riitaa lemmikistä

huhhuh...
miksi piti lemmikki hankkia jos todellakin tietää ettei toinen sitä halunnut??
en ymmärrä.. toi on aivan sama kuin nainen pakottaa miehen hankkimaan lapsia vaikka tasan tietää ettei mies niitä halua.. nii toi lemmikki juttu nyt vain sattuu olemaan samaa kaliiberia.. ja en sitä vain ymmärrä..
toinen pakotetaan keinolla millä hyvänsä ottamaan vasten tahtoaan jotain kotiinsa vaikka on selvät säännöt sanellut asiassa.. ymmärrän puolisoasi asiassa aivan hyvin.. puolisosi EI halunnut lemmikkiä..!! ja sinä menit ottamaan sen vasten puolisosi tahtoa.. oletpa itsekeskeinen idiootti!!
lemmikit on kuin lapset.. niiden hankinnasta KESKUSTELLAAN ja sovitaan että milloin josko silloinkaan!!

Kun väsytystaistelulla saadaan otettua taloon lemmikki, niin ei se välttämättä lähde yhtään sujumaan.

Meillä on ollut kissoja ja koiria ja kyllä, niitä karvoja oikeasti on aivan jokapaikassa.

Jos kissasta ei pidä, se ärsyttää kokoajan.

"kissasta jos luopuisi niin löytyisi taas vaan uusi syy riidellä"

Niin tai sitten ei. Onko kissa oikeasti niin arvokas, että sen takia kannattaa ajaa pairuhde katkolle? Ei vittu, KISSA!??!?!

Itse olen aina haaveillut koirasta tai kissasta (molemmista hieman kokemuksia kavereiden lemmikkeinä ja molemmissa omat hyvät puolensa). Poikaystävän kanssa yhteen muutettuani ajattelin, että omakotitaloomme hyvinkin voisi vihdoin sen oman karvakasan majoittaa. Koira oli jo aiemmin todettu kahden laiskan ihmisen lemmikiksi kenties turhan vaativaksi. Kun on eläin vastuulla, siitä pidetään myös hyvää huolta, ulkoilutetaan kunnolla, satoi tai paistoi, jne. Näin jäi ajatuksiin kissan mahdollisuus jossain vaiheessa. Uudelle paikkakunnalle muutettuani etsin vielä töitä, ja paras on odottaa kunnes kahden ihmisen palkalla selviää helpommin mahdollisista yllärieläinlääkärimaksuista ynnä muista.

Kissan hankinnasta puhuessa on todettu, että minä sitä enemmän haluaisin. Avomiehellä oli entisensä kanssa kissoja (ei paljon kyselty, halusiko vai ei), ja eläinrakkaudestaan huolimatta ei ole oikein nyt ajatuksesta innoissaan. Kissa tarkoittaisi satunnaisia pissamerkkailuja, raavittuja huonekaluja sekä nurkissa pöllyäviä karvoja -> minun vastuullani olisi imuroida useammin. Tämän toki mielelläni tekisinkin, mutta entäs jos en suurista luuloistani huolimatta jaksaisikaan ihan niin paljon useammin imuroida kun karvat eivät minua äärettömästi vaivaisi?

Pikkuhiljaa on tullut selväksi, että "voishan sellaisen jossain vaiheessa ottaa" tarkoittaa suomeksi "kai sitten, jos on pakko, vaikka mieluummin ei". Minun on vaikea ajatella ottavani eläintä taloon tietäen, ettei toinen sitä oikeastaan halua. Yhteinen kotihan tämä on! Toisaalta, haave voi jossain vaiheessa syttyä taas palamaan niin, että asiasta tulee äärimmäisen tärkeä. Onhan minullakin oikeuteni, siinä missä avomiehellä.

Mutta: Siinä vaiheessa keskustellaan perinpohjaisesti. Jos asia on minulle todella tärkeä, ja vaikuttaa että minulle on tärkeämpää elinikäisen haaveen toteuttaminen kuin hänelle on ikävää eläimen kanssa asumisen huonojen puolien sietäminen, emmeköhän me pääse asiasta sopimukseen. Siinä vaiheessa lyödään kaikki kortit pöytään. Kun päätös on yhdessä tehty niin ei siitä enää sitten ole ylenmääräistä purnaamisen paikkaa jälkeenpäin, varsinkin jos sopimus toimii niin kuin pitää ja minä tosiaan huolehdin imuroinnit ja kissanhiekat kuten lupailin.

Avomies tietää silloin suostuneensa koska rakastaa minua ja ymmärtää eläimen minulle tärkeäksi. Ihan eri asia kuin lopulta taipua "mähaluunmähaluunmähaluunmähaluun, koska mä haluun koska se ois tosi jees"-jankutukseen vasten tahtoaan, jolloin vain alistuminen jää mieleen, eikä se ,että suostui koska toista rakastaa. Sen eläintä haluavan osapuolen on hyvä myös tuoda esille, että ymmärtää ja kunnioittaa myös sitä toisen näkökulmaa ja tuntemuksia, mutta toivoo silti että asia järjestyisi, jos toinen ei ehdottomasti ole vastaan. Ei ole myöskään pahitteeksi antaa periksi itse jossain muussa asiassa, jota vastaan jossain määrin on ollut, "okei, voidaan hankkia se jumalaton biljadipöytä keskelle olohuonetta", jos periaatteita ei täysin rikota?

Näin meillä.

Koitahan lepytellä sitä puolisoasi. Kerro että olet pahoillasi, mutta kissa on kuitenkin sinulle hyvin tärkeä, ja lapsetkin selkeästi siitä tykkäävät (kuten joku sanoikin, sen pehmeämmän käsittelyn opettaminen olisi ehkä paikallaan vaikka ei kissa kuulosta kovin pelkäävänkään?). Ja tee tai lahjoita jotain mukavaa vastineeksi. Anna jalkahierontasessioita tai lähetä kylpylään, mihin sitten rahavarat antavatkaan periksi. Toivottavasti tilanne rauhoittuu!

Nimim. Alkanut puhua parista rotasta vaihtoehtona, eli eiköhän meillä parin vuoden päästä ole lemmikkihämähäkki kunnon terraariossa....

Kissatalot yms. eivät luovuta kissoja perheisiin, joissa lapset ovat noin pieniä. Ja syystä! Useimmat vastuulliset yksityishenkilötkin noudattavat tätä samaa käytäntöä.

Ota koira kissan kaveriksi niin ei ole yksinäinen

Nyt kun kissa tuli taloon, niin on jo lastenkin kannalta näytön paikka, että isä ja äiti osaa ratkaista yhdessä ongelmia. Pitäkää perhekokous. Jokainen saa kertoa niitä hyvä asioita, joita kissa on perheeseen tuonut. Sitten listaatte niitä vähämmän kivoja asioita. Sen jälkeen kukin saa kertoa miten ongelma voitaisiin ratkaista. Kissahan on kuitenkin elävä olento, ja olisihan se aika traumaattista lapsille jos kissa vaan noin vaan vietäisiin pois. Jotenkin muuten homma kannattaa ratkaista.
Voisiko kissan liikkumista rajoittaa esim. siten, ettei tulisi keittiöön. Antakaa kullekin perheenjäsenelle kissanhoitotehtäviä. Pistäkää sopimukset kaikkien näkyville.
Näin perheenne oppii ja kissan hoito opettaa kaikkia teitä suvaitsevuuteen ja yhteistyöhön. Oikea perhe puhaltaa yhteen hiileen, jos jollakin perheenjäsenellä on kurjaa, niin muut kyllä keksivät keinot piristämiseen.

lapsiperheessä kissa. ymmärrän puolisoasi täysin. voi olla, että puoliso on pelännyt juuri kissan tekemisiä, esim. kissa raapii lapsia vaikka silmiin.

tekstistä paistaa pahin painajaiseni... tässäisiä kissoja olen joutunut väkisin huostaan ottamaan, kun vanhemmat eivät tajua, että kissa kärsii lasten leikeistä. luullaan, että lapset leikkii nätisti, mutta totuus on aivan toista luokkaa. ei osata lukea lemmikkiä. sitten ihmetellään, miksi kissa pissii sänkyyn tai raapii. ette tietenkään ole edes ajatellut leikkauttaa kissaa, siiten se ykskaks pääsee ovesta ulos ja hups, pentuja on äkkiä korillinen, eikä niistä jakseta huolehtia tai lapset jatkaa niiden kiusaamista. entäpä madotukset, ne on tietysti hoitamatta, koska uskotaan, ettei kissaa tarvitse madottaa.

näitä on niin nähty. harmittaa kissan puolesta.

