Alokastuvassani oli yksi YTM ja itseni lisäksi kolme AT-miestä. Muut tuvan asukit olivat KT-miehiä.
Yksi ATM oli ruma ja hieltä haiseva läski, joka ei paljon puhunut. Hän oli myös aika yksinkertainen kaveri ja koulutuksissa oppi asiat paljon muita hitaammin. Hänellä ei ollut ollenkaan naiskokemuksia, minkä myönsi kahdenkeskisessä keskustelussa. Hänestä tuli miehistön jäsen.
Toinen ATM oli erittäin älykäs, mutta motorisesti hieman kehittymätön. Useimmat pitävät häntä hieman friikkinä tai vähintään outona, koska hänen juttunsa olivat usein korkealentoisia. Hän myös näytti hieman Hessu Hopolta. Hän oli jonkinlainen romantikko ja suhtautui naisiin naiivisti. Hän kertoi harrastaneensa seksiä yhden tytön kanssa, mutta voi olla että hän valehteli saadakseen kunnioitusta. Hänestä tuli vänrikki.
Kolmas ATM oli jo 27-vuotias ja koulutukseltaan tohtori. Ulkonäöltään hän oli laiha ja hieman huonoryhtinen. Hän oli tuvan hiljaisin, mutta kahden kesken erittäin mukava kaveri. Hän ei ikinä jutellut naisille. Hän ei kertonyt naiskokemuksistaan ja epäilen, ettei hänellä niitä ollutkaan. Hänestä tuli kersantti.
YTM oli lukion kesken jättänyt jääkiekkoilija, joka ryyppäsi kaksi iltaa joka viikonloppu. Hänellä naiset vaihtuivat tiuhaan ja hän harrasti myös ryhmäseksiä. Ulkonäöltään hän oli lihaksikas ja 187 cm pitkä. Hän oli tumma, mutta ei kasvoiltaan erityisen komea. Hän oli tuvan suupaltti, joka osti kipinävuoronsa pois ja teki diilejä myös ryhmänjohtajien kanssa. Häntä oltiin laittamasta AUK:uun, mutta hän puhui itsensä miehistökoulutukseen, koska halusi palvella vain 6 kk. Hänellä oli tapana hiljaisuuden jälkeen kertoa meille viikonlopun panoseikkailuistaan. Kerran eräs tupamme KT-miehistä kyseenalaisti jonkun tarinan paikkansapitävyyden, minkä takia tämä YTM toi seuraavan loman jälkeen todisteeksi videotiedoston, jossa hän viiden YT-kaverinsa kanssa nussii jotain lutkaa joka reikään. Se oli erittäin kiihottava pätkä.
Yksi ATM oli ruma ja hieltä haiseva läski, joka ei paljon puhunut. Hän oli myös aika yksinkertainen kaveri ja koulutuksissa oppi asiat paljon muita hitaammin. Hänellä ei ollut ollenkaan naiskokemuksia, minkä myönsi kahdenkeskisessä keskustelussa. Hänestä tuli miehistön jäsen.
Toinen ATM oli erittäin älykäs, mutta motorisesti hieman kehittymätön. Useimmat pitävät häntä hieman friikkinä tai vähintään outona, koska hänen juttunsa olivat usein korkealentoisia. Hän myös näytti hieman Hessu Hopolta. Hän oli jonkinlainen romantikko ja suhtautui naisiin naiivisti. Hän kertoi harrastaneensa seksiä yhden tytön kanssa, mutta voi olla että hän valehteli saadakseen kunnioitusta. Hänestä tuli vänrikki.
Kolmas ATM oli jo 27-vuotias ja koulutukseltaan tohtori. Ulkonäöltään hän oli laiha ja hieman huonoryhtinen. Hän oli tuvan hiljaisin, mutta kahden kesken erittäin mukava kaveri. Hän ei ikinä jutellut naisille. Hän ei kertonyt naiskokemuksistaan ja epäilen, ettei hänellä niitä ollutkaan. Hänestä tuli kersantti.
YTM oli lukion kesken jättänyt jääkiekkoilija, joka ryyppäsi kaksi iltaa joka viikonloppu. Hänellä naiset vaihtuivat tiuhaan ja hän harrasti myös ryhmäseksiä. Ulkonäöltään hän oli lihaksikas ja 187 cm pitkä. Hän oli tumma, mutta ei kasvoiltaan erityisen komea. Hän oli tuvan suupaltti, joka osti kipinävuoronsa pois ja teki diilejä myös ryhmänjohtajien kanssa. Häntä oltiin laittamasta AUK:uun, mutta hän puhui itsensä miehistökoulutukseen, koska halusi palvella vain 6 kk. Hänellä oli tapana hiljaisuuden jälkeen kertoa meille viikonlopun panoseikkailuistaan. Kerran eräs tupamme KT-miehistä kyseenalaisti jonkun tarinan paikkansapitävyyden, minkä takia tämä YTM toi seuraavan loman jälkeen todisteeksi videotiedoston, jossa hän viiden YT-kaverinsa kanssa nussii jotain lutkaa joka reikään. Se oli erittäin kiihottava pätkä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
ja panitte varmaan toisiaan samalla kun katoitte sitä leffaa. Nii i. Solttupojat on homoja nykypäivänä.
vaan aamuyöstä kännissä heiluvalla kädellä kuvattu videopätkä, jossa kuusi YT-miestä nussii yhtä lutkaa joka reikään. Aina välillä lutka huusi "Hei älä kuvaa!", mutta hiljeni kun suuhun laitettiin kulli.
