Teille ei saa sanoa tai olla sanomatta mitään kun heti loukkaannutte. Keksitte omassa päässänne, että nyt se anoppi ei arvosta minua kun oli erään kerran hiljaa tai toisella kerralla ei ollut hiljaa. Miksette myönnä, että teillä on ongelma miehenne kanssa, mutta purkaatte pahan olon syyttömään anoppiin. Vastaan siksi, että haluatte uskoa, että anoppi on se paha ja mukamas rakastatte miestänne. Ette todellakaan rakasta ketään muuta kuin omaa itseänne. Tätä että uskalla myöntää itsellenne vaan syytätte sitä viatonta anoppia kuvittelemalla, että hänen normaali keskustelu olisi jollakin tavalla arvostelevaa.
Totuus on, että se teidän anoppinne ei ole koskaan arvostellut teitä mistään. Anoppinne on sankarillisesti kestänyt loputtomiin teidän typerää oikutteluanne. Ette ole tyytyväisiä itseenne, ettekä mieheenne, mutta syy ei ole tietenkään teissä. Koska pelkurimaisesti ette halua tunnustaa tosiasioita vaan syytätte muita ongelmistanne. No onneksi puolet liitoista päättyy eroon, eikä miehenne tarvitse kauaa teidän kiukutteluanne kestää.
Totuus on, että se teidän anoppinne ei ole koskaan arvostellut teitä mistään. Anoppinne on sankarillisesti kestänyt loputtomiin teidän typerää oikutteluanne. Ette ole tyytyväisiä itseenne, ettekä mieheenne, mutta syy ei ole tietenkään teissä. Koska pelkurimaisesti ette halua tunnustaa tosiasioita vaan syytätte muita ongelmistanne. No onneksi puolet liitoista päättyy eroon, eikä miehenne tarvitse kauaa teidän kiukutteluanne kestää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Nyt tais muorilta jäädä pari nappia ottamatta...tai tuli liian monta kuppia kaadettua
..tai sitten vain joku juttu kolahti liian todelta. Mutta hermostuminen näistä jutuistahan johtuu ihan siitä että tunnistaa itensä....., vai?
Lisäksi on se tilanne, että jostakin syystä joku on loukkantunut. Kaunaa jaksetaan kantaa pitkään. Muistetaan joka kerran tavatessa, että sellainen ja sellainen tapahtuma oli vuonna yx ja kax, ja sitä on mahdoton unohtaa ja olla puheväleissä.
Anopilla voi tunne olla sama. Pienestä asiasta voi kasvaa suuri, jos anoppi ei äitimäisellä asenteella pysty panemaan välejä kuntoon, vaan ajattelee, että sovinnonteko ja hyssyttely ei nyt kuulu anopin tehtäviin tällä kertaa. Jos hän ei puutu, niin epämiellyttävä tunnee senkuin lisääntyy ja alkaa kalvaa myös anopin mieltä. Välit voivat katketa hyvää-päivää-tasolle.
Yhteiselämä vaatii kaikilta osapuolilta työtä ja oikeaa asennoitumista, myös aviopuolisolta. Hän ei saa asettua asian sivuun ja jättää äitiä ja vaimoa ilman tukea. Pojan tulee osoittaa puolueettomasti, että arvostaa molempia elämäänsä kuuluvia naisia. Sama koskee myös appea.
Tasapuolisuus on myös syytä huomioida lastensa kanssa, vaikka aikuisia ovatkin. Onneksi omassa perheessä tämä on selviö. Kukaan ei saa toistaan enemmän huomiota ja ketään ei hylätä siksi, ettei suostu tekemään lapsenlapsia tai elämään toisen arvojen mukaan.
Se närää kun huomaa, että miehen vanhemmat eivät osaa kunnioittaa muuta kuin omaa elämäntapaa. Ja jos ei elä heidän arvojen mukaan, jää mitä ilmeisemmin syrjään. Mitään muuta selitystä ei tälle ole keksinyt.