Käykää juttelemassa yhdessä asiasta esimerkiksi ammattiauttajan pakeilla. Voi olla että pinnan alta löytyy muotakin syitä kuin tuo kissa. Näin ainakin rivien välistä olen lukevinani.

No siinähän vastasit itse kysymykseesi.

Ei yhteisymmärrys ole sitä että tinkaa ja tinkaa ja saa toisen sanomaan kerran 'juu'. Yhteisymmärrys on sitä että kaikki tahtovat samaa. Tuo alun 'minä lähden jos se tulee' piti olla sen verran vahva viesti että se olisi pitänyt ymmärtää vakavammaksi kuin mitä teit. Jos sen päälle annat vielä käsityksen että jyräät kantasi voimaan muissakin asioissa muiden kantaa kunnioittamatta, on ero varmasti joskus vielä edessä.

ei saa koskaan ottaa lapsille leluksi!!!

Ota yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen mahd. pian, jotta he etsivät kissalle uuden kodin!

Kissa on ansainnut kodin, jossa sitä kohdellaan hyvin ja johon se on tervetullut!

www.rekkurescue.com

Ensinnäkään kissaa ei saa pahoinpidellä, mitä lapset usein tekee!!!!!!!!!! Että VIHAAN TEITÄ IMBESILLEJÄ VANHEMPIA, jotka annatte lastenne tehdä mitä vaan. Muistan lapsena itse, kuinka naapurin kakara otti kissan syliin ja paiskasi sen lattiaan ja kissa juoksi hädissään pakoon. Hyvä ettei luut murtunu.. Suoraa eläinrääkkäystä!!!! Sanoin asiasta omalle äidille, joka on AINA puolustanut eläimiä. Teimme ilmoituksen eläinsuojeluun ja johan lähti kissa heidän talosta! Älkää hankkiko eläimiä, jos että ymmärrä, ETTÄ NE ON ELÄVIÄ OLENTOJA, JOTKA MYÖS KAKKII JA KUSEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aika karmeeta hankkia elävä kissa lapsille "leluksi", eivät tämän ikäiset vielä ymmärrä kissan päälle. Eikö nyt riittäisi lapsista huolehtiminen, varmaan siinä jo tarpeeksi miehelle hommaa. Onko tämä näitä aviomiehiä, joka hoitaa kotia ja lapsia vielä ansiotyönsä päälle, ettei vaimokullalla olisi sanomista.. ja mitä tuttavatkin sanoo jos ei ole "moderni" isä? Kyllä se on sitten kissasta löytänyt purkautumisen tuo turhautuminen, ei se pelkästään siitä johdu vaan on muhinut turhautumisena kauan -mutta kukapa nyt omasta perhestään tunnustaisi että on niihin jo väsynyt, muu syntipukki se sitten on.

Kissojen kanssa tulee naarmuja ja ruoat pidetään lasten ulottomattomissa, ruoka-aikana sitten lapset ruokkimiseen mukaan. Ostakaa sellainen "koppilaatikko" sille kissalle, ettei lapset levittele hiekkoja. Ja sitten kaikista tärkein, onhan kissalla turvallinen ja rauhallinen nukkumapaikka, onhan ? Meillä oli kissa minun lapsuudessa, nukkui hattuhyllylle nostettuna, ettei me lapset sitä silloin päästy häiritsemään. Kissatkin tarvitsevat unta, ja jos niitä häiritään, niin on ihan varma että merkkailee joka paikkaan ja naarmuja alkaa tulemaan lisää...

Ja taas kohta on yksi koditon kissa lisää suomen maassa, ku "ei se nyt ollukkaa kiva ja tuli kaikkee riitaa ja sotkua..."
Mikäli sikäli nyt edes kissa parka selviää hengissä noinkin pienten lasten käsittelystä jos kovaakin kohtelua niiltä saa. " Ei rimpuile sylissä", ei yleensä ihan pienet pennut niin teekkään jos sellainen kyseessä on...
Ja mitä kaikkea kissa saa kokea puolisoltakin joka ei siitä tunnu pitävän lainkaan.

Siis mikä sai hankkimaan lemmikin tuon ikäisille lapsille?
Tuntuu että kissa on vain lelu lapsille, etkä sinä aikuisena osaa puuttua asiaan. Suosittelen etsimään kissalle uuden kodin ja miettiä uuden lemmikin ottamista kun lapset ovat jo kouluikäisiä.

Lapsesi ovat yksinkertaisesti liian nuoria "leikkimään" kissan kanssa. He eivät vielä ymmärrä kissan olemusta eikä elekieltä. Ehkä puolisosi jollain tasolla ymmärtää sen ja reagoi siihen.

Miehesi on iso vauva ja käyttäytyy sen takia lapsellisesti. Ota avioero, sillä ette halua samoja asioita elämältänne.

Hankkia kissa NOIN PIENTEN lasten LELUKSI!
Saati että puolisokin oli valmiiksi vastaan!
Ehdotan, että myyt kohtuuhintaan kissan
RAUHALLISEMPAAN kotiin.
Ei noin pienet lapset osaa mitenkään "huolehtia" kissasta,
eikä vielä muistakaan vähään aikaan.
Harkitse sitten, kun ovat jo edes esikouluikäisiä!
AIKUISEN harkintaa nyt tässäkohtaa!

silitä välillä sitä toistakin "mirriä" niin sopu kyllä palaa taloon

Jos lemmikin ottaa niin siitä on pidettävä sitten huolta sen koko elämän ajan! Ja sun omat kakaras siellä tuntuu sotkevan enemmän, joten mitäpä jos laittaisit ne järjestykseen ennenkuin alat kissan tekosista valittamaan. Itse otit kissan, joten aikuisena ihmisenä kanna siitä vastuu äläkä ole heti antamassa sitä pois. Ei tuollaisten ihmisten pitäisi olla mahdollista edes saada kissaa, joka kolmen viikon jälkeen miettii jo siitä luopumista!!!

Todennäköisesti halusit kissan itsellesi ja kiristit sen.

Siksi miehesi mököttää.

Mies on onnellinen lemmikistä vain, jos hän itse sen keksii haluta ja valitsee sen.

Minulle särähti korvaani eniten "lopulta pitkän ajan jälkeen siihen luvan sain ja kissa taloon tuli lasten lemmikiksi"
On erittäin valitettavaa ja surullista, jos aikuinen ihminen joutuu pyytämään puolisoltaan LUPAA!

Miehesi on raivona varmaan siksi, että koti on jo muutenkin sekaisin. Ymmärrän hyvin, että kahdessa tuon ikäisessä lapsessa on jo tarpeeksi. Ole armelias kissalle, anna pois, jooko. Murot ja hiekat lattialla,,,ymmärrän miestäsi.

meillä on kissa ja koira, mutta molempien hoidossa noudatetaan sääntöjä!
ei meillä kissaa tai koiraa ruokita niin, että ruoat heitetään lattialle!
molemmilla on omat ruokakipot joista ne syövät.
ja toiseksi, kissalla on oma laatikko jonnekka se menee pissalle, ei me kasata hiekkakekoa jonnekin keskelle olkkarin lattiaa, jonnekka kissa hätii..

meillä myös siivotaan suht ahkerasti, koska molemmista eläimistä irtoaa karvaa, ja se on oikeasti inhottavaa, kun on sitä karvaa joka puolella..jopa ruoassakin, mutta silti rakastamme molempia eläimiämme.

eli teette nyt selkeät säännöt eläimen kanssa elämiseen..
kissa ruokitaan antamalla ruokaa sille kippoon..ei lattialle heitetyillä muroilla.
kissa pissaa laatikkoon ei hiekkakekoon olkkarin lattialla..

nuo nyt ainakin aluksi..ehkä sitten sen jälkeen alkaa helpottamaan...

Kullä aikuisen ihmisen pitäisi tuollainen kestää, jos meillä on 2 kania ja 3 koiraa eikä meillä ole tullut siitä yhtään riitaa.

Hei, etkö nää, että puolisosi on mustasukkainen...ja ehkäpä väsynyt...varsinkin jos hän on päivät pienten lasten ja kissan kanssa. Taitaa olla vielä kyseessä pentukissa? Omistan kissan, eikä karvoja todellakaan ole jokapaikassa. Kissa (tyttö) ei myöskään ole kertaakaan pissannut muualle kuin omaan vessaansa. (tai on, lattialle kerran, silloin kun se oli unilääkkeessä, leikkauksen jälkeen) Otin sen hoiviini noin vuoden vanhana, oli löytökissa. Siis kissa pitää leikkauttaa, kun se on tarpeeksi vanha. Kun kissa on lapsille tärkeä, pitää vanhempien kyllä pystyä riitansa sopimaan. Joskin mielestäni olisi voinut jokusen vuoden odottaa, koska lapset ovat noin pieniä, niissäkin riittää puuhaa...

