Katajia siellä täällä, pienistä rantakivistä pari kauniisti koottua teosta aivan vedenrajassa, aurinko pilvettömällä taivaalla. En tunnista maisemaa.
Olin juuri tullut uimasta, seurailin äänekästä lokkiparvea viereisellä rannalla, siellä naapuri perkasi saalistaan, tiirat teki syöksyjä veteen, tyyni vedenpinta sai erisuuria renkaita koristeeksi.
Seurailin järvellä veneiden verkkaista liikkumista, äänettöminä kulkivat, vain muutama lasten naurun kiljahdus, kesäpäivä parhaimmillaan.
Sitten tapahtui jotain avasin silmäni, heräsinkö? Pimeää kaikkialla vain pihassa käynnistetyn auton hiljainen ääni, ei lokkeja ei tiiroja, eikä mitään tarvetta enää edes jäädä loikoilemaan.
Näin kaunista unta kesästä, herkän luonnon joka koskettaa aina.
Totuus on kuitenkin tammikuun viimeinen päivä, pikkupakkanen ei sada lunta mutta kesään on vielä matkaa, unenmaailma ja sen antama hyvä mieli pisti kirjoittamaan.
Harvoin herään näin aikaisin, olisihan se uni voinut jatkua vielä pari tuntia!
Sopua ja kirjoituksia päiväänne!
Alkava päivä
25
798
Vastaukset
- X amteus
Meilläkin täällä valoisa aamu,sähköt toimii jo vain alkaa leppoisasti päivä.Yöllä kun menin nukkumaan oli pakkasta parikymmentä ja nyt mittari näyttää kahdeksaa astetta.
Tuuli kuljetti eilen lunta jäällä ja illalla se oli kaunilla laineilla toi jäänpinta.Taidan ottaa sukset esiin ja mennä hiihtolenkille tuonne jäälle.
Oli sinulla mukava uni,se kertoo sinun elämäsi taspainosta,kaikki on harmoonista,olet sovussa itsesi ja luojasi kanssa.Hyvää alkavaa päivää Ama- sinisirkku-ek
Hyvät ja valoisat toivotukset avaavat maanantaiaamun palstalla:) Voiko mukavimmissa merkeissä osallistuakaan.
uo kaunis kuvaus uintihetkestä tyynessä vedessä, on hyvä uni sen kokijalle! Mielenmaisemasta huokuu kesäpäivän rauha ja vapautuneisuus. Kauneutta löytyy laajoista näköaloista, joissa ajatus ja sisin saa levätä.
Aamukahvittelun jälkeen alan siirtämään omaa näkymääni taulukankaalle, haastava työ vie nyt mennessään.
Eino Leinon sanoin,---- niin kaunis,- kaunis on maa! - *Kukkahame*
sinisirkku-ek kirjoitti:
Hyvät ja valoisat toivotukset avaavat maanantaiaamun palstalla:) Voiko mukavimmissa merkeissä osallistuakaan.
uo kaunis kuvaus uintihetkestä tyynessä vedessä, on hyvä uni sen kokijalle! Mielenmaisemasta huokuu kesäpäivän rauha ja vapautuneisuus. Kauneutta löytyy laajoista näköaloista, joissa ajatus ja sisin saa levätä.
Aamukahvittelun jälkeen alan siirtämään omaa näkymääni taulukankaalle, haastava työ vie nyt mennessään.
Eino Leinon sanoin,---- niin kaunis,- kaunis on maa!Taidat unien tulkintaa hieno taito sekin, hienoa että kerroit, noin yleensä ottaen minulla ei mitään ongelmia eikä pahoja kokemuksia ole joten levollista on elämäni.
En yleensä muista unia jokainenhan niitä näkee, sitten jos herää uneen se piirtyy mieleen ja voin kauankin muistaa.
Näinä lumisina talvina ei pääse luontopoluille, niitä ei aurata vain ladut avataan, on tyydyttävä jalkakäytävillä kävelyyn, tällaiset unet siivittää kesään vauhdilla, jää pakostakin odotus päälle.
Ihan onnittelen hyvästä unesta. Niinkuin Amateuskin tuossa oletti, hyvä uni kertoo senhetkisestä hyvästä olosta.
Palstakin näyttää seestyvän ja antaa paitsi kirjoitusmahdollisuuden myös tilaisuuden käydä asiallisia keskusteluja Tällaisella palastalla on runsasta käyttöä myös lukijoille, joiden määrä/viestiketju venyy parhaimmillaan tuhansiin!
Kun palsta on riehaantunut suurelta osin lähes mielettömyyksiin, olen minä, Ruuneperi, siihen paljon puuttunut.
En ole saanut keneltäkään mitään valtuuksia, en ole niitä pyytänytkään, minä vain toimin. Kovasanaisten mielipiteitteni takia olen enemmän haukuttu kuin muut yhteensä, henkeänikin on sanallisesti uhattu.
Minä en uhkaa ketään. Tämä palsta tulee säilyttää kokeneiden henkilöiden arvokkaana keskustelupalstana ja sen jäseniä ja muitakin kirjoittajia kohdella asiaankuuluvalla tavalla.
Näyttäkää mihin pystytte! Ymmärtäkää oikein mitä tarkoitin.Hamuilen lakkoja ämpäriin kiireellä, ikääkuin peläten, että joku tulee ja vie ne. Tiedänhän minä, että täällä ei ole ihmisolentoja kymmenen kilsan säteellä. Ei ihmisiä, eikä ihmisten aiheuttamia ääniäkään. Sitten kiireeni katkeilee, selkääni särkee ja täytyy oikoa ja istahtaa mättäälle. Niinkuin aina, alku menee hyvässä lakikossa nopeasti, sitten kypsät marjat painuvat astiassa ja tuntuu, että ämpäristä on tullut pohjaton. Täyttyyhän se, vaikka loppu meneekin laiskottelun ja lorvailun puolelle.
