Helvetti alkoi vajaa vuosi sitten rakastuttuani eronneeseen mieheen. Oin toki kuullut jutt7uja hulluista ex-vaimoista mutta empä osannut odottaa sellaista osuvaksi omaan elämääni.
Heti toisena seurustelupäivänä, aamulla postiluukusta löytyi käsin kirjoitettu uhkausviesti tyyliin" Jos et häivy, mä laitan kaverin X hakkaan sut". Seurustelukumppanini kertoikin tässä vaiheessa ottaneensa eron juurikin exänsä erittäin väkivaltaisen luonteen ja syrjähyppyjen vuoksi. Uhka oli siis otettava heti todesta. Naiella kun oli taustallaan useita pahoinpitelysyytteitä ja tuomioita.
Eipä kulunut kuin pari päivää, niin exä oli ovellamme täynnä pyhää raivoa ja uhkauksia. Taas tuli seuraavana päivänä uhkauskirje ja seurustelukumppanini puhelin alkoi täyttyä herjaavista ja uhkailevista tekstareista. Tätä menoa jatkui päivä toisen perään. Lopulta en enää oikein uskaltanut edes lähteä kotoa, avata sähköposteja/ puhelinta kun joka suunnalta sateli samaa p---kaa.
Tätä helvettiä oli "siedetty" n. kaksi kuukautta kun lopulta sain tarpeekseni ja marssin poliisin pakeille. Yritin tehdä asiasta rikosilmoituksen jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Poliisi tyypilliseen tapaansa vähätteli ja totesi, että mitään ei voida tehdä ennen kuin jotain "konkreettista" tapahtuu..toisin sanoen mut pitää ensin oikeesti hakata/tappaa. Uhkailut ja kotirauhan häiritseminen ei kuulemma ole nyt niin suuri rikos tänä päivänä että sen vuoksi kannattaa rikosilmoitusta tehdä.
Ajattelin siinä kohtaa että mitenkähän se lähestymiskielto toimisi? Kun printtasin hakemuksen hakuohjeineen, tyrmistyin. Hakemus maksaisi ja olisi parhaimmillaankin voimassa vain vuoden. Konkreettinen hyöty olisi, että jos exä tulee vielä ovelle (ja sehän tulee), poliisi voisi viedä hänet pois, siinä kaikki. Täällä päin poliisia saa normaalistikkin odotella 1-2 tuntia eli päätelkää itse, mitä siinä ajassa ehtii tapahtua.
Syksyllä alkoi sitten kaiken muun lisäksi systemaattinen nettihäirintä facebookin kautta. Vaikka kuinka laitoin suojausasetukset niin koviksi kuin mahdollista, häirintä ja panettelu jatkui. Vasta eilen minulle selvisi, että em. exä on hakkeroinut mun kahden facekaverin salasanat ja pääsee niitä kautta häiriköimään mun profiilia. Ilmeisesti myös mun salasanat oli hakkeroitu koska käyttöblokissa oli esim. eiliseltä "vieras käyttäjä". Tiedän, että käyttäjä on exä koska hän huusi senkin raivokohtauksessaan mulle päin naamaa.
Eipä auttanut muuta kuin poistaa profiili ja kaikki kamut.
Nyt helvetissä on eletty se mainittu vajaa vuosi. Kihlauduimme hiljan ja voitte arvata että siitähän "riemu repesi". Kostoksi siitä, että "hänen mies" on nyt kihlannut minut, tämä exä kieltäytyy enää tuomasta heidän alaikäistä lastaan luoksemme ja manipuloi häntä meitä vastaan. Sulhasellani sekä hänen exällä on yhteishuoltajuus, mutta täällä päin suomea se on sama kuin pala WC-paperia = isällä ei ole oikeasti muuta virkaa kuin maksajan virka. Koetimme näet saada sosiaalihuollon kautta jonkun lastensuojeluhenkilön puuttumaan ko. asiaan mutta asia ei kuulemma heille kuulu. Ei edes siinä kohdin isää kuunneltu, kun lapsi otettiin ex-vaimolta huostaan muutama päivä sitten. Koetimme saada lapsen luoksemme sillä mikä tahansa paikka on pikkuiselle parempi paikka kuin ankeat vastaanottokodit.