Mistä jäät syrjään? Sinulla on oma, aikuinen elämäsi, oma perheesi, työsi ja kotisi. Jos miehesi vanhemmat eivät halua olla sen osana, niin hehän jäävät syrjään, et sinä.
Näe asian kaikki puolet.
kai sitä vaan pahoittaa mielensä. Rankinta kuitenkin miehelle, jolla on niin kehnot vanhemmat. Nyt kun on saanut vielä vertailupohjaa omista vanhemmistani, tajuaa miten oma perhe toimii väärin..
Ja muutto lähemmäs toivotumpaan suuntaan voisi auttaa asiaa...
Kokeile positiivisuutta, rakkaudellista lähestymistä. Hyvä kysymys on aina: Mitä rakkaus tekisi.
"Teille ei saa sanoa tai olla sanomatta mitään kun heti loukkaannutte. Keksitte omassa päässänne, että nyt se anoppi ei arvosta minua kun oli erään kerran hiljaa tai toisella kerralla ei ollut hiljaa. "
Mitäpä tapahtuu kun tämmöisestä miniästa kasvaa anoppi? Muuttuuko se?
No ei muutu, siinä saa miniä kestää kun anoppi vetää herneet nenään kuvitelmista.
Lähes kaikki anopit ovat olleet itsekin miniöitä. Ei ole mahdollista että kultaisista miniöistä tulee riivinrauta-anoppeja, kyllä ne riivinraudat ja hankalat ihmiset ovat olleet sitä koko elämänsä.
Entä jos anoppi on jo persoonana sellainen, ettet voi koskaan tietää mitä hän milläkin tarkoittaa. Eli ilmentää itseänsä aina väärin. Onneksi tämän tietää, koska sai aikanaan pohjustusta asialle. Lähipiirikin joutuu välillä olemaan varpaisillaan kun ei tiedä mistä tuulee tai mitä toinen haluaa milläkin ilmaista.. Tämänkaltainen ihminen joutuu monesti hiukan väärinymmärretyksi.
Oma ensivisiittini meni niin, että luulin anopin olevan todella närkästynyt minusta ja tuntui että sain koko ajan pieniä huomautuksia osakseni. Mutta onneksi miehensä kertoi toisin, anoppi oli vaan humalassa aivan kuin Touretten syndrooman lievempi muoto. Eikä välttämättä tarkoittanut ilmaisuaan ihan niin vahvaksi.
Eli ihan hyvin anopin kanssa menee kun antaa mennä tietyt jutut ohi korvien, eikä ota niin itseensä :) Luulen, että sama neuvo pätee suhteessa miniöihin...
Eli varmasti jo verisukulaisuudenkin takia tärkeä ja rakas ihminen sille puolisollenne. Sitä ei pidä unohtaa. Miniä tai vävy on anopille aina vieras ihminen. Minä opin kunnioittamaan appivanhempiani vasta 20 vuoden avioliiton jälkeen.
:)) Aika pitkä oppiaika sinulla! Anoppi lienee kärsivällinen?
ottamatta taikka liian vajaaks :D mun ensimmäinen tapaaminen anopin kanssa oli se että illalla käytiin paikallisessa ni anoppi oli herättelemässä 7 aikaa et nyt ylös ja hänen ravintolaan kiillottaan laseja..... jipii..kauhee krapula eikä siinä auttanu ku lähteen..yks työntekijä toi sitte loiventavaa alakerran varastoon ja sano ettei sun mikään pakko täällä oo olla .... vittumainen anoppi kaikin puolin.....mikään ollu hyvä..taulu piti siirtää 10cm vasemmalle ja 5cm alaspäin..huonekalut väärät, seinien värit väärät, jankutti että pitää maalata kun ei hänen silmäänsä sopineet..yms...kävi kylässä ni katto läpi kaikki..saunat ja vaatehuoneet... piti antaa tilanne selvitys kaupassa käymisestäki .....luojan kiitos päässy siitä harpusta erilleen ::)))) nyt sitte asuu samassa taloudessa poikansa kanssa ..onnee vaan heille !!!
