Ollaan oltu yli 20v naimisissa ja sitä ennen eurusteltu vaikka kuinka kauan. On hankittu asunnot,autot ja kaikki tarpeellinen. Välillä on ollut tiukkaa rahan kanssa, mutta ny on helpompaa. Lapsetkin ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja opiskelevat hyvään ammattiin. Luulin että kaikki olisi hyvin. Olen hellä huomaavainen ja rakastava aviomies ja valmis tekemään vaimoni eteen ihan mitä vaan. En ryyppää, ole väkivaltainen tai käy vieraissa. Seksikin on mielestäni sujunut erittäin hyvin ja me kumpikin olemme siitä nauttineet.
Viime aikoina vaimoni on muuttunut jotenkin ja tässä yhtenä ltana hän ilmoitti, että ei ole rakastanut mua enää 4-5 vuoteen. Tuo tieto oli minulle täysi shokki. Hän ei osaa sanoa mikä siihen on syynä. Sain tämän seurauksena rytmihäiriöitä, kun otin sen niin raskaasti. Tunsin itseni petetyksi. Itkin jopa monena iltana ja tunsin itseni aivan mitättömäksi.
Nyt elämää pitäis jatkaa ihan normaaliin tahtiin niinkuin ei olisi mitään sattunut. Hän sanoo että tarvitsee aikaa että palautuuko ne tunteet takaisin. Mitä minun pitäisi tehdä? Yrittää ymrtää ja toivoa parasta?
Vai antaa periksi ja alkaa suunittelemaan elämääni tulevaisuudessa uudestaan.
Viime aikoina vaimoni on muuttunut jotenkin ja tässä yhtenä ltana hän ilmoitti, että ei ole rakastanut mua enää 4-5 vuoteen. Tuo tieto oli minulle täysi shokki. Hän ei osaa sanoa mikä siihen on syynä. Sain tämän seurauksena rytmihäiriöitä, kun otin sen niin raskaasti. Tunsin itseni petetyksi. Itkin jopa monena iltana ja tunsin itseni aivan mitättömäksi.
Nyt elämää pitäis jatkaa ihan normaaliin tahtiin niinkuin ei olisi mitään sattunut. Hän sanoo että tarvitsee aikaa että palautuuko ne tunteet takaisin. Mitä minun pitäisi tehdä? Yrittää ymrtää ja toivoa parasta?
Vai antaa periksi ja alkaa suunittelemaan elämääni tulevaisuudessa uudestaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskon että on kysymyksessä taitamaton sanavalinta, vaimosi haluaa sanoa ettei taso riitä enää.
On kysymyksessä tyypillinen elämänvaihe jossa on tilaa emotiaalisille tarpeille, lapset eivät ole enää pieniä, eikä tarvitse toimeentulonkanssakaan taistella.
Kun elämässä on tilaa, niin emotiaaliset tarpeet alkaa elää, eikä ne nouse samalla tavalla molemmilla. Olette siinä pisteessä jossa on opittava keskustelemaan, mitä molemmat elämältä odottaa, eli on noustava seuraavalle tasolle. Olit ollut hyvä isä, huolehtinut taloudesta, rakastanut vaimoasi, yms. Mutta nyt on astuttava eteenpäin, on aika oppia kuuntelemaan vaimoasi niillä alueilla, jotka oli tähän asti pakko haudata.
Vaimosi kommentti ettei hän ole rakastanut enää, oli näiden emotiaalisten tunteiden ilmaisu. Se ei tarkoita, että hän ei haluaisi sinun kanssasi jatkaa, vaan hän haluaisi elämältä enemmän. Hän haluaisi tulla kuulluksi myös tunteiden alueella. Ymmärsit väärin ja siksi loukkaannuit, sinun olisi tarvinnut vain kuunnella hetken, miltä hänestä tuntuu. Tässä on se uusi taso tai rappunenen, jota vaimosi odottaa sinulta. Samalla saat varautua, että joudut kuuntelemaan tuhat muutakin asiaa joita et haluaisi kuulla, mutta kuuntelemalla selviät niistä kaikista.