Nuo kommentit, otit kissan, vaikkei toinen halunnut?? Kumman mielipide se sitten on se oikea ja tärkeämpi???

Lemmikki todella kannattaa hankkia vastoin toisen tahtoa. Eli EI kannata, jos et tajunnut.
Mä luulisin, että tää on provo, ettei näin tyhmiä ihmisiä ole olemassa, jos en tietäisi, että kyllä on: oma napa kiinnostaa, eläimen voi ottaa kuin lelun, ja lapsille otetaan lemmikkejä kun vanhemmat on niin tyhmiä, että pystyy kyllä nussimaan ne lapset (=käyttämään alapäätään), mutteivät osaa ajatella vastuuta lemmikistä eli elävästä olennosta (=käyttää yläpäätään).

Taas on kissa otettu ja rääkkäähän ne kakarat sitä, mutta mitäs sitten, eihän se ressukka uskalla rimpuilla ja voi voi kun on naarmuja: harmi ettette ottaneet taistelurotuista koiraa, voisitte itkeä että miksi se puri kakaralta kallon halki. Noin ne lapset oppii, miten eläimiä kohdellaan ja kunnioitetaan, hoidosta puhumattakaan. Eli: EI opi vaan ainoastaan rääkkää sitä eläintä.

Sinä sen kissan lapsille halusit, joten sinä siitä olet päävastuussa: sinä olet vastuussa siitä, että ehdit korjaamaan sen jäljet, vahtimaan lapset, estät kissan rääkkäyksen ja opetat hyviä kissan kohtelutapoja lapsillesi, kissasi hiekkalaatikolle asiaan kuuluvasti ja tätäkin kirjoittaessa et siis keskittynyt kun omaan ruikutukseesi täällä, mutta et katsonut oman lapsesi perään. Sinä olet päävastuussa koko asiassa, ja vastuu sinänsä kuuluisi myös puolisollesi: hänen kiukuttelunsa ei auta vaan hän on perheen toinen aikuinen. Kissa kainaloon ja löytöeläin taloon, teidän ei sille kannata uutta kotia etsiä, olette niin vastuuttomia että annatte sen todennäköisesti kenelle tahansa.

Lemmikki on elävä olento, eläin, jonka elämästä ja hoidosta on vastuussa, kissan tapauksessa aika saattaa olla 20 vuotta. Se on siis pitkäaikainen elämään tuleva muutos.
Lapsille lemmikkiä ei oteta KOSKAAN, lapset eivät voi olla vastuussa toisesta elämästä, etenkään, kun näköjään aikuinenkaan ei siihen aina pysty... Kun lapsi on aikuinen ja itsenäistynyt hän voi ottaa itselleen lemmikin.
Perheeseen voidaan ottaa lemmikki, jos vanhemmat suostuvat olemaan siitä päävastuussa.
Perheeseen ei voida ottaa lemmikkiä jos joku vastustaa: se on väärin.
Lasten ei pidä koskaan antaa kohdella lemmikkiä miten tahansa, se ei ole lelu. Koira puree jossain vaiheessa takaisin, mutta sehän lopetetaan siitä. On niin paljon vääryyttä eläimiä kohtaan ja usein sen aiheuttaa ymmärtämättömät lapset tai paremminkin heidän vielä ymmärtämättömät vanhempansa, jotka imbesilleinä antavat lastensa tehdä mitä vaan.

Luopukaa kissasta ja muistakin lemmikeistä: toisen aikuisen ei tarvitse todellakaan vasten tahtoaan hyväksyä mitään lemmikkiä perheeseen. Perheessä sovitaan asiat yhdessä ja etenki tuollaiset asiat. Kyllä tuolla asenteella varmasti löytyy riitoja, en epäile sitä yhtään. Tosin niihin ei tarvitsisi sotkea muita eläviä olentoja eikä suostua eläinrääkkäykseen oman typeryyden takia: riidelkää keskenänne, käyttäkää ehkäisyä ja luopukaa lemmikeistä.
Hoida kissa ja lapset. Sinä tilanteen olet aiheuttanutkin.

vaihtaa sen jätöset ja lisäksi siivota teidän petinne kun olet halunnut..
no eroo ja vie kattisi niin pääsee eukkosi helpommalla..

etpä ole varmaan muuta toivonut.

Meillä se loppui sen jälkeen kun muksu kasvoi 13 vuotiaaksi ja kissa oli 12 vuotias, sen jälkeen isä ei ole narissut kertaakaan koko katista sillä koko huusholli on täyddä karvakorvia, nyt se isä sitten narisee koirista....

siis et oikeasti voi olla tosissasi, että noin pienille kakaroille oot oikean elävän olennon antanut LELUKSI! kun eihä noi pieni paljon mistään mitää vielä ymmärrä, katkoo vielä vahingossa kissanpennun luut tai tappaa sen. eihän siihe tarvita muuta ku "kisu halus mennä uimaa ämpärii" tai "kisu raapaisi, minä potkaisin". tai sitten kissa raapaisee lasta silmiin, kun nappula ei tajua, ettei voi tunkea omaa pärstäänsä kissaa päin. Kyllä olet sinäkin torvi! ja vielä kun ukkoki oli sitä noin vastaan. toisaalta; typerää, jos sun pitää kaikkeen lupa kysyä, eihän mies ole yksin se, joka kaikesta saa päättää!! mutta jos olet oikeasti noin tyhmä, niin sitten ehkä kannattaa sitä miestä uskoa.
Hankkikaa poloiselle kissalle uusi, rakastava ja huolehtiva koti. Sinä et voi sitä sille antaa.

Hei!

Sain viestistäsi sen käsityksen, että puolisosi suostui lemmikin hankkimiseen hieman "pitkin hampain". Yhtäkaikki silti, kun hän kerta suostui, niin asianhan pitäisi olla sillä selvä. Tämä on hirmuinen klisee, että lemmikin myötä tulee suuri vastuu. Se on kuitenkin täysin totta. Itselläni on koira ja kaksi kissaa, joten tiedän kyllä mistä puhun. Vaivaahan noista karvalapsista on toisinaan vallan mahdottomasti, mutta enimmäkseen niiden kanssa on aivan mahtavaa. Muksunne ovat vielä melkoisen pieniä, joten heistähän ei vielä varsinaisiksi lemmikin hoitajiksi ole, vaan vanhemmathan siitä vastuussa ovat vielä pitkän tovin. Pienten lapsien ja pienen eläinlapsen hoitaminen yhtäaikaa on raskasta. Tsemppiä sinulle ja puolisollesi...kyllä stressi helpottaa pienokaisten hieman varttuessa!

Toivottavasti sinä ja puolisosi saatte asiat sovittua ja otatte yhteisesti vastuuta eläimestä. Mikään ei ole surullisempaa kuultavaa erilaisilla foorumeilla, kuin että tehdään liian hätiköity päätös ja otetaan eläin, ja sitten kohta ollaankin luopumassa siitä tai jopati lopettamassa. Luontokappaleena on eläimelläkin oikeus hyvään hoitoon ja elämään. Lemmikki ei ole myöskään itse saanut päättää omistajaansa, joten vastuu on aina ihmisellä.

Tv: Nälkäkurkiduunari, joka aina huolehtii siitä että "karvalapsilla" on ruokaa, vaikka itse söisikin näkkäriä ja joisi kraanavettä päälle

voi hitsin hitsi että 1- ja 2-vuotiaille kissa. Kohta sillä ressulla siis kissalla on vatsa kuralla, kun nämä liian pienet lapset kissaa hoitamaan retkottaa sitä sylissä. Ei ollut hyvä idea teidän perheen ottaa kissaa. Kannattaa muistaa ettei ne kissan raapimiset tähän yhteen kertaan tai siis niihin pariin naarmuun jää niitä tulee vielä monta lisää.

Miksi piti ottaa lemmikki, mistä ei selvästikään ollut käsitystä mitä sen hoito ja elämä on? Katsokkin että kissa saa arvoisensa elämän, eikä ole minään lasten leikkikaluna. Vaikka sellaiseksi se kai hankittiin vasten parempaa tietämystä.

Todella valittettavan yleisiä nämä tapaukset, missä otetaan lemmikki koska se on vain niin söpö. Sitten kun sitä pitäisi oikeasti hoitaa ja viedä vaikka lääkäriin, niin kiinnostus loppuu.

Toivottavasti näytät esimerkkiä lapsillesi ja otat vastuun kissan hoidosta!