Nousen kuivemmalle maalle, haen sammalmättään ja rojahdan selälleni. Jokunen itikka tulee hääräämään kimpussani, veltosti hätistelen pois ja hiljalleen sammun.... Äkkiä herään johonkin rääkäisyyn, variksehan ne ovat äityneet tappelemaan ja syöpäläisiäkin pörrää kimpussani turhankin paljon. Lähden rumpsuttelelemaan notkuvin askelin vetelähköä suota puolen tunnin matkan veneeni luo. Lakkaämpäri painaa ja kättä täytyy vaihtaa, hiki kohoaa otsalleni, valuu silmiin ja täytyy pysähyä kuivaamaan.
Tyrkkään veneen vesille, vetäisen muutaman vedon vauhtia peilityynellä järvellä. Tuntuu kukin rikokselta rikkoa järven pintaa pieneneksi kuohuksi ja aalloiksi. Katselen veneen laidan yli, taivas ja pilvet heijastuvat hyvin syvältä näyttävän järven pohjaksi, ylhäällä leijailee muutamia harsoisia pilviä, joiden takaa aurinko paistaa kuin harvan verhon takaa. Asettaudun selälleni veneen teljolle, haen nytkytellen parasta mahdollista paikkaa ahtaassa tilassa. Näen vain muutaman lokin leijailevan taivaalla vahtien kalamiesten toimia, minua. Sitten nukahdan.
Kun herään, tunnin tai tuntien kuluttua, hilaan itseni istumaan vähemmän mukavaltalta petiltäni. Joudun kääntelemään päätäni kuin pöllö verryttääkseni kivulloiseksi puutunutta niskaani. Pieni olematon virtaus tai tuulenhenki on kuljettanut veneeni keskelle järveä. Jyhkeän vaaran rinteelle on alkunut nousta sumua. Lähden nykimään kämpälleni päin. Siellä lähellä on katiska toivorikkaasti pyydystämässä saalista. Tällä kertaa se tärppääkin kunnolla, kunnon parin kilon hauenvonkele on erehtynyt ja luullut saavansa helpolla saalista pienistä ahvenista, jotka olivat ehtineet katiskaan ajautua. Hetken ajattelen ihmeellistä luonnon ravintoketjua ja paikkaani siinä. Se on kalan perkaus edessä ja kunnon eväät tiedossani nuotiotulen ääressä.- *Kukkahame*
Siellä Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa oli taajamissakin ollut muutaman päivän sähkökatkoja, jos ei ollut retkikeittimiä jäi aamukahvitkin saamatta.
Kaupatkin olivat olleet kiinni joten oli monella tarvetta turvautua naapurin apuun, näin ainakin Mäntyharjulla.
Totuus tulee nyt!
Join keittämäni kahvin, maistui kyllä ja se tavanomainen voileipä tuli syötyä.
En voinut alkaa imuroimaan etten vaan kolistelisi naapuriani hereille, vein kyllä lintusille siemenet aamiaistarpeeksi, lakasin tuulen kuljettamat lumet pois patiolta ja sitten alkoikin palelle.
Menin peittojen alle nukahdin ja heräsin tuossa kahdeksan maissa kuten tavallisesti, siis normaaliaamuina.
Virkeä on olo ja jo toinen kahvittelu tässä meneillään. - *Kukkahame*
ynnämuu kirjoitti:
Hamuilen lakkoja ämpäriin kiireellä, ikääkuin peläten, että joku tulee ja vie ne. Tiedänhän minä, että täällä ei ole ihmisolentoja kymmenen kilsan säteellä. Ei ihmisiä, eikä ihmisten aiheuttamia ääniäkään. Sitten kiireeni katkeilee, selkääni särkee ja täytyy oikoa ja istahtaa mättäälle. Niinkuin aina, alku menee hyvässä lakikossa nopeasti, sitten kypsät marjat painuvat astiassa ja tuntuu, että ämpäristä on tullut pohjaton. Täyttyyhän se, vaikka loppu meneekin laiskottelun ja lorvailun puolelle.
Nousen kuivemmalle maalle, haen sammalmättään ja rojahdan selälleni. Jokunen itikka tulee hääräämään kimpussani, veltosti hätistelen pois ja hiljalleen sammun.... Äkkiä herään johonkin rääkäisyyn, variksehan ne ovat äityneet tappelemaan ja syöpäläisiäkin pörrää kimpussani turhankin paljon. Lähden rumpsuttelelemaan notkuvin askelin vetelähköä suota puolen tunnin matkan veneeni luo. Lakkaämpäri painaa ja kättä täytyy vaihtaa, hiki kohoaa otsalleni, valuu silmiin ja täytyy pysähyä kuivaamaan.
Tyrkkään veneen vesille, vetäisen muutaman vedon vauhtia peilityynellä järvellä. Tuntuu kukin rikokselta rikkoa järven pintaa pieneneksi kuohuksi ja aalloiksi. Katselen veneen laidan yli, taivas ja pilvet heijastuvat hyvin syvältä näyttävän järven pohjaksi, ylhäällä leijailee muutamia harsoisia pilviä, joiden takaa aurinko paistaa kuin harvan verhon takaa. Asettaudun selälleni veneen teljolle, haen nytkytellen parasta mahdollista paikkaa ahtaassa tilassa. Näen vain muutaman lokin leijailevan taivaalla vahtien kalamiesten toimia, minua. Sitten nukahdan.