Naisille kuuleminen tarkoittaa sitä että, heidät kuullaan siinä miltä heistä tuntuu, ja miehille vastaavasti sitä että asialle voidaan teknisesti tehdä jotain. Silloin kun vaimosi kertoo tunteistaan, niin niihin ei kaivata ratkaisua, vaan niihin kaivataan kuuntelijaa joka on rinnalla. Näin voit täyttää vaimosi emotiaalisia tarpeita.
kyllä vaimollasi niitä tunteita edelleen on - tunteiden kohde vaan taitaa valitettavasti vaihtunut...
Mukavaa että kommentoit noin asiallisesti aiheesta. Ymärtänet mikä suuri hätä minulle tuli, kun luulin että kaiiki on kunossa. Sitten sulle sanotaan että tunteet on kuolleet jo ajat sitten. Olen minäkin ollut tollo, kun en ole huomannut sitä. Varmaan minun suuri kiintymykseni vaimoon on aiheuttant sen etten huomannut tuota asiaa. Nyt vai täytyy yrittää tehdä oikeita siirtoja jatkossa. Toivoisin että jonain päivänä hän voisi sanoa rakastavansa minua edelleen niinkuin silloin ennen.
Mullekkin kävi noin..
Pitkässä liitossa huomasin, etten enää tuntenutkaan suurta kiintymystä mieheeni, mutta mulla oli kyllä siihen syytäkin. Isännällä oli ihastus työpaikallaan, joka kylläkin sitten loppui aikanaan. Pettämistä ei tapahtunut, mutta tilanne loukkasi minua todella paljon ja tunsin, etten enää itsekkään rakasta miestäni.
Joten kuten tässä ollaan nyt keploteltu ja vaikka eroakin mietittiin, ei enää mietitä.
Elämä on näinkin mielekästä.
Kumpikin antaa toiselle tilaa enempi kuin ennen, ei yritetäkkään väkisin pakertaa kaikkea yhdessä, vaan ollaan kunnolla yhdessä sitten kun ollaan.
Päätetään esim. saunan jälkeen katsoa joku elokuva ja poristaan samalla ja jos juodaan viinipullo, ehkä harrastetaan seksiäkin, mutta seuraavana päivänä kumpikin menee omiin juttuihinsa, mies hiihtään, minä
koiran kanssa lenkille. Ennen tehtiin kaikki liiankin yhdessä ja se turhautti..
Ehkä teilläkin on tullut se vaihe, että sitä tilaa pitää antaa toiselle enempi.
Rakkaus on muuttanut muotoaan, mutta ei se mihinkään kadonnut ole.
Älä loukkaannu vaimosi sanoista, yritä ymmärtää...kumppanuutta nyt peliin.
>Toivoisin että jonain päivänä hän voisi sanoa rakastavansa minua edelleen niin kuin silloin ennen.<
Ei sinun tarvitse odottaa edes sitä jotain päivää, vaan saat palkintosi heti kun uskallat kuunnella vaimosi tunteita. Miehet suhtautuu tunteisiin eri tavoin kun naiset, siksi otamme ne liian henkilökohtaisina. Jos vaimo on esim. tyytymätön, niin pidämme sitä henkilökohtaisena loukkauksena.
Naisilla aivojen tunnepuoli ja älyllinen puoli toimii yhtäaikaa 50% ja 50%.
Miehillä vastaavasti jompikumpi puoli toimii 100%, riippuen kummalla puolella ollaan.
Tämä ei tarkoita, että aina olisi tarkkaan näin, mutta on helpompi ymmärtää toisia, jos ajattelemme että olemme yhtä erilaisia sisältä kun ulkopuoleltakin.
Tämä jättää jälkensä siihen miten koemme yhteiset saavutuksemme. Miehelle riittää että kaikki menee hyvin, mutta vaimo jääkin kaipaamaan tunnepuolta, joka ei ollut tasavertaisena mukana. Sitten kun keskustellaan, niin mies loukkaantuu, ja vaimo kokee ettei hänen tunnepuolta taaskaan kuunnella. Näin ollaan kierteessä, jossa puhutaan vain turvallisista asioista, joissa kumpikaan ei räjähdä. Sitten tulee hetki jolloin elämän raskaus hellittää, ja täyttämättömät emotiualiset tarpeet räjähtää silmille. Niille on tehtävä jotain, joko erotaan tai opetellaan oikeasti kuuntelemaan toisiamme.
