Minulla on takana päälle 20vuoden ystävyys kahteen veljekseen.
Matkaamme mahtuu niin ihania hetkiä, kuin ikävyyksiäkin.
Sain heiltä viime vuosina ikävää kohtelua mm. syyllistettiin erilaisista teoista joita ei tosiasiassa ole koskaan tapahtunut vaan se toisen mieli sai aikaan erilaisia vääristymiä todellisuudesta, joita epäilen hieman skitsofenisiksi. Keksittyjä ongelmia, vainoharhaisia näkemyksiä minun tekemisistä ja tarkoitusperistä ja aina kaikkiin epäselviin tilanteisiin olin minä syyllinen. Nyt paloi kynttilä, en vaan jaksa tuollaista enään. Olen liian vanha ja en halua jatkuvaa murehtimista/steressiä asioista joille en voi mitään. Minulle ei koskaan annettu mahdollisuutta puolustautua, vaan minua haukuttiin kavereiden kesken ja halveksittiin valintojani elämässäni. En ala puolustelemaan valintojani, jotka ei liity heihin mitenkään. Olen saanut elämässäni aikaan ihanat lapset, miinuksia on. Mutta olen uskaltanut elää ja en kadu valintoja, eteenpäin mennään. He taas elämässään eivät ole paljoa aikaan saaneet, ammattikoulutusta ei ole, työhistoria 1v, ei perhettä eikä toimeentuloa. Hmm. en halveksi, mutten ymmärrä heidän motiivejaan minua arvostellessaan. Minulle olivat rakkaita sellaisenaa ja paljon annoin anteeksi. Nyt elämä jatkuu ja uusia ystäviä olen saanut. Ikävä ja kaipuu jää sydämmeen loppuiäksi.
Matkaamme mahtuu niin ihania hetkiä, kuin ikävyyksiäkin.
Sain heiltä viime vuosina ikävää kohtelua mm. syyllistettiin erilaisista teoista joita ei tosiasiassa ole koskaan tapahtunut vaan se toisen mieli sai aikaan erilaisia vääristymiä todellisuudesta, joita epäilen hieman skitsofenisiksi. Keksittyjä ongelmia, vainoharhaisia näkemyksiä minun tekemisistä ja tarkoitusperistä ja aina kaikkiin epäselviin tilanteisiin olin minä syyllinen. Nyt paloi kynttilä, en vaan jaksa tuollaista enään. Olen liian vanha ja en halua jatkuvaa murehtimista/steressiä asioista joille en voi mitään. Minulle ei koskaan annettu mahdollisuutta puolustautua, vaan minua haukuttiin kavereiden kesken ja halveksittiin valintojani elämässäni. En ala puolustelemaan valintojani, jotka ei liity heihin mitenkään. Olen saanut elämässäni aikaan ihanat lapset, miinuksia on. Mutta olen uskaltanut elää ja en kadu valintoja, eteenpäin mennään. He taas elämässään eivät ole paljoa aikaan saaneet, ammattikoulutusta ei ole, työhistoria 1v, ei perhettä eikä toimeentuloa. Hmm. en halveksi, mutten ymmärrä heidän motiivejaan minua arvostellessaan. Minulle olivat rakkaita sellaisenaa ja paljon annoin anteeksi. Nyt elämä jatkuu ja uusia ystäviä olen saanut. Ikävä ja kaipuu jää sydämmeen loppuiäksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.