En tiedä enkä osaa arvioida kuinka kokeneita omat inttikaverini olivat. Oman silloisen järkeilyni pohjalta kaikki muut saivat naista paitsi minä. Se ei varmaan ole totta. Tilastollisesti katsoen en todellakaan voinut olla ainoa kokematon porukassa. Yksi sellainen kundi jäi mieleen jolla oli naisia omien juttujen mukaan joka viikonloppu ja kai sillä olikin. Aika monella oli ihan perinteisen tylsästi tyttöystävä.
Kävin muutaman kerran baarissa inttikavereiden kanssa ja parilla kerralla mulla oli jopa jotain sutinaa, suukottelua ja halailua ja sellaista. Joten en usko että inttikaverit osasivat arvata että olin naisten kanssa ihan kokematon. Kai ne luulivat että ainakin sen yhden naisen kanssa panin kun pyysin sen numeron ja se nainen kirjoitti sen paperilapulle siinä pöydässä missä oli muitakin. En soittanut sille koskaan mutta ei sitä kukaan muu tiedä. Olisin soittanut mutta hukkasin sen numeron, sen typerän paperilapun.
Onneksi en ole enää 19v enkä kokematon. Silloin se tuntui ahdistavalta.
joilla oli tyttöystävä, mutta he olivat kaikin puolin tavallisia jannuja. Tavallisuus ei ole kiinnostavaa, joten en vaivautunut kuvailemaan heitä.
No mulla jäi tietenkin parhaiten mieleen ne joiden kanssa vietin eniten aikaa ja heistä useimmilla oli tyttöystävä. Meillä oli suoraan sanottuna aika tylsää porukkaa intissä näin jälkikäteen ajateltuna. Useimmista ei jäänyt mieleen juuri mitään. Aika tavallisia tyyppejä. Iso osa oli hirveän mukavia. Ja tuo mukavuusarvio on varmaan ylimitoitettu koska tietenkin vertaan inttikavereita koulukavereihin ja inttikaverit kohtelivat minua kuten ketä tahansa, minua ei kiusattu tai syrjitty intissä, olin itse asiassa aika pidetty siellä.
Mitään selkeitä AT-kundeja en muista. No ok, oli siellä muutama ujompi ja hiljaisempi kundi joiden naisasioista en tiedä mitään ja sitten tietty muutama sellainen kundi jotka olivat todella outoja jollain tavalla. Pekka-Eric Auvisen, ei jonkun nimettömän suuren taiteilijan tavalla.
Niin. Mun inttiajoista on sitten kyllä aikaa mitä... Onko jo kohta kymmenen vuotta? Eli ei niitä ihmisiä enää niin tarkkaan muista.
Omista inttiajoista (10 v) muistaa että aika harvalla oli tyttöystävä. Taisi olla vaan muutamalla vakituinen. Pari oli kansallisen tason urheilijaa. Yksi hyväpalkkaisessa duunissa jo nuorella iällä. Yksi vanhempi kaveri. Suurin osa porukasta taisi olla sellaisia että kokemuksia ei taitanut hirveästi olla.
Hyvin mahdollista. Mutta kuten sanottu, muistan vaan lähinnä ne kundit joiden kanssa vietin enemmän aikaa. Muut ovat jääneet harmaaksi massaksi. En muista tarkkaan. Ja... No... Minä olin vielä intissä kokematon. En todellakaan ollut ensimmäisenä kysymässä muiden naisasioista. Ihan päinvastoin. En nyt mitenkään erityisesti olisi halunnut joutua tunnustamaan että naiskokemukset ovat jääneet pussailuun ja halailuun.
Ei niistä kaikista osannut sanoa, ihan tavallisia KTM tyyppejä suurin osa. Vakituisessa parisuhteessa olleita oli muistaakseni vain kaksi, joista toisella oli jo häät tulossa. Yksi panojutuilla rehvastellut YTM oli tuvassa, kaverin olemus oli kyllä sellainen, ettei juuri ollut syytä epäillä juttujen paikkaansapitävyyttä.
Sitten oli sellainen aika kömpelö ja ruma jätkä, joka kyllä aina vakuutti "saaneensa", mutta en oikeen uskonut sitä. Siltä kun sunnuntai-iltana joku kysyi viikonlopun kuulumisia, niin vastaus tuli aina kuin ulkoa opeteltuna ("No saitko pi... SAIN!"). Siinä saattoi olla ihan oikea ATM, mutta se ei vaan kehdannut tunnustaa...
Tupaan mahtui myös yksi "markkina-arvoteoreetikko" :D. Eli kaveri, joka aina puhui, kuinka naiset on sitäjatätä ja naisten syytä on sejase ja niin edelleen. Muistaakseni sillä oli joku 13-vuotias "tyttöystävä", jonka kanssa se aina riiteli puhelimessa. Ja kirjoitteli sille rakkausrunoja ja piirteli sydämiä :D
Minulta ne tietysti kysyivät, onko ollut naisia ja vastasin rehdisti, että ei ole. Johdonmukaisesti seuraava kysymys oli, että oletko homo? No en ollut homokaan. Kovasti ihmettelivät, että mikäs mies se semmoinen on, jolla ei ole naisia, mutta ei ole homokaan? No, nykyään on tällekin ilmiölle keksitty osuva nimi, silloin täytyi vaan selittää, että "kun en ole kelvannut kenellekään..."
