Suhteen alkuvuosina pidin muutaman kerran hetken profiilia suomi24-treffisivustoilla. Chattailin toisten naisten kanssa tarkoituksena tutustua moniin naisiin ja sitä kautta varmistaa, että löydän hyvän, siltä varalta etten ole vielä löytänyt. En koskaan pettänyt fyysisesti, mutta tapasin kerran netissä tavatun toisen naisen. Chattailin ja e-mailailin myös useiden muiden naisten kanssa samalla idealla.
Olen päättänyt, etten enää ikinä elämässäni valehtele tahallani läheisilleni. Uskon, että lopussa kiitos seisoo, tulee karvaita ja vaikeita hetkiä, mutta se on lopulta parempi niin. Toisaalta huomaan jatkuvasti toisten naisten hurmaavan huumauksen ja joskus vieras nainen onnistuu hurmaamaan ja haluaisin mielelläni hetken huumaa tai jopa paremmin tutustua heihin. Toisaalta se tuntuu likaiselta ja tyhmältä. Tiedän mitä naiseni siitä ajattelisi. On vain niin paljon helpompaa jättää sanomatta ja puhumatta joistain asioista. Ehkä jos vielä joskus huomaan haluavani tutkia treffisivustojen naisia niin olisi aika kertoa asiasta suoraan naiselle. Tuntuu kovin vaikealta puhua asiasta. Ehkä olisi parempi, että ehdotan siirtymistä avoimeen suhteeseen, missä kumpikin saa tutustua toisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja harrastaa seksiäkin, jos siltä tuntuu. Tällaisista järjestelyistä emme tosin alunperin sopineet, ja koko suhde tuntuu lopulta hänestä vain suurelta valeelta, jos siirrymme avoimeen suhteeseen. Rakastan varmaankin, välitän todella syvästi naisestani, haluan tarjota hänelle hyvän elämän, paremman elämän ja tulen sen tekemään kaikissa tilanteissa. Ehkä on kaikkien kannalta reilumpaa jättäytyä yksiavioisuudesta, jos sille ajatukselle ei syvällä sisällään kuitenkaan pysty olemaan rehellinen tai sitten toinen vaihtoehto on hyväksyä oma luontonsa, parisuhteen sääntöjen ja sisäisen seksuaalisuuden välinen konflikti ja jatkaa yksiavioisuuden säännöillä suhteessa.
Miten sovittaa oma sisäinen, luonnostaan epärehellinen seksuaalinen maailma yksiavioisuuden raameihin? Vai tuleeko yksiavioisuuden raamit murtaa rehellisyyden nimissä? En tiedä, pystynkö elämään koko loppuelämäni uskollisena, sillä olen jo tuntenut useasti houkutuksia vaikka olemme olleet alle 10 vuotta yhdessä. Nyt en ole tuntenut suurempia houkutuksia pitkään aikaan, onko kyse vain siitä, etten ole altistunut tarpeeksi pahoille houkutuksille? Onko parempi olla äärimmäisen rehellinen itselleen vai vain hyväksyä tuo sisäinen epätasapainotila?
Olen päättänyt, etten enää ikinä elämässäni valehtele tahallani läheisilleni. Uskon, että lopussa kiitos seisoo, tulee karvaita ja vaikeita hetkiä, mutta se on lopulta parempi niin. Toisaalta huomaan jatkuvasti toisten naisten hurmaavan huumauksen ja joskus vieras nainen onnistuu hurmaamaan ja haluaisin mielelläni hetken huumaa tai jopa paremmin tutustua heihin. Toisaalta se tuntuu likaiselta ja tyhmältä. Tiedän mitä naiseni siitä ajattelisi. On vain niin paljon helpompaa jättää sanomatta ja puhumatta joistain asioista. Ehkä jos vielä joskus huomaan haluavani tutkia treffisivustojen naisia niin olisi aika kertoa asiasta suoraan naiselle. Tuntuu kovin vaikealta puhua asiasta. Ehkä olisi parempi, että ehdotan siirtymistä avoimeen suhteeseen, missä kumpikin saa tutustua toisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja harrastaa seksiäkin, jos siltä tuntuu. Tällaisista järjestelyistä emme tosin alunperin sopineet, ja koko suhde tuntuu lopulta hänestä vain suurelta valeelta, jos siirrymme avoimeen suhteeseen. Rakastan varmaankin, välitän todella syvästi naisestani, haluan tarjota hänelle hyvän elämän, paremman elämän ja tulen sen tekemään kaikissa tilanteissa. Ehkä on kaikkien kannalta reilumpaa jättäytyä yksiavioisuudesta, jos sille ajatukselle ei syvällä sisällään kuitenkaan pysty olemaan rehellinen tai sitten toinen vaihtoehto on hyväksyä oma luontonsa, parisuhteen sääntöjen ja sisäisen seksuaalisuuden välinen konflikti ja jatkaa yksiavioisuuden säännöillä suhteessa.
