Turha kiukkuilu

Samanlaisiin asioihin olen törmännyt minäkin.
Ei sitä millään jaksaisi alkaa tehdä sapuskaa heti töistä kotiin tultua.
Ja jos ruuan valmistuminen myöhästyy vain puolikin tuntia, niin ukko on heti hermona!!
Ja sit lopullisesti ukko pimahtaa illalla nukkumaan mennessä kun olen jo niin rättipiokkiväsynyt, etten jaksa antaa.

Onko suhteenne muuten kunnossa? Nukutteko välillä sylikkäin? Otatko joskus vapaaehtoisesti johdon asioiden ratkaisemisessa vai odotatko, että se yleensä hoituu kun vaimosi tarttuu kiinni?

Tiskauksesta- minkä takia ette ole hankkineet tiskikonetta? On se ymmärrettävä, että haluaa levähtää työpäivän jälkeen, j atiskata 30 min pääsät. Puhumalla pitäisi selvitä. Kulta, älä koske, hoidan tiskit noin puolen tunnin pääsät, levään ensin vähän. Mulle kyllä riittäisi tämä.

Vessanpöntön näin naisena ymmärrän. Pitänee ensin sanoa että oma lähtökohtani on kaikessa, että tämä on mieheni JA minun koti, eli hänkin asuu täällä. Mutta hygienia syystä olen pyytänyt, että kansi pysy aina pöntön päällä. Toinen syy miksi meillä varmasti kansi on nykyään aina alhaalla on se, että pönttö on kylppärissä peilikaapin vieressä ja kultakorvakoruni on illalla vahingossa lipsahtanut kädesta. Mieheni auttoi tottakai sen taas ihmisten ilmoille, mutta ei mielellään tekisi sitä toiste.

Uskon että syy ei ole arkiaskareissa vaan jossain pintaa syvemmällä. Mainitsit, että saat itseäsi tuntemaan kuin sinua kohdeltaisiin pienenä lapsena. Jaa, meitä naisia on moneksi, joskus on vaan niin vaikea olla olematta besserwisseri. Sun on nyt mietittävä, millä eleillä tai teoilla saat taas kaapin paikan päättäjan aseman takaisin. Nainen ilmaisee mitä hän haluaa, jospa miettisit ja rupeaisit itsekin kertomaan mitä SINÄ haluat? Miehetkin luulevat että me naiset luemme ajatuksia. Sanot sitten kotiin tullessaan vaikka, että otan nyt torkut puoli tuntia, otetaanko yhdessä ja sit laitetaan ruokaa ja minä tiskaan?

omaa väsymystään ja hellyyden nälkäänsä.... mites olis jos menisit sinne työpäivän jälkeen vaimosi luo, halaisit ja suukottelisit, pitäisit kiinni , katsoisit silmiin ja hymyilisit ja sanoisit hänelle jotain kaunista , sitten vaikka pyytäisit viereesi pikku tirsoille.
tekisitte sitten yhdessä ne kotiaskareet , ei ne minnekään karkaa sillä välin.
ja lupauksensa pitää pitää jos lupaa 30min päästä tiskaavansa nii tiskaa kans.
kerro sinäkin toiveistasi hänelle jutelkaa , ei kukaan ole ajatustenlukija.

Mua ärsyttää se, et aina pitää pyytää eikä mitään voi tehdä oma-alotteisesti.

Vaikeeta sanoo, kun yleensä aina kuulee vaan toisen tarinan. Kyllä kai sitä kaikenmoisia hulluja on maailmassa, en ehkä ymmärrä tuota, ettet ymmärrä juuri naisten suuttumista aivan turhista asioista, kun olen itse havainnut, että ihmisellä, siis sukupuoleen katsomatta, on taipumus suutahdella, suuttua, joskus jopa raivoota ihan mitättömistäkin asioista, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Miksi siis sitä ei olisi naisilla? Kyllä miehet sänkättää, jäkättää, mököttää, on puhumatta, lähtee karkuun, väistelee, tiuskii, suuttuu, huutaakin osa, ja en tiedä kuinka pullossa kukakin elää vai näkeekö tosiaan aina vaan sen, minkä haluaa myöntää, mutta että se nyt yleisesti ottaen on aika inhimillistä.

