Avioliittomme on pitkä.Ikäeroa on runsaasti,minä,eli nainen olen huomattavasti nuorempi.Lapsia on.
Ongelma on siinä,ettei mieheni halua/tarvitse seksiä juuri lainkaan.Viime vuonna oli seksiä 5 kertaa,viimeisin on viime syyskuulta.Läheisyyttä,eli halailua,pussailua tai koskettelua,ei juurikaan ole..
Lapsilleen hän on maailman paras isä.Osallistuu kaikkeen,niin kotitöihin kuin lastenhoitoon.
Hän sanoo rakastavansa minua ylikaiken.Hänen kanssaan on erittäin vaikea keskustella asioista,miltei mahdotonta:(
olen ajautunut siihen pisteesee,että kroppani huutaa miehen kosketusta,päästä syliin ja hyväillyksi.Sitä tunnetta,että kelpaa ..Vieraat miehet vilahtelevat mielessäni jatkuvasti ja nautin suunnattomasti heiltä saamistani huomioista.
En ole koskaan pettänyt miestäni,vaikka tilaisuuksia siihen olisi ollut..Jotenkin ehkä sairaalla tavalla koen,että kohta minulla on oikeus siihen..vaikka eihän se nii ole..tiedän.
Lasteni takia haluan yrittää...olla tyytyväinen siihen mitä saan.Kun moni asia kuitenkin on liitossani hyvin,yritän tukeutua niihin,,mutta miten saan tarpeeni hiljenemään...
Vähitellen olen lakannut kunnioittamasta,arvostamasta miestäni,muuta kuin isänä.En juurikaan koe että enää haluaisin häntä..pelkään että kaikki tunteeni kuolee...ja mmitä tapahtuu sitten,kun lapset lentävät pesästä...
Olen niin monasti yrittänyt puhua näistä asioista hänen kanssaa..kertonut,että tuntuu kuin ajaisit minua vieraaseen syliin...kirjoittanut hänelle kirjeen...olemme käyneet myös avioliittoneuvojalla...
Mistään ei tunnu olevan apua.
Onko minun vain tukahdutettava tarpeeni tuntea olevani Nainen?
Ongelma on siinä,ettei mieheni halua/tarvitse seksiä juuri lainkaan.Viime vuonna oli seksiä 5 kertaa,viimeisin on viime syyskuulta.Läheisyyttä,eli halailua,pussailua tai koskettelua,ei juurikaan ole..
Lapsilleen hän on maailman paras isä.Osallistuu kaikkeen,niin kotitöihin kuin lastenhoitoon.
Hän sanoo rakastavansa minua ylikaiken.Hänen kanssaan on erittäin vaikea keskustella asioista,miltei mahdotonta:(
olen ajautunut siihen pisteesee,että kroppani huutaa miehen kosketusta,päästä syliin ja hyväillyksi.Sitä tunnetta,että kelpaa ..Vieraat miehet vilahtelevat mielessäni jatkuvasti ja nautin suunnattomasti heiltä saamistani huomioista.
En ole koskaan pettänyt miestäni,vaikka tilaisuuksia siihen olisi ollut..Jotenkin ehkä sairaalla tavalla koen,että kohta minulla on oikeus siihen..vaikka eihän se nii ole..tiedän.
Lasteni takia haluan yrittää...olla tyytyväinen siihen mitä saan.Kun moni asia kuitenkin on liitossani hyvin,yritän tukeutua niihin,,mutta miten saan tarpeeni hiljenemään...
Vähitellen olen lakannut kunnioittamasta,arvostamasta miestäni,muuta kuin isänä.En juurikaan koe että enää haluaisin häntä..pelkään että kaikki tunteeni kuolee...ja mmitä tapahtuu sitten,kun lapset lentävät pesästä...
Olen niin monasti yrittänyt puhua näistä asioista hänen kanssaa..kertonut,että tuntuu kuin ajaisit minua vieraaseen syliin...kirjoittanut hänelle kirjeen...olemme käyneet myös avioliittoneuvojalla...
Mistään ei tunnu olevan apua.
Onko minun vain tukahdutettava tarpeeni tuntea olevani Nainen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Onko minun vain tukahdutettava tarpeeni tuntea olevani Nainen?"
Kohtalotoverina sanoisin: on, kunnes lapsesi ovat aikuisia.
Vastataan samalla tavalla kuin miehille.
Ole kärsivällinen puolisosi tarvitsee nyt vain omaa aikaa, kyllä se siitä sitten lähtee.
Älä vonkaa vaan kuuntele ja keskustele, Anna olla rauhassa, jos keskustelu ei tunnu häntä kiinnostavan.
Onhan sinulla terveet kädet (kai), hoitele niillä itsesi niin pahimmat paineet helpottavat.
Ei avioliitto ole pelkkää naimista, vaan paljon muutakin. Kyllähän nyt terve nainen muutaman vuoden
puutettakin kestää.
Näin se vain on. Tiedän kokemuksesta. Ja se on rakasta. Parhaat sekuaalisuuden vuodet valuu hukkaan. MIeliala laskee ja tulee voimaton, paska olo. Seksuaalinen tarve täyttää kaikki ajatukset, repii sisintä ja tukahduttaa ilon elämästä. Itsetyydytys ei ole korvike seksille. Ne on kaksi eri asiaa.
Sinulla on periaatteess 3 vaihtoehtoa:
1. Hanki rakastaja, mieluummin joku kaempana asuva ja varattu.
2. Ota miehestä ero ja tyydtyä seksuaalisuutesi sinkkuna tai uudessa suhteessa.
3. Kärsi, kärsi ja kärsi.
Aika lailla olet jo tehnyt kaikkesi. Puhunut, kirjoittanut ja käynyt perheterapiassa. Mutta vastakaikua tai edes selityksiä et ilmeisesti ole saanut? Onko miehesi edes koskaan sanonut ymmärtävänsä tarpeesi ja toiveesi vaikka ei niitä ole pystynyt täyttämään?
Jos ei niin näen aika vähän toivoa liitollenne. Miehesi ei pysty ymmärtämään sinua ja ihan tavallisia ja luonnollisia tarpeita, joten aika iso osa parisuhteen henkisestäkin läheisyydestä on poissa. Voit toki kärvistellä tuossa mutta luulen että miehesikin ymmärtää (edes sisimmässään vaikka ei sitä myöntäisikään) että liittonne alkaa olla ohi. Kannattaako sitä silloin edes kauheasti pitkittää? Miehesi voi olla jopa onnellisempi jos saa keskittyä vain olemaan hyvä isä jos se on hänelle luonataisempaa kuin puolisona oleminen. Ei erokaan häneltä isyyttä vie pois, varsinkaan jos pystytte sopimaan asioista sovussa ja kypsästi.