Niin tyypillistä. Kun on kakaroita tehty niin eikö vaan sekaan vielä joku elukkakin, vaikkei sitä jaksettaisi hoitaa. Saanko kysyä mitä sinunlaisten ihmisten päässä oikein liikkuu? Miksi pitää hankkia elukoita kun on kasa lapsia jo valmiiksi? Sen takia Suomi on täynnä hylättyjä lemmikkejä, tai elukoita jotka enemmin tai myöhemmin otetaan omistajiltaan pois, kun niitä ei jakseta hoitaa. Itekin nähnyt miljoona kertaa mitä se meno on kun on lapsia ja elukoita, ja ne elukat on hankittu jostain aivan ihme syistä. Naapurissa äijä huutaa nuorelle koiralle, kun eivät ole vaivautuneet sitä koiraa kouluttamaan. Ei tuon jälkeen tapahdu mitään muuta kuin elukan pahoinpitelyä, sille huutamista ja kiroilua, ja lopulta eläin on mielenvikainen ja pitää lopettaa. Siinä kaunis opetus kaikkien lapsille. Eläin on lelu, ja sille saa tehdä mitä vaan. Ottaa, tuhota ja heittää sitten menemään. Aplodit.

Suosittelen antamaan kissan pois jollekin joka oikeasti jaksaa sitä hoitaa. Ja tuon ikäsille pennuille ei pitäisi elukkaa antaa. Siinä voi käydä molemmille huonosti. Etenkin kun kissat tunnetusti ei ymmärrä ihmisiä, ja eivät tajua että vauvan raapiminen ei ole sama asia kuin oman lajitoverin kanssa tappeleminen. Muutamassa kuukaudessa sillekin karvapallolle kehittyy sellaiset kynnet että siitä on leikki kaukana. Ja vaikka niitä kynsiä ehtisikin tuollainen jo tarpeeksi syvässä paskassa muutenkin oleva perhe leikkaamaan, niin ei se niitä kynsiä sen lapsiystävällisemmäksi tee.

Siinä on sitten teille hommaa loppuelämäksi. Lapset ehkä jaksavat hoitaa elukoita siinä 10-vuotiaina aikaisintaan, jos silloinkaan tai ikinä. Eli se on vanhempien vastuulla se elukka koko sen elukan loppuelämän ajan. Joka päivä pitää olla kykkimässä hiekka-astioilla paskaa ja kusta siivoamassa, ja joka päivä pitää olla laittamassa tuoretta vettä ja ruokaa kippoon. Ja ei ne elukat ilman huomiota osaa olla, vaan sitäkin pitää antaa, vaikkei jaksaisi ja vaikka vituttaisi. Sitä se sitten on 24/7. Niin, ja tietysti vielä noi kissat herättelee ihmisiä öisin, koska harvoin kissat jaksaa öisin nukkua ainakaan yhtä menoa. Ja toki se karvamäärä mikä niistä lähtee on toisinaan rasittavaa, kun sitä karvaa on joka paikassa, että n. kerran viikossa on pakko siivota. Kissanhiekka aiheuttaa myös sen että on pakko siivota, sillä sitä kantautuu kissojen mukana ympäri kämppää. Ja vielä silloin kun noi kissat on pieniä, niin ne ei ole mitään maailman siisteimpiä elukoita, että voi olla että omien pentujen lisäksi pitää elukoidenkin persettä pyyhkästä. Tai viimeistään lattialta siivota paskaa, jos ovat oman läjän päälle talloneet.
Ai niin, ja toki on noi eläinlääkärin maksut myös! Ei ole halpaa huvia se. Ja jos viet vuosia eläinlääkärissä käymättömän kissan tarkastettavaksi (vaan koska olet niin pihi tai rahaton ettei vaan rahat riitäkään siellä käyntiin), ja siltä kissalta löytyy jotain vakavampia sairauksia, niin se on sitten hyvästit kissalle. Ja luultavasti sakot siihen päälle, jos oikein oot osannut asiasi (ja kissan elämän) sotkea.

Mulla on kaks nuorta kollia, ja ei ole ollut helppoa niiden kanssa eläminen. On mennyt aikaa ja kärsivällisyyttä niitä opettaessa sen verran kuin nyt kissoja voi edes opettaa. Jos oot töissä käyvä ja muutenkin omia pentuja pitää hoitaa, niin missä välissä kukaan ehtii kouluttamaan sitä kissaa? Kuitenkin pitää pahimmassa tapauksessa vähän kouluttaa sen vessassa käynnin kanssa mm. antamalla herkkupalan aina kun katti on sinne hiekka-astialle osannut mennä. Samoin jotkut (kuten minä) ollaan kehitetty kielto-ääni kissoille, mikä auttaa taas sen "huonon" käyttäytymisen katkaisemisessa (väärien esineiden raapiminen, tv:n päällä pomppiminen jne.), kun ei sillä "ei":llä pääse mihinkään. Ja jos vaan antaa kissan olla, niin sitten se oppii ne tavat mitä oppii, ja myöhemmin on turha itkeä sitä että kissa kusee pitkin kämppää tai tuhoaa tavaroita, sillä se on kissanluonne.

Tollasia luusereita, mitä äijäsi on löytyy joka nurkasta. Vaihtoon vaan ja eläinrakas tilalle!!!
Ei se sua enää rakasta.

Kirjoituksessa ei lue mielestäni, että kissa on otettu leluksi vaan lemmikiksi. Ja myös, että puolisokin on siihen myöntynyt. Nyt olisikin varmaan aika vanhempien keskustella siitä, että onko se riidan syy pelkästään se kissa...(koska riitoja oli aikaisemminkin)!!
...ja mitä kissaan tulee, niin pienet lapset ei vielä osaa hoitaa lemmikkiä. Mutta ajan kanssa oppivat toki. Kissaakin tulisi ajatella. Se retuuttaminen ei kuulostanut hyvältä. Ymmärrän puolisoa hyvin, jos hän on kotiäiti ja hoitaa pieniä lapsia sekä nyt myös kisua. Varmasti työtä ja vastuuta riittää.
Kautta aikojen on perheissä ollut pieniä lapsia ja eläimiä. Meilläkin oli kotona kissa, vaikka oli pieniä lapsia, eikä ollut mitään "normaalia" suurempia ongelmia. Vanhempien vastuulla on se kuinka tullaan toimeen ja asettaa rajat sekä lapsille että lemmikille.
Yrittäkää löytää kompromissi keskustelemalla asiasta kunnolla. Pääasia on, että olette yhteisymmärryksessä. Tarkoittaa se sitten kisun pitämistä tai ei. Tuollainen jatkuva riiteleminen ei tee kenellekään teistä hyvää eikä auta saamaan asioita järjestykseen. Te kärsitte, lapset kärsii ja kissakin kärsii...ja kuunnelkaa toisianne!!!!

Anna miehen mennä jos kissa on "muka" syy kiukutteluun ...... ei yksi kissa niin isosti sotke yms. et siitä kannattaa joka päivänen marmatus tehä.Taitaa pipa kiristää ihan muista syistä ja nyt puretaan tuohon kissaan
se...Samalla se imuri vetää kissanki karvat ku miehen sotkut ja lasten :o)
Lemmitkit ihania :o) tsemppiä ja mikä miestä oikeesti vaivaa ????

Tämähän on ihan simppeli juttu. Olet valinnut väärän naisen. Ratkaisuksi ehdotan, että otat kissan mukaan ja vaihdat akkaa niin ongelma on ratkaistu.

Lapset ja kissa jää,se on minun mieli piteeni. Jos mies on tuollainen, täytyy hänessä jotain vikaa olla. Lasten lemmikki ei pitäisi riitaa aiheuttaa. Eli jotain lienee ollut suhteessa vialla aiemminkin, mutta nyt on mies saanut "syyn" valittaa.
Mielestäni miehen pitää ymmärtää, jos kuitenkin ei alun alkaenkaan ole asiasta suurta meteliä pitänyt, vaan vasta lasten lemmikin tultua. Tai jos ei ymmärrä, niin hakee jotain syytä eroon. Eli ukko pihalle.

Sinulla taitaa olla valitettavasti tyhmä mies. Sanopas sille että KISSA ON PYHÄ ELÄIN ja jos tuo ei mene ukollesi kaaliin niin sitten saa mies muuttaa vaikka Hondurasiin. Minulle opettiin jo lapsena että kissaa pitää kohdella kunnioitettavasti ja jos ei niin tee niin kissa kyllä kostaa seuraavassa elämässä. Kissalla kun on yhdeksän henkeä joten kyllä siinä ihminen toiseksi jää.