Tuolta ikävältä "oletko ollut koskaan kenenkään kanssa" utelulta mut pelasti se että kävin muutaman inttikaverin kanssa aika pian koko paskan alettua baarissa ja onnistuin pääsemään siellä yhden tytön kanssa sen verran pitkälle että kai ne sitten kuvittelivat että olen ainakin joskus onnistunut pääsemään pidemmälle. Siis ihan kevyttä hipelöintiä ja suukottelua siinä yhdessä pöydässä ja baarinnurkassa mutta kuitenkin. Toinen tyttö jota koskaan suutelin. En muista miltä se näytti tai mikä sen nimi oli mutta se joi jotain päärynävanilijasiideriä ja maistui siltä.
olenko saanut naista. Vastasin, että minulle naisten kanssa kommunikointi on vaikeaa ja että en ole siksi koskaan seurustellut, mutta että olen hässinyt muutaman kerran naisen kanssa baari-illan päätteeksi. Kun minua pyydettiin kertomaan näistä jutuista enemmän, sanoin vain että herrasmiehet eivät rehvastele.
Luultavasti olin uskottava, koska olen kuitenkin komea ja urheilulukion käyneenä olin tuolloin vielä aivan huippukunnossa. Lisäksi koska intti ympäristönä oli niin miehinen, käyttäydyin lähes normaalisti ja olin epätavallisen puhelias jätkäporukassa. Minua luultavasti pidettiin siis pillua saaneena KT-miehenä, vaikka oikeasti en ollut päässyt naisten kanssa kännikähmimistä pidemmälle.
No ei mua henk. koht. kirpaissut yhtään sanoa asiat niinkuin ne oli. Ja jos ei joku uskonut heteroksi ja sen jälkeen inhotti pötköttää teltassa mun vieressä niin se oli sitten voi voi. Helpommalla pääsi, kun sanoi asian suoraan eikä yrittänyt koko 362vrk:ta pitää yllä jotain "panomies"-imagoa.
En minä yrittänyt pitää mitään panomiesimagoa yllä. En vaan oikeastaan puhunut naisasioista. Mutta... Mulle syntyi jotenkin sellainen käsitys että muut luulivat minua jos nyt eivät naistenmieheksi niin ainakin mieheksi jolla on kohtuullinen flaksi. Se johtui kai siitä että ne muutamat kerrat kun oltiin baarissa onnistuin jututtamaan tyttöjä ihan kohtuullisella menestyksellä ja pääsin suukottelemaan ja sain jopa kerran puhelinnumeron. Ja jos joku kysyi jotain että "panitko" niin naureskelin vain sille enkä sanonut mitään. Eihän se nyt oikeasti edes kuulu muille. No tästä nyt voi luulla että mulla oli ihan jatkuvasti naisseuraa tarjolla. Oikeasti mulla taisi olla inttiaikana pari tai kolme sellaista vähän kiihkeämpää pussailutuokiota. Mutta en mä paljon useammin edes käynyt inttiporukalla baarissa, ehkä neljä tai viisi kertaa. Siis jos ei jotain aseman baaria perjantaina lasketa. Sieltä taas ei isketä naisia.
Kai se oli joskus nuorempana kova paikka kun tiesin että aika monella on edes jotain kokemuksia ja minä taas olin hyvin kokematon ja jossain määrin ujo. Pussailu sujui mutta en oikein tiennyt mitä sitten pitäisi tehdä. Ja miten.
Ja mitä? Siis olit vuoden intissä? Minä olin siellä niin vähän aikaa kun mahdollista. Olisin varmaan mennyt sivariin mutten halunnut olla yhtään mihinkään sidottuna vuotta. Mulla oli suunnitelmana saada koko paska niin nopeasti pois alta kun mahdollista ja sen jälkeen hankkia joku mikä tahansa duuni jostain isosta kaupungista kuten Helsingistä ja pyrkiä opiskelemaan.
Sorry hidas vastaus, piti saunoa välillä...
Siis tarkoitin lähinnä itseni kannalta, eli ei houkutellut esittää jotain, mitä ei oikeasti ollut. Varsinkaan kun ei kokemattomuus minua hävettänyt millään lailla. Jos olisin antanut ymmärtää, että on sutinaa naisasioissa, niin silloin siitä olisi kyselty koko ajan ja kiusallisia tilanteita olisi ollut jatkuvasti. Kerran kun toisten edessä kertoi kuinka asia on, niin se oli sitten sillä selvä. Baareissa käyntihän "ei ollut mun bisnes" silloin (eikä nyt). Olihan ne kai jossain erotik-klubilla laittaneet jonkun ATM:n nuolemaan kermavaahdot stripparin tisseiltä ym. häijyä...
