Minun mieheni ei voi näyttää tunteitaan julkisesti, ja halaamaankin täytyy mennä johonkin talon tai rakennuksen taakse piiloon ja katsoa ettei vain kukaan näe. Varsinkaan hänen äitinsä ja isänsä. Hän asuu siis vielä heidän luona tai oikeastaan he asuvat hänen luonaan, koska ovat iäkkäitä ihmisiä.
Tuntuu, että mies on kasvatettu aivan tynnyrissä. Mitä pahaa siinä on jos kaksi rakastunutta ihmistä halaa toisiansa edes kerran päivässä? Toista silmiin katsominenkin on hyvin vaikeata ja varsinkaan keskustelu ei saa koskaan mennä rakkauden puolelle saati mihinkään intiimiin. Ei hän kyllä minullekaan
tunteitaan kerro tai jos kertoo niin todella harvoin. Olisi kuitenkin mukava kuulla hänen ajatuksiaan,
mutta hän on todella sulkeutunut ja paljoakaan irti ei saa. Kosiakaan hän ei tunnu uskaltavan.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Muilla vastaanvanlaista?
Tuntuu, että mies on kasvatettu aivan tynnyrissä. Mitä pahaa siinä on jos kaksi rakastunutta ihmistä halaa toisiansa edes kerran päivässä? Toista silmiin katsominenkin on hyvin vaikeata ja varsinkaan keskustelu ei saa koskaan mennä rakkauden puolelle saati mihinkään intiimiin. Ei hän kyllä minullekaan
tunteitaan kerro tai jos kertoo niin todella harvoin. Olisi kuitenkin mukava kuulla hänen ajatuksiaan,
mutta hän on todella sulkeutunut ja paljoakaan irti ei saa. Kosiakaan hän ei tunnu uskaltavan.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Muilla vastaanvanlaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauan meni meilläkin että mies uskalsi ottaa edes kädestä kiinni ja kulkea käsi kädessä yhdessä. Kaikki toimii kun ollaan kahden, mutta tuntuu ettei julkisesti pysty näyttämään tunteitaan.
Kerronpa yhden esimerkin. Järjestimme kesällä juhlat ja tuo asia tuli puheeksi. Pari hyvää ystävääni huomautti ettei me koskaan "tehdä" mitään, me vaan ollaan (ei halailla tai pussailla). Meitä yritettiin pussaamaan julkisesti ja yritin itsekin tehdä aloitetta, mutta toinen vaan käänsi poskea. No, kyllä mies sai sen halauksen ja pusun aikaiseksi lopultakin jossain vaiheessa iltaa, mutta kovan työn takana sekin oli.
Mikähän siinäkin sitten on, ettei voi ystävien seurassa näyttää aidosti, että olemme pari.
Meillä oli just päinvastoin. Olen mies ja olen kasvanut perheessä jossa on halattu ja näytetty tunteet avoimesti. Siitä on tullut tapa ja siksi mun on ihan yhtä helppo halailla ja suukotella julkisesti kuin kahdestaan kotisohvalla.
Ehkä se on siis myös pitkälti kotikasvatuksesta kiinni. Onko kotoa saatu mallia että tunteensa voi näyttää vai onko isä ollut se murahteleva jörrikkä?
Antakaa nyt hyvät naiset sen jörrikkänne olla! :-D Kuulostaa ihan kamalalta jos olette puoli iltaa asialla raukkaa vainonneet. Ja mitä iloa hellyydenosoituksesta joka tulee kauhean kiristämisen jälkeen pakolla?
Minusta parisuhteen tunteenilmaisut ja hellyydenosoitukset ei muille näytettäviksi kuulukaan. Tosin mitään noloa ei ole siinäkään, jos joku ulkopuolinen sattuu vaikka halauksen vahingoss näkemäänkin. Kerran kaupan ovella nuori pari seisoi suutelemassa, suorastaan muiden asiakkaiden tiellä. Aika ällöä. Mikä halu heillä oli päästä esittämään tunteitaan julkisesti, vieraitten ihmisten nähden. Minusta on hienotunteista näyttää tunteita vain kahden kesken.