Lapset jotka jo pienestä pitäen tottuvat lemmikkieläimeen, ovat tulevaisuudessa tasapainoisempia ja terveempiä kuin ne joilla ei eläimistä kokemusta ole. Joten pitäkää vain puolenne ja nauttikaa kissan kanssa olemisesta. Se tuo paljon elämää teidän keskuuteen ja kivoja muistoja kissasta. Lapset oppivat paljon kissasta joten kyllä hekin aikuisena ottavat itse kissan kun ovat oppineet elämään kissannne kanssa.

Ei muuta kuin tsemppiä ja terveisiä täältä ulkosaaristosta!

ukkos on narsisti, eikä siedä että huomion varastaa kissa. kissan tervwys on vaarassa jos mies ja kisu jää kahden

tutustu narsismiin..googlaa vaikka

Tässäpä minunki mielipiteeni tähän aloitukseen.

Lemmikkiä ei kannata ottaa jos perheen toinen aikuinen ei sitä halua. Jos toinen on joskus sanonut ehdottoman EIN (eikä niin että Kyllä EHKÄ joskus, mutta ei nyt) nii silloin lemmikki aiheuttaa kränää suhteessa.

Ja lapset pystyy opettamaan lemmikin hyvään kohteluun.Siihen vain pitää kiinnittää huomiota.. siis keskittyä ;-)
Itselläni on pienet lapset ja alkukankeuden jälkeen he osaavat paijata lemmikkejämme nätisti.
Kissanhiekkaan en kyllä päästäis lapsia. Se sisältää niin paljon pöpöjä ettei ole todellakaan terveellistä lapsille.
Mielestäni pienet lapset ja lemmikit sopivat hyvin yhteen. Vaatii vaan vanhemmalta tarkkaavaisuutta ettei kukaan saa turpiinsa.

Miehesi ei halunnut alunperin kissaa, eikä se ole mikään pehmolelu lapsille..
Miehellesi olisi riittänyt sinun oma mirrisi, olisit antanut sitä silittää enempi..
Vähemmästäkin miestä kiukuttaa, voit korjata vielä tilanteen ehkä,, ilman eroa..

Nythän tässä monet haukkuu naista ja toiset olettavat että kyseessä on Make nimisen naisen mies. Nimihän olisi naiselle eikoinen mutta ei tietenkään mahdoton. Mutta kukaan ei ajatellut seuraavaa vaihtoehtoa. Sitä että onkohan nyt kysymys homopariskunnasta. Silloinhan tämä on ihan ymmärrettävää. Puoliso, eli se kissasta vähemmän välittävä on käsittänyt että hänen miehensä on alkanut tulla toisiin ajatuksiin, koska sillä on mirri mielessä ja haluaa sitä kovasti rapsutella. Siitä syystä mustasukkaisena, kyseinen puoliso kiukuttelee tauotta. Eli ei olisi kannattanut hankkia mirriä vaan kunnon kullikissa :D

Saattaa, ettei puolisoa oikeasti ota päähän niinkään kissa kuin se, että hän on joutunut ottamaan otuksen taloonsa vailla todellista valinnanvapautta. Itse miettisin tarkasti, tuliko sittenkin tehtyä jotain, mikä sai toisen tuntemaan olonsa painostetuksi. Jos näin tuli tehtyä, puoliso todennäköisesti tuntee, ettei häntä ja hänen mielipidettään oikeasti arvosteta tässä perheessä. Asia kannattaa ottaa nöyrästi puheeksi ja kysyä toiselta, miten hän on asian kokenut ja kuunnella miten hän oikeasti toivoisi kissan kanssa nyt toimittavan. Jos saatte kunnon keskustelun aikaiseksi riitelyn ja mököttämisen sijaan, pystytte kyllä ratkaisemaan mielipahaa aiheuttavan ongelman (oli syy sitten kissan tai jonkin aivan muun). Asia kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi sillä juuri arvostuksen puute rampauttaa suhteen ja johtaa yhä suurempiin ongelmiin.
Kannattaa myös huomioida, että puolisollasi saattaa olla vaikkapa allergiaa tai astmaa, vaikkei sitä oltaisi edes todettu. Tukkoisuus ja silmien kirveleminen saa kenen tahansa olon ärtyneeksi!

Olisit odottanut niin kauan, että lapset olisivat olleet 4- ja 3-vuotiaita.
Silloin lapset osaisivat "käsitellä" kissaa eikä muruja ja kissanhiekkaa olisi
lattialla. Olisi vähemmän harmia miehen lisäksi.

Hei ystävä,

Ei kissa ole mikään leikkikalu jota voi antaa noin pienten lasten valvomatta"Hoitaa". Siinä voi käydä sekä kissalle että lapsille huonosti. Minusta sinun äitinä pitää olla esimerkkinä lapsille miten kissaa käsitellään eikä jättää yksin noin pienten lasten kanssa. Kissa herkkänä eläimenä vaistoaa ilmapiirin ja varmaan sen takia silläkin asiat sekaisin.(pissailee vääriin paikkoihin) Kannattaisikohan odottaa että lapset tulevat vanhemmiksi ja mieskin suostuu kissaa hoitamaa tai vähintäänkin sietämään. Eläinsuojeluyhditykseen voi varmaan palauttaa kissan tai aikaisemmalle omistajalle. Sinulla on äitinä suuri vastuu että sekä miehesi, lapsesi ja pikkuinen kissa voivat hyvin.
Kyllä pitäisi molempien vanhempien sitoutua hoitamaan kissaa niinkuin lapsia, mutta ei se väkisin käy. Lapsesi ovat ehdottomasti liian pieniä ymmärtämään miten kissanpentua käsitellään.

Mahtaskohan olla niin ettei tuolla kissalla oo juurikaan mitään tekemistä teidän todellisten ongelmien kanssa? Tarvittiin vaan joku pieni asia puhkaisemaan kupla.

Ystävä hyvä 1 ja 2 vuotiaat lapset eivät missän nimessä osaa käsitellä kissaa. Oikein että kissa puolustautuu raapimalla. Hyvin harva kissa tykkää lapsista. Mies ja kissa löytöeläinkotiin ja emäntä terapiaan.

Ihan järjettömän hienoa, että oletetaan, että kyseessä oli mariseva NAINEN :DDDDD

kissa parka! Sehän tässä heikoimmilla on, pikku kissaahan on "helppo" potkia, esimerkiksi, kun kukaan ei satu katsomaan. Ehkä teidän olisi kannattanut odottaa pari vuotta vielä lasten takia, olisivat ehtineet kasvaa vanhemmiksi. Tosin jos lapsille tehdään selväksi, että kissan kiusaamisesta seuraa heti syy ja seuraus, kiusaaminen/muu ylenmääräinen kimpussa hästääminen vähenee aika äkkiä.
Kissa oppii muuten aika äkkiä, kuka siitä ei tykkää, (kuulin että joskus tutulle pissi kenkään mielenosoituksellisesti)

1. On tyhmää ottaa eläin,vaikka kissa,LAPSILLE lemmikiksi,eihän lapset osaa käsitellä inhimillistä eläintä.
2.Vain aikuinen mies sopeutuu perheenjäsenten kanssa,tuollainen riidanhaluinen,oikutteleva,lapsenmielinen MIES ei tartte akkaa,lapsia eikä lemmikkejä.Voihan miehellä olla salasuhde ja näin etsii perheestä syitä pakenemiseen toisen luo.

On se kumma jos ei osaa aikuinen ihminen SELVÄSTI sanoa EI ja siinä pitäytyy..
Jos antaa periksi kandee sit varmaan pitää turpansa tukossa tai muuttaa Ambomaalle karvoja karkuun :D

miehesi uuteen kotiin ja pidä kissa.
Typerä ämmä koko miehes!

Itse ajattelin hankkia kyllä ensin jotain pientä häkkieläintä ja vasta sitten sopivan kokoisen koiran, mut vasta, kun toinen lapsista menee jo kouluun. Meillä tuo keskustelu käytiin inttäen kissasta ja koirasta. Vaikka kyse oli asiasta joka tapahtuu vasta viiden vuoden päästä. Ihmettelin puolison kissa innostusta, vaikka hän itse tykkäsi kovasti koirista. No vuotta myöhemmin me erottiin, eikä sen syy ollut lemmikki, jota ei ole vieläkään edes hankittu.
Jos jyräsit hyräämällä kissaideasi läpi, ei ihme, että puolisosi on alkanut äksyillä. Lisääntyneen työmäärän ohella hän myös näkee kokoajan sen miten itse oli oikeassa, kun ei kissaa halunnut.

Teidän olisi aika istua alas keskustelemaan asiasta. Muuten suhteenne voi alkaa pahastikin ratkeilla ja rakoilla, jos taustalla ei teillä muita ongelmia ole pitäisi tuon keskustelun sujua aika helposti. Puolisosi tuli sinua vastaan ja antoi kissan tulla taloon.