Miten sovittaa oma sisäinen, luonnostaan epärehellinen seksuaalinen maailma yksiavioisuuden raameihin? Vai tuleeko yksiavioisuuden raamit murtaa rehellisyyden nimissä? En tiedä, pystynkö elämään koko loppuelämäni uskollisena, sillä olen jo tuntenut useasti houkutuksia vaikka olemme olleet alle 10 vuotta yhdessä. Nyt en ole tuntenut suurempia houkutuksia pitkään aikaan, onko kyse vain siitä, etten ole altistunut tarpeeksi pahoille houkutuksille? Onko parempi olla äärimmäisen rehellinen itselleen vai vain hyväksyä tuo sisäinen epätasapainotila?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikutat skitsofreenikolta. Ota yhteyttä omaan lääkäriin jo tänään.
Samaan aikaan ei voi olla rehellinen ja epärehellinen.
Kun tota sun tekstiäs lukee, kuuluu sieltä takaa ennen kaikkea turhautuneen ja paikalleen jämähtäneen ihmisen ääni. Yrität täyttää elämäsi tyhjiöitä seksuaalisilla tarpeillasi ja sössötät sitten kaiken maailman selityksiä itsellesi miten sä olet muka seksuaalisesti niin hemmetin erilainen kuin naisesi ym ym.
Et sä ainakaan itseäsi tunne, joten turha valehdella itselle. Sä olet nyt vaan reilusti hukassa.
Sun elämän asenne muuttuis kuin taikaiskusta jos sä sanotaan nyt vaikka jäisit auton alle ja rampautuisit tai jos te saisitte yllättäen perheenlisäystä eli muutakin ajateltavaa kuin minä minä minä tai jos sun naisesi kuolisi yllättäen tai joku läheisesi sairastuisi vakavasti jne.
Vaikutat pyörittävän nyt niin pinnallisten ajatusten piiriä, että se rinki pitäs rikkoa kyllä järeemmin konstein kuin alkamalla vaan naida ympäriinsä. Se toiminta kun ei riitä elämäntehtäväksi eikä tulevaisuuden suunnitelmaksi, vaikka just nyt niin pirusti naitattaisikin.
Hanki uus harrastus, tee lapsia, kouluttaudu uuteen ammattiin, opettele uusi kieli, ala auttaa vähempiosaisia, etsi uusia haasteita elämääsi, niin saat kummasti enemmän aikaan ja alat kasvaa ihmisenäkin vihdoin ja viimein. Siinä sulle huomattavasti mielenkiintoisempi ja antoisampi tulevaisuus kuin mitä joku pillun vaihto seremonia tarjoaa.
Samanlaiset ajatukset tuli mullakin mieleen. Kirjottaja vaikuttaa nuorelta ihmiseltä, joka ajattelee vain itseään, omia halujaan ja tarpeitaan ja koska rinnalla on joku heilakin, niin vähän sitten sitäkin. Kova tarve kuulostaa siltä kuin olis eletty jo kovastikin elämää.
Tunnen monta hyvin samalla tavalla muinoin ajatelleita ihmisiä ja osalla niistä muuttuivat puheet ja asenteet just tollasilla elämänmuutoksilla joista kirjotit. Yks sai vihdoinkin muksun ja vanhemmuus ohjasi ajattelemaan muutakin kuin vain omia seksuaalisia tapeita. Toisen puoliso vammautui onnettomuudessa joten tyypille tuli eteen todellinen elämänhaaste: jäänkö rinnalle vai lähdenkö karkuun. Yhden lapsi kuoli leukemiaan ja se kokemus muutti sen ihmisen täysin. Toisen läheisen kaverini aviopuoliso rakastui aivan puun takaa työkaveriinsa ja se oli niin nurinkurinen tilanne tälle iloiselle hulivilille, ettei se tahtonut selvitä siitä, kun se ei ollutkaan hän joka jättää ja lähtee kun siltä tuntuu, vaan se tulikin itse jätetyksi ja aivan yllättäen...
