APUA ja äkkiä!

Hmm no tota, vaikea tietysti kovin vakuuttavasti kommentoida mitään, kun ei voi toisen pään sisään päästä. Sellaista kuitenkin tuli mieleen, että täytyy erottaa teot ja ajatukset. Tunnetko hirveää syyllisyyttä jo pelkistä ajatuksista? Tai siitä, että olet ihastunut johonkuhun? On ihan täysin normaalia ihastua johonkuhun, kun on pitkässä suhteessa. AIVAN eri juttu on sitten se tekeekö jotain käytännön moovseja asian eteen. Minusta raja tulee vetää siihen käytännön toimintaan. Sen ihastumisenkin voi vain antaa olla ja muistaa, että voit kuitenkin itse päättää TEETKÖ mitään. Ihastumisen tunne on kumminkin aina ohimenevää.

Tulee sellainen vaikutelma, ettet oikein osaa hallita omia ajatuksia, tunteitasi ja käytöstäsi. Käytöstäsi varmaan kuitenkin paljon noita kahta muuta paremmin, kun et kerran varsinaisesti ole pettänyt. Minä tosin en kovin hyvällä katsoisi tuollaisia puheluja sun muitakaan. Jos tavallaan pelkäät näitä omia tuntemuksiasi muita miehiä kohtaan, niin siinä tapauksessa kannattaisi vain rauhassa tutustua niihin tuntemuksiin. Eivät ne tuntemukset itsessään ole väärin tai vaarallisia, annat niiden vain tulla ja mennä. Jos jotenkin yrität pakoilla tuntemuksiasi ja ajatuksiasi, saattavat ne pikemminkin ottaa sinusta entistä suuremman vallan (tuli mieleen tuosta pikkuvelijutusta).

juuri tuollaisia täydellisyyden tavoittelija pettäjiä on kaikki alle kolkyt vee naiset. Opi elämään ilman että saat tai sulle tarjotaan kaikki!

Pitkä-aikaisessa parisuhteessa ollaan myöskin ja huomaan itsekin ihastuvani (ei kovin usein) toiseen mieheen, mutta olen niistä päässyt kuitenkin aina yli.

Flirttailen myöskin, mutta sitäkään en tee kovin usein, mutta se on sellaista harmitonta pientä piristystä ja silmän iloa arkipäiviin. Flirttailu ja iskeminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa eikä ainakaan itselläni ole tarkoitus iskeä muita miehiä.

Siitä kannattaa kuitenkin keskustella mikä on sallittavaa parisuhteessa. Joidenkin mielestä flirttailu on jo pettämistä, toisten mielestä ihan sallittavaa. Ja siitä mitä flirttailu on, voi olla montaa mieltä. Enpäs ole kysynytkään mieheni mielipidettä vielä.

Luulis, et sulla jo olis sen verran ikää, et olisit jo kokenut hiukan tätä elämää.. mut, mitäpä mää tiedän. ELI, kaikki mitä on kultaa ei kimalla, eikä se ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella eikä itseänsä löydä toisen kautta.... ym sanontoja jotka elämisen kautta tuovat tarkoitusta mukanansa...

Asiat on vain niin itsestään selviä, jos rakastat yhtä.. niin sää sit rakastat sitä!!

Rakkaus, uskollisuus ja intohimo..... kulkevat oikeassa suhteessa käsi kädessä..

Mikäli mietit, muita miehiä, olivatpahan he keitä tahansa, niin varmaan on parempi et olet vapaa ja nait ketä tahansa vastaantulevaa.... Kun ns. et pysty tyytymään/sitoutumaan yhteen ihmiseen..

Parisuhde on sitoutumista ja tukemista kaikissa sen muodoissa... Silloin ei enää mietitä mikä tikkari maistuisi parhaimmalta.. ja, ,mikäli sitä miettii, on ehkä parempi ollaa sinkkuna kuin perhonen.. :)

Sul ei oo päässä vikaa, mut ehkä... et ole valmis kypsään ja sitoutuvaan parisuhteeseen..'

Meistä on moneksi...

Haet huomiota kaikilta miehiltä ja testaat kaiken aikaa, kelpaatko. Pitkään parisuhteeseen et ole valmis. Aikuistu!

Tuolle hommalle on ihan nimikin, muistasi nyt vaan mikä...
Vastottain tuli 4D dokumentissä semmosista "perheistä" joissa on 1 nainen 2 miestä
tai päinvastoin. Tää oli tosin Englannista. Mutta: ihan sulassa sovussa elelivät kaikki
keskenään, nou problem.
Varsinkin kun näitä naisia haastateltiin niin he kertoi avoimesti siitä että kyseessä
ei ole sairaus vaan se että kertakaikkiaan ei voi elää pelkästään yhden miehen kanssa
vaikka häntä rakastaakin valtavasti. Tarvitsee ns toista puolta elämään.

Toinen samaisesta maasta tehty dokkari oli paikallisesta piispasta joka totesi
vaan että ihmistä ei ole luotu yksiavioisuuteen.
No sen tyypin ne melkein kivitti kuoliaaksi, piispakin vielä.

Rohkeinta on tunnustaa asia, et oo tulossa hulluksi, älä pelkää !

