Osa ihmisistä elää suhdemaailman ulkokehillä. Sitten on niitä jotka ovat niillä sisäradoilla. Tämän lisäksi on niitä siellä sisäpiirissä olevia tai suorastaan ytimessä.
Uskon että tähän vaikuttaa kolme asiaa (SSS) näin teoreettesiste ajateltuna
1) Seksuaalinen vetovoima (fyysinen viehättyvyys, seksuaalinen "energiataso" ja status varsinkin miehellä)
2) Sosiaalisuus (itsensä esilletuonti, puheliaisuus, flirttailu- ja keskustelutaito, tavat, itsensä "korostaminen")
3) Sosiaaliset piirit (työympäristö, opiskelijaympyrät, kaveripiirit, yöelämässä liikehdintä, sosiaalinen media)
Käytännössä ihmiset joilla kaksi näistä mättää tai yksi erityisen pahasti putoaa auttamatta suhdemaailman ulkokehille. Ulkokehällä ollessa ei toki tarkoita etteikö suhteita olisi lainkaan, mutta useimmiten ne ovat harvinaisempia ja kokemukset voivat jäädä vähäisiksi tai hyvinkin ailahteleviksi, joissakin tapauksissa katkeriksi. Katkeruus tässä tapauksessa ei ole ihmisen oma valinta vaan luonnollinen jatkumo loogisista seurauksista jotka tulevat epäonnistumisista ja pettymyksistä joita keskimäärin ihminen ei joudu kokemaan. Varsinkin tämä tapahtuu silloin kun positiiviset kokemukset loistavat lähes täysin poissaolollaan.
Sisäradoille pääsee sillä jos kaksi osa-aluetta on kunnossa ja yhdessä on vain vähän ongelmia. Tällöin ihmisellä on jo aika vakituinen suhde-elämä (vaikkei välttämättä vakituista suhdetta juuri nyt). Riippuu täysin sitten ihmisestä ja tilanteesta miten ihmisen "heikko puoli" vaikuttaa häneen. Kun jokin pettymys heitä kohtaa niin he yleensä laskevat sen varaan että "kävi nyt huono tuuri" tai "tämä ei ollut se oikea" jonka jälkeen toiveikkaana jatkavat matkaa. Miksi eivät jatkaisi koska kaikki osoittaa että he eivät elä aivan huomiotyhjiössä?
Sisäpiiriläisellä kaikki noista kohdista täyttyy ja käytännössä he halutessaan elävät suhteesta suhteeseen. Vaikka he kokisivat jonkun pettymyksen niin useimmiten he voivat suorastaan naurahtaa asialle koska lähimpänä ydintä on aina vipinää. Käytännössä pikku suru muuttuu nopeasti isoksi iloksi. Yleensä ytimessä elävillä ei ole pienentäkään aavistusta millaista olisi elää ulompana tai sitten ulkoavaruudessa. Todennäköisesti pelkkä ajatus tappaisi heidät tavalla tai toisella.
Tietysti voidaan puhua onko ulkokehän ulkopuolella vielä elämää eli ihmisiä joilla kaikki kolme kohtaa mättää ja vastaus että varmasti on. Kehitän sille nimityksen "ulkoavaruus", mutta koskaan ei varsinaisesti voi sanoa missä tuo ulkokehä loppuu ja ulkoavaruus alkaa.
Miksikö jätin ihmisen tunteet, omat valinnat ja "pään sisäiset tekijät" (kuten itsevarmuuden ja itsetunnot pois)?
Koska ne eivät useimmiten vaikuta siihen miten ihmiset arvioivat sinua suhdemielessä jos se ei näy ulospäin. Sisäisesti saat olla mitä hyvänsä, mutta jos joku noista kolmen kohdan teorioista mättää niin sitä myöten tilanne alkaa huonontua ja alat ajautua ulospäin suhdemaailmassa.
Toki osa ihmisistä on tietynlaisia "komeettoja" jotka pysyvät pitkään suhteiden ulkopuolella ja sitten taas läheltäkin ohittavat sen suhteiden ilmakehän joskus jopa ytimeen saakka mennen. Näiden ihmisten arviointi voi olla vaikeaa suhteessa muuhun populaatioon.
Missä elät tässä suhdemaailmassa mielestäsi?
(Tiedän että on typerä teoria, mutta värkkäsin tässä ajankulukseni kun odotan ruuan valmistumista.)