Tämmöiselle ressukalle nyt oli ihan sama nyhjätäkö intissä vai jossain muualla. Eli sillä asenteella lähdettiin, että täydet päivät ollaan ja näin myöskin kävi. En tosin ylentynyt edes korpraaliksi. :P Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kotiutumispäivänä todistustenjaossa kun tuli minun vuoroni, niin komppanian päällikkö ihmetteli: "Mitä? Onko tällainenkin mies meillä palvellut?" Todistuksen arviointikohtaan (arvostelu asteikolla 1-5) oli jokaiseen kohtaan merkitty arvosana 4. Kertoo varmaan aika paljon mun persoonastani, kun noin 100 jätkän porukasta olin ainoa, jota päällikkö ei koko vuoden aikana oppinut tunnistamaan ulkonäön perusteella, enkä muutenkaan jättänyt itsestäni minkäänlaista kuvaa. :D
"Siis tarkoitin lähinnä itseni kannalta, eli ei houkutellut esittää jotain, mitä ei oikeasti ollut. Varsinkaan kun ei kokemattomuus minua hävettänyt millään lailla."
No mua se nyt jossain määrin hävetti ja nolotti. En minäkään tosiaan väittänyt olevani mikään suuri naistenmies enkä omasta mielestäni todellakaan yrittänyt esittää sellaista mutta jotenkin muille muodostui sellainen kuva etten nyt ihan täysin turhake ole naisten kanssa.
"Jos olisin antanut ymmärtää, että on sutinaa naisasioissa, niin silloin siitä olisi kyselty koko ajan ja kiusallisia tilanteita olisi ollut jatkuvasti. Kerran kun toisten edessä kertoi kuinka asia on, niin se oli sitten sillä selvä."
Varmaan totta. Minä onnistuin välttämään ikävimmät utelut. Kukaan ei koskaan kysynyt suoraan olenko ollut jonkun kanssa sillain kun pojat oletti että olen. Muuten sitten joskus kun jotain yksityiskohtia yhdestä tytöstä kundit uteli niin sanoin että pidän omana tietonani. Sen nyt saattoi tulkita miten vaan. Kai ne tulkitsivat sen niin että panin kun yksi sitten vielä kyseli että oliko hyvä.
"Baareissa käyntihän "ei ollut mun bisnes" silloin (eikä nyt). Olihan ne kai jossain erotik-klubilla laittaneet jonkun ATM:n nuolemaan kermavaahdot stripparin tisseiltä ym. häijyä..."
Minä käyn baareissa. Mutta strippibaarilla olen käynyt vaan kerran yksissä polttareissa. En innostu siitä että maksaa hirveät summat nähdäkseen tissit kun saman saa ihan ilmaiseksi. Vaikka netistä jos ei muuten.
"Tämmöiselle ressukalle nyt oli ihan sama nyhjätäkö intissä vai jossain muualla. Eli sillä asenteella lähdettiin, että täydet päivät ollaan ja näin myöskin kävi."
Minä en pitänyt armeijasta kovin paljon. Tiesin jo ennen sinne menoa etten tule pitämään siitä kovin paljon.
No ei kai intistä juuri kukaan pidä, tosin voihan siinä olla hyviäkin puolia, itselleni löytyi mm. uusi harrastus intin innoittamana ja lisäksi jäi käteen valmius toista ammattia varten. Oppiihan siellä tietysti ujokin jonkin verran toimimaan ihmisten kanssa, kun kerran pakko on.
Tosin aika heppoisin perustein siitä näkyy pääsevän eroon. Tuttavapiiristä vapautuksen sai ainakin yksi huonon yleiskunnon (tolkuton ylipaino) perusteella ja toinen minusta lievän jalkavamman takia. Yhden mielenterveyspotilaan tiedän, joka sanoi 2. päivän aamuna lääkärille "en kestä enää" ja se oli sitten sillä selvä. Sivariinhan ei kai nykyään mene kuin jotkut julkipasifisti-ajattelijat?
Riippuu varmaan vähän paikkakunnasta, lääkäristä ja iästä. Lääkäri oli sitä mieltä että sovellun inttiin mutta jos mä olisin alkanut vääntämään vastaan olisin varmasti saanut vapautuksen mielenterveysongelmien takia. Se olisi vaan tuntunut niin lopulliselta. Ei mulla tosin oltu diagnosoitu kun masennus silloin ja psykiatrin arvion mukaan olin toipunut hyvin. Eikä se lääkäri joka mua haastatteli edes tiennyt kuinka syvä masennus mulla oli. Kai se sai jotkut paperit mun viimeisimmältä hoitosuhteelta joka oli sitä mieltä että olen ihan ok ja että kyse oli teiniangstista joka menee iän myötä ohi. En mä edes syönyt mitään lääkkeitä siihen aikaan. Niin, ja mun faija olisi tappanut mut jos olisin jotenkin venkoillut asevelvollisuudesta irti.
Nyt? Ei helvetti, mua ei päästettäisi sinne vaikka mikä olisi. Olen mä ihan ylpeä siitä että se tuli käytyä vaikka pidin sitä silloin ihan hyödyttömänä. Sosiaaliset taidot mullakin siellä eniten kehittyi. Muuten olin aika turhake. Osan hommista tein hyvin, aika ison osan vähän sinne päin.
