Hei !
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemisissä muslimimiehen kanssa netissä. Auttakaa minua muslimimiesten kanssa seurustelleet, miten he yleensä käyttäytyvät ? Millaisista suomalaisnaisista kiinnostuvat ? MIkä on heidän normaalia käytöstä chatissa/netissä ? Mitkä ovat pahimmat virheet mitä voin tehdä muslimimiehen kanssa ? MIstä tietää hänen olevan tosissaan kiinnostunut ? Kertokaa !
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemisissä muslimimiehen kanssa netissä. Auttakaa minua muslimimiesten kanssa seurustelleet, miten he yleensä käyttäytyvät ? Millaisista suomalaisnaisista kiinnostuvat ? MIkä on heidän normaalia käytöstä chatissa/netissä ? Mitkä ovat pahimmat virheet mitä voin tehdä muslimimiehen kanssa ? MIstä tietää hänen olevan tosissaan kiinnostunut ? Kertokaa !
Vastaukset 31
Vanhimmat
Varmaan aika samoja virheitä voit tehdä kuin uusnatsinkin kanssa seurustellesasi.
Pahin virheesi tästä lähtien on sanoa jättäväsi tämä kultasi, koska se tietää hengen menoa sinulle.
Otappa ensin selvää heidän islamin uskonnostaan ja mieti sitten haluatko tiivistää yhteiseloanne! Heidän uskonossaanhan naisella ei ole minkäänlaista arvoa, ja jos lapsia sikiää niin mies saattaa jossain vaiheessa päättääkin viedä heidät kotimaahansa, halusit tai et!
Miehen kotimaahan minä haluankin muuttaa ! En missään nimessä haluasi asua Suomessa hänen kanssaan !
Älä usko tälläsiä juttuja. Itse olen onnellisesti naimisissa muslimin kanssa. Meillä elämä ei poikkea avioliitosta suomalaisen tai minkään muun maalaisenkaan kanssa.
kysymys setti.
Tosin vastaan vain yhteen, joka toki kattaa taydellisyydellaan koko kysymysryopyn.
Pahin virhe mita voit tehda muslimimiehen kanssa on menna minkaanlaiseen suhteeseen sen kanssa.
akkas läksi muslimimiehen mukaan hahahahahahaaaaaa
Sun ensimmainen virhe oli laittaa ilmo talle saitille et juttlet muslimin kanssa, niin kuin varmaan noista kommenteista jo huomasitkin.
No, oli taa aloitus provo tai ei, niin ensinakin...minka ikaisesta miehesta on kysymys? Kauanko oleskellut suomessa? Onko uskonto hanen elamassaan kuinka tarkea tekija?
Muslimimieheni ei oleskele Suomessa :) MInulla on kova halu lähteä hänen luokseen lämpimään :) En edes haluaisi jäädä Suomeen ts. asua hänen kanssaa Suomessa, vaan haluan mieheni kotimaahan. Hän on kovasti uskonnollinen ja käärmeissään ateistisuudestani, vaikka kuululnkin Suomessa kirkkoon. En ole aiemmin ollut missään tekemisissä muslimien kanssa ja toivoin siksi saavani täällä neuvoja oman kokemattomuuteni vuoksi.
Jos sinulla ei ole itselläsi vakaata uskoa mihinkään, niin ainoa vaihtoehtosi ajan kanssa on varmaan sitten muslimiksi kääntyminen. Minä olen vakaasti kristitty, asun muslimin kanssa, enkä aio kääntyä. Tiedän uskonnoista niin paljon, etteivät hänen puheensa minua hetkauta puoleen eikä toiseen. Toisin on sinun, kun sinulla on sielu ikään kuin "tyhjä" etkä varmasti edes tunne kristillisyyden teologiaa tms, joka voisi sinut sitouttaa kristityksi.
Ateistina en ryhtyisi suhteeseen uskonnollisen muslimin kanssa. Ei ole hyvä asetelma eikä lähtökohta. Sinuna ottaisin miehen, joka ei olisi niin kovin uskonnollinen, että jo alkumetreillä tulee törmäyksiä tuossa niin tärkeässä asiassa.