Kirjoituksestasi tuli mieleen oma anoppini joka ei kykene suoraselkäisyyteen ts. ei suostu oikomaan vuosikausia vaalimiaan ikäviä valheita minusta.Hän pitää niitä tosina vaikka hänen poikansa on kertonut niiden olevan valetta.
Mielipiteesi äidistäsi(?), anopistasi(?), ystävästäsi(?) on kovin ykspuoleisesti anoppimyönteinen, samoin kantasi epämieluisasta miniästä. Mistä sinä voit varmasti tietää onko anoppi rehellinen jutuissaan, etenkin miniän luonteen arviomisissa ja hänen avioliittonsa tilasta poikansa kanssa? Etko kykene kyseenalaistamaan kuulemiasi juttuja? Tunnetko kyseisen miniä hyvin, vai tunnetko ollenkaan? Mieti kuinka kova pala mahtaa olla anopille myöntää ettei miniä arvosta häntä hänen valheidensa, panettelujensa takia. Sellaista miniää tuskin löytyy joka kestää luonteensa vääristelyä.
Minä ihmettelen aina, mistä miniät tietävät, että anoppi levittää valheita, tai päin vastoin, mistä anoppi tietää miniän juorut? Millaista väkeä oikein ovat?
Itse en ole koskaan kuullut kenenkään kertovan minulle kuulemiaan haukkumisia. Kuka niitä oikein kertoo?
Miten sisäänlämpiävää sakkia oikein nämä juoruilijat ovat? Jossain kirjoitetaan, että miniä/anoppi puhuu ympäri kylää valheitaan. Luulisi, ettei niitä jaksaisi kukaan kuunnella, jos kerran tietävät ne panetteluksi.
Meillä ainakin nuo jutut kuulee hyvin lasten kautta..... siellä se totuus, julmakin ..
Anoppi itse kertoi minulle mitä kaikkea on valehdellut ja vääristellyt.
Tuntui ja tuntuu todella pahalta, sillä hän on luonut ruman ja täysin valheellisen kuvan minusta ja luonteestani. Keille kaikille hän on valheensa syöttänyt on vain arvattavissa heidän käytöksestään minua kohtaan. En voi ymmärtää miten jotkut eivät osaa kyseenalaistaa panettelijoiden valheita vaikka he itse olisivat nähneet miten käyttäydyn: kohteliaasti, apua tarjoten, kiltisti ja huomaavaisesti.
Eipähän tarvitse enää vaivautua anopin ja apen kanssa tekemisiin. Tämän he tekivät poikansa kautta hyvin selväksi. He eivät vaan ymmärtäneet, osaa ajatella sitä, että tuollaisella asenteella minua kohtaan heidän poikansa ei halua kuin pistäytyä pikaisesti heillä ja vielä mahdollisimman harvoin.
Niin, totta Tu-ttu! Lasten kautta kuulee kaikenlaista ja myös sellaisten jotka arvostavat totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Noin on. Vähän kun lapseltaan kyselee tiettyjä asioita, huomaa kyllä miten appelassa äidistä puhutaan siloin kun äitiä ei siellä ole.
Olet ihan oikeassa. Varsinkin 70 - 80 luvuilla syntyneet naiset ovat niin pilalle passattuja ja todella herkkiä ottamaan nokkiinsa ihan mistä vaan, heille ei yhtään kärsi mistään sanoa, ei antaa ohjeita tai neuvoja, koska se on heidän mielestään haukkumista.