Kun herään, tunnin tai tuntien kuluttua, hilaan itseni istumaan vähemmän mukavaltalta petiltäni. Joudun kääntelemään päätäni kuin pöllö verryttääkseni kivulloiseksi puutunutta niskaani. Pieni olematon virtaus tai tuulenhenki on kuljettanut veneeni keskelle järveä. Jyhkeän vaaran rinteelle on alkunut nousta sumua. Lähden nykimään kämpälleni päin. Siellä lähellä on katiska toivorikkaasti pyydystämässä saalista. Tällä kertaa se tärppääkin kunnolla, kunnon parin kilon hauenvonkele on erehtynyt ja luullut saavansa helpolla saalista pienistä ahvenista, jotka olivat ehtineet katiskaan ajautua. Hetken ajattelen ihmeellistä luonnon ravintoketjua ja paikkaani siinä. Se on kalan perkaus edessä ja kunnon eväät tiedossani nuotiotulen ääressä.Lakkasuo tarinoita on tässä minullekin kertynyt, värikästäkin joskus ollut kun lapsetkin pieninä halusivat nähdä suon ja kasvavat marjat.
Eräs pojista upposi suonsilmäkkeeseen, jäi kainaloista kiinni, ja voitte vain arvata kuka säikkyi aivan mielettömästi, no poika jäi auton luo odottelemaan ja sai pian seuraa kun tytöllä upposi jalka ja saapas jäi mutaan, eikä sitä löytynyt. Sattumia riittää aina jos 5 lasta alle 10v on mukana.
kerran jouduttiin ostamaan paluumatkalla eräältä 'kauppiaalta' marjat , sade yllätti.
Aivan rajavyöhykkeellä saakka Ilomantsin Hattuvaarassa on lakkoja poimittu, eräkämpällä kahvit keitetty ruskeaan puroveteen, hyvää se kuitenkin oli.
Pahimpia siellä on olleet isot paarmat, jättävät verta tihkuvan paikan iholle.
Pitkän paluumatkan ansiosta lakoista tuli hilloa ennen kuin kotiin päästiin, kypsä lakka ei kestä kuljetusta.
Ynnämuukin mainitsi kuinka sangon pinta vajuu, se onkin marja joka pitää jo poimiessa 'siivota'.
- Satu*
Pari tuntia sinun jälkeesi vasta heräsin, ja nuo aamutunnit ovatkin juuri unennäköaikaani parhaimmillaan. Unieni määrä vaihtelee tosi paljon, samoin aiheet, tuo kertomasi uni toi mieleeni omankin lapsuuteni kuuman kesäpäivän. Kauniita tekstejä!
Iloista päivänjatkoa! - Ramoona*
Aloituksen luonnonkuvaus on kuin Turun saaristosta Gullkronan selän saarelta, jolla Erikssonin kalstajaperhe hemmotteli veneilijöitä ainakin pari vuosikymmentä. Eteläisen aavan puolelle laakeille rantakallioille ovat veneilijöiden lapset rakennelleet kivitaideteoksia, meidänkin lapset jo kahdessa polvessa. Matalat katajat ovat täydellisessä sopusoinnussa graniitin kanssa. Sikokallioiden lisäksi saaren luontoon kuuluu lohikkoa ja rotkoja, sammaloituneita keloja, saniaistiheikköjä ja mustikkametsää - kuin ynnämuun unessa. Nyt paikka on auki enää muutamille veneilijöille ja ainostaan päiväsaikaan . Saari sai nimensä siitä, että tarun mukaan kuningatar Blanka heitti sadunomaisen kauniista saareesta ja ihanan kimmeltävästä merenselästä lumoutuneena kultaisen kruununsa veteen kiitokseksi. Saaret ryhmittyvät kruunun muodossa, kaikki upeus avautuu korkeimmalta paikalta luotsimökin seinustalta joka ilmasuuntaan kuin unessa : voiko tämän kauniimpaa olla, tästä ei halua herätä.
Vesillä liikkumisesta näenkin usein unia, yleensä näitä kirkkaita helmiä, mutta myös vaaratilanteista.
Viime yönä näin unta, että olin tuntemattomassa kaupungissa, en löytänyt kännykkääni enkä rahojani, kukaan ei suostunut kertomaan, mikä oli kaupungin nimi. Aikamoinen painajainen oikeastaan.
Nyt on jo neljän kilometrin lenkki kävelty, huomenna alkaa helmikuu, Valon nimipäivä torstaina. Kiitos valoisasta aloituksesta ja valoisuutta toivon jokaisen mieleenkin !- samanen*
luitte varmaan oikein : silokalliot..:)
- katleija5
Minulla on nukutuskonsti itselleni, joka tehoo. Palautan mieleeni sen rennon unettavan olon 25 vuoden takaa. Sillä muistolla meditoin itseni usein uneen.
Mieheni oli silloin jo kuollut ja nuorinkin lapsista oli jo pesästä lentämässä. Ei ollut pakko töitten jälkeen ja vapailla jäädä kotitöitä tekemään. Niinpä sinäkin päivänä jo töihin lähtiessä päätin mennä suoraan rannalle löhöämään. Laitoin töihin lähtiessä kansituolin autoon ja matkaradion sekä musiikkikasetteja.
Kuuman, hikisen työpäivän jälkeen auton nokka kohti entisen kotini rantaa, joka silloin kuului veljelleni. Siinä asettelin tuolin rantakivien lomaan, pistin mielimusiikkiani soimaan hiljaisesti. Takanani isot tervalepät suojanani, edessä puulaituri kaislikkorannalla veneineen. Läheisen lepän alla kumollaan oli vanha, tervattu puuvene, josta tuli hyvä tervan haju nenääni. Kaislikko suhisi ja veden liplatus vapaideni lähellä sai minut rentouden ja onnellisuuden tilaan. Väsyttävän työpäivän jälkeen torkahdin siihen.
Olin hieman pöllämystynyt herätessäni, ennenkuin tajusin missä olin. Kyllä uni maistui ja kahvit termarista unien jälkeen.
Ramoonalla ja Kukkahameellakin rantamuistot melkein samanlaiset. - *Kukkahame*
katleija5 kirjoitti:
Minulla on nukutuskonsti itselleni, joka tehoo. Palautan mieleeni sen rennon unettavan olon 25 vuoden takaa. Sillä muistolla meditoin itseni usein uneen.