On helppoa ajatella vaan itseään niin kauan kun elämä menee niin kuin ite haluaa eikä ole vastuuna esim. perhettä. Heikoimmilla näyttää olevan ne tyypit jotka ei edes ajattele sitä vaihtaria, että saattaakin tapahtua asioita täysin päinvastoin kuin mitä he itse suunnittelivat.
Mutta elämä on arvaamaton ja opettaa kyllä tikanpojan puuhun, se ainakin on varmaa.
Tuota noin. Ihan hyvä että käyt tuota pohdintaa itsesi kanssa. Mutta yksi asia tietysti ihmetyttää. Jos naisesi on sinulle tärkeä, niin miksi ruokkimalla ruokit noita muita naisuhteita. Miksi chattailet ja mailailet ja jopa tapailet noita muita naisia eli saatat tahallasi itsesi kiusaukseen? Se olisi sama kuin alkoholiongelmasta vapautunut kävisi joka perjantai pubissa kokeilemassa, jaksaako hän vastustaa kiusausta. Johan järkikin sanoo, että todennäköisesti siinä hairahtuu ennemmin tai myöhemmin. Miksi siis leikit tulella?
No varmasti esitin ajatukseni todella sekavasti ja surkeasti. Ensimmäinenkin vastaaja suoralta kädeltä teki diagnoosin skitsofreniasta. Hieno homma, koskas aloitat opinnot lääketieteellisessä meidän iki-ihana suomi24-lääkäri?
No tokan vuoro, sieltä pamahtaa diagnoosia itsensä tuntemisen heikkoudesta, ajattelumaailman pinnallisuudesta. Todella.. TODELLA päteviä johtopäätöksiä yhdestä suomi24-kirjoituksesta. Asiantuntevaa, uskottavaa. Ratkiriemukkaan korkeatasoista keskustelua täällä.
No sitten kolmas vastaus, vihdoin asialliselta vaikuttava, jossa ei heti ensialkuun pyritä pönkittämään omaa egoa, missä ei heti ensi alkuun tehdä diagnooseja. Tämähän on mielenkiintoista! Kohtaanko vihdoin täysijärkisen ja jopa mukavan ihmisen nettikeskustelupalstalla?!! Kolmannelle voin vastata mieluusti, että suhteen alkuaikoina, kun tällaista promiskuuttista käyttäytymistä esiintyi niin suhde ei ollut vielä ehtinyt syvetä nykyisiin mittoihin ja välittäminen ei ollut samantasoista. Kyse oli myös epäilemättä nuoruuden villityksistä ja kypsymättömyydestä, joka alkaa pikkuhiljaa olemaan takanapäin ja varmasti myös osittain selittää sen, miksi uskollinen elämäntyyli on muuttunut helpommaksi, kuten sanoin että samoja fiiliksiä ei ole ollut viime vuosina. Selkeäyttäkseni hiukan, nykytilanteessa kykenen elämään uskollisena ja kirjoitus on reflektiointia, miten on rehellistä toimia jos tästä olotilasta tulee jälleen relevanttia. Eli varautumista viidenkympin villityksen alkamiseen--(johon enää aikaa alta 30 vuotta!!!). :P
Nonni, eiköhän tää ole se viho viimeinen viesti näille foorumeille, ei jaksa näitä ainaisia epäkohtelijaita provoilijoita. Kiitos sinulle kolmas vastaaja, joka vastasit asiallisesti ja kohteliaasti. :)
Ikävä paljastaa mutta olen jo valmistunut lääkäriksi!
Olen samanlainen kuin aloittaja, nainen tosin. Ollut 20 v parisuhteessa, mutta silti en saa miehistä tarpeekseni. Tämä on sairaus, verrattavissa alkoholismiin. Olen tähän asti pitänyt pitkistä salasuhteista, mutta nyt nekin ovat lyhenneet, aina pitää hakea uutta seikkailua. Älkää sit viitsikö kirjoitella: jätä miehesi, toivottavasti paljastut, saat taudin tai tapat ittes. Oon lukenu niitä ihan tarpeeks ja tiedän tekeväni ihan helvetin väärin.
että mietit näitä.
Rehellinen elämä ei aina mukavaa elämää, sillä se vaatii kykyä reflektoida itseään sekä taitoa ratkaista eteen tulevat ongelmat. Tämän lisäksi on hyvä tietää monesta eri jutusta mitkä vaikuttavat niin itseen kuin muihin.
