... mutta miten erottaa black metallin ja death metallin toisistaan?
Olen kai jonkin sortin pälli, mut oikeesti mä en tänäpäivänäkään erota deathia ja blackkiä...
Olen kai jonkin sortin pälli, mut oikeesti mä en tänäpäivänäkään erota deathia ja blackkiä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Death metal on melko rajua, kovavauhtista mättöä. Black metal taas on raskasta, jopa liioitellun hidasta ja melodisempaa. Joku väittää, että olen väärässä, mutta eihän näillä niin selviä rajoja eikä ehdottomia tuntomerkkejä ole.
Eipä ole Mayhemin alkupään tuotanto, Burzum tai Satyricon liitoitellun hidasta ja melodista. Black metal on nopeaa paahtoa pääasiassa, joskin hitaampia palojakin on.
Death metal on raskaampaa. Sekä black että death voivat olla hitaita tai nopeita, ja molemmissa voi olla melodioita, mutta laulu on deathissa yleensä matalampaa örinää. Black metal voi olla myös hyvin... hmm... "epätuotettua", eli soundit voi olla mitä on. Blackissa sanoitukset yleensä viittavaat antikristillisyyteen, samoin asenne. Blackissa on se tietynlainen omituinen tunnelma. Tätä on aika hankala selittää, kyllä sen sitten oppii kuulemaan ajan myötä, että mikä on mitäkin.
Death-metal on sellaista mättöä jossa lauletaan mistä vaan. Black metal on sellaista äärimmäistä musiikkia jossa on äärimmäinen asenne kaikkeen. Death-metalliin liittyy yleensä pelkkä musiikki kun black metallissa on syvällisempi touhu, on maskeja, niittiä, verta, kirkonpolttoasenne, ja lauletaan kaikesta pahasta.. silleen. kumpikin musiikkityyli on huippuja!
Black metalli on tylsää pellehermanni puuroa. Death metalli on kunnon raskasta musiikkia.
Death Metal:
In a time when a neurotic obsession with moral conflict against communism gripped the West, this music preached total nihilism, or lack of preconceptions of belief, and a knowledge that death is more real than human political mechanations. Arguably for the most part rhythm music, this genre uses muffled picking and tremelo strumming of power chords or single-string playing to hammer out a machine code of intricate riff textures and the geometries of convergent sound. Its structuralism matches its grim but self-empowering worldview. Distinguished by bass-end tuning and guttural chanting vocals, death metal exists underground by deliberately disrupting consonant aesthetic and programming the human mind at the lowest levels with natural, intuitive rhythms.