Mieheni oli silloin jo kuollut ja nuorinkin lapsista oli jo pesästä lentämässä. Ei ollut pakko töitten jälkeen ja vapailla jäädä kotitöitä tekemään. Niinpä sinäkin päivänä jo töihin lähtiessä päätin mennä suoraan rannalle löhöämään. Laitoin töihin lähtiessä kansituolin autoon ja matkaradion sekä musiikkikasetteja.
Kuuman, hikisen työpäivän jälkeen auton nokka kohti entisen kotini rantaa, joka silloin kuului veljelleni. Siinä asettelin tuolin rantakivien lomaan, pistin mielimusiikkiani soimaan hiljaisesti. Takanani isot tervalepät suojanani, edessä puulaituri kaislikkorannalla veneineen. Läheisen lepän alla kumollaan oli vanha, tervattu puuvene, josta tuli hyvä tervan haju nenääni. Kaislikko suhisi ja veden liplatus vapaideni lähellä sai minut rentouden ja onnellisuuden tilaan. Väsyttävän työpäivän jälkeen torkahdin siihen.
Olin hieman pöllämystynyt herätessäni, ennenkuin tajusin missä olin. Kyllä uni maistui ja kahvit termarista unien jälkeen.
Ramoonalla ja Kukkahameellakin rantamuistot melkein samanlaiset.Olipa miellyttävää lukea kirjoituksianne, tästä se vaan olo paranee kaiken aikaa!
Olen huomannut sen totuuden josta äitini useinkin viimeisinä vuosina mainitsi,, mitä enemmän on vuosia eletty sitä kauniimmalta maailma kaikilta kanteilta näyttää.
Kyllä elänyt ja kokenut ihminen tietää, ja niitä on ihan mukava muistella ja verrata asioita vaikka edellisiin kokemuksiin.
Hienoa kokemusta antoi tuo muisteleminenkin, tuli tässä jo mieleeni nuo Ramonan* mainitsemat silokalliot ja katajat, saaristossa nuo katajat ovat yleensä pehmytneulaisia ja aivan erimallisia kuin esim Keski-Suomessa tai Etelä-Suomessakin.
Savon suunnalla on enempi pikarimallista, etelässä sypressiä muistuttavaa, ja saaristossa pitkin kalliota 'lepäävää' ainakin näin on Ahvenanmaalla, jossa olen kesäisin muutaman päivän.
Kunpa tuleva suvi olisi yhtä kaunis kuin edellinen. - susmorsian ek.
aivan pienestä palleroisesta lähtien. Muistan vieläkin, miten nautinnolliselta tuntui tepastelu Savonlinnan Laitaatsillan kaupunginosan kallioilla.
Oikeestaan tuohon uneesi tartuin, olenhan moneenkin kertaan kertonut unityöstäni, ne minun lähes 200 untani muistiinkirjoitettuina. Itseeni tutustumistyötä, ymmärtämistyötä kun tein viitisentoista vuotta sitten.
Elämä oli silloin aikamoisessa myllerryksessä, ( tässä pitää naurahtaa, milloinkas minulla ei olisi), Nykyisin tuntuu kyllä, että siihen unennäköterapiaani asti elämäni oli paremminkin ollut kuin unennäköä.
Juuri silloin hyvin usein seikkailin oudoissa kaupungeissa, eksyin, kadotin tavarani, en löytänyt etsimääni paikkaa jne. Opinhan silloin tulkitsemaan alitajuntani sanomia, tuon eksymisen ja kadottamisen ymmärsin epätietoisuudeksi senhetkisistä ongelmista, löysin unistani ratkaisuja elämäntilanteisiini.
Unien näkemiseni, siis muistamiset, alitajunnan työt vähenivät, intuitiokykyni on kasvanut vähän kerrassaan, joten muistan nykyisin vain unet, joilla on jotain merkitystä.
Mutta...ah ne silokalliot! - joutavoinen
susmorsian ek. kirjoitti:
aivan pienestä palleroisesta lähtien. Muistan vieläkin, miten nautinnolliselta tuntui tepastelu Savonlinnan Laitaatsillan kaupunginosan kallioilla.
Oikeestaan tuohon uneesi tartuin, olenhan moneenkin kertaan kertonut unityöstäni, ne minun lähes 200 untani muistiinkirjoitettuina. Itseeni tutustumistyötä, ymmärtämistyötä kun tein viitisentoista vuotta sitten.
Elämä oli silloin aikamoisessa myllerryksessä, ( tässä pitää naurahtaa, milloinkas minulla ei olisi), Nykyisin tuntuu kyllä, että siihen unennäköterapiaani asti elämäni oli paremminkin ollut kuin unennäköä.
Juuri silloin hyvin usein seikkailin oudoissa kaupungeissa, eksyin, kadotin tavarani, en löytänyt etsimääni paikkaa jne. Opinhan silloin tulkitsemaan alitajuntani sanomia, tuon eksymisen ja kadottamisen ymmärsin epätietoisuudeksi senhetkisistä ongelmista, löysin unistani ratkaisuja elämäntilanteisiini.
Unien näkemiseni, siis muistamiset, alitajunnan työt vähenivät, intuitiokykyni on kasvanut vähän kerrassaan, joten muistan nykyisin vain unet, joilla on jotain merkitystä.
Mutta...ah ne silokalliot!En eilen muistanu yhtään unia enkä sitten kirjoittanutkaan, mutta tänään aamulla heräsin niin rajuun ukkosmyrsky uneen etten ikinä ole luonnossa nähny. TV n sää ohjelmat oli kyllä vaikuttanu siihen uneen siten että olin istuvinaan suuri ikkunaisessa huoneessa ja huomasin miten pilvi muodostu korkeaksi ukkos pilveksi ja pelkäsin katon lentävän paikoiltaan kun nousi niin hirveä myrsky.
