eron jos ei saa pitää yhteyttä, niitä ei kannata noteerata, vastaat vaan sitten samalla mitalla. Joko tai... Hän lähtee jos on lähteäkseen. Luotto on ansaittava takaisin.
Tässä on pari eri asiaa:
Reissun pituus: jos naisesi on ulkomaalainen, hänellä aika varmasti on kova koti-ikävä, haluaa viettää aikaa sukulaisitensa kanssa yms. 2 viikkoa on lyhyt aika viettää kotmaassaan per vuosi ja on mun mielestä sulta todella itsekästä vaatia vaimosi olla vain 2 viikkoa, jos mahdollisuus on pidempäänkin aikaan.
Eikä vaimosi ole "reissussa" vaan vierailee kotimaassaan.
Sinä istut "yksin pimeässä ja pakkasessa", hah, arveleppa kuinka hankalaa se on vaimollesi, joutuu kestämään ihan samoja asioita, kokoajan koska asuu suomessa. Sinä olet suomalainen, ja tottunut pimeään ja pakkaseen, vaikka raskasta olisikin. Kestä se. Ulkomaalaiselle tuo on yleensä vielä raskaampaa.
Exän tapaaminen: tää nyt on aika *erseestä kyllä. Jos naises on vakuuttanut aikasemmin että mitään ei ole heidän välillä ja kertoo etukäteen, kysy lupaa tms. niin sitten ookoo. Tuommoisesta saa ollakkin hieman (siis hieman) mustasukkainen, ja sanoa että ei käy.
Ai vaimosiko itsekäs?! Luepa kirjoituksesi uudelleen. Siitä saa käsityksen, että vaimosi on tehnyt jotakin väärin kun on nauttinut matkastaan kotimaahansa ja tuttaviensa ja itselleen tärkeiden ihmisten tapaamisesta. Sinä kieriskelet itsesäälissä ja toivot, että sen sijaan, että vaimosi olisi tyytyväinen hän kommpaisia sinua ja unohtaisi omat toiveet ja ajatukset. Olet totaalisen väärässä. SINUN tulisi olla iloinen siitä, että vaimosi matka sujui hyvin, eikö se olisi oikeaa välittämistä. Oma surkeutesi on omien ajatuksesi tulos, ei ympäristön, saatikka vaimosi.
Vaimollasi on ollut elämää ennen sinua ja et suinkaan ole ainoa tärkeä ihminen hänen maailmassaan. Ryhdistäydy hyvä mies, minä naisena ja vaimona, en pitkään tuollaista kyttääjää ja valittelittelijaa kuuntelisi kovin pitään. Suosittelen myös asenne päivitystä!!
Kun menee ottamaan ulkomaalaisen puolison, pitää jo siinä vaiheessa se hyväksyä, että puoliso tulee pitämään yhteyttä myös omiin sukulaisiinsa ja käymään heidän luonaan muutaman kerran vuodessa.
Suomi on todella vittumainen ja kylmä kalsea maa lokakuusta huhtikuulle asti, ei tahdo omakaan pää kestää tätä pimeää, tylsää ajanjaksoa, voiko
sitä sitten vaatia joltakin ulkomaalaiselta?????
Jos ei luottamusta ole puolisoon edes tuon vertaa, mitä järkeä on edes olla yhdessä??