Kai se on vähä eri asia nykyään, kun maailman kipupisteet on jossakin ihan muualla kuin Euroopassa ja kaikki tietää sen. Eli kaikkia ei edes oteta, vaikka haluaisivatkin ja taas toisaalta aika moni yrittää "sluibailla" (tamperelainen sanonta), ettei tarvitsisi mennä.
Ennen olikin vähän toisin. Faija meni inttiin 1968 juuri sen jälkeen kun Tsekkoslovakia oli miehitetty ja Neuvostoliitto siirsi joukkoja itärajan tuntumaan. Piti kuulemma varmuuden vuoksi jättää jäähyväiset silloiselle tyttöystävälle, kun oli pelko, että lähdetäänkin suoraan sotaan, eikä tiennyt nähtäisiinkö enää koskaan. Ja 40-50v. äijillä oli vielä silloin joka toisella jotain sirpaleita kehossaan tai muita sotavammoja. Ei silloin uneksittu kriisin tullen aamulennosta kookossaarille kookosmaitoa litkimään, kuten joku ehkä nykyään tekee.
Intissä on tavallaan hauskaa, kuinka se pukeutuminen tavallaan tasapäistää porukan. Jos tai kun ei hengaillut vapaa-ajalla muitten tyyppien kanssa, niin ei oikeen saanut käsitystä, minkä oloisia ne ovat noin siviilissä. Yhtä tyyppiä en meinannut tunnistaa kotiutumispäivänä, kun se palveluksessa vaikutti ihan perus nörtiltä, mutta siviilikuteiksi pistikin päällensä maahan asti pitkän nahkatakin ja Mayhemin paidan. :D Yhtä naista katselin kun se oli palveluksessa intin kuteet päällä, hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä, että "onpas aika s--tanan hyvän näkönen...". Vähän joutu vanha runkkari ottamaan lukua, kun näki sen kotiutuspäivänä siviilivaatteissa, meikattuna ja muutenkin laittautuneena (kotiutusbileet toki edessä!) ...
Niin, siis tarkoitin että toi juttu on muuttunut ihan joskus vuosituhannen vaihteessa. Mä olen noin 30v, ei tuosta mun inttiajasta ihan hullun kauan ole. Mutta nuoremmat puhuvat paljon siitä että nykyään saa vapautuksen helpommin. Tai ehkä olen vaan kotoisin niin landelta että meillä oikeasti oli kansalaisvelvollisuus suorttaa intti vaikka pää kainalossa.
"Intissä on tavallaan hauskaa, kuinka se pukeutuminen tavallaan tasapäistää porukan. Jos tai kun ei hengaillut vapaa-ajalla muitten tyyppien kanssa, niin ei oikeen saanut käsitystä, minkä oloisia ne ovat noin siviilissä."
Toi on kyllä totta. Mullahan noi tatuoinnit taisivat paljastaa aika monelle että jossain määrin vaihtoehtokulttuurista tykkäävä kaveri on kyseessä etenkin kun silloin kymmenen vuotta sitten ei niin paljon ihmisillä vielä ollut kuvia kun mitä nykyään nuorilla on.
Olen mäkin "landelta" ja kyllähän ainakin faija odotti, että kävisin intin. Kaihan sitä vanhempi aina odottaa, että oma lapsi kävisi läpi samat jutut kuin itse on käynyt aikoinaan. Meille nuorille tietysti oli aivan sama menikö joku jeppe inttiin vai ei.
Tässäkin asiassa tietysti ratkaisee itsetunto. Eli jos armeijaan meno ei jostain syystä kuulu suunnitelmiin, niin kestääkö kantti pitää oma päänsä ja tehdä jotain, josta faija tai kaverit tai tädin uskovainen appiukko ei *ehkä* tykkää?
No kun ei mua tosiaan se sivarikaan kiinnostanut, se kuulosti vielä pahemmalta. Ennemmin kävin intin lyhyen kaavan mukaan ja olin muuten duunissa ja pääsin vielä aika nuorena opiskelemaan. En kadu että valitsin noin. Ei se vanhempien painostus ollut mitenkään kovaa, tiesin vaan faijan mielipiteen ja kavereitahan totuuden nimissä mulla ei ollut ennen inttiä joten niiden mielipiteellä ei ollut mitään väliä.
Kun sehän siinä vähän on että se on se pakko. Joko intti, sivari tai totaali. 6-12kk kärsimystä, valitset minkä vaihtoehdon tahansa. Niin, se vapautus? No siitä olisi kyllä tullut sanomista. Faija oli sitä mieltä että kun olin niinsanotusti kunnossa, koulussa ja niin edelleen niin pystyn kyllä suorittamaan muutkin velvollisuudet. Oikeassa se kai oli.
Mutta... Vaikea selittää. Vanhempien suhtautuminen selkävaivaisen pojan vapautukseen voi olla vähän erilaista kun vanhempien suhtautuminen mielenterveysongelmaisen pojan vapautukseen kun puhutaan vanhemmista jotka eivät ihan koskaan ole ymmärtäneet sitä miksi olen mitä olen tai edes sitä mitä olen. Faija kieltää sen täysin. Faija ei pysty käsittelemään sitä ollenkaan. Se on surullista. Hänen puolestaan.
Vai täällä sä vaan kittaat kaljaa ja höpsit noita poikien juttuja... Mene heti kotiis siitä ja ole kunnolla!