Mutta mitä teki se suuri mustaa kurki siinä unessa, siivet levällään tanssi siinä ikkunan edessä hetken aikaa, vaikka oli myrsky, niin ei sitä vienyt mukanaan, telkun luonto ohjelmasta varmaan sekin kohtaus napattu. Yleensä en unia näe mutta en välittäis niin pelottavia painajais unia katella.
Salamoi ja löi niin lähelle että heräsin aivan turtana siitä sähkön voimasta.
Eikä tämä sitten ollut tilaus uni vaan tuollaisena sen unen muistin kun heräsin tänä aamuna salamoiden turruttamana. - *Kukkahame*
joutavoinen kirjoitti:
En eilen muistanu yhtään unia enkä sitten kirjoittanutkaan, mutta tänään aamulla heräsin niin rajuun ukkosmyrsky uneen etten ikinä ole luonnossa nähny. TV n sää ohjelmat oli kyllä vaikuttanu siihen uneen siten että olin istuvinaan suuri ikkunaisessa huoneessa ja huomasin miten pilvi muodostu korkeaksi ukkos pilveksi ja pelkäsin katon lentävän paikoiltaan kun nousi niin hirveä myrsky.
Mutta mitä teki se suuri mustaa kurki siinä unessa, siivet levällään tanssi siinä ikkunan edessä hetken aikaa, vaikka oli myrsky, niin ei sitä vienyt mukanaan, telkun luonto ohjelmasta varmaan sekin kohtaus napattu. Yleensä en unia näe mutta en välittäis niin pelottavia painajais unia katella.
Salamoi ja löi niin lähelle että heräsin aivan turtana siitä sähkön voimasta.
Eikä tämä sitten ollut tilaus uni vaan tuollaisena sen unen muistin kun heräsin tänä aamuna salamoiden turruttamana.Nyt olisi hyvä jos tuon linnun tarkoituksen joku osaisi selittää. Ukkosella ainakin valvetilassa ei lintuset lentele, ovat jossain suojassa, sateen päätyttyä on taas konsertti mitä hienoin.
Mielenkiinnolla odottelen jonkun tulevan kertomaan sinulle selostuksen, minä maallikkona arvailisin että jotain hyvää ja voimallista sen olla pitää ;-D! - sinisirkku-ek
joutavoinen kirjoitti:
En eilen muistanu yhtään unia enkä sitten kirjoittanutkaan, mutta tänään aamulla heräsin niin rajuun ukkosmyrsky uneen etten ikinä ole luonnossa nähny. TV n sää ohjelmat oli kyllä vaikuttanu siihen uneen siten että olin istuvinaan suuri ikkunaisessa huoneessa ja huomasin miten pilvi muodostu korkeaksi ukkos pilveksi ja pelkäsin katon lentävän paikoiltaan kun nousi niin hirveä myrsky.
Mutta mitä teki se suuri mustaa kurki siinä unessa, siivet levällään tanssi siinä ikkunan edessä hetken aikaa, vaikka oli myrsky, niin ei sitä vienyt mukanaan, telkun luonto ohjelmasta varmaan sekin kohtaus napattu. Yleensä en unia näe mutta en välittäis niin pelottavia painajais unia katella.
Salamoi ja löi niin lähelle että heräsin aivan turtana siitä sähkön voimasta.
Eikä tämä sitten ollut tilaus uni vaan tuollaisena sen unen muistin kun heräsin tänä aamuna salamoiden turruttamana.Terveiset hohtavilta hankinäkymiltä! Laajojen peltoaukamien kirkas valo sai hyväillä naamaani
vaelluksellani.
Unista kerrotaan tässä ketjussa, no, olihan minullakin eilen ihmeellinen uni päivänokosilla:) Heräsin omaan jutteluuni: *Jo, arvaa kun mulle kävi sitten niin, että...siihen heräsin omaan ääneeni, olin kertomassa Ruuneperille jotakin unessani. Yhtään en tiedä mitä se oli, mutta ihan jotakin kerroin siinä.
Ajattelin jälkeenpäin, voi minua ressukkaa kun pitää untakin nähdä, että on juttukaveveri vieressä. - Eeva-Liisa P
sinisirkku-ek kirjoitti:
Terveiset hohtavilta hankinäkymiltä! Laajojen peltoaukamien kirkas valo sai hyväillä naamaani
vaelluksellani.
Unista kerrotaan tässä ketjussa, no, olihan minullakin eilen ihmeellinen uni päivänokosilla:) Heräsin omaan jutteluuni: *Jo, arvaa kun mulle kävi sitten niin, että...siihen heräsin omaan ääneeni, olin kertomassa Ruuneperille jotakin unessani. Yhtään en tiedä mitä se oli, mutta ihan jotakin kerroin siinä.
Ajattelin jälkeenpäin, voi minua ressukkaa kun pitää untakin nähdä, että on juttukaveveri vieressä.Kiitos terveisistä, tavoitin ne tästä tuoreeltaan mukavaa näin tuntemattomana vastata.
Mukavan ystävällistä jutustelua tässä on käytykin, patistelin itseni kirjoittamaan, yleensä käyn lueskelemassa, olen niin tavattoman hias kun tämä on sitä ensisijaisesti kahden sormen käyttöä.
Hyvälle tuulelle tästä kaiken kaikkiaan tulee, unista minulla ei juuri kerrottavaa, en minä niitä muista, tai en näe.
Tuosta vieruskaverista voisin mainita, että piti muuttaa toiseen huoneeseen, vierekkäin siltinukutaan mutta seinä on välissä, se tuo vanhuus tekee tuloaan meidänkin huusholliin vaikkei sitä tunnustaisikaan.
Kuorsaukseen piti miehelleni hankkia kone tuntuu että ei samassa sängyssä voi nukkua, aika näyttää.
Hyvää jatkoa ja kirjottakaa tulen taas lukemaan.
Jättäkää virheet lukematta, niitä voi vilistä vaikka olen kyllä yrittänyt siistiä. - katleija5
Eeva-Liisa P kirjoitti:
Kiitos terveisistä, tavoitin ne tästä tuoreeltaan mukavaa näin tuntemattomana vastata.