Jos hän on kovin uskonnollinen, niin sinun on parasta olla neitsyt, että aviovuoteessa voi suku todeta verentulon ja mies voi olla ylpeä sinusta. Minun ei-niin-kovin-uskonnollinen avomieheni häpeää minua silmät päästänsä, eikä kehtaa suvullensa kertoa minusta, vaikka yhdessä asumme, ja avioliiton solmiminen on vaikeaa, koska sitä aviovuodeverta ei enää tule suvulle todistettavaksi ja lapsetkin todistavat häpeämättömyydestäni ja kevytkenkäisyydestäni.
Pidän hänet kuitenkin, koska rakastan häntä. Varauksettoman onnellinen minusta ei hänen kanssaan koskaan varmaankaan tule, koska itse haluan avioliittoa ja turvallista suhdetta, jota hän ei mustasukkaisuutensa, halveksuntansa ja häpeäntunteidensa keskellä voi minulle antaa.
Onhan tämä provo, onhan?
..Miten voit sanoa noin , että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä muslimiksi? Kyllä ateistikin voi olla ateisti täysin vakaasti..
Jo se, että ottaa ulkomaalaisen tyttöystävän, saati että menisi kristityn tai ateistin kanssa naimisiin, kertoo jo miehestä niin paljon ettei hän ole täysin vakaasti muslimi. Tai hän on tämän ajan muslimi. Koska koraanin mukaanhan muslimi voi mennä naimisiin kristityn tai muun uskonnon edustajan kanssa, mutta hänen tulisi käännyttää puolisonsa islamiin..sikäli olen ihan oikeassa...
Ja tyttöystäväthän ei ole sallittuja.
Miten voit olla miehen kanssa, jonka tiedät häpeävän sinua ja lapsiasi? Ei kävisi mielessänikään...eikö tuo ole vähän itsekunnioituksen puutetta? Löytäisit varmasti miehen, joka arvostaisi ajatteluasi ja uskontoasi ja etenkin sinua itseäsi!
Itse olen naimisissa muslimimiehen kanssa, ja olen ateisti. Minä saan olla, mikä haluan ja poikamme kasvaa isän mukaan islamiin. Eikä hänen ole tarvinnut hävetä minua, vaan on vienyt minut perheensä eteen ja he ovat hyväksyneet minut täysin. Heille riittää, että olen hyvä äiti ja vaimo, eli pidän huolta miehestäni ja lapsestani.
Joten nykypäivänä harvoin tapaa Suomessa ainakaan kovin uskonnollista miestä, he katsovat aika paljon läpi sormiensa sellaista mikä uskonnossa normaalisti olisi haram.. onko se hyvä vai huono, sen jokainen päättäköön itse.
Ei pidä yleistää suhteen toimivuutta uskontojen mukaan vaan kysehän on kahden ihmisen luonteista ja kasvatuksellisista arvoista. Jos ne kohtaavat ja molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja niin suhdehan voi ihan hyvin toimiakin. Kuinka paljon uskonto loppupeleissä näkyy aivan tavallisessa arkielämässä? Työssä käydään, laitetaan ruokaa, maksetaan laskuja jnejne..tässä ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä. Sekä kristinusko, että islam kieltävät seksin ennen avioliittoa, joten todellisuudessa kaikki vakaasti uskovat odottaisivat avioliittoon asti. Ja veikkaan, että näitä odottajia löytyy islamista enemmän kuin kristityistä?
"Minä saan olla, mikä haluan ja poikamme kasvaa isän mukaan islamiin."
Miksi näin? Miksei lapsi saa itse päättää, sitten kun on kypsä päättämään? Eikö se olisi todellinen kompromissi ja lapsenkin kannalta reiluinta?
..päädyttiin tälläiseen ratkaisuun jo odotusaikana. Ja koska hänellä kuitenkin on kaksoiskansalaisuus niin mieheni kotimaassa hänet on syntymähetkellä tietenkin kirjattu isän mukaan muslimiksi. Itseäni se ei haittaa, koska minulla ei ole mitään kyseistä uskontoa vastaan, en vain itse voin olla pojan uskonnollisessa kasvatuksessa paljoakaan mukana.