Täytyypä heti alkuun todeta että ompa hölmö akka kysymyksessä! Perusteluni A Eihän niin pienet lapset osaa vielä lemmikkiä hoitaa ja käsitellä, ne ei yksin kertaisesti tarvitse vielä mitään elävää lemmikkiä. Voi eläin parkaa mihin on joutunut.Sääliksi käy. B. ymmärrän täysin miehen kiukun, kissan karvaa ja kusta paikat täynnä. On nimittäin kun pienet lapset kiusaa ja retuuttaa eläi raukkaan, niin se hätä pissaa ihan mihin vaan,siinäpä siistille miehelle on kyllä kestämistä! Empä ihmetteleisi vaikka mies ottais ja lähtis!

Kissa ei ole mikään lasten leikkikalu. Lapsille pitää selvästi sanoa, että kissaa ei roikoteta! En voi sietää sitä, että eläin hankitaan lasten leikkikaluksi tai lasten iloksi. Kissa hankitaan koko perheen iloksi ja sitä pitää kohdella kunnolla ja näin ollen jos lapset eivät osaa taikka opi kissaa kunnolla kohtelemaan niin antakaa eläin pois. Ja kissa tekee hätiään vääriin paikkoihin esim, sänkyyn silloin kun on loukkaantunut väärästä kohtelusta.

Hienoa, että olette tarjonneet kodin kissalle. Kissa perheessä voi kehittää lapsien vastuuntuntoa jo aikaisessa elämänvaiheessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset, jotka ovat kasvaneet lemmikeiden kanssa, ovat sosiaalisempia aikuisena sekä ihmisten että eläimien kanssa. Näillä lapsilla on myös usein paremmat kommunikointitaidot ja heillä on pienempi taipumus kehittää allergioita eläimiä kohtaan. Lapset voivat kuitenkin olla yli-innokkaita lemmikin suhteen, joten heille on tärkeä opettaa miten lemmikin kanssa ollaan. KISSA EI SIIS OLE LEIKKIKALU!
Pieniä lapsia ei koskaan pitäisi jättää yksin kissan kanssa. He saattavat olla kömpelöitä ja vahingossa pelästyttää tai satuttaa kissaa, erityisesti herkkää kissanpentua. Jos kissa on peloissaan, se saattaa purra tai raapia, joten AIKUISEN pitää aina valvoa lasten ja kissojen yhteisiä leikkihetkiä. Monet vanhemmat valitsevat lemmikin keinoksi opettaa lapsilleen myötätuntoa ja vastuullisuutta. Tämä ei itse asiassa ole kovin hyvä idea pienten lasten kanssa. Jos lapsi ei pidä kiinni kissaan liittyvistä rutiineista, kissa on ainoa, joka kärsii. Kun päätät ottaa kissan, varmista että sinä – ja lapsesi – olette sitoutuneita sen hoitamiseen. Tuloksena on onnellisempi kissa, lapset ja vanhemmat. Joskus harvoin saattaa käydä vahinko jos kissa on sairas, lukittu huoneeseen tai se pelästyy äkkinäisesti. Jos asiaankuulumatonta ulostamista tapahtuu kotona jatkuvasti asia tulisi tutkia kissan terveyden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Mikä tahansa onkaan syynä, rangaistus ei ole ratkaisu. Se tekee kissasta vain pelokkaamman ja pahentaa ongelmaa. Monet pitävät kissaa helppona lemmikkinä, ja sitä se ei todellakaan ole!

Miksi ottaa perheeseen mitään lemmikkiä, mikäli molemmat vanhemmat eivät sitä halua? Kuten missä tahansa asiassa, jossa vanhemmat eivät vedä yhtä köyttä, on tässäkin nyt jo havaittu ongelma. Ongelma ei suinkaan ole miehen lapsellisessa käyttäytymisessä, vaan siinä, että ainoa kärsijä on kissa. Mies voi laistaa velvollisuuksistaan, kieltää pikkumaisuuttaan kissalta sen perustarpeen eli kosketuksen ja kun kissa sairastuu tai pitää muutoin viedä lääkäriin, siirtää hän lopullisesti vastuun toisille. Miten tähän tilanteeseen onkaan tultu? Mikään elollinen olento ei ole ansainnut moista käytöstä niiltä joihin se turvaa kaikessa. Kissa on aikuisenakin vain pari kolmevuotiaan lapsen henkisellä tasolla,

Miettikää tarkasti kannattaako teidän pitää kissa, ja jos pidätte, muistakaa että sitoudutte uuteen perheenjäseneen parhaimmillaan jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Ja jos luovutte pikkuisesta, etsikää sille uusi hyvä ja rakastava koti. Se ansaitsee sen.

Terveisin muutaman eläinsuojelun kautta adoptoidun kissan iloinen äiti

On se vaan tosi asia, ettei mikään muu olento maailmankaikkeudessa ole ihmistä tyhmempi,
kuin joku toinen ihminen.

Taas on menty ottamaan äidin ja iskän voi hellan lettat tentään meidän pikku sulo nassukoille elukka leluksi.

Juuri sellaisien ihmisten vuoksi, jotka ottavat kotieläimiä niin järjettömin perustein kuin tämän ketjun aloittaja, asumalähiöt on täynnä nurkkin kuseksivia kulkukissoja ja pihoille juoksunarun päähän hylättyjä ympäri vuorokauden mouhoavia koiria.

Järkiintykää nyt hyvät ihmiset, ja miettikää vähän että kuka on se, joka tuossakin tapauksessa eniten joutuu kärsimään, oliskohan se tuo kissa?

Kyllä täytyy olla TODELLA pahasti päässä vikaa, jos ottaa kissan perheeseen jossa on 1- ja 2-vuotiaat lapset!!!! Se on eri asia jos kissa on jo perheessä kun lapsi/a syntyy; sitten on vaan opeteltava elämään yhdessä, mutta että tietentahtoen otetaan elävä olento aivottomien pikkukakaroiden rääkättäväksi, on sairasta ja julmaa.

"välillä kissa saa kyllä kovaakin kohtelua"

No niin varmaan saakin!

Jos en pelkäisi mitä kissa-paralle tapahtuu, niin toivoisin että se raapisi typeriltä ipanoiltanne silmät päästä.

Hävetkää, paskat!!!!!

Se sinun ukkos on pöljä ! ! ?

Ensimmäisenä pisti silmään lasten ikä.. Sitten kerrotaankin jo, että lapsille on hommattu LEMMIKIKSI kissa. Tuon melkein voisi lukea, että LELUKSI! Kissa EI OLE mikään lelu. Aloitusviestissäkin juuri mainittiin, että kissa on raapinut lapsia - Onko se mikään ihme? Kissaa kohdellaan kovakouraisesti, mahdollisesti vedetään hännästä ja kiskotaan karvoista, revitään eri suuntiin. Onko se kissalle mukavaa? Ei varmasti ole. Siinä vaiheessa on ihan normaalia, että kissa raapaisee, puolustaa itseään. Löisin minäkin ihmistä, joka tulisi repimään minua yllättäin hiuksista. Ei kissa tajua, että se on väärin.

Nyt sitten kun mietin asiaa tarkemmin.. Ei ole kissallekkaan mukavaa, jos joutuu kierteeseen ja vaihtamaan asuinympäristöään (kotiaan) jatkuvasti. Todella surullista touhua :((

T. Kissanainen - Itselläni on 10 pelastettua kissaa tällä hetkellä - Lisää ottaisin, jos ylläpito ei olisi niin kallista nykyaikana (tilaa riittää kyllä, eikä perheessä ole lapsia).

Ihan ensin mun on sanottava että ootte te aikamoinen perhe. Lapset 1 ja 2 v ja otetaan kissa ns. leikkikaluksi. Kissa on itsenäinen eläinkunnan kunigatar eikä mikään leikkikalu. Ruokajutskat pitää olla lasten katseilta piilossa ja vessan ovi vaikka haassa niin ettei pennut pääse hiekkalaatikolle. Joku teidän perheen aikuisista pitäisi ottaa vähän enemmän vastuuta ja tajuta että se kisuraukka kärsii niin pienten lasten kohtelusta. Itselläni on viisi kissaa ja lapseni ei roikota niitä mitenkään eikä tee muutakaan josta ne eivät tykkää. Saattaa huiskutikulla leikittää ja olen tehnyt selväksi että kissojen ruokakupit ja hiekkalatikot ovat kissoja varten eikä lastani varten. Kissat ovat tämän minun miniperheen jäseniä ja niitä kunnioitan jokaista oman persoonalisuuden takia.