Uskon että tähän vaikuttaa kolme asiaa (SSS) näin teoreettesiste ajateltuna
1) Seksuaalinen vetovoima (fyysinen viehättyvyys, seksuaalinen "energiataso" ja status varsinkin miehellä)
2) Sosiaalisuus (itsensä esilletuonti, puheliaisuus, flirttailu- ja keskustelutaito, tavat, itsensä "korostaminen")
3) Sosiaaliset piirit (työympäristö, opiskelijaympyrät, kaveripiirit, yöelämässä liikehdintä, sosiaalinen media)
Käytännössä ihmiset joilla kaksi näistä mättää tai yksi erityisen pahasti putoaa auttamatta suhdemaailman ulkokehille. Ulkokehällä ollessa ei toki tarkoita etteikö suhteita olisi lainkaan, mutta useimmiten ne ovat harvinaisempia ja kokemukset voivat jäädä vähäisiksi tai hyvinkin ailahteleviksi, joissakin tapauksissa katkeriksi. Katkeruus tässä tapauksessa ei ole ihmisen oma valinta vaan luonnollinen jatkumo loogisista seurauksista jotka tulevat epäonnistumisista ja pettymyksistä joita keskimäärin ihminen ei joudu kokemaan. Varsinkin tämä tapahtuu silloin kun positiiviset kokemukset loistavat lähes täysin poissaolollaan.
Sisäradoille pääsee sillä jos kaksi osa-aluetta on kunnossa ja yhdessä on vain vähän ongelmia. Tällöin ihmisellä on jo aika vakituinen suhde-elämä (vaikkei välttämättä vakituista suhdetta juuri nyt). Riippuu täysin sitten ihmisestä ja tilanteesta miten ihmisen "heikko puoli" vaikuttaa häneen. Kun jokin pettymys heitä kohtaa niin he yleensä laskevat sen varaan että "kävi nyt huono tuuri" tai "tämä ei ollut se oikea" jonka jälkeen toiveikkaana jatkavat matkaa. Miksi eivät jatkaisi koska kaikki osoittaa että he eivät elä aivan huomiotyhjiössä?
Sisäpiiriläisellä kaikki noista kohdista täyttyy ja käytännössä he halutessaan elävät suhteesta suhteeseen. Vaikka he kokisivat jonkun pettymyksen niin useimmiten he voivat suorastaan naurahtaa asialle koska lähimpänä ydintä on aina vipinää. Käytännössä pikku suru muuttuu nopeasti isoksi iloksi. Yleensä ytimessä elävillä ei ole pienentäkään aavistusta millaista olisi elää ulompana tai sitten ulkoavaruudessa. Todennäköisesti pelkkä ajatus tappaisi heidät tavalla tai toisella.
Tietysti voidaan puhua onko ulkokehän ulkopuolella vielä elämää eli ihmisiä joilla kaikki kolme kohtaa mättää ja vastaus että varmasti on. Kehitän sille nimityksen "ulkoavaruus", mutta koskaan ei varsinaisesti voi sanoa missä tuo ulkokehä loppuu ja ulkoavaruus alkaa.
Miksikö jätin ihmisen tunteet, omat valinnat ja "pään sisäiset tekijät" (kuten itsevarmuuden ja itsetunnot pois)?
Koska ne eivät useimmiten vaikuta siihen miten ihmiset arvioivat sinua suhdemielessä jos se ei näy ulospäin. Sisäisesti saat olla mitä hyvänsä, mutta jos joku noista kolmen kohdan teorioista mättää niin sitä myöten tilanne alkaa huonontua ja alat ajautua ulospäin suhdemaailmassa.
Toki osa ihmisistä on tietynlaisia "komeettoja" jotka pysyvät pitkään suhteiden ulkopuolella ja sitten taas läheltäkin ohittavat sen suhteiden ilmakehän joskus jopa ytimeen saakka mennen. Näiden ihmisten arviointi voi olla vaikeaa suhteessa muuhun populaatioon.
Missä elät tässä suhdemaailmassa mielestäsi?
(Tiedän että on typerä teoria, mutta värkkäsin tässä ajankulukseni kun odotan ruuan valmistumista.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
saatanan peräkylästä näitä idiootteja sikiää?
Haista trolli home.
Jos ei ole muuta sanottavaa niin mene takaisin kädelle.
Minä olen ulkoavaruudessa, kaukaisella planeetalla. Yksinäistä on. Ei tupeksi miehiä ovellani, ei. Suurin ongelmani on mielestäni nro 3 eli sosiaaliset piirit, niiden puuttuminen. Olen ujo ja hiljainen, kirjoitan vain, en puhu; tämäkin on todella ongelma, mutta jää selkeästi jälkeen sosiaalisten piirien ongelman suhteen.
Minulla ei oikeastaan ole mitään sosiaalisia piirejä. Ei ole ystäviä, sukulaiset asuvat hyvin kaukana, en käy koskaan baareissa enkä itse asiassa missään. Opiskelut olen hoitanut kirjatentteinä, ei ollenkaan ns. opiskelijaelämää. Ei opiskelikavereita, koska opiskelin yksin. Ei töitä, joten ei sitäkään kautta sosiaalisia piirejä. Ei harrastuksia, paisti lukemista ehkä voi sanoa harrastukseksi, muttei kirjastossa miehiä isketä. Sinkut-palsta on mun sosiaalinen kontakti; minua itseäni suorastaan oksettaa se miten surkea tapaus olen.