Itse olen onneksi pysynyt suht. järjissäni, tosin onhan noita masennuksen oireita ollut varmaan "aina". En tiedä, olisiko joku diagnoosi tullut, jos olisi jonain heikompana hetkenä mennyt puhumaan ammattiauttajalle. Pelkään kyllä, ettei munkaan faija ymmärtäisi, jos sairastuisin johonkin mielenterveysongelmaan. Ei ole mukavaa ei ,kun tietää, ettei tule saamaan "lähimmäisiltä" tukea jos käy huonosti. Ja siihen vielä omat sössityt ihmissuhdeasiat päälle.
Oikeastaan melkeimpä pahinta elämässä.
No en mä faijaa siitä syytä. Ei vanhemmille opeteta miten pitää suhtautua siihen kun teini-ikäinen poika on selvän itsetuhoinen, ahdistunut, masentunut, yksinäinen, ei syö eikä ole kuten muut. Ei se sille mitään voi ettei se ymmärrä eikä osaa tukea. Varmasti kärsii asiasta hyvin paljon. Tai sitten ei. On se joskus sanonut että jos se voisi valita mua ei olisi olemassa mutta ehkä se tarkoitti sitä että mulla oli niin raskasta. Tai sitten ei. En minä ota siitä selvää.
Perheenjäsenistä kaksi siskoa on ollut eniten tukena, sitten muualta ystävät. En kaipaa sillä tavalla faijan tukea. Ei me olla oikein koskaan oltu erityisen läheisiä. Faija on aina ollut vähän etäinen. Kai se juo aika paljon ja on tyytymätön omaan elämäänsä. Eikä se oikein osaa pukea sitä sanoiksi. Säälittävä ihminen monella tapaa. Kyllä me ihan puheväleissä ollaan kuitenkin. Mutta en mä usko että isä on koskaan keskustellut kenenkään kanssa mistään syvällisestä tai siitä miltä hänestä tuntuu. Se vaan on. Isä on esimerkki ihmisestä jollaiseksi en missään tapauksessa halua tulla. On mulla tietenkin lapsuudesta ihan hyviä muistoja jotka liittyvät faijaan mutta ei faija ole ihminen joka luo syvällisiä tunnesiteitä edes vaimoonsa tai lapsiinsa. Faija on ihminen joka kuuntelee Irwiniä, juo viinaa, murehtii omassa pikku pääkopassaan asioita eikä pääse siitä koskaan eteenpäin.
Menipäs freudilaiseksi. No joskus menee.
No joo, menee vähän synkäksi, sulla on onneksi toi hauska ketju myös "työn alla" :)
Mulla tää homma menee niin, että isääni arvostan suuresti ja hän on minulle myös tärkein esikuva. Siksi pelkään tuottavani hänelle pettymyksen, enhän toki halua satuttaa eniten arvostamaani ihmistä.
Minulle äiti on aina ollut vanhemmista "huonompi" ja vaikka väleissä ollaankin, niin hän edustaa minulle täyttä ihmisen ja naisen irvikuvaa. Ei välitä, ei kuuntele eikä halua keskustella, ei arvosta mitään mitä teen, kaikki hyvä on hänen ansiotaan ja kaikki huono aina jonkun muun syytä jne. Ainakin tiedän, millainen naisen ei todellakaan pidä olla! Faijakin on siihen joutunut pettymään, mutta kun ei jäyhä mies kai muutakaan saanut?
Periaatteessahan mekin oltiin onnellinen perhe, vanhemmat ei eronneet eikä muijaa lyöty koskaan. Mutta pään sisällä on sellaisia asioita, jotka olisi voineet olla toisin.
Sun äitisi on narsisti.
Niin. Ei mulla äidistäkään ole mikään erityisen ruusuinen kuva. Näen varmaan vanhempani aika realistisesti sellaisina millaisia he ovat. Väärät toisilleen. Omasta mielestään, sukujensa mielestä. Köyhiä. Isä juro ja varmasti masentunut, ollut aina. Äiti sosiaalinen ja omalla tavallaan älykäs mutta jossain asioissa niin naiivi että itkettää ja lisäksi äidillä on tietyt outoutensa joihin en koskaan tottunut enkä totu. Kulttuurikysymys, mutta ei voi mitään. Äiti piti myös kuria. Vanhempani ovat onnettomia. Se on surullista. Pahoja ihmisiä he eivät ole mutta... Heillä on vaan omat ongelmansa eikä kykyä ratkoa niitä.
Fyysistä väkivaltaa... No mä olen tapellut mun isän kanssa. Siis ihan fyysisesti. Joskus. Kauan sitten.
Eivät ole pahoja, ei. Kyllähän mullekin äiti antaa konvehtirasian joululahjaksi ja tarjoaa kakkukahvit syntymäpäivänä, mutta ei se riitä. Se on pienissä eleissä ja arkipäivän asioissa, missä tulee esille sen ikävät piirteet. Mutta ei se itse tajua mitä tekee. Eikä sekään voi päästä mun pääni sisälle ja kun kerran asioista ei voi puhuakaan niin ei voi mitään.
Vaikka kuinka kuvittelee elävänsä omaa elämäänsä, niin kyllä aina mukana kulkee se iso jälki, joka on jäänyt lapsuudesta. Varmaan helpompaa olisi ollut, jos olisi ollut toisin, mutta minkäs teet.