No, miksi sitten sun naisesi, jaa-a. Ehkei teillä ne asiat menekään niin tasan kun luulet, ehkä sä et huomioikaan toisen tunteita, vaikka luulet. Tai ehkä sun naises on vaan turhautunut omaan elämäänsä ja lapsellisesti kostaa sulle. Ehkä tein suhde vetelee viimeisiään. Ehkä siinä ei mitään ole koskaan ollutkaan. Ehkä te ette sovi yhteen, ehkette vaan halua asua yhdessä, ehkä ette todellakaan oikeasti kommunikoi niin, että kumpikaan oikeasti kuuntelisi tai yrittäisi ymmärtää sitä toista eikä vaan itseään ja tunkea omia käsityksiään oikeassa olemisesta peliin. Ehkä säkin vaan yrität määritellä kaiken suhteessa, et koskaan tee sanomatta mitään, suhtaudut suurpiirteisesti aina kaikkeen ja marttyrisoit jatkuvasti omalla raskaalla työlläsi etkä arvosta toista todellisuudessa ollenkaan, ehkä sä itse käyttäydyt kuin pieni lapsi ja siksi sua kohdellaan niin. Sokeahan sitä on omille tavoilleen joka tapauksessa: niin sinä kun se nainen.
Yleensä parisuhteissa kaikki johtuu kahdesta ihmisestä, ja siis loppujen lopuksi kyse onkin molempien käytöksestä. Todennäköisesti siis alunperin teidän yhteenpäätyminen on teidän molempien valintaa, ja asiat mitä näätte johtuu teidän omista käytöksistänne. Todennäköisesti myös nuo ongelmat johtuu teistä molemmista.

Yleisesti ottaen, mikä tässäkin voisi olla, parisuhteen ulkopuolellakin, ihminen on kärttyisä ja vihainen, kun on turhautunut eikä tee asioita mitkä tekee hänet onnelliseksi. Siis ihminen on vihainen kun siihen sattuu. Kärsivällinen ja leppoisa, kun se on onnellinen. Itsestäni ainakin huomaan tämän. Kun olen tyytyväinen ja onnellinen, väsyneenäkin, mutta teen asioita mitä itse koen valinneeni, ja mitä haluan tehdä, mistä saan siis jotain muutakin kun vaikka työstä raha (se ei riitä kauaa motivoimaan), niin olen kärsivällisempi, puhun lempeämmin, on helppo joustaa, otan rennommin, selviän vastoinkäymisistä ja kaikki tuntuu pienemmiltä, maailman palaset olevan kohdallaan. Pienet asiat alkaa ärsyttää, kun suuret ovat pois paikoiltaan.

Juuri tuon vuoksi en huolisi miestä itselleni, kukaan ei nalkuta, valita, mökötä yms, ei sellaista jaksa pitkälle ja parempi olla yksin. Nyt kukaan ei valita, jos en nyt hiero toisen olkapäitä taikka tee gourmet päivällistä, saan itse tehdä sitä ruokaa mikä kiinnostaa, ei tarvi ikuisesti passailla toista ja olla vielä hehkeänä sängyssä kun toista haluttaa, itseä ei saa koskaan ajatella ja jos sen tekee, mies haukkuu itsekkääksi paskaksi.

Sulla on siis oikea pirttihirmu siellä.

Huh, juuri samanlaista käytöstä kuin äidilläni... Juuri tuokin, että vaikka itse lupaisi hoitaa jonkin asian niin silti sitä toinen on vartin päästä marttyyrina tekemässä sitä hommaa, koska se olisi tietysti pitänyt tehdä juuri silloin kun hän käskee! Nykyään miehen kanssa asuessani yritän kaikin tavoin varoa sortumasta itse samanlaiseen käytökseen. Marttyyrius nostaa karvat pystyyn.

Noh. Syitä tuohon käytökseen voi olla monia. Voi esim. olla, että nainen on tyytymätön ihan jostain muusta asiasta ja se purkautuu sitten tuolla tavalla. Tai voi olla, että hän on kotona oppinut kyseisen käytösmallin eikä esim tajua miten raivostuttavaa tuollainen marttyyrius on. Tai edes tiedosta olevansa marttyyri. Marttyyrius kertoo mielestäni aina jonkinlaisesta katkeruudesta eli siitä, ettei osata selvittää asioita avoimesti ja asiallisesti -tai sitten on yritetty mutta on toinen osapuoli ei ole osallistunut. Ja sitten jäädään kärvistelemään siihen tilanteeseen katkerana. Voisiko hän olla jotenkin yleisemmin katkera tai ärtynyt ja siksi ei osaa puhua siitä? (Vaan purkaa sen noihin kotitöihin.)

"Mökötystä kestänyt koko päivän ja kun olen yrittänyt kysellä mitä olen tehnyt väärin olen
saanut vastaukseksi vain että: "Mietippä sitä."
On todella ärsyttävää kun toinen ei suostu asiasta puhumaan."

Tosi huonot taitavat ainakin hänen kommunikointitaitonsa olla. Ihmiset, jotka käyttäytyvät tuolla tavalla eivät ehkä ole vielä koskaan tulleet ajatelleeksi tasaveroisen ja avoimen keskustelun tärkeyttä ja sitten "kommunikoivat" tuolla onnettomalla tavalla. Olen itse pyrkinyt siihen, että vaikka en ole itsekään kovin lahjakas avoimessa kommunikoinnissa (kotona opittu kun oli just tuota epäkommunikaatiota), niin periaate kuitenkin on että jos jokin asia on tärkeä niin siitä ON sanottava fiksusti ja asiallisesti. Vihjailut ja tinttailu saavat jäädä omaan arvoonsa, koska aikuisen ihmisen on kyettävä puhumaan normaalisti ja kunnioittavasti, ottamaan vastuu omasta osuudestaan.