Miksei minulla ole mitään "sosiaalisia piirejä"? Tätä on kestänyt hyvin kauan, aina. Kammottavaa sanoa, mutta lapsuudestani asti. Aina.
Minun on aina ollut hyvin vaikea tutustua ihmisiin tai mennä muiden mukaan ja olla vetäytymättä sosiaalisista kuvioista, koska minulla ei ole mitään, mitä voisin toiselle ihmiselle sanoa. Ei ole mitään, mitä voisin sanoa olevani. siis sellaista, että toinen voisi hyväksyä minut. ainakin minusta syvästi tuntuu tältä. Kaikkein syvimpänä ja mustimpana minussa on syvä, viiltävä häpeä itsestäni. Koska en ole mitään, koska olen huono, koska minusta ei voi pitää, koska minua ei voi hyväksyä, koska en ole samanlainen enkä samanarvoinen kuin muut.
Olen avaruusolento sosiaalisten piirien suhteen. Asun ulkokehän ulkopuolella pienellä kivisellä planeetalla. Kunpa voisinkin tulla esiin ja olla olemassa.
No... Mulla kai jollain tasolla toteutuu 1 (osa naisista pitää ulkonäöstäni), 2 ehdottomasti etenkin naisseurassa ja 3 sitten... Sekin täyttyy.
Enkä koe seuran saamista erityisen haastavaksi. Koen sen helpoksi. Merkityksellisen suhteen kehittäminen on haastavampaa mutta siihen tarvitsen todella erityisen ihmisen. Sellaisen joka ymmärtää minua.
Voin kyllä uskoa että tuossa teoriassa on perää. Mutta väittäisin vielä että millä tahansa osa-alueella epäonnistuminen riittävän pahasti ajaa parisuhdemaailman ulkokehälle. Tai jopa ulkoavaruuteen asti.
Parasta analyysia aikoihin.
Pitemmittä kehuitta omaan kohtaloon:
Ulkokehällä pyörin, edelleen. Tosin eri syystä kuin nuorempana (eli tällaisia värähtelytasojen muutoksia voi ajan mittaan tapahtua).
Nykyään mättää kohta 3, nuorena kohta 2. Ykkönen on aina ollut 1 :D tosin tässä iässä kiinnostuneet ovat yleensä (lue: 99%) varattuja eikä seksi on elämäni ensisijainen asia. Toivoisin silti, että seksuaalisuuttani voisin vielä joskus toteuttaa normaalissa heteroihmissuhteessa.
Palaan siihen, mitä sanoit "pään sisäisistä tekijöistä" - aivan oikein, sillä ei ole käytännössä _mitään merkitystä_ ihmissuhdemarkkinoilla kuinka hyvin olet balanssissa itsesi kanssa, jos joku näistä SSS-tekijöistä ei ole 'kunnossa'. (vrt. "onhan vakuutuksesi kunnossa?" "ovathan rokotukset kunnossa?" - itse en moisista ole koskaan välittänyt paskan vertaa..)
"Tai jopa ulkoavaruuteen asti."
Koska tunteita ei voine valita järjellä ja toisaalta, tunteita ei voi korvata järjellä-tulee aina olemaan "balanssiin pyrkiminen" kompromissi, halusi tai ei.
Osuva ja hyvin tiivistetty. Varsinkin nuo pari huomiota, että.
Ihmiset joilla kaksi näistä mättää tai yksi erityisen pahasti putoaa auttamatta suhdemaailman ulkokehille. Totta. Myös se pelkkä ulkonäkökään ei välttämättä auta jos sosiaaliset taidot ja piirit puuttuu. Tai voit olla sosiaalisesti aktiivinen ja liikkua paljon mutta jos ulkonäkö on absolut turn-off niin ulkokehillä olet.
"Miksikö jätin ihmisen tunteet, omat valinnat ja "pään sisäiset tekijät" (kuten itsevarmuuden ja itsetunnot pois)? Koska ne eivät useimmiten vaikuta siihen miten ihmiset arvioivat sinua suhdemielessä jos se ei näy ulospäin. " Näin se on. Tähän vielä lisäisin että ei itsetunto ole ihmisellä geeneissä vaan se on seurausta onnistumisista. Itseään ruokkiva kehä. Näin ainakin normaalihoksottimilla varaustetuilla ihmisillä.
Aika nopeasti ihminen huomaa mikä on oma vetovoimakerroin, oma paikka suhdemarkkinoilla. Moni kyllä yrittää pettää itseään. Tämä selittää esim. sen miksi nuoremmissa naisissa alle 30 v. löytyy paljon tympeää ja nirppanokkaista käytöstä.
*laittaa aurinkolasit päähän*
...kehäpäätelmään.
YEEEAAAAH! http://www.youtube.com/watch?v=SHhrZgojY1Q
Vakavasti puhuen tämä on silkkaa asiaa. Noinhan se menee.