Antakaa se kisuraukka heti pois - jonnekin missä se ei aiheuta riita tai muuta mistä kirjoitit. Ja sitäpaitsi jos kissa pissii sänkyyn se on merkki siitä että se on stressaantunut - ja arvatkaa mistä - teidän riitelyistä. Lasten ei ole hyvä olla tuollaisessa ilmapiirissä eikä todellakaan kissan.

Eli mies ei halunnut lemmikkiä ja vastentahtoisesti otti sen. Hän on sulle koittanut kertoa, että hän ei pidä eläimestä, joten miten hän sitten voisi tietää edes oman reaktionsa etukäteen?

"eikös aikuisen ihmisen nyt pitäisi pystyä hyväksymään lemmikki perheeseen"

Mitäs jos se lemmikki olisi vaikka tuhatjalkainen tai käärme? Eikös aikuisen pitäisi pystyä hyväksymään lemmikki? Olet varmaan vähän yksinkertainen.

Kaiki eivät todellakaan halua elukoita nurkkiinsa, elukoita jotka tekevät ihmisasunnosta likaisen eläimen pesän. Kaikkein älyttömintä on että SUSI on Suomen yleisin lemmikki. Onko ihme jos kiukuttaa!

Oletteko nyt aivan loppuun asti miettineet koko kissan hankintaa?? Kissa (eikä mikään muukaan eläin!) EI ole minkään ikäisten lasten lelu!! Järjetöntä edes kuvitella etti 1- ja 2-vuotiaat edes ymmärtäisivät miten lemmikkiä kohdellaan. Huhhuh...

Itse pelastin tosi hauskan kissan pennun sattumalta työkeikalla lokakuussa 2010,. omistaja olisi tappanut sen muuten. ajattelin että lapsillekkin mukava yllätys, ja lapsethan tykkäs mahoton leikkiä sen kans. mutta akka ei tuntenut minkäänlaista myötätuntoa kissaa kohtaan,suunnitteli vaan siskonsa kanssa kuinka sen vois tappaa, jatkuvaa räkytystä vaan, muka karvoja joka paikassa ja haisee. sitten alko kiristään jos olin kotoa pois niin tuli viestiä että heti kotiin tai kissanpentu lentää ulos pakkaseen. pari kuukautta jaksoin ja annoin kissan pois lapsuudenkotiini. rauha palasi ja kissaki on onnellisempi, sielä on vanhoja kissoja jotka otti pennun heti kaveriksi.. loppu hyvin kaikki hyvin.

aivan saletti, että kissa ei tule aiheuttamaan lapsellenne elinikäistä silmävammaa?

Jos kerran kovaa kohtelua saa, niin olipa miten kiltti ja lapsirakas kissa, saattaa käpälällään huitaista ja seuraukset saattavat olla vakavat.

Itse ainakin suhtautuisin tilanteessa vastaavalla tavalla, joka saattaa ilmetä ärtymyksenä kyseistä elikkoa kohtaan...

Huomaatteko, aloittaja ei ole missäöän vaiheessa kertaakaan kommentoinut viestejä, eli jos oikeasti olisi noinkin tiukassa tilanteessa, seuraisi varmasti, millaisia ohjeita palstalla annetaan. Eli turhaan jauhatte keskustelua tästä aiheesta!

Olikohan tuo kissan hankinta ajateltu ihan loppuun asti..... Meillä naapurilla oli kolme(huom. oli!!!!!) Onneksi yksi niistä poloisista pääsi pois kärsimästä. Ne kun jatkuvasti ulkona oli pakkasta vaikkapa -30 astetta. Niin eikun kissat pihalle yöksi. Sitten ne kissa raukat kulkee pitkin naapureita josko joku olisi niin armelias että päästäisi lämpimään palelemasta ja ennen kaikkea antaisi ruokaa niille poloisille. Sitten kun yksi pääsi pois kärsimästä, niin alkoi vaikerrus ja ulina; Meidän kissa kuoli ja voi kun elämä on sitten epäreilua kun just piti sen meidän parhaimman kissan kuolla.
Todellisuudessa ei välitetty pätkääkään kissasta sen elin aikana. Niillä kun on vielä koira jota olen ainakin kerran nähnyt omistajan repivän ja potkivan, niin että koira ulisi kuin viimeistä olisi viety. Joten kaikille niitä eläimiä annetaan pidettäväksi. Olen sitä mieltä että jos otetaan kissa tai koira, niin sitä pitää miettiä ja harkita IHAN LOPPUUN ASTI. Se on monen vuoden ihanuus tai haitta. Maltti on valttia myös eläin asioissa ja asiaa pitää puntaroida ja miettiä monelta kannalta. Ja olisi myös hyvä kysyä mielipidettä naapurilta, koskettaahan se asia myös jollakin tavalla naapuriakin. Kissalla on yleensä kohtuullisen suuri reviiri ja se käy myös naapurin puolella. Ainakin tarpeensa tekemässä, kissa kun niin itsenäinen ja puoliksi villi että se pyytää itsekin omaa ruokaansa. Meilläkin kissa toi kerran pikkulinnun raadon sisälle, malliksi että näin hän osaa pyytää ruokaa myös teillekin. Meillä oli vain ikävä loppu kissa raukalle kun se jäi auton alle ja kuoli heti. Sitä kissaa surettiin monta kuukautta ja päätettiin ettei oteta uutta tilalle. koska aina on olemassa se mahdollisuus meillä että kissa jää auton alle, kun asumme likellä tietä. Joten pitäisi ajatella kaikki mahdolliset asiat ja mahdollisuudet, ennenkuin ottaa minkäänlaista koti eläintä!!!!

"ja välillä kissa saa kyllä kovaakin kohtelua"

Tuo ei käy laatuun, opeta heti lapsille miten kissaa käsitellään oikein, ettei se kärsi! Lisäksi kissalle voi opettaa minne pissitään ja ettei kynsitä ihmisiä vaan raapimispuuta. Kysy neuvoa jostain ja kirjat.

Eläimiä ja lapsia ei voi jättää keskenään valvomatta. Olen kyllästynyt siihen että lasten annetaan käsitellä eläimiä miten sattuu. Eläin ei ole lelu !!! Ja kissaa ei saa lapset stressata.

Lasten kasvatukseen on oppaita jos pelkää että lapsi sotkee. Ja mies on epäsopiva kumppaniksi jos käyttäytyy epäkypsästi (niin mikä se ikä olikaan?) tai sitten joku mättää kommunikaatiossa, ehkä joku osaisi tulkata mitä mies sanoo. Ei sittenkään ehkä halunnut lemmikkiä.

Siinä on taas miestä painostettu ja painostettu, lopulta 'kävelty yli'. Kun lapset haluaa, joopa joo.
kissat ovat söpöjä paijattavia otuksia, ei siinä mitään, mutta kun akka on ottanut omalla 'yhteisellä' päätöksellä sen katin, niin hoitakoon kaikki siihen liittyvät asiat. Sen paskapaljun tyhjennykset jne.
Nää tahtoo kääntyä siihen,että aletaan mieheltäkin vaatimaan osallistumista kissaan liittyviin asioihin.

Tällaisessa tapauksissa miehellä olisi sitten oikeus ostaa yhteisillä rahoilla itselleen vaikkapa harrikka tms.

Ensinnäkin, älä anna lasten kohdella sitä kissaa kovakouraisesti. Ei ole homma eikä mikään opettaa lapsille että miten eläimiä kohdellaan sievästi.

Toiseksi, sänkyyn pissaaminen voi johtua esimerkiksi virtsatietulehduksesta. Jos kissalla semmoinen on, se yhdistää pissaamisesta johtuvan kivun hiekkalaatikkoon ja pissaa mieluummmin johonkin pehmeään paikkaan, esimerkiksi juuri siihen sänkyyn. Sinuna soittaisin ihan varalta eläinlääkärille, on meinaan kivulias kuolema jos onkin tulehdus joka pahetessaan virtsatietukokseksi räjäyttää kissaparan virtsarakon.

Kolmanneksi, tottakai niitä naarmuja tulee! Siltä ei voi välttyä, varsinkaan jos lapset tosiaan kohtelevat kissaa kovin ottein niinkuin tekstistäsi ilmenee.

Kissa saattaa elää 20 vuotta. Avioliittosi tuskin kestää yhtä pitkään.