Miksei ikinä kritisoida sitä, kun vanhemmat kastavat lapsensa kristinuskoon jo heti vauvana...eikö se kuitenkin ole ihan sama asia?
Minun lapseni on kastettu kristityksi aivan vauvana, vaikka isä on muslimi. Samoin ystäväni lapset ovat kristittyjä, vaikka isä on muslimi. Yleensä lapsi seuraa äitinsä uskoa. Aikuisena voi päättää toisin.
Suomessahan näin meneekin, mutta mieheni kotimaassa lapset seuraavat isän uskontoa.
Ja tämähän riippuu niin paljon, mistä vanhemmat kotoisin ja millaiseen lopputulokseen päätyvät.
Näin meillä menee, ja monilla muilla tiedän olevan meiningin olevan sama..varsinkin samasta maasta kotoisin olevilla kuin mieheni. Tiedän kuitenkin myös paljon pareja, joilla lapset "ateisteja" kunnes itse päättävät mihin uskontoon mahdollisesti haluavat "liittyä" ja niitä joiden lapset ovat kristityksi kastettuja.
"Miksei ikinä kritisoida sitä, kun vanhemmat kastavat lapsensa kristinuskoon jo heti vauvana...eikö se kuitenkin ole ihan sama asia? "
Useimmiten ei ole sama asia. Yleensä kyseessä on kaksi tapakristittyä, joiden lapsi ei saa mitään leimallisesti uskonnollista kasvatusta. Asia on myös toisenlainen, kun on kyseessä kaksi saman uskonnon edustajaa. Silloin ei ainakaan tästä asiasta synny valtataisteluasetelmaa, jossa lasta käytetään pelinappulana. Itse olen sitä mieltä että lasta ei tarvitsisi kasvattaa mihinkään uskontoon. Minusta siinä ollaan liian lähellä aivopesua, kun kuitenkin uskon asioista on kyse, ja lapsihan on tunnetusti muovaukselle altis ja halukas olemaan vanhemmilleen mieliksi. Olisi hyvä, jos jokainen voisi itse sitten varttuneempana tehdä valintansa. Mitä tuo uskonnollinen kasvatus teidän perheessänne käytännössä tarkoittaa? Entä oliko aidosti pöydällä myös se vaihtoehto, että lasta ei kasvatettaisi mihinkään uskontoon? Olisiko se käynyt miehellesi? Oletko miettinyut, miten lapsen uskonnollinen kasvattaminen tulee vaikuttamaan hänen ja sinun suhteeseen? Sinähän olet siitä kuviosta aika lailla ulkona, pakana kun olet. Et voi myöskään juuri vaikuttaa siihen, minkälaisia arvoja tai toimintatapoja pojallesi opetetaan, kun hänestä tehdään muslimia. Eikö siinä ole pakanaäidille aika paljon sudenkuoppia?
Te kuitenkin asutte Suomessa, ette miehesi kotimaassa. Kiva tietysti olisi myös ajatella, että miehesi pitäsi Suomea kotimaanaan. Se olisi kai sitä kotoutumista. Mutta kyllähän se useimmiten taitaa mennä niin, että "tiettyjen maiden" miehet ovat herroja myös suhteessaan suomalaiseen naiseen. Eli heidän pillin mukaan mennään.
..asumme kyllä Suomessa, mutta vietämme aikaa paljon (n. 4kk/v) mieheni kotimaassa ja sinne on tarkoitus tulevaisuudessa muuttaa. Joten tällä perustelen meidän valintamme.
Ei tässä kyse ole jonkun pillin mukaan menemisestä, vaan siitä että yhdessä ollaan aikoinaan suunniteltu tulevaisuutta ja päästy siinä tälläiseen yhteisymmärrykseen. Jos olisin ollut kovastikin eri mieltä asioista, olisi suhteemme tyssännyt jo ihan alkuunsa. Eikä se, että mieheni tai poikamme on muslimeja, vaikuta meidän arkiseen elämään mitenkään. Mieheni ei kuitenkaan ole täysin vakaasti muslimi, ja ymmärtää, että Suomessa asuessa mennään kuitenkin tämän maan sääntöjen mukaan. Ja noudattaa uskontoaan niiden rajojen sisällä.