Miehillä on vaikeuksia kuunnella varsinkin negatiivisia tunteita vaimolta, tulee ne sitten sanoina tai eleinä. Menemme silloin aivojen tunnepuolelle, ja meistä itsestämme tulee pahempia kun kiukkuisista ämmistä. Toisella kerralla olemme robotteja ilman tunteita ja toisella kerralla narsistisia paskoja, joka ei kuule eikä näe muuta kun oman itsensä. Siksi vaimomme menee mieluummin ystävien luokse puhumaan tunteista, ne eivät räjähdä eivätkä ole tunteettomia robotteja.
Ei ole kiva kuulla, että vaimo ei enää rakastakkaan, seksi ei ollutkaan hyvää, ei otettu huomioon kun toinen sitä eniten tarvitsi, yms. varsinkaan silloin kun itse olemme eri mieltä. Nämä ovat kuitenkin tunteita joita toinen kokee, tukahdutetaan ne sitten räjähtämällä tai jollain muulla tavalla. Toinen tuntee niin joka tapauksessa, kielsin tai en. Kun puolustaudumme, niin kiellämme ja vähättelemme toisen tunteet.
Olen itse ollut puolustelija, aina oli selitys miksi minä en ollut niin paska. Mutta mitä se auttoi, palaute oli, ”ei sinun kanssa voi puhua, ja etten sinua enää rakasta niin kun ennen.”
Nykyään vaimoni rakastaa taas, jopa enemmän kun ennen ja itse rakastan myös. Kun ei tarvitse ottaa toisen tunteita henkilökohtaisesti, niin on voinut oikeasti oppia tuntemaan toisen niilläkin alueilla, mistä ennen ei voitu edes puhua. Sitä paitsi olen itsekin oppinut kaipaamaan juuri niitä tunteita, jotka ennen yritin kaikin tavoin tukahduttaa, ne tekee meistä ihmisiä eikä robotteja. Tunteet oli nuorena tiellä, niiden raahaaminen mukana vain hidasti vauhtia, oli niin paljon tekemistä, mutta nykyään juuri ne tekee elämästä elämisen arvoista. Kiitos siitä vaimolleni, ettei hän enää rakastanut, se pakotti miettimään, mitä elämälläni olin saanut aikaiseksi. Näytti että kaikki mitä olin tehnyt ja saavuttanut, kääntyikin minua vastaan, ja olin käyttänyt elämäni tehdäkseni itseni turhaksi.
Talot ja omaisuus oli hankittu, lapset olivat kasvaneet aikuisiksi yms. eikä vaimoni tarvinnut minua enää mihinkään. Onneksi kaikki ei kuitenkaan päättynyt näin.
Kiitos sinullekkin rohkaisevista sanoista. Kiva kuulla myös sinun (naisen) näkökulma asiasta. Tämä auttaa ymmärtämään minua tässä meidän asiassa. Sitä vain ilmeisesti haluaa saada asiat taas liian nopeasti järjestykseen. Elikkäs yritän antaa vaimolleni aikaa ja lisää tilaa. Lisäksi yritän olla loukkaantumatta vaimoni sanoista minua kohtaan. Toivottavasti tämä auttaisi meitä. Kiitos vielä sinulle kirjoituksesta ja hyvää jatkoa teidän yhteiselle elolle.
Kiitoksia myöskin sinulle oivallisesta kirjoituksesta. Ihan hyvä lukea mielipiteitä asiasta ja ottaa niistä jotain oppia jos vain mahdollista.
Olet onnellisessa asemassa kun olet taas saanut vaimosi rakkuden puolellesi. Minun on nyt vain yritettävä saada asiat siihen järjestykseen että vaimoni voisi taas tuntea vetoa minua kohtaa. Täytyy yrittää antaa aikaa hanelle ja kuunella hänen tunteitaan.
Sen verran lisään vielä tuohon edelliseeni, että on tullut itselläkin sanottua asioita miehelle, joita en ihan niin ole tarkoittanut...sillä hetkellä on ehkä siltä tuntunut, mutta sitten myöhemmin ei.
Vaikutat sympaattiselta mieheltä, jonka kanssa kyllä asiat selviävät, joten älä murehdi liikoja sinäkään..
Puhumalla asiat selviää teilläkin.
Tsemppiä sinullekkin!
