Olen seurustellut mukavan miehen kanssa jo seitsemän vuotta. Useampaankin otteeseen olen itse miettinyt suhteen järkevyyttä, kun välillä tuntuu että ei enää oikein huvittaisi. Tästä ollaan yhdessäkin joskus juteltu, mutta kaikki on jäänyt vaan puheasteelle, vähän niinkuin villasella painettu kaikki kun on sanottavat sanottu, ja sitten taas jatketaan samaan vanhaan ja tuttuun tapaan.
Nyt äskettäin me muutettiin, ja itse olen nyt hajoamispisteessä, kun on ollut kaikenlaista stressiä, työpaikan vaihtoa, asunnon hankkimista yms. ja pinna pimahtaa aina ihan pienestäkin. Nyt vaan tuntuu että mitta alkaa tod. olla täysi, etten itse jaksa kaikkea tehdä, ja jatkuva huomauttelu tekemättömistä asioista toiselle **tuttaa jo itseäkin. Juuri nyt toivoisin olevani sinkku, ja laittavani ihan vain omaa asuntoa kuntoon, ilman miestä ja sen tuomia rasittavuuksia. Toisaalta taas vanha ja tuttu mies rinnalla on helppo olla. Ja mistä sen itse tietää millon on vaan pinna kireällä, ja millon olisi parempi laittaa suhde katkolle?? Pakko myöntää että välillä saatan kurkkia toisella silmällä mielenkiintoisia miehiä ja miettiä millaista se elämä olisi jonkun muun kanssa. Äskettäin sain myös tietää erään mielenkiintoisen miehen (minua 10 v nuorempi tosin..) olevan minusta kiinnostunut, ja taitaapa minua vähän harmittaakin kun olen varattu.
Näitä sekavia ajatuksia kun koittaa itsekseen selvitellä niin ei siitä pääse puusta pitkälle. Eroaminen jo ajatuksenakin tuntuu niin järkyttävän tuskalliselta, että olenkin tainnut sen jo mielestäni hylätä.. vaikka aina se tietyin väliajoin palaa mieleen..
Nyt äskettäin me muutettiin, ja itse olen nyt hajoamispisteessä, kun on ollut kaikenlaista stressiä, työpaikan vaihtoa, asunnon hankkimista yms. ja pinna pimahtaa aina ihan pienestäkin. Nyt vaan tuntuu että mitta alkaa tod. olla täysi, etten itse jaksa kaikkea tehdä, ja jatkuva huomauttelu tekemättömistä asioista toiselle **tuttaa jo itseäkin. Juuri nyt toivoisin olevani sinkku, ja laittavani ihan vain omaa asuntoa kuntoon, ilman miestä ja sen tuomia rasittavuuksia. Toisaalta taas vanha ja tuttu mies rinnalla on helppo olla. Ja mistä sen itse tietää millon on vaan pinna kireällä, ja millon olisi parempi laittaa suhde katkolle?? Pakko myöntää että välillä saatan kurkkia toisella silmällä mielenkiintoisia miehiä ja miettiä millaista se elämä olisi jonkun muun kanssa. Äskettäin sain myös tietää erään mielenkiintoisen miehen (minua 10 v nuorempi tosin..) olevan minusta kiinnostunut, ja taitaapa minua vähän harmittaakin kun olen varattu.
Näitä sekavia ajatuksia kun koittaa itsekseen selvitellä niin ei siitä pääse puusta pitkälle. Eroaminen jo ajatuksenakin tuntuu niin järkyttävän tuskalliselta, että olenkin tainnut sen jo mielestäni hylätä.. vaikka aina se tietyin väliajoin palaa mieleen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota nyt pari kuukautta aivan hartiat alhaalla, kaikenlaiset isot muutokset aiheuttavat stressiä ja epävarmuutta. Aika voi olla rahaa ja huomaat kaikki hyvät puolet.
Mitä tulee 10v nuorempi ja kiinnostunut. Olen sitä mieltä, että teillä pitäisi olla todella paljon yhteistä, että vanhenisitte yhdessä. Ajattele tilannetta viiden vuoden kuluttua, etkö olisi yhtään huolestunut ulkonäöstäsi, jos hänen ympärillään pyörisi 15v nuorempia tytyjä. Suhteen pitäisi silloin olla tasapainoinen ja rakkauteen perustuva, muuten voit huonosti. Sehän on mahdollista. Pyysit aikuisen ihmisen neuvoa, tässä minun, sinä itse kuitenkin päätät.
että vastasit noin! Kiitos. Järkipuhe tähän kaaokseen teki hyvää.
Stressiä en vaan taida pystyä välttämään. Nytkin vain istun täällä uudessa kämpässä yksin, ja olo on epätoivoinen kaiken tämän sekasorron keskellä... Mulleko tämä kämpän laitto jäikin? Viikon nalkutus asiassa **tuttaa jo itseäkin. Melko kamala umpikuja.
Morientes... =)
Tää nyt ei oo mitenkää erikoisen vanhan ja kokeneen aikuisen mielipide, mutta kokemus asiasta on jonkilainen.
Eli mun mielestä sun pitää munki mielestä "oottaa" ainaki tää muutto aika ja kattoo miten käy, sillä toi on masennus on aika yleistä noin muuten aikana ja sitä kauttaa muut ongelmat. Ei se muutto ja sopeutuminen uuteen ympäristöön nyt NIIN pitkään kestä, että kannattas elämänsä rakkautta unohtaa.
Toki huono puoli on toi että sä vilkuilet toisia. MURR...
Mutta se tosin voi olla ton sekavan tilanteen ja stressin ym. tulos. Kunhan nyt pääsette aloillenne, niin kokeilkaa olla pikkasen enemmän erillää, siis tarkotan että ei koko ajan yhessä, ettei toisen nassuu nää liikaa. Harrastuksia ym.
No miks mä sepustelen tällasia "niin tietävänä", niin sanon vaan että ite oon ainaki käyny ton saman läpi jossain muotoo.
Mutta jos ei toi niin ei toimi, väkisin on paha loppu elämäänsä viettää. Mut jos se sittenki on se elämäsi rakkaus ja kaikki vaan muuton stressiä.... hankalaa, eikö totta!?! Itse neito päättää. ;)
Nim. "Still Alive"