Jos puoliso on jäänyt kiinni pettämisestä niin onko oikein pettää kostoksi? Silloin oma pettäminen on oiketettua, sitten ollaan sujut?
Saako pettäjää pettää?
Kysyn vaan
14842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä sain selville että mieheni pettää, olin epäillyt sitä jo pitkään. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt elettäkään tunnustaakseen. On olevinaan kuin kaikki olisi loistavasti. Ja juuri siksi minä aion pettää häntä. Koska hänellä ei ole munaa tunnustaa, hän ei ansaitse uskollisuuttani eikä rakkauttani. Hetken aion pelata samaa peliä, pettää selän takana, kunnes joku kaunis päivä jätän hänet tylysti. Vielä en tiedä tunnustanko missään vaiheessa vai ajanko hänet epäilyksien kanssa hulluuden partaalle, vai laitanko jonkun tutun vihjailemaan uskottomuudestani.
"hienoa" teidän yhteiselämä, totta vieköön..! Katkeraa ja kostonhimoista oman elämän pilaamista - miksi jatkat tuollaista?
jos et ajakaan miestä hulluuden partaalle kostamispelilläsi? Hän saattaa vain olla tyytyväinen tempauksestasi päästäkseen sinusta helposti eroon. Ketään ei kannata aliarvioida. Mitään ei kannata yliarvioida.
Sitä saa mitä tilaa.
pettäjää saa ja pitääkin pettää.
Itse näyttäysin närhet munat tuollaiselle pettäjälle.
Järjestaisin elämäni kaikilta osin niin hyvin, että se satuttaa enemmään kuin mikään muu. Silloin saa nähdä mitä on menettänyt ja ei enää koskaan saa. Sillä pettäjältä kyllä moraali laskee. Minä ja uskon että kukaan muukaan ei arvosta pettäjää missään kohtaa elämässä enää. Työpaikalla varmasti menee maine ja kunnia. on vaikeaa saada ylennyksiä. Samoin yksityselämässä, kaverit kummasti karttavat ja suvunkin asiat jäävät vähäisiksi. Seksikumppaneita saatat saada, mutta heidän elämsähän on jo myös tuhoutunut, merkki jää otsaan. Että se siitä itsekkyydestä.
Kannattaa ensin miettiä missä kulkee sallivuuden raja, se on olemassa ja kaikki kuuluu ja näkyy.
No, jos haluaa näyttää, ettei itse olen sen kummempi kuin pettäjäkään, nti ok. Kyllä minäkin osaan olla yhtä paha pettämään kuin sinä. Oikein hyvä tapa kertoa että en ole yhtään sen luotettavampi kuin sinäkään. Olit täysin hölmö kun luotit minuun.
Ja jos haluaa kostaa, niin olinko parempi miettiä mitä sillä kostollaan hakee? Jos toinen on jo vienyt sen mielensä muualle, niin satuttaako se oikeasti häntä enää? Todennäköisesti ei, vaan hän kokee, ettei se teko nyt niin paha ollutkaan. Pystyithän itsekin samaan.
Pettäjä voi toisaalta todeta että hyvä ettei sinuun kannattanut luottaakaan. Oli hyvä että hän kerkisi ensin. Ei tunnu niin pahalta hylätä.
Toki voi olla sekin, että pettäjä ei ikinä uskonut sinun pystyvän moiseen. Joko siksi ettet ole viehättävä tai siksi että piti sinua seksuaalisesti latenttina. silloin voi syntyä mustasukkaisuutta ja omistamisen halua. Naisella tämä on vain vaarallinen tie, sillä tällöin syntyvät tilanteet äärimmäisen väkivallan mahdollisuuteen.
Oma mielipiteeni on että jos olet valmis pettämään kostoksi, ei sinun uskollisuutesi ollut aitoa. Se ei lähtenyt sinusta vaan oli joku ulkopuolinen suorittamisen pakko. Et siis ole itsekkään oikeasti luotettava.
Vaimo kun petti petin häntä usean naisen kanssa. Saipahan maksettua potut pottuina. Ero siitä tietenkin tuli mutta ensin piti kostaa. Samaa suosittelen muillekin, hyvä mieli kostosta tulee.
oli sitten kaksi samanlaista? Vaimolla oli hyvä mieli pettäessään ja samoin sinulla…
Hyvähän se oli vaimon erota, kun ei tarvinnut kantaa huonoa omatuntoa pettämisestään. Vai mitä?
Minä ainakin iskin kaksi kaapin kokoista miestä ja panetin niillä itseäni koko yön, en tiedä auttoiko vitutukseen, mutta seuraavalla viikolla ei kärsinyt ajaa pyörällä töihin, no ei hätiä mitiä, mies kuskasi. Sorronoo Timolle, sai yhtä, mutta mie kahta.
No vittu jee. Toivottavasti mielesi parani.
Kasvakaa aikuisiksi vitun kakarat. Jopa yli-ikäiset sellaiset.
Tiedän tapauksen jossa petetty nainen sai luvan käydä itsekin vieraissa. Hän vietti mökkiviikonlopun kaverusten kanssa, oma mies ei voinut kuin odottaa kotona tietoisena missä puoliso menee. En valitettavasti tiedä kuinka suhde lopulta toipui näistä ulkopuolisista.
Säilytän mielummin itsekunnioituksen.
Jos petän takas ja jätän, niin naisesta tuntuu pahalta ja mua pidetään mulkkuna kusipäänä (ja nainen onnistuu lopulta kääntään koko syyn mun niskoille.)
Jos taas ensin jätän, niin voin surutta nussia seuraavana viikonloppuna vaikka kolmea muijaa - naisella on edelleen paha mieli mutta mua pidetän uhrina ja pyhimyksenä kun en kostanu.
Maltti on valttia tässäkin asiassa :)
Se on aina ihminen ITSE, joka käy vieraissa eli siis sallii ja oikeuttaa oman uskottomuuden, ei puoliso eikä yhteiskunta... Jos puoliso sanoo "voit vapaasti käydä vieraissa", niin kuinka moni menee, ellei häntä itseä huvita? Kostaminen pettämällä voi satuttaa enemmän kostajaa kuin alkuperäistä uskotonta...
Saattaapa myös taakka pettäjän harteilta keventyä oleellisesti, jos toinenkin hypähtää vieraissa. Hän huokaisee helpoituksesta. Sujut ollaan. Eikä alkuperäisellä petetyllä ole enää mitään valitusoikeutta asiassa. Kostaminen ikäänkuin neuralisoi pettämisen. Siten kostopettäminen ei enää olekaan kosto vaan pikemminkin lääke vaikeassa tilanteessa.