Tämä on sitten vain minun mielipiteeni. Meillä oleva ihanne ns. hyvästä ja ”turvallisesta” elämästä on niin vahva, että emme osaa kritisoida sen huonoja puolia. Sellaista ihmistä joka alistuu ”harmaaseen” arkeen pidetään tasapainoisena persoonana. Todellisuudessa harva kykenee elämään tasapaksua ja ennalta arvattavaa elämää. Tähän tarpeeseen on syntynyt hyvä markkinarako ns. elämysten metsästykseen hallitusta ja sekin ”turvallisesti”.
Eli se ei ole mitenkään paha asia jos kaipaa seikkaluja, oman itsensä likoon laittamista, omien rajojen kokeilua tai jotain mikä tuo tunteen siitä että elää. Pahaksi sen tekee se, että noita haetaan jostain sijaistoiminnoista ja itseään tai toisia henkisesti rikkoen. Jos haluaa mennä siitä missä aita on matalin, silloin mm. erinäiset seksiseikkailut ovat sitä.
Sinuna lähtisin pilkkomaan ja tarkentamaan sitä, mitä pohjimmiltasi haet?
”… huomaan jatkuvasti toisten naisten hurmaavan huumauksen…” Mikä tässä tarkasti ottaen huumaa? Sitä ei tarvitse kertoa muille, mutta kunhan vastaat itse itsellesi rehellisesti. Miltä se tuntuu? Mitä toivot tuolloin tapahtuvaksi? Mitä odotat sen jälkeen? Onko sinulla tarve tulla ihailluksi? Miksi? Ono tämä tarve jäänyt jotenkin vajaaksi lapsuudessasi tai nuoruudessasi ja nyt haet revanssia? Onko takana tunne siitä että on ollut vähän ulkopuolinen tai muutoin ”hylätty”. Tarve näyttää jollekulle että saat naiset innostumaan itsestäsi? Minkälaista ihailua tai muuta vastaava haluat kokea? Mitä ne ovat ihan konkreettisissa tilanteissa?
Vai haetko jotain erityistä kokemusta eroottisesti? Mikä siinä huumaantumisessa tuntuu olennaiselta? Omien fantasioiden realisoituminen vai ehkä jonkun sellaisen hakeminen jota et ole vielä kokenut? Huumaantumisen tunne on eri hormonien aikaan saamaa. Tätä kaikki ihmiset hakevat tavalla tai toisella. Joillekin sitä tuo liikunta, joillekin vaaralliset harrastukset, päihteet ja joillekin salasuhteista syntyvä vaaran ja jännityksen tunne – ei niinkään se seksi sinänsä vaikka tuo hormoniryöppy silloin pahimmillaan onkin.
Oikeastaan tuo 50v villitys tarkoittaa samankaltaista murrosvaihetta kuin 15 v., mutta päinvastaiseen suuntaan. Se on tilanne jossa ihminen alkaa kysellä siihenastisen elämänsä mielekkyyttä. Se alkaa usein kysymyksellä ”Tässäkö se kaikki olikin, eikö ole enää mitään muuta?” . Toisaalla on tietoisuus siitä että aika alkaa loppua, nuoruus ei enää palaa. Tässä vaiheessa moni alkaa toteuttaa sitä, mitä todellisuudessa silloin nuorena haaveili. Vasta tuolloin on kyllin itsenäinen ja rohkea tekemään muutoksia.
”Onko parempi olla äärimmäisen rehellinen itselleen vai vain hyväksyä tuo sisäinen epätasapainotila?”
No, tuon joudut itse valitsemaan. Rehellisyys on yksi tapa elää täyttä elämää. Vastauksien löytyminen ei ole helppoa ja vie aikaa. Löydät aluksi lähinnä väliaikaisia selityksiä ja monta ratkaisua. Kun olet rehellinen myös puolisollesi niin muista, että hän voi kokea tilanteen uhkaavana, ellet muista kertoa että olet vasta ”vaiheessa”.
Voit aloittaa keskustelun vaikka tuolla lauseella? Joudut ottamaan myös sen vastuun, että puolisosi reagoi vahvalla tunteella. Silloin on sinun vuorosi kuunnella häntä ja tukea häntä tuossa samassa prosessissa hänen omien pohdintojensa parissa. Voi olla että jopa hän on huomannut itsessään samoja tuntemuksia? Tämä on se vaihe jota useimmat pelkäävät. Kun itse ottaa kasvun haasteen vastaan, se eittämättä sysää myös toisen liikkeelle. Joten varatkaa aikaa ja tilaisuuksia!