Ja vähäkö baareissakin ukkomiehet käy vilkuttelemassa silmää,
hipelöimässä tai ehottamassa jatkoja. Salaa vaimolta.

Pahin tapaus mitä mulle (oon sinkku) on sattunut on se että vaimo
jää yksin pöytään kun äijä hakee mua tanssimaan. Suputtaa korvaan
että mites ois pika piip kun heillä on auto pihalla.....

Niin että ei tää ihan yksoikoista ole

Sanot, että voisi laskea pettämiseksi, mutta itse et laske. Entä miesystäväsi? Koska pettämisenhän määrittelette yhdessä, et ainoastaan sinä. Mitä vastaisit näihin kysymyksiin (kyllä tai ei, ei sen suurempia selittelyjä):

- Kokisiko miehesi olonsa loukatuksi, jos tietäisi ihastumisesi, flirttailusi ja nämä "pienet koskettelusi"?
- Aiheutuisiko siitä kriisi parisuhteessa, jopa luottamuksen lakkaaminen ja ero?
- Miten reagoisitko siihen?
- Onko mielestäsi toimintasi väärin?
- Vaivaako asia sinua?

Koetko sinä, että sinä et ns. voi mitään? Että menet sinne minne tunteet osoittaa ja halut vie? Enkä tarkoita nyt yhdyntää, mutta annat ihastumisen kehittyä, annat ymmärtää erilaisia asioita flirttailulla ja yhdyntää lukuunottamatta jopa olet kontaktissa? Vuosien saatossa (siis vuosikymmenien) yleensä voi mieltyä ihmiseen. Mutta se on täysin eri asia miten tähän reagoi ja antaako suhteen kehittyä ihastuksen tasolle. Ihastuminen on kiva tunne, ymmärrän. Mutta toisaalta olet sitoutunut toiseen ihmiseen, jota loukkaat toiminnallasi. Olet tehnyt valinnan, että koet olevasi oikeutettu sekä turvalliseen parisuhteeseen että tuollaiseen ihastumispeleihin. Ja tämän rinnalla arvostuksesi ja asettuminen miehesi asemaan on muuttunut toissijaiseksi. Vaikuttaa vähän siltä, että et halua olla kuin aikuinen parisuhteessa ja kantaa vastuuta valinnoistasi. Etkä välttämättä vielä huomioida kumppaniasi vaan menet niiden omien mieltymystesi mukaan, jotka oikeutat sillä että et nyt sentään mene tai halua yhdyntää näiden miesten/poikien kanssa. Mutta henkinen pettäminen voi satuttaa siinä missä fyysinenkin, varsinkin kun olet kuitenkin lähtenyt jo tekojen tasolle.

En usko oikein, että sinulla nyt mitään taipumusta on tai päässäsi pahasti vikaan. Varsinkaan en sitä, että asioille ei mitään voisi tehdä. Se on epämukavaa sinulle tehdä asioille jotain, mutta mahdotonta se ei ole. Sun vaan tarvitsee päässäsi ymmärtää, että aina ei voi saada kaikkea samaanaikaan; parisuhdetta ja ihastuksia. Eli kasvaa ja oppia huomioimaan myös se toinen osapuoli parisuhteessa. Tuijottaa vähän siihen toisenkin napaan. Se on hölynpölyä, että olisit jotenkin päästä pysyvästi vajaa etkä mitään voisi tehdä. Itsekyydestä voi kasvaa ulos.

Tottakai ihastuksentapaisia voi tulla, mutta kyllä niille yleensä se piste pistetään ennen kuin miksikään ihastukseksi kasvaa. Flirttailuakin voi tapahtua, mutta se ei hallitse elämää eikä se mene mihinkään kosketteluasteelle tai ihastumiseen. Flirttailussakin on sävyeronsa, joskus pelkkä hymykin voi sellaista olla. Mutta flirttailun voi viedä myös liian pitkälle.

vastanneille.
Kun tänne kirjoitin tuon tarinani, se oli ensimmäinen kerta kun tätä asiaa tosissani mietin. Tänänä päivällä luin vastauksia ja mietin asiaa edelleen. Ja taisin keksia jotain..

Minulla on ja aina on ollutkin erittäin huono isteluottamus. Mietin voisiko siinä olla yksi syy minkä takia muille ihmisille lirkuttelen ym. että todellakin kerjään saavani jotain kehuja tai että huomaan että muutkin miehet voisi kiinnostua minusta, ja että tjust tällä tavalla saan muka itseluottamukseni nousemaan.

Jos se näin on niin, väliaikaistahan se on. Ja en TODELLAKAAN pidä tästä tavastani ja haluaisin sen loppuvan. Noh minkäs teet. Välillä oon huomannu myös että jos joku mies ei annakkaan vastakaikua niin tulee itselleni erittäin paha fiilis.

Jos tämä nyt itseluottamuksesta johtuu niin mitäänhän ei asialle voi tehdä. On meinaan ollut niin pitkään jo tuo vaiva. Ja itehän olen kans tosi mustasukkainen, varmaan räjähtäisin jos huomaisin että mieheni tekee samaa kuin minä!

En tätä halua, prkl.

Minä olin nuorempana kova flirttailemaan, mutta lopetin sen, kun huomasin, ettei mieheni pitänyt siitä.