Sosiaalihuollon mukaan lapsi on huostaan otettu ja palautetaan vain äidille siitäkin huolimatta että huostaanotto tapahtui äidin heitteillejätön seurauksena.
Tilanne on kestämätön ja olen täysin neuvoton. Rakastan tulevaa miestäni todella paljon ja en halua luopua hänestä hullun exän vuoksi. Onko ainoa keino myydä mökki, asunto ja koko omaisuus sekä muuttaa huitsin kuusee, esim. ulkomaille jotta saamme elämäämme meille kuuluvan rauhan ja takeet siitä, että meitä ei seuraavan kulman takana hakata.
Heti toisena seurustelupäivänä, aamulla postiluukusta löytyi käsin kirjoitettu uhkausviesti tyyliin" Jos et häivy, mä laitan kaverin X hakkaan sut". Seurustelukumppanini kertoikin tässä vaiheessa ottaneensa eron juurikin exänsä erittäin väkivaltaisen luonteen ja syrjähyppyjen vuoksi. Uhka oli siis otettava heti todesta. Naiella kun oli taustallaan useita pahoinpitelysyytteitä ja tuomioita.
Eipä kulunut kuin pari päivää, niin exä oli ovellamme täynnä pyhää raivoa ja uhkauksia. Taas tuli seuraavana päivänä uhkauskirje ja seurustelukumppanini puhelin alkoi täyttyä herjaavista ja uhkailevista tekstareista. Tätä menoa jatkui päivä toisen perään. Lopulta en enää oikein uskaltanut edes lähteä kotoa, avata sähköposteja/ puhelinta kun joka suunnalta sateli samaa p---kaa.
Tätä helvettiä oli "siedetty" n. kaksi kuukautta kun lopulta sain tarpeekseni ja marssin poliisin pakeille. Yritin tehdä asiasta rikosilmoituksen jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Poliisi tyypilliseen tapaansa vähätteli ja totesi, että mitään ei voida tehdä ennen kuin jotain "konkreettista" tapahtuu..toisin sanoen mut pitää ensin oikeesti hakata/tappaa. Uhkailut ja kotirauhan häiritseminen ei kuulemma ole nyt niin suuri rikos tänä päivänä että sen vuoksi kannattaa rikosilmoitusta tehdä.
Ajattelin siinä kohtaa että mitenkähän se lähestymiskielto toimisi? Kun printtasin hakemuksen hakuohjeineen, tyrmistyin. Hakemus maksaisi ja olisi parhaimmillaankin voimassa vain vuoden. Konkreettinen hyöty olisi, että jos exä tulee vielä ovelle (ja sehän tulee), poliisi voisi viedä hänet pois, siinä kaikki. Täällä päin poliisia saa normaalistikkin odotella 1-2 tuntia eli päätelkää itse, mitä siinä ajassa ehtii tapahtua.
Syksyllä alkoi sitten kaiken muun lisäksi systemaattinen nettihäirintä facebookin kautta. Vaikka kuinka laitoin suojausasetukset niin koviksi kuin mahdollista, häirintä ja panettelu jatkui. Vasta eilen minulle selvisi, että em. exä on hakkeroinut mun kahden facekaverin salasanat ja pääsee niitä kautta häiriköimään mun profiilia. Ilmeisesti myös mun salasanat oli hakkeroitu koska käyttöblokissa oli esim. eiliseltä "vieras käyttäjä". Tiedän, että käyttäjä on exä koska hän huusi senkin raivokohtauksessaan mulle päin naamaa.
Eipä auttanut muuta kuin poistaa profiili ja kaikki kamut.
