Muutimme pari kk sitten asumuseroon jonka piti olla väliaikainen tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi. Mies ei osannut puhua tunteistaan ja tarpeistaan ja minä taas likaa, omien tarpeiden korostaminen meni pitkään "yli" ja lopulta turhautuminen purkautui riitana. Muutama kuukausi ennen erillään asumista olivat kauheita, joko painostavaa hiljaisuutta kotona tai raivoisaa riitelyä...
Nyt oltuamme erillään, tapaamiset ovat olleet tosi riitaisia suurimmaksi osaksi siksi, että mies ei näytä tunteitaan kun tavataan ja minä taas petyn kun ei halaa tms. Olen tosi väsynyt lasten kanssa yksiolosta ja tämä epäreilu tilanne on kiukuttanut kovasti, jota olen purkanut mieheen. Ja hän taas etääntyy ja ahdistuu entisestään... Olemme molemmat, loukanneet ja satuttaneet toista ihan hirveästi, ja mietinkin että onko edes mahdollista enää että ne jotenkin unohtuisivat...
Meillä on pienet lapset ja kaikkea muutakin yhteistä ihanaa elämässä joten ero on huono ratkaisu mutta nyt tilanne on niin riitainen etten tiedä mitä tehdä. Miten saada riitely loppumaan?? Jos emme pidä yhteyttä, ei tarvitse riidelläkkään mutta etäännymme toisistamme kohta kokonaan eikä enää edes tee mieli sitten tavata. Parisuhteen kriisi on tullut todella nopeasti, vielä alle vuosi sitten olimme onnellisempia kuin koskaan.
Nyt oltuamme erillään, tapaamiset ovat olleet tosi riitaisia suurimmaksi osaksi siksi, että mies ei näytä tunteitaan kun tavataan ja minä taas petyn kun ei halaa tms. Olen tosi väsynyt lasten kanssa yksiolosta ja tämä epäreilu tilanne on kiukuttanut kovasti, jota olen purkanut mieheen. Ja hän taas etääntyy ja ahdistuu entisestään... Olemme molemmat, loukanneet ja satuttaneet toista ihan hirveästi, ja mietinkin että onko edes mahdollista enää että ne jotenkin unohtuisivat...
Meillä on pienet lapset ja kaikkea muutakin yhteistä ihanaa elämässä joten ero on huono ratkaisu mutta nyt tilanne on niin riitainen etten tiedä mitä tehdä. Miten saada riitely loppumaan?? Jos emme pidä yhteyttä, ei tarvitse riidelläkkään mutta etäännymme toisistamme kohta kokonaan eikä enää edes tee mieli sitten tavata. Parisuhteen kriisi on tullut todella nopeasti, vielä alle vuosi sitten olimme onnellisempia kuin koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moikka!
Tuntuu, että netti on täynnä vihan purkausta ja pahaa oloa ties mistä, mutta googlasin sanalla riitelyn lopettaminen ja toivotan aidosti tsemppiä, jos vain olette löytäneet vielä yhteisen sävelen! Vaikuttaa, että halusit kehittää ja korjata asioitanne.
Helppo tietty aina neuvoa toisia, mutta jos olette molemmat avoimia ja halukkaita korjaamaan suhdetta, niin miksi ei esim. parisuhdeterapia tms. yhteinen rauhallinen aika setviä asioita. Kun on yhteiset lapset, niin käsittääkseni terapiakustannuksiin saa taloudellista tukea myös.
Jos e ole päihdeongelmia, väkivaltaa tms. perustavaa laatua pilaavaa perhe-elämää ja molemmilla kuitenkin tunteet pursuaa toisiinsa, niin mun mielestä kannattaa kohdata omat ongelmat (ja yrittää olla syyttämättä toista) ja laittaa suhteen/perheen puolesta kaikki peliin.
Löysin tällaisen tuolta jostain palstalta... jostain ihmissuhdeopuksesta... Pitää aika hyvin paikkaansa, vai mitä?
"Eräs syy siihen että suhde loppuu kielteisiin tunteisiin on se, että pari pysyttelee yhdessä liian kauan. He eivät tunnista seurustelevansa väärän kumppanin kanssa eivätkä osaa siirtyä eteenpäin. Sen sijaan he yrittävät liian kovasti saada suhteen toimimaan. He yrittävät joko muuttaa partneriaan tai muuttaa itseään. Yrittäessään sopia yhteen he pahentavat tilannetta. Kun he yrittävät tehdä tuosta lähellä oikeaa olevasta suhteesta sen todella oikean, he saavat aikaan vain turhautumista ja pettymyksiä. Yrittäessään parantaa tilannetta he tuovat partnerista ja itsestään esille huonoimmat puolet."
"Tämä selittää, miksi monet parit erottuaan huomaavat niin usein voivansa olla paremminkin ystäviä. Yhdessä ollessaan he riitelivät, koska syvällä sisimmässään yrittivät muuttaa joko partneriaan tai itseään ihan liian paljon pyrkiessään rakentamaan suhteestaan avioliiton. Lakattuaan yrittämästä tehdä suhteesta enemmän kuin se oli, he pystyivät suhtautumaan toisiinsa paljon ystävällisemmin ja rakastavammin."
"Jos yrität sovittaa särmikästä tappia pyöreään reikään, eihän se sinne millään mene. Kun yritetään sovittaa yhteen sellaista, mikä ei aidosti sovi yhteen, syntyy vain turhaa riitaa ja erimielisyyttä. Jossain vaiheessa on pakko tunnustaa se tosiasia, ettei partneri ole oikea, ja siirtyä eteenpäin."
"Bill ja Susan seurustelivat kolme vuotta. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen Bill ei ollut varma, halusiko jatkaa Susanin kanssa ja Susan yritti saada hänet vakuuttuneeksi, että he saisivat suhteen toimimaan. Mitä kauemmin he yrittivät, sitä pahemmaksi tilanne muuttui. Susan epäili aina, että Bill oli kiinnostunut muista naisista. Vaikka Bill pysyi uskollisena, Susan kyseli jatkuvasti Billiltä tämän tekemisistä ja menemisistä ja mahdollisista tunteista häntä kohtaan. Susan muuttui umpimieliseksi ja epäluuloiseksi, ja Bill koki olevansa ansassa ja muuttui ärtyneeksi ja etäiseksi. Monen mitättömistä syistä syntyneen katkeran riidan jälkeen he lopulta erosivat, kumpikin vhaisena ja kokien tulleensa torjutuksi. Tuo suhde ei tuonut esille heidän parhaita puoliaan, vaan huonoimmat puolet, He riitelivät ja kinastelivat jatkuvasti. Heiltä puuttui toki myös taito kommunikoida hyvin, mutta ei sekään olisi pelastanut heidän suhdettaan. Hei eivät sopineet toisilleen, mutta eivät osanneet lopettaa suhdetta."