On mukavaa saada rohkaisevaa palautetta sinulta ja kaikilta. Tuntuu että tämä on ainut paikka jossa voi asiasta puhua jollekkin toiselle. Mulla ei oo ketään jolle asiasta voisin puhua. Sen takia tämä keskustelu täällä on ollut minulle hyvin tärkeää ja suureksi avuksi.
Nyt kun saan vielä nämä rytmihäiriöt kuriin ja jollain lailla arjen taas sujumaan, niin kyllä se kait sit siitä taas eteenpäin lähtee. Yritän nyt olla murehtimasta asiasta. Ja toivon että kaikki kääntyisi hyvin päin.
Reagoit nyt ihan liian raskaasti.
Minullekin on vaimoni sanoo yhtenä päivänä ettei tunne, että olisi onnellinen ollutkaan liitossamme, ja toisena päivänä hehkuttaa kuinka on niiiiin onnellinen ja kuinka olen niin hyvä mies.
Eli ei se välttämättä pidä paikkaansa että jo 5v ois ollut rakkaudetonta. Nainen sanoo vaan niin, koska sillä hetkellä hänestä siltä tuntuu.
Exästään vaimoni sanoi, ettei koskaan tätä rakastanut. Tämä ja ylläoleva sai minut huolestumaan siinä määrin että löytäessäni vaimon päiväkirjan, katsoin sieltä, mitkä aidot fiilikset ovat olleet. Rakkaudentunnustusta exälle oli kirja täynnä suhteen ajoilta, ja kertaakaan siellä ei lukenut, etteikö hän rakastaisi - ei edes eron tullessa. Mutta koska nyt vaimoni kokee ettei rakastanut koskaan, niin se on sitten totuus tänään. Huomenna se voi olla jotain muuta.
Tunteet vaihtelee, rakastaminen ei ole tunne vaan tekoja.
Apua teille löytyy avioliittoleireiltä. Toivo että vaimosi suostuisi lähtemään. Onhan teillä kuitenkin 15v rakkautta ollut. Olet ehkä ollut liian kiltti mies ja liian kunnollinen - romantiikka ja paha poika on unohtunut. Älä koskaan unohda että nainen on nainen liitossakin ja kaipaa pahan pojan kostuttavan hänen pikkupöksynsä.
Rakastuneisuuden tunteet voi saada takaisin. Ne on lopulta aika yksinkertaisella reseptillä toteutettavissa. Eli mitä vaimosi sulta tarttee? Jännitystä? Romantiikkaa? Kuuntelemista? Puhumista? Seksiä?
Menkää selvittämään.
katso www.marriagebuilders.com
www.katajary.fi
Tässä taas esimerkki siitä kun 5 vuotta mennyt kunnes saa suunsa auki että ei ole rakastanut. =oD Mikä siinä on niin vaikeaa kertoa niistä tunteista ja ajatuksistaan silloin kun ne on ajankohtaisia?
3 vuotta naimisissa ja ero tuli itellä, exä oli miettinyt jo ennen naimisiin menoa että jatkaako vai ei... Minulle ei sitä ajattelua sitten kertonut kuin vasta sitten kun eropaperin laittoi...
Kyllä me olemme puhuneet ja puhuneet. On tässä pitkän taipaleen aikana opittu puhumaan. Tai ainakin minä olen. Vaimoni ei ilmeisesti ole voinut puhua kaikkia asioita, kun vasta 4-5 vuoden päästä uskalsi sanoa ääneen että tunteet ovat viilentyneet minua kohtaan. Ja nytkin olisi ollut hiljaa jos minä en olisi tivannut ja tivannut että mikä nyt mättää. Oli juonut muutaman lasin punaviiniä niin uskalsi sen tunnustaa.
Sinulle se ero tuli kanssa varmaan täytenä yllätyksenä. Ikävä että niin on käynyt. Jos se sun ex vaimo olis kanssa avannut suunsa aikaisemmin, niin olisi säästynyt kumpikin monelta ikävältä. Hyvää jatkoa sullekin kaikesta huolimatta ja kiitos kommentista.
Tarkista asia. Juttele vaimosi kanssa ja kerro hänelle, että mitä hänen puheensa aiheuttaa. Olisi siis tärkeää tietää, että miten asian kanssa tulisi jatkossa toimia.
Kyllä naisella tulee olla vastuu puheistaan, jos aikuinen ihminen on.
Hölmöydet pitää paljastaa ja unohtaa anteeksi annetuina.