En kuitenkaan usko, että mieheni koskaan tulee pitämään Suomea kotimaanaan..ja miksi pitäisikään sillä eihän hän ole suomalainen, eikä tämä ole hänen kotimaansa? Ja kun tarkoitus ei ole jäädä tänne asumaan..
..jo pelkästään minun mielestäni tämä ratkaisu on pojallemme (ja mahd tuleville lapsille) paras, koska molempien perheet (mieheni ja minun) ovat muslimeja. Se oli meille kaikista luonnollisin vaihtoehto. Toki aikoinamme keskustelimme kaikista vaihtoehdoista lasten suhteen ja kävimme keskustelun myöskin omasta uskonnostani.
Uskonnollinen kasvatus meillä käsittää lähinnä islamin perusperiaatteiden noudattamisen ja siitähän jokainen muslimi muovaa itselleen sopivan. Aivan kuin kristinuskossa. Aika vähän on enään niitä, jotka noudattavat täsmälleen Koraanin jokaista käskyä. Ja jokainen ihminen kuitenkin tulkitsee Koraania eri tavoin.
Tiedän myöskin mieheni arvomaailman, tavat ja normit..ja ne hän opettaa pojallemme. Eli ei se tule minulle mitenkään uutena asiana. Olen kuitenkin elänyt lähestulkoon koko elämäni islamin uskon rinnalla, joten tiedän siitä melko paljon, vaikka en muslimi olekaan. Näin minun on myös helppo ymmärtää monia uskontoon liittyviä asioita enkä sen takia ole niin ulkopuolinen. Kuitenkin omat tapani eivät juurikaan eroa normaalista musliminaisesta. En juo, en käytä huumeita, en syö sianlihaa, en petä miestäni ja hoidan kodin ja ruoan pöytään. Joten taviselämässä en erotu perheestäni, muuten kuin etten rukoile, en paastoa, enkä usko Allahiin.
Jos olisit oikeasti kiinnostunut jostakin muslimimiehestä netissä, et rajoittaisi kysymystä faktoihin muslimimiehistä. Kyselisit myös miehen maasta ja kulttuurista, koska syntyperä ja kulttuuri muovaavat todella paljon ihmisiä. Tekstisi on aivan liian ympäirpyöreä ollakseen ihastuneen naisen kirjoittama.
Minun ei tarvitse kysellä täällä faktoja ko. maasta ja kulttuurista, koska niistä asioista löytyy paljon tietoa esim. googlettamalla. Sen sijaan haluaisin kokemusperäistä tietoa muilta suomalaisilta ihmisiltä/naisilta, jotka ovat olleet tekemisissä muslimimiesten kanssa. Toivottavasti tajuat.
Itse en ateistina ikimaailmassa ottaisi uskovaista miestä, saati muslimia. Herää! Nyt kiehtova erilaisuus tulee olemaan tulevan liittosi ikävin puoli... puhumattakaan naisen asemasta jne. Luulet ehkä, että miehesi ei ole kuin kaikki muut muslimit, että hän on erilainen ja kohtelee naista eri tavalla- näin ei ole. Kyllä muslimitkin aluksi ovat ihastuneina jopa romanttisia. Asiat muuttuvay viimeistään avioon astuttaessa, ja paljon muuttuvatkin. Omaa kokemusta ei ole, mutta olen lukenut liian monta tarinaa, joissa kaikissa on alussa tuo ihanan kiehova eksoottinen mies.
Lähde miehen kotimaahan jos se niin paljon kiehtoo, mutta älä miehen vuoksi, vaan itsenäisestii töihin tai opiskelemaan, jolloin voit myös lähteä halutessasi. Jos työ- ja opiskelumahdollisuuksia ei ole, niin tajuat varmaan miten lapsellisesta koko suunnitelmasi kuulostaa? Lähtisit samantien vaimoksi-orjaksi.