He tulevat anoppilaan lapsilaumansa kanssa ja odottavat heti palvelua ja sitä, että lapsukaiset saavat tehdä mitä haluavat. Korkeintaan miestä komentavat katsomaan lapsien perään, itse eivät tikkua ristiin laita. Kylästä lähdetään jälkiä siivoamatta, puhumattakaan, että tarjoutuisivat auttamaan kattauksissa, tiskauksissa. Voi arvata, kun nämä maminsa piloille hemmotellut, itseään täynnä olevat misukat pääsevät kotiin, niin auta armias! Jo alkaa kälä-kälä-kälätys ja anopin haukkuminen ja "Mä en jaksa enää, mä en jaksa enää, mun täytyy saada rentoutua!"
Sitten nämä uudenajan matamimammat pistävät miehensä antamaan lapsille iltapalaa, viemään ne iltapesulle, hoitamaan nukkumaan menemiset, lelujen keräämiset ym., että jaksaisivat ehkä seuraavan päivän oleskella kotona hoitovapaalla, kun sekin on niin kamalan raskasta.
Mitenkähän tällaiset passatut, lapsenkengissä vieläkin olevat, itseään ikinuorina pitävät tasankolehmät selviäisivät todellisista vaikeuksista elämässään - no ei mitenkään.
Ei ole näköjään (poika?)omena kovin kauas anopista pudonnut.
Viestistä päätellen olet tod.näköisesti itsekin anoppi. Ilmennät sitä anopeille niin tyypillistä kaikkitietävää ja oikeassaolevaa asennetta. Todellisuudessa ette edes tunne miniäänne. Miksi vaivautua tutustumaan, tiedättehän jo ulkonäön perusteella, minkälaisesta ihmisestä on kyse. Viestistäsi on siis turha mitään totuuden jyvää etsiä, omaa pahaa oloasi vain purat. Paha olo tuntuu monilla anopeilla olevan, no onkos se mikään ihme kun oma elämä on kohta ohi. Tosiasia on että ylipainoa, ryppyjä ja harmaita hiuksiakin on jo ilmestynyt aika lailla. Tässävaiheessa monet ovat ehkä jo huomanneet, etteivät he olekaan sille rakkaalle poikalapselleen enää se nainen nro 1. Eläkeikä lähenee ja oma parisuhdekin on sitä mitä on. Kukapa olisikaan parempi kohde purkaa kiukkua ja omaa pahaa oloaan kuin vieras ja ulkopuolinen miniä. Meillä nuorilla, kauniilla ja hoikilla miniöillä ei useinkaan ole ed. mainittuja ongelmia ja vaivoja. Ainoa syy siihen, ettemme pidä anopeistamme, on anopin törkeä käytös. Ei meillä ole aikaa tai mielenkiintoa sen kummemmin miettiä tai keksiä päässämme syitä anopin sanomisiin tai sanomatta jättämisiin. Jos ette arvosta miniäänne tai loukkaatte jatkuvasti, miten oletatte miniän käyttäytyvän teitä kohtaan. Sama pätee myös muihin ihmisiin, niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Ja mitä miniän parisuhteeseen tulee, meillä menee oikein hyvin. Olemme myös oikein tyytyväisiä siihen, mitä olemme. Ja tämä saa vahvistusta aina, kun vertaamme itseämme teihin hyvät anopit.
"Paha olo tuntuu monilla anopeilla olevan, no onkos se mikään ihme kun oma elämä on kohta ohi. Tosiasia on että ylipainoa, ryppyjä ja harmaita hiuksiakin on jo ilmestynyt aika lailla. Tässävaiheessa monet ovat ehkä jo huomanneet, etteivät he olekaan sille rakkaalle poikalapselleen enää se nainen nro 1. Eläkeikä lähenee ja oma parisuhdekin on sitä mitä on. Kukapa olisikaan parempi kohde purkaa kiukkua ja omaa pahaa oloaan kuin vieras ja ulkopuolinen miniä. Meillä nuorilla, kauniilla ja hoikilla miniöillä ei useinkaan ole ed. mainittuja ongelmia ja vaivoja."
Jopa on lapsellista ja lyhytnäköistä tekstiä, kaikkine kliseineen ja yleistyksineen. Ei voi kuin nauraa....