Mukavan ystävällistä jutustelua tässä on käytykin, patistelin itseni kirjoittamaan, yleensä käyn lueskelemassa, olen niin tavattoman hias kun tämä on sitä ensisijaisesti kahden sormen käyttöä.
Hyvälle tuulelle tästä kaiken kaikkiaan tulee, unista minulla ei juuri kerrottavaa, en minä niitä muista, tai en näe.
Tuosta vieruskaverista voisin mainita, että piti muuttaa toiseen huoneeseen, vierekkäin siltinukutaan mutta seinä on välissä, se tuo vanhuus tekee tuloaan meidänkin huusholliin vaikkei sitä tunnustaisikaan.
Kuorsaukseen piti miehelleni hankkia kone tuntuu että ei samassa sängyssä voi nukkua, aika näyttää.
Hyvää jatkoa ja kirjottakaa tulen taas lukemaan.
Jättäkää virheet lukematta, niitä voi vilistä vaikka olen kyllä yrittänyt siistiä.Nukuin hyvin ja pitkään. Unia varmasti näin, mutta niitä en muista. Syyn hyvään uneen tiedän. Se oli fyysinen rasitus eilen ja jatkoa seuraa. Siivoan erittäin tarkkaan koko huushollin kaappeja ja komeroita myöten. Teen sen oikein ajan kanssa huone kerrallaan.
Tuli heitettyä pois 40 vuotta vanha matkakirjoituskone komerosta. Toki olisi sillä voinut autiolla saarella kirjoitella, missä ei ole sähköä, mutta enhän semmoiseen paikkaan halua vapaaehtoisesti mennä.
Voi miten hitaasti tämä työnteko minulta sujuu, mutta hitaasti hyvä tulee. Matto tuulettumaan, yläpölyt, kirjahylly, lounas, 70 palstan vilkaisu, ei kun töihin, ei kun kahvit, näin tämä urakka etenee tänään.
Nukun varmaan ensi yönäkin hyvin, kun tällä menolla en ehdi edes päivätorkkuja ottamaan.
Rauha palstalla jatkukoon, toivon minä. - *Kukkahame*
katleija5 kirjoitti:
Nukuin hyvin ja pitkään. Unia varmasti näin, mutta niitä en muista. Syyn hyvään uneen tiedän. Se oli fyysinen rasitus eilen ja jatkoa seuraa. Siivoan erittäin tarkkaan koko huushollin kaappeja ja komeroita myöten. Teen sen oikein ajan kanssa huone kerrallaan.
Tuli heitettyä pois 40 vuotta vanha matkakirjoituskone komerosta. Toki olisi sillä voinut autiolla saarella kirjoitella, missä ei ole sähköä, mutta enhän semmoiseen paikkaan halua vapaaehtoisesti mennä.
Voi miten hitaasti tämä työnteko minulta sujuu, mutta hitaasti hyvä tulee. Matto tuulettumaan, yläpölyt, kirjahylly, lounas, 70 palstan vilkaisu, ei kun töihin, ei kun kahvit, näin tämä urakka etenee tänään.
Nukun varmaan ensi yönäkin hyvin, kun tällä menolla en ehdi edes päivätorkkuja ottamaan.
Rauha palstalla jatkukoon, toivon minä.Ikkunaremontti alkaa talossa 7pv, huomenna jos imuroin niin sitten siivoan vasta remontin jälkeen.
Mistähän minä saisin tuota innostusta sitten?
Laiskan on helppo olla peukaloiden pyörityksessäkin tulee hiki, ;-DD.
Uskon taas kevätauringon ihmeelliseen kirkkauteen, se kun ilmestyy ikkunoista (uusista), pakko on alkaa rättien ja huiskujen kanssa toimintaan.
Kaapeista voisi jo hissukseen alottaa, tiedän että paljon on kirpputorille vietävää. - katleija5
*Kukkahame* kirjoitti:
Ikkunaremontti alkaa talossa 7pv, huomenna jos imuroin niin sitten siivoan vasta remontin jälkeen.
Mistähän minä saisin tuota innostusta sitten?
Laiskan on helppo olla peukaloiden pyörityksessäkin tulee hiki, ;-DD.
Uskon taas kevätauringon ihmeelliseen kirkkauteen, se kun ilmestyy ikkunoista (uusista), pakko on alkaa rättien ja huiskujen kanssa toimintaan.
Kaapeista voisi jo hissukseen alottaa, tiedän että paljon on kirpputorille vietävää.Minulla ei ole mitään ohjelmoitua aikataulua kotitöitä varten, se on yksineläjän ylellinen etu. Luotan inspiraatioon. Silloin kun se tulee, silloin toimin. Luulen auringon pilkahduksen sytyttäneen sen tällä kertaa. Vaikka oli häikäisevän kirkasta, menin ulos ilman aurinkolaseja, jotta valo pääsisi silmien kautta vaikuttamaan sinne aivojen käpylisäkkeeseen.
Voi, voi kun on mukava olo, kun saa jotain aikaseksi. - sinisirkku-ek
katleija5 kirjoitti:
Minulla ei ole mitään ohjelmoitua aikataulua kotitöitä varten, se on yksineläjän ylellinen etu. Luotan inspiraatioon. Silloin kun se tulee, silloin toimin. Luulen auringon pilkahduksen sytyttäneen sen tällä kertaa. Vaikka oli häikäisevän kirkasta, menin ulos ilman aurinkolaseja, jotta valo pääsisi silmien kautta vaikuttamaan sinne aivojen käpylisäkkeeseen.
Voi, voi kun on mukava olo, kun saa jotain aikaseksi.Viherkasvit hyvinvointi käsittelyssä, oli iltapäiväohjelmassani. On niin hauskaa käsitellä muhevaa multaa istuttaessa uudellen ruukkukasveja. Kädet ihan nauttii, kun saa painaa hellästi juuret tuoreeseen multaan, tiivistää pinnalta ja puhdistaa ruukun ulkopinta.