Täytyy nukkua välillä, katsotaan aamulla vieläkö riittää asiaa...
oliko ATM:ia. No oli yksi, minä. Mutta huomasin, että aika monella oli niihin aikoihin nainen, tai emäntä kuten jotkut sanoivat. Kaikki tuli vähän eri suunnilta ja eri näkösiä mutta monilla oli silti jonkinlainen tyttöystävä. Joillakin ei kummosen näkösillä miehilläkin oli tyttöystävä - sapetti siihen aikaan kun monia oli vastassa omat tyttöystävänsä ja itseäni ainostaan vanhemmat.
Aiheeseen liittyen, muistaako joku tarkemmin kuinka suuri osuus RU-kurssilaisista kuului kurssijuhlan järjestelytoimikuntaan (= ei seuralaista)? Ilmoitustaululla oli tästä jossain vaiheessa tilasto komppanioittain, ja osuudet olivat ehkä 14% luokkaa. Tätä lukua vääristää toki se, että jotkut tulivat juhliin esim. oman siskonsa kanssa. Myöskään RU-kurssi ei ole kovin edustava otos koko ikäluokasta..
mutta tuota lukua todellakin vääristää paljon se, että monen daami on joko oma sisko, serkku tms. eikä tyttöystävä. Minä olen vain aliupseeri, mutta juttelin RUK:n kurssijuhlasta koksujen kanssa ja he sanoivat että erittäin moni oli juhlissa jonkun muun kuin tyttöystävänsä kanssa (mm. aloituksessa mainitsemani ATM:n seuralainen oli hänen serkkunsa).
Näitä juttuja kun lukee, ei voi kuin ihmetellä!
Kun itse ei saa, niin tällaisia tarinoita kuulisi enemmänkin!
"Hänellä oli tapana hiljaisuuden jälkeen kertoa meille viikonlopun panoseikkailuistaan. Kerran eräs tupamme KT-miehistä kyseenalaisti jonkun tarinan paikkansapitävyyden, minkä takia tämä YTM toi seuraavan loman jälkeen todisteeksi videotiedoston..."
Mistä jotkut löytävät tuollaisia naisia, kun AT-miehen kohdalle ei helppoa piparia tunnu osuvan?
"Kun itse ei saa..."
Eikö sinun naistilanne ole kohentunut, vieläkään ?
Ei ole tilanne kohentunut. Vieläkään.
Ensi viikolla ikää onkin sitten 32 vuotta. Niin se aika rientää. Ehkä ensi kesänä olisi jotain sutinaa?
Baarista yleensä. Mutta tarttuu niitä naisia hihaan harrastuksista, silloin kun opiskelin niin koululta ja esimerkiksi puistosta ja festareilta.
enää yli 3-kymppisenä minnekään koululle pyörimään ja naisia saamaan.
Tuntuu, että työelämään siirtymisen jälkeen on vähän hiljaista, jos ei juurikaan ole kavereita. En tapaa uusia ihmisiä "koskaan". Paitsi rappukäytävässä, mutta suomalainen tyylihän on kiirehtiä ohi silmiin katsomatta, niin johan on vaikea avata keskustelua neitien kanssa, jos edes katsekontaktia ei tunnu löytyvän.
Toki pari kertaa viikossa kaupan kassatyttö tervehtii sanomalla "hei", mutta kun nykyään korttimaksaminenkin tehdään itsenäisesti ei pääse jutussa yhtä sanaa pidemmälle. Ennen vanhaan sentään tyttö kysyi laitetaanko pankille vai luotolle.
Kyllä kevään tullen naisia alkaa taas löytyä. (Tosin tulee mieleeni ne pakit yhdeltä teiniltä viime kesänä. Heitin hyvää läppää, mutta muija oli kovana: "Mee pois!" kuului komento. Tuossa tilanteessa ei oikein kannata enää yrittää...)
Niin. Koulu taisi olla vain yksi luettelemistani vaihtoehdoista? Olen 30v. En käy koulussa mutta mulla on harrastuksia ja käyn baarissa. Lisäksi mulla on pokkaa vikitellä tyttöä vaikka lenkkipolulla jos olen sopivalla tuulella.
"Lisäksi mulla on pokkaa vikitellä tyttöä vaikka lenkkipolulla jos olen sopivalla tuulella."
Siinäpä se ero onkin.
Joo mutta enhän minä aina ole. Esimerkiksi nyt ei varmaan kiinnostaisi naisseura vaikka se tulisi koputtelemaan ovelle. Väsyttää liikaa.
esimerkiksi minä en osaa jutella naisille missään enkä milloinkaan, mikäli tunnen heihin fyysistä vetoa tai mikäli tunnen että naiset saattaisivat tuntea fyysistä vetoa minua kohtaan.
Osaan keskustella ainoastaan vanhempien naisihmisten kanssa, koska en kykene ajattelemaan heitä seksuaalisina olentoina. Olenkin kaikkien tätien silmissä erittäin mukava poika ja he pitävät minua mainiona vävyehdokkaana.