Ihmiset haluavat kokea eheän persoonallisuuden ja haluavat pitää yllä itsestään myönteistä kuvaa. Jos joku sanoo jotain negatiivista omasta käyttäytymismallista aloittaja kokee että vika on sanojassa sen sijaan että menisi itseensä.
sinulle, että aidosti pohdit asiaa (myös kumppanin näkökannalta) etkä vain mene viettiesi vietävänä.
On ihan totta, että ei ole mikään pakko itseään väkisin sovittaa yksiavioisuuteen, jollei se kerran tunnu sun jutulta. Mutta siinä tapauksessa oikea tie ei todellakaan ole pettäminen, vaan samanhenkisen kumppanin löytäminen/sinkkuus.
Mieti kuitenkin tarkkaan, sillä moni tuttuni on luullut haluavansa avoimen suhteen, mutta kokeiltuaan eivät sittenkään tykänneet siitä.
Se on helppo ajatus omalle kohdalle, mutta kun joku ulkopuolinen jyystää kumppaniasi, niin siinä kohtaa sen moni vasta tajuaa ettei tämä olekaan niin kivaa kuin luulin..
Moniavioisia kulttuureitakin tutkittaessa on todettu, ettei ne ihmiset ole sen onnellisempia; on mustasukkaisuutta ja katkeruutta, alistumista ja hierarkiaa.
Neuvoisinkin sinua ottamaan selvää vapaista suhteista, onko se mitä todella haluat?
Vai onko sittenkin kyse jostain muusta, esim ettet ollut kokenut tarpeeksi ennen parisuhdetta, tai ettet rakasta tarpeeksi kumppaniasi?
Selvitä nämä asiat itsellesi, ennen kuin teet mitään hätiköityjä päätöksiä..
Hyvin toit ajatuksesi ja pohdintaasi esille. Minä myös en ymmärrä tuota tapaa täällä hyökätä vastauksissa syyttelemällä ja antamalla oikein diagnooseja ihmisen mielenterveydestä ihmiselle jota ei lähemmin edes tunne. Se jos mikä on sairasta, vaikka täällä voikin olla monenlaista ongelmapesää ja sairaitakin, näitä ei voi sittenkään yleistää.
Taitaa olla niin että ihminen saa rauhan vasta parisuhteessa jonka hän haluaa rehellisesti pitää. Sellaista suhdetta myös haluaa vaalia. Ei enää uusien seksisuhteiden etsimistä vaan panostamista juuri olevaan suhteeseen. Himot vetää ihmisiä vieraisiin jos niille antaa valtaa. Ihastumiset ja hakeutumiset tilanteisiin joissa on helppoa pettää olisi minimoitava ellei ole vahva seksuaalisuudessaan. Ei voida sanoa että kun toinen houkuttelee, kun toinen haluaa ja kun toinen tekee sitä ja tätä.
Vastuuta emme voi siirtää koskaan toiselle siitä mitä itse teemme tai mihin itse suostumme. Itse teemme lopulliset päätökset omassa elämässämme ja olemme niistä vastuussakin.
Tärkeitä ovat elämän perusarvot jotka määrää elämämme suuntaa ja uskollisuutta. Tärkeää on näiden arvojen kunnioittaminen omassa elämässämme. Kun näistä kunnioitettavista perusarvoista ei tingitä vain siten onnistumme. Myöhemmin voimme olla onnellisia siitä että pidimme nämä arvot tärkeimpänä omassa elämässämme. Se tapahtuu silloin kun maailma ympärillämme velloo ja houkuttelee kaikkeen väärään tuhoamaan ihmissuhteita rakkauden, hekuman ja välittämisen nimissä.
Lainattu teksti ylläolevista: "Hanki uus harrastus, tee lapsia, kouluttaudu uuteen ammattiin, opettele uusi kieli, ala auttaa vähempiosaisia, etsi uusia haasteita elämääsi, niin saat kummasti enemmän aikaan ja alat kasvaa ihmisenäkin vihdoin ja viimein. Siinä sulle huomattavasti mielenkiintoisempi ja antoisampi tulevaisuus kuin mitä joku pillun vaihto seremonia tarjoaa".
Lisään toisen kirjoittamaan: Jos elämässä on muuta tärkeämpää et keskity enää liikaa naisiin. Täytä elämääsi harrastuksilla ja hyvillä teoilla. Katsele ymärillesi laajasti ja näe vähempiosaiset ihmiset ja heidän taakkansa. Saat siitä tyydytystä elämääsi kun autat heitä ja harrastat sitä, mistä saat muuta tyydytystä elämääsi. Näistä saat itsellesi hyvää mieltä ja olosi on keveämpi.