Suurille ruukuille tein vain multalisäyksen, suihkutin lehdet ja kastelin. Valo tulvii nyt niiden lehdyköihin lisäten viihtyvyyttä. Multaa varisee hieman, mutta äkkiähän sen siivoaa siitä ilosta, että tuli tehtyä.
Basiliikka on lempiyrttini, sekin sai uuden ruukun ja on hyvässä kasvussa.
Nuo espanjalaiset valkosipulit on sitten tuoreita! Kuori ei ole irrota niistä kun on vielä niin uutta satoa, etten viitsi versoja istuttaakaan kasvamaan. Onkohan timjamini säilynyt ja minttu mökillä.
Siirrän ne kyllä kotipihaani tänne, täälläkin on paksu hyvä multakerros. Tuleekin olemaan hauskaa hoidella pienempää sisäpihaani. On nyt jo kuin keidas, jonka olen itse luonut:) lunta vaan niin, että on kuin sadun pallomainen maailma!
Kivaa valon piristystä palstallemmekin! - *Kukkahame*
sinisirkku-ek kirjoitti:
Viherkasvit hyvinvointi käsittelyssä, oli iltapäiväohjelmassani. On niin hauskaa käsitellä muhevaa multaa istuttaessa uudellen ruukkukasveja. Kädet ihan nauttii, kun saa painaa hellästi juuret tuoreeseen multaan, tiivistää pinnalta ja puhdistaa ruukun ulkopinta.
Suurille ruukuille tein vain multalisäyksen, suihkutin lehdet ja kastelin. Valo tulvii nyt niiden lehdyköihin lisäten viihtyvyyttä. Multaa varisee hieman, mutta äkkiähän sen siivoaa siitä ilosta, että tuli tehtyä.
Basiliikka on lempiyrttini, sekin sai uuden ruukun ja on hyvässä kasvussa.
Nuo espanjalaiset valkosipulit on sitten tuoreita! Kuori ei ole irrota niistä kun on vielä niin uutta satoa, etten viitsi versoja istuttaakaan kasvamaan. Onkohan timjamini säilynyt ja minttu mökillä.
Siirrän ne kyllä kotipihaani tänne, täälläkin on paksu hyvä multakerros. Tuleekin olemaan hauskaa hoidella pienempää sisäpihaani. On nyt jo kuin keidas, jonka olen itse luonut:) lunta vaan niin, että on kuin sadun pallomainen maailma!
Kivaa valon piristystä palstallemmekin!Tämä kirjoituksesi sai minut tänään menemään Plantageniin, siellä alkaa olemaan jo siemeniä liikaakin tällaiselle pienviljelijälle.
Tutkin ja mietin, no tulos oli tämä jos nyt ostan pitää säilyttää niitä, koska nyt on vielä liian aikaista laittaa niitä multaan, sitten näen jossain toisessa kaupassa ja ostan jos ovat 'kauniimpia'.
Tulin jotenkin järkiini ja jätin vielä ostokset tekemättä, jospa sittenkin ostan valmiita taimia, tätä tämä on joka kevät, ei voi päättää.
On toki sellainenkin kevät eletty että on ollut siemenet ja taimet, sitten hortonomi lapseni tulee kassien kanssa kyläilemään ja istuttaa omannäköisensä kukkaset.
Ei ne siemenet hukkaa mene lapsenlapset kylvää niitä mökille, sammalikossakin voi kasvaa harsokukkaa!
Onkohan kenelläkään tällaista keväisin?? Ihan jo naurattaa tämä jatkuva kevätinto. ;-D! - sinisirkku-
*Kukkahame* kirjoitti:
Tämä kirjoituksesi sai minut tänään menemään Plantageniin, siellä alkaa olemaan jo siemeniä liikaakin tällaiselle pienviljelijälle.
Tutkin ja mietin, no tulos oli tämä jos nyt ostan pitää säilyttää niitä, koska nyt on vielä liian aikaista laittaa niitä multaan, sitten näen jossain toisessa kaupassa ja ostan jos ovat 'kauniimpia'.
Tulin jotenkin järkiini ja jätin vielä ostokset tekemättä, jospa sittenkin ostan valmiita taimia, tätä tämä on joka kevät, ei voi päättää.
On toki sellainenkin kevät eletty että on ollut siemenet ja taimet, sitten hortonomi lapseni tulee kassien kanssa kyläilemään ja istuttaa omannäköisensä kukkaset.
Ei ne siemenet hukkaa mene lapsenlapset kylvää niitä mökille, sammalikossakin voi kasvaa harsokukkaa!
Onkohan kenelläkään tällaista keväisin?? Ihan jo naurattaa tämä jatkuva kevätinto. ;-D!Onhan sitä, vaikkakin siemenistä kylvöä sisätiloihin en harrasta. En kestä kukkapurkkeja kaikenlaisia näissä tiloissa, on kait ikääkin sen verran etten viitsi:D
Perennoja olen suosinut mökillä, mutta vuosien myötä on havupensaiden minimuodot alkaneet miellyttää. Ne tummanvihreinä lumenkin seasta pilkottavina ilahduttavat silmääni! Sisäpihani kiehtoo nyt eniten.
Helleaikaan kasteltavat kesäkukkaset sitovat minua liikaa, kastelemaan 2-3 k. päivässäkin. Kaunista on luonnon niityilläkin kuljeskellessa. Ilmeisesti tulen istuttamaan muutamia kukkivia tännekin terassille, mutta sipulikukat ja floksit saavat riittää.