En suosittelisi aloittamaan suhdetta muslimimieheen. Itselläni on ollut muslimimies, jonka kanssa tuli seurusteltua muutaman kuukauden ja kadun sitä kovasti. Ei sillä, että mies olisi ollut väkivaltainen, mutta niin kauan kuin mies sai haluamansa, kaikki oli hyvin. Jos mies olisi lyönyt kerrankin, niin olisi taatusti saanut takas ja kunnolla. Vaikka suhteen loppumisesta onkin jo kulunut viisi kuukautta, niin en ole vieläkään kunnolla päässyt eroon kyseisestä kaverista. Ei tahdo uskoa etten halua olla hänen kanssaan enää ja käy vielä työpaikallanikin minua häiritsemässä.. Kohta en enää tiedä mitä hänen kanssaan tekisin. Mieti, mieti haluatko todellakin olla muslimin kanssa yhdessä.
muslimi ei seurustele, siis kunnon muslimi ja siksi tapauksessasi ei todellakaan voi sanoa että miehesi on muslimi, sama kun suomalisesta exästäni puhuisin kristittynä... kummasti sinäkin monikulttuuriset suhteet palstalla roikut vaikka olet jo ERONNUT "muslimistasi"
Olen todellakin ERONNUT muslimista, jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden ja hän TODELLA oli muslimi ja on todella edelleenkin, siitä kunnollisuudesta voidaan olla tosin montaa eri mieltä. Itse hän aina minulle korosti olevansa muslimi ja kunnon mies. Toisekseen minulla on nykyään suhde toisen ulkomaalaisen miehen (kristityn) kanssa ja yhdessä asutaan, onnellisesti. Jokainen tekee ratkaisunsa itse ja elää sitten sen mukaan. Aikuisihan me tässä ollaan, vai??
Tuossa eräs kertoi oman kokemuksensa yhdestä, HUOM! vain yhdestä, muslimimiehestä. Se ei meikämannen järjen mukaan ole yleistämistä eikä kata kaikkia muslimeja. Meitä näkyy olevan moneen junaan menijöitä ja asemallekkin näkyy jokunen jäävän..
oikea muslimi ei seuruste naisen kanssa jos he eivät ole vihittyjä,se on suuri synti joten älä puhu mitään kunnon muslimista.
Ole oma itsesi ja katso mitä tapahtuu. Meitä ja heitä on joka lähtöön. Olen eronnut suomalaisesta miehestä vuosia sitten ja nykyisen muslimimieheni/suku ei välitä siitä pätkääkään. Elämme aivan normaalia perhe-elämää, toistaiseksi suomessa (myöhemmin mieheni kotimaassa). En ole kääntynyt muslimiksi, eikä sitä ole minulta vaadittu. meillä on tuttavapiirissä hyvin toimivia vastaavia liittoja. Miehemme ei alista tai määrää, eivätkä ole kovin uskonnollisia. Ainoa mikä näkyy elämässämme on ramadan, silloin jää saunakaljat juomatta :)
olen juuri eroamassa ekasta muslimimiehestä. Hän on nettiriippuvainen ja chattaillut viimeiset 3,5 vuotta netissä tyttöjen kanssa, sms-viestit käyvät myöskin kuumana. puhelimeen en saa koskea, se otetaan jopa suihkuun mukaan. Hän haluaa olla edelleen kanssani naimisissa mutta minun pitäisi ymmärtää että hän haluaa pitää myös tyttöystävänsä koska on muslimi. En meinaa päästä hänestä mitenkään eroon. Pihalle olen heittänyt 3 kertaa mutta palaa takaisin kuin jojo. Joten mieti jos olet valmis elämään helvetissä 80% ajastasi muslimin kanssa, loput 20% on ehkä taivasta, jos on. Seurusteluaika on taivasta, mutta annas olla kun teet pienenkin virheen, muutut lehmäksi ja muslimilla on siksi oikeus seurustella muiden tyttöjen kanssa.
Olet täysin oikeassa ex-lehmä. Minullekin tapahtui näin, joten ei kannata rakastua muslimimieheen - sitten elämä on täynnä ongelmia, mutta HUOM! vasta vähän ajan päästä - silloin kun jo olet kiinni siinä suhteessa.