Ajattelin vaan kysellä et onko teillä muilla ollut ikinä vastaavanlaisia ongelmia ystävän kanssa tai josko jollakin olisi keino kuinka hoitaa tämä tilanne.Meillä on hyvät välit tämän ystäväni kanssa, mutta viime aikoina on meinannut mennä hermot tämän ystävän käyttäytymisen johdosta. Niinkään kaikki asiat eivät ärsytä hänessä, vain muutama hyvinkin ikävä puoli.
Ensinnäkin hän tuppaa käyttämään aina meillä vessassa käydessään rakkaita hiustenmuotoilu-ja hoitotuotteitani..kyllä minä vielä´satunnaisen käytön ymmärrän, mutta jatkuva "lainailu" ilman kysymättä tekee ison loven tällaisen opiskelijan kukkaroon (hänkun vielä sattuu omistamaan paljon hiuksia). Samaa periaatetta hän käyttää myös muihin tavaroihini, joskin ei onneksi niin säännöllisesti. .
Ystävässä on viime aikoina ärsyttänyt valitettavsti muutkin asiat.. Usein kun alan purkamaan sydäntäni hänelle ongelmistani hän sanoo vain että: "älä viitsi, ei sull mitään ongelmii oo" Ilmeisesti en saisi valittaa koska satun asumaan hyvin toimeentulevan mieheni kanssa onnellisesti avoliitossa. Tämänkin vielä ymmärtäisin mutta saan kyllä kuunnella kaksinverroin sitten hänen ongelmistaan...
Valitettavasti nämä kaksi asiaa ei ole ystävässä ainot ärsyttävät piirteet, hän kun sattuu tulemaan myös yllätysvierailuille vaikka en olekaan vielä ehtinyt vastata hänen lähettämään "saako tulla käymään" viestiin.. Sitäkun joskus haluaisi olla vaan perheen kesken..
En nyt tässä viitsi listata ihan kaikkia ongelmia mitä viime aikoina on ystävästä aiheutunut, mutta voin sanoa että hermot alkaa pikkuhiljaa mennä.(Minäkään en sentään ole mikään taksipalvelu ja tarvitsen kyllä lainaamani rahat takaisin).Osaan kyllä sanoa suoraan asioita päin naamaa, mutta en tässä tilanteessa haluaisi sanoa hänelle ihan suoraan kaikkea, sillä hän ei välttämättä ymmärtäisi pointtiani vaan pitäisi minua turhaan niuhoittajana.. Onko teillä siis kokemuksia vastaavaanlaisesta tilanteesta tai miten voisin hoitaa tämän ongelman asiallisesti? Tämän ystävän tahtoisin silti säilyttää sillä ystäviä ei ole ikinä liikaa.
Ensinnäkin hän tuppaa käyttämään aina meillä vessassa käydessään rakkaita hiustenmuotoilu-ja hoitotuotteitani..kyllä minä vielä´satunnaisen käytön ymmärrän, mutta jatkuva "lainailu" ilman kysymättä tekee ison loven tällaisen opiskelijan kukkaroon (hänkun vielä sattuu omistamaan paljon hiuksia). Samaa periaatetta hän käyttää myös muihin tavaroihini, joskin ei onneksi niin säännöllisesti. .
Ystävässä on viime aikoina ärsyttänyt valitettavsti muutkin asiat.. Usein kun alan purkamaan sydäntäni hänelle ongelmistani hän sanoo vain että: "älä viitsi, ei sull mitään ongelmii oo" Ilmeisesti en saisi valittaa koska satun asumaan hyvin toimeentulevan mieheni kanssa onnellisesti avoliitossa. Tämänkin vielä ymmärtäisin mutta saan kyllä kuunnella kaksinverroin sitten hänen ongelmistaan...
Valitettavasti nämä kaksi asiaa ei ole ystävässä ainot ärsyttävät piirteet, hän kun sattuu tulemaan myös yllätysvierailuille vaikka en olekaan vielä ehtinyt vastata hänen lähettämään "saako tulla käymään" viestiin.. Sitäkun joskus haluaisi olla vaan perheen kesken..