Nyt helvetissä on eletty se mainittu vajaa vuosi. Kihlauduimme hiljan ja voitte arvata että siitähän "riemu repesi". Kostoksi siitä, että "hänen mies" on nyt kihlannut minut, tämä exä kieltäytyy enää tuomasta heidän alaikäistä lastaan luoksemme ja manipuloi häntä meitä vastaan. Sulhasellani sekä hänen exällä on yhteishuoltajuus, mutta täällä päin suomea se on sama kuin pala WC-paperia = isällä ei ole oikeasti muuta virkaa kuin maksajan virka. Koetimme näet saada sosiaalihuollon kautta jonkun lastensuojeluhenkilön puuttumaan ko. asiaan mutta asia ei kuulemma heille kuulu. Ei edes siinä kohdin isää kuunneltu, kun lapsi otettiin ex-vaimolta huostaan muutama päivä sitten. Koetimme saada lapsen luoksemme sillä mikä tahansa paikka on pikkuiselle parempi paikka kuin ankeat vastaanottokodit.
Sosiaalihuollon mukaan lapsi on huostaan otettu ja palautetaan vain äidille siitäkin huolimatta että huostaanotto tapahtui äidin heitteillejätön seurauksena.
Tilanne on kestämätön ja olen täysin neuvoton. Rakastan tulevaa miestäni todella paljon ja en halua luopua hänestä hullun exän vuoksi. Onko ainoa keino myydä mökki, asunto ja koko omaisuus sekä muuttaa huitsin kuusee, esim. ulkomaille jotta saamme elämäämme meille kuuluvan rauhan ja takeet siitä, että meitä ei seuraavan kulman takana hakata.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuriin jayksi hyvä konsti on että mies antaa kunnon muilutuksen ex:lleen että oppii että nyt leikki loppuu ja silleen ettei kukaan nää eikä pysty todistamaan. Mikä mies se semmoinen on että ántaa ex naisensa silmilleen hyppiä ja kerran näyttää ex:lle että täältä pesee niin kyllä se uhkailu loppuu.
jos ei kerran lapsiakaan enää saa tavata, se on sitten ihan se ja sama käydä ruttaamassa exän naama ja huolella.
Suomessa ei hulluja saada aisoihin, mutta se toimi myös toiseen suuntaan: jos itse alkaa käyttäytymään kuin raivohullu eläin, saa käydä vetämässä akan muutamaan otteeseen levyksi, ennenkuin mitään tapahtuu.
Taistelkaa! Vastassanne on pahimman luokan narsistinainen, väkivaltainenkin vielä. Ottakaa yhteyttä lääninsosiaalitarkastajaan lapsen asiassa. Kertokaa paikallisen sosiaalitoimen toimista ja toimimattomuuksista eli mielestäni virkavirheestä ja laiminlyönnistä. Heitä on tietysti-tottakai manipuloitu suut silmät täyteen. Todennäköisesti lapsen äiti on kuvaillut isää juopoksi, väkivaltaiseksi tms. täyspotaskaa. Älkää luovuttako näin vähällä asiaanne, tehkää ainakin ilmoitus/muistutus/valitus lääniin asiasta. Puhelimitse käynee kätevimmin. Teinä hakisin isälle yksinhuoltajuutta lapseen nähden ja äidille tapaamisoikeutta valvotusti. Perusteina väkivaltaisuus ja lapsen huostaanotto. Persoonallisuudenhäiriötä ei saa todeta kuin psykiatri, mutta äidillä saattaa diagnooseja jo ollakin? Hankkikaa lainopillista apua joko asianajajalta tai oikeusaputoimistosta, varoista riippuen.
Lapsella on vain yhdet vanhemmat, kuvailemasi väkivaltainen ja kostonhaluinen äiti ja sitten sinun kihlattusi. Älkää jättäkö lasta äitinsä mielivallan armoille. Hän on vaarassa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Taidatte olla hyvin kiltit ja rauhaarakastavat ihmiset. Pitäkää puolenne niin sosiaalitanttoja kuin poliisiakin koskien. Tarvittaessa vaaditte esimiestä tai - naista tapaamaan jos homma ei etene. Poliisikin mielestäni teki virkavirheen vähätellessään uhkauksia.