Juu. Onhan tuo ongelma. Mutten tiedä mitä voin sanoa että sulle tulee parempi olo tai että osaisit puhua naisille paremmin. En osaa auttaa. Mä olen kärsinyt samasta ongelmasta mutten ole ihan varma miten pääsin siitä yli. Hyvät ihmissuhdekokemukset auttoivat eniten.
Intti- ja panojutut etenkin yhdessä taitaa olla paras keino karkottaa loputkin naiset ympäriltä, mutta kun meillä ei kerran ole mitään hävittävää, niin laitetaan lisää verta pakkiin!
Sellaisille kavereille aina naurettiin, joilla oli joku ala-asteelainen tai juuri ja juuri seiskaluokkalainen "tyttöystävä", johon ne olivat ihan umpirakastuneita ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta, perhettä ja lapsia myöten. Yksikin ääliö oli ihan onnessaan, kun sen 13v. tyttis harrasti ratsastusta jonkun sukulaisensa tallilla, niin se aikoi "nussia ittensä piireihin", jonka jälkeen hänestä tulee isona hevostilan isäntä!
Toinen kaveri oli kanssa saanut iskettyä jonkun tytön ja oli ihan pilvissä, kuinka hänelle nyt on löytynyt Se Oikea jne. Se oli älyttömän mustasukkainen siitä, ettei kulta vaan katselisi muita miehiä, intistäkin aina soitteli sille ja kysyi "missä olet", ettei vaan olisi ketään toista seurassa...
Kerran kun se soitti, niin tää hanipuppeli sitten vastasikin, että "joo, olen mennyt viiden jätkän kanssa soutuveneellä saareen saunomaan -eikä juomat todellakaan ole loppumassa kesken..." Voi vittu että se jätkä hajosi! :D En ole miestä nähnyt niin rikki koskaan. Koska toveria ei jätetä pulaan, me muut tietenkin yritimme lohduttaa häntä ja ääni- sekä eletehostein luoda "liveseurantaa" saaren tapahtumista. :)
Mahtoikohan muuten olla sama nainen, kuin ATM4EVA:n jutussa?
...Tuon tyyppisiä tarinoita on hieno lukea. Saa kuvitella itsensä siihen tilanteeseen mukaan. Kuulen panojuttuja aivan liian harvoin eli en koskaan.
Tämä on harvinaista herkkua.
Tämä ei ole mikään panojuttu, mutta mielestäni oiva esimerkki siitä kuinka YTM putoaa aina jaloilleen.
Näin tapahtui eräälle johtajakauden tupakaverilleni, YTM-alikessulle. Tämä YTM ei ollut varsinainen panomies, vaan hän oli aina yhden tytön kanssa kerrallaan. Hän oli kuitenkin seurustellut lähes yhtäjaksoisesti 14-vuotiaasta lähtien, tyttöystävät vain olivat välillä vaihtuneet.
Eräänä viikonloppuna olimme kiinni virka-avun takia ja YTM-alikessulla oli naishuolia. Perjantai-iltana ja pe-la-yönä hän riiteli tyttöystävänsä kanssa puhelimessa noin 6 tunnin ajan. Suurimman osan puhelusta me tuvassa nukkumista yrittäneet kuulimme, koska ei hän oikein voinut hiljaisuuden aikana mennä muuallekaan puhumaan henkilökohtaista puhelua (ainoa vaihtoehto olisi ollut johtajien taukotupa, mutta siellä oli vielä enemmän porukkaa). Tuo puhelu päättyi joskus klo 2 yöllä siihen, että he erosivat.
Kaveri oli tietysti hieman hajalla lauantaina, kunnes illalla sitten ryhdistäytyi ja otti puhelun - tällä kertaa toiselle tytölle. He puhuivat ehkä 3-4 tuntia, tästäkin puhelusta kuulin loppuosan. Puhelu päättyi siihen, että he sopivat seurustelevansa. Tämä YTM siis onnistui 24 tunnin aikana päättämään parisuhteensa ja solmimaan uuden. Ja kaikki tämä kävi puhelimitse ilman, että hän näki kasvotusten kumpaakaan tyttöä.
Seuraavana viikonloppuna, kun lähdimme lomille, YTM-alikessun uusi tyttöystävänsä oli häntä portilla vastassa. Lomilta YTM-alikessu palasi hymyillen kuin Naantalin aurinko ja kertoi saaneensa elämänsä kyydit.
Sanonta "totuus on tarua ihmeellisempää" pitää paikkansa. En epäile hetkeäkään, etteikö tarina olisi tosi. Nämä on vaan jollain tapaa niin uskomattomia lukea, kun itse ei saa naisten kanssa aikaan mitään!
"Tämä YTM siis onnistui 24 tunnin aikana päättämään parisuhteensa ja solmimaan uuden. Ja kaikki tämä kävi puhelimitse ilman, että hän näki kasvotusten kumpaakaan tyttöä.
Seuraavana viikonloppuna, kun lähdimme lomille, YTM-alikessun uusi tyttöystävänsä oli häntä portilla vastassa. Lomilta YTM-alikessu palasi hymyillen kuin Naantalin aurinko ja kertoi saaneensa elämänsä kyydit."
Jotain tuollaista tapahtuu vain unelmissa. Tai sitten YT-miesten tosielämässä!
Kiitos kun viitsit kirjoittaa. Nämä ovat opettavaista luettavaa: "Kaikki on mahdollista!"