En nyt tässä viitsi listata ihan kaikkia ongelmia mitä viime aikoina on ystävästä aiheutunut, mutta voin sanoa että hermot alkaa pikkuhiljaa mennä.(Minäkään en sentään ole mikään taksipalvelu ja tarvitsen kyllä lainaamani rahat takaisin).Osaan kyllä sanoa suoraan asioita päin naamaa, mutta en tässä tilanteessa haluaisi sanoa hänelle ihan suoraan kaikkea, sillä hän ei välttämättä ymmärtäisi pointtiani vaan pitäisi minua turhaan niuhoittajana.. Onko teillä siis kokemuksia vastaavaanlaisesta tilanteesta tai miten voisin hoitaa tämän ongelman asiallisesti? Tämän ystävän tahtoisin silti säilyttää sillä ystäviä ei ole ikinä liikaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli/on kyllä vieläkin ongelma ystäväni (>>ystäväni>>) kanssa.
Ollaan tunnettu 13 vuotta, ollaan nyt parikymppisiä opiskelijoita kummatkin, naispuolisia.
Ystäväni tuli murrosiässä uskoon ja yritti sitten kaikin tavoin käännyttää minua tavallisesta tallaajasta kiihkouskovaiseksi. Siihen kuului kaikkia omituisia keinoja, esim. hän rikkoi tahallaan tavaroitani, joista ei pitänyt, kertoi "pahasta ja syntisestä" elämästäni kaikille kaiken. Myös tuo "Ei sulla mitään ongelmia ole"-tyylinen haihattelu otti kaikista eniten aivoon. Juuri kun minulla niitä ongelmia ja murheita sattui olemaan.
Yksi viikko oli erityisen kamala vuosi sitten. Luin täyttä hätää kirjoituksiin, kaverini häiritsi joka välissä. Soitteli pilareita (muka hauskaa), tuli käymään kysymättä ja keskeytti lukemiseni, tilasi pitsaa minun nimelläni kotiin kannettuna (myönsi myöhemmin)... Tavaroiden rikkomisesta sen verran, että hän tahallaan pudotti keräämiäni Colden Cup-laseja, repäisi julisteita seiniltä, poltti paitani (joka kuulemma oli liian seksistinen!) ja tällaista.
Paskan puhuminen ja mustamaalaaminen olivat tietenkin mukana. Lopulta yritin selvitä kirjoituksista mieli maassa ja tuskin paria tuntia yössä enempiä pariin viikkoon nukkuneena. Se oli rankkaa. Lopuksi kun ei enää tarvinnut mennä kouluun, emme nähneet niin usein. Lakkasin vastaamasta viesteihin ja puheluihin, pyysin äitiäni kertomaan jos hän tuli käymään, että olin sukulaisissa jne.
Olin kolme ensimmäistä viikkoa koko ajan sisällä neljän seinän sisällä. En uskaltanut liikkua ulkona, ettei "ystäväni" olisi nähnyt minua.
Nyt opiskelen muualla ja ystäväni tuli joululta perässä. Näemme ehkä pari kertaa kuussa. Joudun yhä keksimään tekosyitä ja älyttömiäkin juttuja, ettei tarvitsisi enää olla "ystäviä".
En tiedä, miten noista lopullisesti pääsee!
..että muillakin on samankaltaisia ongelmia. vaikka enpä tiedä onko tuossa asiassa nyt mitään kivaa=) Itse en ainakaan vielä ajatellut vaihtaa puhelinnumeroa tai paikkakuntaa, välillä kun kuitenkin tulen hyvin juttuun tän ystävän kanssa. Joskus taas tunnen kuinka hermoromahdus lähenee kun huomaan ystäväni taas seisovan ovemme takana ilman että olisin pyytänyt käymään..
Se nyt kuitenkin on varmaa että jos meno jatkuu tätä tahtia niin pakkohan se on sitten vaikka tekstiviestitse mainita näistä asioista.
..että harvassa on semmoset pitkät ystävyyssuhteet, ettei mikään alkais koskaan ärsyttämään. koska meissä jokaisessahan on aina jotain, minkä joku toinen kokee ärsyttäväks. ero hyvien kavereiden ja oikeiden ystävien välillä onkin siinä, että jos nää ärsyttävät tavat alkaa todella riepomaan, voi tosiystävälle niistä mainita ystävällisesti ja hän ei siitä ota syytä pistää koko ystävyyttä katkolle. itseäni on 'siunattu' useilla tosiystävillä. jokaisen kanssa on jossain kohtaa käyty jonkinlainen keskustelu em asioista, ja yhtään ystävää en oo sen takia menettänyt. päinvaistoin, ystävyys on syventynyt ja muuttunut jopa entistäkin..rehellisemmäksi. suosittelen:), eli pääsen taas toteamaan sen iänikuisen 'puhukaa toisillenne'.