Ehkä tulen kaipaamaankin mökin kukkarunsautta, mutta on valokuvia ja muistoja, edestakas sisälle kantamisestakin hallan uhatessa:D Ja peittelemisestä! Luopuminenkin on joskus ihanaa:D
Sadetta pidellessä rennosti tänään.... - Ramoona*
sinisirkku- kirjoitti:
Onhan sitä, vaikkakin siemenistä kylvöä sisätiloihin en harrasta. En kestä kukkapurkkeja kaikenlaisia näissä tiloissa, on kait ikääkin sen verran etten viitsi:D
Perennoja olen suosinut mökillä, mutta vuosien myötä on havupensaiden minimuodot alkaneet miellyttää. Ne tummanvihreinä lumenkin seasta pilkottavina ilahduttavat silmääni! Sisäpihani kiehtoo nyt eniten.
Helleaikaan kasteltavat kesäkukkaset sitovat minua liikaa, kastelemaan 2-3 k. päivässäkin. Kaunista on luonnon niityilläkin kuljeskellessa. Ilmeisesti tulen istuttamaan muutamia kukkivia tännekin terassille, mutta sipulikukat ja floksit saavat riittää.
Ehkä tulen kaipaamaankin mökin kukkarunsautta, mutta on valokuvia ja muistoja, edestakas sisälle kantamisestakin hallan uhatessa:D Ja peittelemisestä! Luopuminenkin on joskus ihanaa:D
Sadetta pidellessä rennosti tänään....Minuakin pienet havukasvit viehättävät, luonnonkatajista täällä jo kertoiltiinkin. Talon pohjoispuolen hankala luiska peittyy hyvin tuivioihin, mukana muutama korkeampi, kauniisti nuokkuva hemlokki. Pohjoisen puoleinen aita on erilaista tuijista, marjakuuset viihtyvät idän puolella ja sinervät virginiankatajat etelän puolen luiskassa maanpeittoruusujen seurassa. Kaikki on yritetty suunnitella niin, että nurmikon huolto on helppoa. Kynäkatajakin sinnittelee joukossa. Käyn aina matkoilla tutkimassa arboretumit, ja onhan kotimaassakin monta hienoa, Mustila on suosikkini.
Minulla on vielä raivaaja- ja uuden istutusvaihe , tarjolla on toinen toistaan ihanampia kukkivia kasveja, ahneus tahtoo iskeä...mutta hyötyliikunnastahan se myös käy. On vain karulla rantakalliolla perikunnan mökki, voin keskittyä tämän omakotitalon puutarhaan. Anoppi kyllä kasvatti kallioiden koloissakin hyötykasveja ja kukkia, me miniät olemme luovuttaneet eikä nuori polvikaan muuta kuin vie sinne kukka-amppeleita. Ne on helppo kuskata mukana pois, kun kukaan ei siellä oleile. Yllättävistä paikoista löytyy siellä vielä anopin akileijoja, aina uudenvärisiksi muuntautuneina.
Jäin kuvittelemaan, miten lumoavat ovat nuo herkät valkeat harsokukat sammalalustallaan.
Lumipeite hupeni tänään lupaavasti plussakelissä ja aamupäivän tihkusateessa. Kyllä tämä tästä. :) - *Kukkahame*
Ramoona* kirjoitti:
Minuakin pienet havukasvit viehättävät, luonnonkatajista täällä jo kertoiltiinkin. Talon pohjoispuolen hankala luiska peittyy hyvin tuivioihin, mukana muutama korkeampi, kauniisti nuokkuva hemlokki. Pohjoisen puoleinen aita on erilaista tuijista, marjakuuset viihtyvät idän puolella ja sinervät virginiankatajat etelän puolen luiskassa maanpeittoruusujen seurassa. Kaikki on yritetty suunnitella niin, että nurmikon huolto on helppoa. Kynäkatajakin sinnittelee joukossa. Käyn aina matkoilla tutkimassa arboretumit, ja onhan kotimaassakin monta hienoa, Mustila on suosikkini.
Minulla on vielä raivaaja- ja uuden istutusvaihe , tarjolla on toinen toistaan ihanampia kukkivia kasveja, ahneus tahtoo iskeä...mutta hyötyliikunnastahan se myös käy. On vain karulla rantakalliolla perikunnan mökki, voin keskittyä tämän omakotitalon puutarhaan. Anoppi kyllä kasvatti kallioiden koloissakin hyötykasveja ja kukkia, me miniät olemme luovuttaneet eikä nuori polvikaan muuta kuin vie sinne kukka-amppeleita. Ne on helppo kuskata mukana pois, kun kukaan ei siellä oleile. Yllättävistä paikoista löytyy siellä vielä anopin akileijoja, aina uudenvärisiksi muuntautuneina.
Jäin kuvittelemaan, miten lumoavat ovat nuo herkät valkeat harsokukat sammalalustallaan.
Lumipeite hupeni tänään lupaavasti plussakelissä ja aamupäivän tihkusateessa. Kyllä tämä tästä. :)Pitääkin kertoa vielä lisää erikoisuuksia, mitä mökillä lapset puuhailee.
Siinä on myös iso hiekkamonttu ja sinne oli kylvetty ruiskukkia ja kehäkukkia, niitä sai ihailla muttei taittaa.
Kauniita olivat auringonkukat pajukossakin, tosin pajukko oli rannassa kasvavaa mata-
lakasvuista ja siinä pari metriset auringonkukat.
Lapset haki itse lannoitetta lähellä olevalta kalkkunafarmilta, mukavaa se on kun aikuiset auttaa asioissa joissa pitää olla tarkka, niin kuin tuo lannoitus.
Kalkkunafarmari saa sitten syksyllä kerätä aurigonkukkien siemenet kalkkunoilleen, yleensä niihin ei paljon siemeniä jää kun pikkulinnut häärää niiden kimpussa.
Tällaista kesäpuuhaa, tosin aina ei lapset itse jaksa ,hoidella, sitten vaan aikuiset kastelemaan.
Enempi luonnonvarasta meillä on ja siksi nuo kukkaset siellä täällä virkistää väreillään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1022167
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2491799Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2581077- 861014
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt79961- 7915
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr11844- 28821
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55794IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku38739