Mietin tänään ympärilläni olleita ja olevia ihmisiä ja heräs kysymys: Millä perusteella me seisotaan siinä joukossa jossa me seisotaan? Miten ne ihmiset pääsee osaks meidän elämää.
Esim. nuorempana oli sellaiset tosi isot porukat jotka tietysti välillä vaihteli ja yhdistyi ohessa läpänheiton.joskus oli myös niin ettei pitänyt jostain mut sitä oli pakko sietää jonkun muun mukavan mutta tyhmän (koska ei tajunnut millainen se sietämätön kaveri 0n) vuoksi. Sittemmin on ollu tiiviimpiä tyttöporukoita, lapsuudenystäviä ja työ- ja opiskelukavereita ym.
Mutta miten noin yleisesti valitset kaverisi ja vaikuttaako esim. nuoruuden klikkiytyminen ja sen mukanaan tuomat odotukset siihen ketä ihmisiä sä otat kaveriksi ja ketä et. Paskanpuhumisen väärähän on aina vakio.
Itse tykkään siitä kun löytää sattumalta jonkun samanhenkisen ihmisen jonka kanssa klikkaa heti ja voi jakaa enemmän. Sit on ne silloin tällöin yhtenevät porukat joissa ei ehkä pidä ihan kaikista mut ei vihaakkaan, jotain siltä väliltä. Mites teillä?
Esim. nuorempana oli sellaiset tosi isot porukat jotka tietysti välillä vaihteli ja yhdistyi ohessa läpänheiton.joskus oli myös niin ettei pitänyt jostain mut sitä oli pakko sietää jonkun muun mukavan mutta tyhmän (koska ei tajunnut millainen se sietämätön kaveri 0n) vuoksi. Sittemmin on ollu tiiviimpiä tyttöporukoita, lapsuudenystäviä ja työ- ja opiskelukavereita ym.
Mutta miten noin yleisesti valitset kaverisi ja vaikuttaako esim. nuoruuden klikkiytyminen ja sen mukanaan tuomat odotukset siihen ketä ihmisiä sä otat kaveriksi ja ketä et. Paskanpuhumisen väärähän on aina vakio.
Itse tykkään siitä kun löytää sattumalta jonkun samanhenkisen ihmisen jonka kanssa klikkaa heti ja voi jakaa enemmän. Sit on ne silloin tällöin yhtenevät porukat joissa ei ehkä pidä ihan kaikista mut ei vihaakkaan, jotain siltä väliltä. Mites teillä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
että vanhemmiten on alkanut löytää samanhenkisiä kavereita (samanhenkisyys edes yhdellä osa alueella). Ennen kaikki oli niin ennalta määrättyä kenen kans oli tekemisissä..tai siltä se ainakin tuntu.
Meitä nyt vain sattui samaan paikkaan, samanhenkisiä ja jotakuinkin samanhenkisiä ihmisiä. Tosin on sitä ystävyyttä vaalittukin, ettei hengenheimolaisuus ole katkennut vuosien saatossa. Joku on lähtenyt omille teilleen ja joku tullut tilalle. Mutta se täytyy sanoa, että aikuisiällä on todella vaikeaa luoda ystävyyssuhteita. Ne kun aina liittyvät harrastukseen, työhön, naapuruuteen tai johonkin muuhun ja häviävät, jos syy häviää. Mutta teiniajan kaverit tulevat aina katuojasta hakemaan. Tai minä käyn ne poimimassa, jos tarve vaatii. Se on sitä lojaalisuutta ja on sitä vuosien saatossa koeteltukin.
se on just niin että kun syy hävii niin... Mutta voi niitäkin kaveruussuhteita vaalia. Aikuisella iällä on kai varovaisempi mutta toisaalta avoimempi tietyllä tapaa että toinenkin näkee helposti onko samaa vai ei...ettei tartte hakata päätään seinään.Teiniajan kaverit joo, ne ystävät. Mut niille antaa kyl siimaaki joskus liikaa.
että on nitä ala-aste aikuisia ne parhaimmat kamut tänäkin päivänä, sitten mä kanssa tykkään tutustua noin sattumalta samanhenkiseen törmäämällä :) Mä en muutenkaan koskaan etsi kavereita..mä törmään ihmisiin jossain ja tutustun silleen kuin sattumalta :)
kutsutaankin, tulevat vastaan sattumalta sen enempää etsimättä. Toisten joukkoon menemällä valikoituvat ystävät itsestään ja joiden kanssa ei ystävysty, niin ei ole väliäkään. Kouluaikaiset kiusankappaleet ovat tulleet nykyisin juttusille ja joskus on jopa yhdessä muisteltu mikä johti kiusaamisiin. Ne asiat on sovittu.
Ns. "Hyvän päivän" tuttuja tulee vastaan päivittäin ja vaihdamme muutaman sanan, tai vaan tervehdimme sen enempää siihen asiaan kiinnittämättä huomiota. Se on totta että samanhenkisten kanssa klikkaa heti, jokin kumma vaisto, vai mikälie.
valikoivat itse itsensä. Nimittäin kun ihmiselle tulee ihan oikeita, isohkoja ongelmia terveyden, tms. kanssa, jäljelle jäävät vain aidot ystävät.
näin se monesti menee...ne asenteet siellä pohjalla siit ihmisestä paljastuu ihan muutamissa sekunneissa kohtaamisen aikana. Sellast ei enää voi oikein sopia. Mulla on tapana esittää näille tyypeille mut kylläkaikki tietää missä mennään ei sitä tartte ääneen sanoa.Ongelmallisempia on ne muut ystävät jotka on molempien ystäviä et miten ne puuttuu asiaan ja kenet laitetaan 1:seksi kenet 2:seksi.No, nuoruus antaa anteeksi monia asioita...
yhdessä jonkun sosiopaatin kanssa ivata läheisriippuvaisiksi.
kerro toki lisää ystävistäsi.
sosiopaatti. Hän väitti syksyllä, että syöpäsairaaseen exäänsä yhteyttäpitävä mies on heikko häviäjä ja olit hänen kanssaan samaa mieltä.
Tarkoitin vaan, että teoria ei aina kohtaa käytäntöä.
mukaan mulla on sitten vain vanhemmat ja muru :) ystävistä ei kuulu mitään kun olen sairas..tai muuten ollut apua vailla..
taas on ne ystävät, kun iskä ei pilvenreunalta auttele sen enempää kun äitekään vuodepotilaana.
Sitä just tarkoitin, että ystävä repee auttamaan, tuttava näkee sua kun oot kondiksessa ja pääset liikkeelle.
eli mulla ei oikeita ystäviä ole kun oma mies... :) ja vanhemmat joihin mulla on veriside..