Painoindeksi taitaa kuitenkin olla tänä päivänä hyvinkin miniöillä huomattavasti suurempi kuin anopeilla, ei tarvitse kuin hetken tarkkailla ihmisiä jossain yleisötapahtumassa kun pistää silmään nuorten_naisten yleinen lihavuus ;DDD. Katso joskus teemalta ajankuvaa -60 - -70 luvun yleisötapahtumista ja ihmettele ihmisten hoikkuutta tuolloin.
Voi teitä... opetelkaa käyttäytymään ja luulotelkaa vähemmän. Ei teitä tarvitse kadehtia, samat rypyt ja vaivat ilmestyvät teillekin ihan tuotapikaa, odota ihan rauhassa...
"mutta syy ei ole tietenkään teissä. Koska pelkurimaisesti ette halua tunnustaa tosiasioita vaan syytätte muita ongelmistanne. No onneksi puolet liitoista päättyy eroon, eikä miehenne tarvitse kauaa teidän kiukutteluanne kestää. "
Niin, pelkurimaiset anopit eivät halua myöntää että heissä itsessään olisi jotakin vikaa vaan itsekkäästi ja vallanhimoissaan haluavat päästä sanomaan miniöilleen asioita, jotka varmasti tietävät loukkaavaksi. Sitten teeskentelvät muka tietämätöntä ja "hyvää tarkoittavaa".
Eipä tule tuokaan yllätyksensä että toivot ja olet hyvilläsi monen avioliiton purkautumisesta. Sehän tarkoittaa sitä että anoppi saa kultapojunsa, pikkuvauvansa takaisin täysin itselleen niinkuin on alunperinkin halunnut. Miniähän oli siinä vain tiellä.
niin kyllä miniät on sitten kamalia :D Tämä ketjun aloittaja-anoppi vaikuttaa kyllä todella mukavalta ihmiseltä
toinen luku on miniän pahan olon päivät..
En tarkoita naisten vaivoja vaan vain tympääntymistä arkeen ja omaan oloonsa. No silloin saa anoppi kuulla kunniansa jopa asioista joita ei ikinä ole puhuttu perheen yhdenkään jäsenen kanssa.
Ei jaksaisi enää kuunnella mitään juttuja.
Miniä tempaa suoranaisia satuja ja tarinoita jota saa yhdistelemällä jotain juttuja omasta päästään ilman edes siementä mihinkään puhuttuun asiaan.
Monille vahemmille on helpompi sulkea ne silmät...sääli. Siiten saa huomata kuinka välit tulehtuvat kun itse on kasvattanut omansa nielemään kaiken ja leikkimään kuollutta.
Mitenkähän oli oman anoppisi kanssa aikoinaan? Hän kai sattui myös olemaan vain vaikea ihminen, joka suuttui turhasta ja arvosteli sinua kaikesta? Pakkohan sen oli näin olla, kun Sinussahan ei ole mitään vikaa ;)
Aika hölmöä puhua noin vain "minijöistä yleensä", sillä se, että Sinulla on huonot välit omasi kanssa, ei tarkoita sitä, että näin olisi kaikilla!
"No onneksi puolet liitoista päättyy eroon, eikä miehenne tarvitse kauaa teidän kiukutteluanne kestää."
Täytynee miehesi puolesta toivoa, että mikäli Sinun liittosi ei ole jo päättynyt, se päättyy pian. Eihän kukaan tuollaisen ihmisen seuraa tosiaan voi kauaa kestää.
Ainiin, kannattaa muuten vilkaista joskus ohikulkiessaan peiliin; yllättävän usein riitojen ja välirikkojen syy saattaa katsoa sieltä vastaan sattumalta juuri samaan aikaan.
Nyt en kyllä ymmärtänyt viestin aloittelijaa.
Mutta pakko sanoa ÄLÄ PUHU MONIKOSSA!!
Minulla EI ainakaan ole mitään ongelmia MIEHENI kanssa!!
EIKÄ kyllä kenenkään muunkaan kanssa!!