Tutustukaa narsistin läheisille tarkoitettuihin toimintaohjeisiin. Ihmettelen jos ette ole vaihtaneet puhelinnumeroanne salaisiin, uusiin. Sähköpostit torjukaa tai poistakaa lukematta. Osoittakaa tyyntä välinpitämättömyyttä tuota naista kohtaan, se tepsii aika hyvin. Jos hän tulee ovellenne riekkumaan, niin halailkaa ja pussailkaa hyväntuulisina siinä hänen edessään. Sitten jos karkaa silmille, syntyy sitä poliisin pyytämää näyttöäkin samalla. (Mahdollisista ruumiinvammoista itselle tai lapsella tulee aina tuoreeltaan pyytää lääkärin todistus.)
Hyvä voittaa pahan lopulta, uskotaan siihen itsekukin tahoillamme!
yhteishuoltajuus on ja mies ei silti saa lasta, vaan on muualla, kun äidiltään viety...?
Ei nyt oikein mene läpi tuo..
Kyllä täällä nyt kuitenkin sen verran sivistystä on, että laki on kaikille sama.
Mars siitä lastenvalvojan puheille..
Kun seuraavana aamuna saimme välikäsien kautta tiedon tapahtuneesta, otimme välittömästi yhteyttä kunnan päivystävään sosiaalihenkilöön uskoen, että saamme hakea lapsen huostasta vaikka välittömästi. Ihmettelimme kyllä hieman, miksei kukaan ollut jo silloin illalla ilmoittanut isälle asiasta mitään; Ei puhelua eikä ovelle ollut tultu sillä olimme koko illan kotona puhelimet päällä.
Sosiaalihenkilön tiukka linja oli, että lasta ei saa hakea kuin oikeuden päätöksellä. Huostaanotto kestää 14-30vrk. jonka jälkeen lapsi luovutetaan takaisin äidille. Edes sitä vaihtoehtoa, että lapsi tulisi isänsä hoivoon ei suostuttu ottaamaan lukuun vaikka sen sinne heti ilmoitimme.
Voit uskoa, että shokki oli hirveä ja hämmennys siitä, miten tässä näin voi käydä. Kun tuli ensimmäinen arkipäivä (eilen), niin otettiin jälleen yhteyttä lastensuojeluun. Tässä kunnassa on sellainen periaatepäätös, että isä saa lapsen vain käräjäoikeuden päätöksellä, olipa yhteishuoltajuus tai ei. Lapsen etu ei siis ainakaan ole ensisijainen huomioon otettava seikka.
Tässä kohdin huomautan, että isä on aivan tavallinen työssä käyvä isä. Alkoholia ei käytä mitä nyt saunakaljat ottaa lauantaisin ja joulupöydässä lasin punkkua. Nuo eivät todellakaan voi olla suunnattomia syntejä tai este lapsen hyvinvoinnille. Muutakaan "taustaa" joka estäisi laillisesti lapsen saannin luokseen ei ole (luottotiedot ok, ei huume/päihdetaustaa, ei rikosrekisteriä tms.).
Aika lakimiehelle on nyt varattu ja seuraava askel onkin sitten se hakemus käräjäoikeuteen isän yksinhuoltajuudesta. Muuta tietä ei täällä tunneta vaikka sosiaalilaki ja siinä mainittu yhdenvertaisuuslaki toista sanookin.
Otan osaa, sairaalta kuulostaa. Minulla kokemusta katkerasta ex-naisesta mutta onneksi lievempänä versiona. Lapsia hänkin käyttää aseenaan kun muut keinot on jo käytetty. Säälittäviä tapauksia, ei voi muuta sanoa. Olen myös joutunut huomaamaan mihin naiset pystyvät pahimmillaan, se on aika surullista katsottavaa ja siinä ei ajatella edes omien lasten etua vaan katkeruus ja viha ajaa kaiken edelle...