Omasta kodistani olen saanut kantapään kautta oppina sen, että kun useampi ihminen asuu samassa asunnossa, niin sillä "marttyyrilla" ei PITÄISI olla mitään yleistä määräysvaltaa siitä millä sekunnilla asiat tapahtuvat tai miten asioiden tulisi olla. Minä esim. olen sellainen, että minua ärsyttää tiskipöydälle ja -altaaseen kertyvät likaiset tiskit, ja tiskaankin ne usein saman tien pois. Mies taas varmaan voisi hyvin käyttää ensin kaikki puhtaat astiat kaapista ja tiskata vasta sitten. Tämäkin on vähän makuasia, enkä voi tehdä tiskien tiskaamisesta heti käytön jälkeen mitään sääntöä. Jos vertaan tähän sitä, millaista meillä lapsuudenkodissani oli, niin äidin mieltymys = sääntö. Ihanteellista on, jos molemmat voivat joustaa niin, ettei ääripäihin tarvitse mennä.

Joissakin tapauksissa ongelma voi olla tämäkin yhden vastaajan kommentoima pointti:

"Mua ärsyttää se, et aina pitää pyytää eikä mitään voi tehdä oma-alotteisesti."

Tähän voi liittyä myös se, että "kohdellaan kuin pientä lasta". Eli nainen kokee olevansa ainut aikuinen talossa; hänen täytyy huolehtia että hommat hoituvat. Mies siis ei ole toinen aloitteellinen aikuinen vaan vähän kuin lapsi, jota täytyy aina pyytää tekemään ja jos ei pyydä, niin mies ei oma-aloitteisesti ymmärrä (?) tiskata, viedä roskia ulos jne. Naista voi siis ärsyttää, jos hän kokee olevansa kuin äiti talossa.

Voin myöntää, että minua ainakin välillä ottaa päähän huomata tietty "äidinroolini" mitä näihin kotitöihin tulee. Eli se, että mitään tuskin tapahtuisi ellen sanoisi että "nyt pitää tiskata", "tänään pitää siivota", "vietkö roskat samalla ulos" jne. Mutta yritän ajatella, että kyse ei ole pelkästään siitä vaan myös siitä, että kummankin tottumukset vain ovat erilaiset. Minun tottumukseni on tarttua kotitöihin vähän aikaisemmin kuin viime tipassa. Jos sinä teet asioita oma-aloitteisesti niin kuin aikuisen ihmisen kuuluu, niin kyse on tuskin tästä.

Tuota wc-rengasasiaa en kyllä minäkään tajua, se on minulle samaa osastoa kuin tämä klassinen hammastahnatuubin puristaminen väärästä päästä. Ei se ainakaan minulle mitään traumoja tuota laskea se rengas alas, jos se ylhäällä sattuu olemaan.

Tuosta wc-renkaasta haluan sanoa sen verran, että kun kerran miehetkin istuvat sillä (vai kakkaatko posliinissa istuen?), niin miksei se voi sitten olla koko ajan alhaalla? Mulla kyllä on sellainen tapa, että nostan sen aina ennen huuhtelua ylös, koska olen huomannut että kun pöntön vetää niin siitä roiskuu kusivettä renkaalle. Ja sitten noin muuten, että jos kerran rakastat, niin aika pieniltä noi virheet tuntuvat, etenkin kun vertaat mielenvikaiseen. Se on kyllä ongelma jos ei suostu edes keskustelemaan.

Juu itseänikin miehenä naurattaa että rengas pitäisi muka naiselle laskea alas aina, ettei hän reppana sitten istu paljaalla pyllyllä kylmälle renalle ja siinähän voi pissat lentää ympäri reisiä sitten ihan pelästymisestä vissiin.

En minäkään miehenä kuse ympäri reunoja kun joku nainen on jättänyt reunuksen alas.
A. ihan niinkuin sitä ei huomaisi
B. sihdissä vikaa

Pistä ensi kerrall koko kansi kiinni ja katso pissiikö neiti kannella vai alkaako huuto :D

Olen itsekkin törmännyt vielä hauskempaankin juttuun. Pisti kerran naisystävän vessassa vessapeperirullan kuulemma vääri päin kun vanha oli loppunut. Naisella oli varmaan peukalo keskellä kämmentä kun en saanut paperista otetta vissin :) Nainen on siin nykyisin entinen.

Niin varmistan vielä että eihän naisesi ollut näkövammainen?

on oikukas.Kaikki samanlaisia tai sitten minun kohdalle on sattunut vääränlaiset naiset baarista tai netistä.Missä luotettavat,rehelliset yhden miehen naiset.Onko vielä olemassa???