HUOM. ALOITTAJA ON MIESHENKILÖ. :))) Monikaan ei sitä ole huomannut. Vedetään johtopäätöksiä, perehtymättä asiaan kunnolla.

kuulostaa siltä että "yhteisymmärrys" tässä tapauksessa on vain tarkoittanut toisen väsyttämistä mahdollisesti kuukausia kestävällä kotkotuksella ja sitten ihmetellään kun toisella on kaunaa eläintä ,tilannetta kohtaan
puolisosi teki väärin kun myöntyi kissaan kun kerran oli sitä niin kovin vastaan ja sinä pässi teit väärin kun annoit kissan pilata teidän välejä ,kissa taitaa olla tärkeämpi kuin kuunnella omaa puolisoa ?
niinpä niin.
eikä aikuisen ihmisen pidä omassa kodissaan hyväksyä mitään ylimääräistä,koti on sitä varten että siellä saa rentoutua ,olla oma itsensä yms yms kissan takia pahoitit puolisosi mielen,varmaan ajattelee sinusta kauniita asioita nukkumaan mennessä ,kun pakotit ottamaan sen katin kotiin
et sinäkään kovin aikuinen ole kuin noin toimit ,hyvä esimerkki lapselle : tee mitä itsestä tuntuu,väsytä toinen vaatimuksillasi ,tee mitä mieleen juolahtaa ,ei tarvi ottaa toista huomioon vaikka olettekin naimisissa.sinähän tässä aika lapsellinen olet,eikö niitä elukoita näe jossain muualla jos niin kovasti oli puolisosi vastaan? tyhmyydestä kärsii koko perhe.

Keskittykää enemmän siihen kissaan. Puolisosi jättää sinut "täysin yllättäen".

Anna sen miehes silittää mirriä kerran päivässä.

No johan on ongelma, jota nyt täällä valtakunnan tasolla ratkotaan. Seuraavaksi lapset haluavat kanin, undulaattilinnun, akvaarion, ponin ja ratsastuskouluun. Miehesi käyttää järkeä ja on realistinen, suosittelen sinulle samaa. Lapselle ei tule traumoja, jos hän ei ihan kaikkea saa. Lapsi voi kasvaa normaalisti ilman kissaa ym. karvapalleroita.

Kissa ei ole lasten leikkikalu, onko lapsennekin vain leikkikalujanne ???

Moikka.MAKE! Osta puolisolles kissa-kirja jossa kaikkee kissoista.Ei tiiä vaik alkaa höösätä ja sanoo tietäväsä paremmin miten sitä hoidetaan.Jätä kirja vaik salaa näkösälle...kissa voi pissiä sen ihmisen kohdal sänkyyn joka kohtelee sitä huonosti TAI haistaa lakanas jotain mielenkiintoista ja merkkaa ittekin.Imurointi päivittäin,siinäpä sulle tekemistä,pitää puolison paremmal pääl ja karvattomine vaatteine.Ei todellakaan kiva jos tummis vaatteis vaik vaaleita karvoja.(teippi-harja)Meil 3 kissaa.Maalla ei tulis mitää peltojen keskel ilman kissoja ku niin paljo hiiriä ja myyriä.Nukkuvat omissa peteissään;1 pannuhuone tasanteel ku haluu paljo lämpöö 1omassa petissä rapputasanteel,vanhan fleece-takin pääl ja 3 vanha metsästä pelastettu kissa nukkuu olo-huonees omas tuolis jossa puutarha-tuolin päällinen,imuroitava.Madotus tarpeeks usein ja hyvä safka.Purkki ja kuivaruokaa.Välil muikkui,jauhelihaa.Keitetyt kesäkalat ym...Ja yö-rauha ihmisille.Väli-ovi kiinni ja pannuhuoneen ovi raolleen et kisut pääsee pisul.(harvoin ku käyvät kyl muuten ulkona,ny vaa ain melkein 30 mittariss.)Paras hiekka on ehdottomasto Pirkka-kissan hiekka koska astiaa ravistaessa pissistä muodostuu kova lapioitava paakku joka ei hajoa muovilapiol otettaessa pois.pysyy tosi siistinä ja hajuttomana.Kaik muut hiekat o ollu yhtä paskan hajautusta...Tietoa etsimäl tulee varmaa sopu kotiin.

Meilläkin ollut samanlaisia ongelmia, että puolisoni ei hyväksynyt kissaani... Meille oli melkein tulossa ero kissani takia! Eihän kissa voi olla mikään eron syy... haloo??? Sanoin puolisolleni, että onko tosiaan näin, että kissa on tullut "meidän väliin", onko tää jokin kolmiodraama...? Sen jälkeen hän tajusi asian ja on hyväksynyt kissani. Tykkää leikkiä sen kanssa ja antaa jopa ruokaa sille. Ja meillä lapset 3 ja 4-vuotiaat, pitävät 9-vuotiasta kissaa vauvana...=)

Pistä ukko vaihtoon, jos se on kerta noin pöljä. Kissan on ihmisen paras ystävä, luotettava, ystävällinen ja uskollinen, jos sitä on kohdeltu hyvin. Samaa ei voi sanoa monesta miehestä.

Minulla on mieheni kanssa 2 kissaa ja meillä ei ole ollut ikinä mitään ongelmia. Eli tässä vastaus, ongelma on sun ukolla ei sinussa tai kissassa.

Heitä pihalle se puoliso niin elämä on paljon auvoisampaa lasten ja kissan kanssa, kuin turpa vääränä olevan puolison kanssa.

meillä oli puolison kanssa samaa haastetta kissasta.. Minä halusin kovasti kissaa, ja kysyin toiselta haluaisiko hän, sain vastaukseksi että no joo.. hän ei oikeen siihen mitään sanonut. Niinpä meille tarjottiinkin jo seuraavassa hetkessä kaksi aikuista leikattua kattia, ja sanoin että tulipas niinkuin tilauksesta! Päätimme antaa kissoille kodin. Mieheni sanoi kissojen asettumisen jälkeen, että kaipa tähän joskus tottuu.. mutta eipä näyttänyt tottuvan. Mies kohteli kissaa välinpitämättömästi ja kissa alkoi pelätä häntä ja vain nautti tilanteesta! Minusta tuntui kurjalta..kissan puolesta! Niinpä kissat jäivät minun vastuulleni, mies ei välittänyt hoitaa. Toinen kissa oli yö aikaan levoton ja herätteli yöllä, se oli toki raskasta molemmille..niinpä annoimme uuden ja hyvän kodin tälle kissalle. Toinen jäi vielä ja meni jonku aikaa mukavasti kunnes puoliso jälleen koki riesana ja kissa sai kylmää kohtelua, tätä jatkui ja jatkui keskusteluistamme huolomatta..kunnes tilanne meni niin hurjaksi että minulle tuli se viimenen pisara, ja tein luopumis ajatusta kissasta ja tiesin sen olevan ainoa järkevä vaihtoehto kaikille! niinpä soitin tutuille ja kyselin, saman tien asia ratkesi ja kissa löysi ihanan kodin itselleen! Minun oli vaikea luopua rakkaasta lemmikistäni, mutta tiesin sen olevan ainoa paras vaihtoehto hänelle. Olin vihainen miehelleni, koska yhdessä teimme päätöksen ottaa kissat, joten myös hänelle kuului vastuu päätöksestä. Mutta selvisi että hän halusi miellyttää minua eikä ollut rehellinen itselleen ja minulle! Toisaalta, minäkään en kuullut häntä niin tosissani kuin olis voinut. Niinpä tämä kissojen kanssa eläminen oli hyvin opettavaista.. Ainakin se opetti minua ottamaan toisen paremmin huomioon ja keskustelemaan rehellisesti yhteisistä asioista. Uskon että tällä kaikella oli tarkoituksensa, ja kissa pääsi ihanaan kotiinsa. Toisen kuuleminen ja huomioiminen kotia koskevissa asioissa on tärkeää! Elämän eri tilanteet osoittavat joskus hyvin selkeästi, tai pyrkivät osoittamaan sen missä nyt oikeasti mennään ja näin tekemään jatkossa parempia valintoja kaikkien parhaaksi..elämä pyrkii aina kasvattamaan ja eheyttämään itseä..siksi on välillä haasteita. Joskus se toinen on valepukuinen enkeli! Näin olen useasti saanut todeta..

Jos ottaa lemmikin, niin sen ei pidä koskaan saada "kovaa kohtelua". Pitää olla sen verran järkeä, että yhdessä ja yhteisymmärryksessä päätetään asioista, eikä tehdä päätöksiä, joista on haittaa jokaiselle osapuolelle!
sanoisin, että kaikki voi kuitenkin sujua ok, mutta sinun tulee nyt hyvin nopeasti opettaa sekä lapsesi että kissasi toimimaan oikealla tavalla. Lapset tai kissat eivät ainakaan jatkuvasti sotke paikkoja tai pissaa minne sattuu jos niiden opettamiseen uhrataan aikaa ja vaivaa. Jos tämä ei ole mahdollista niin on parasta jättää molemmat hankkimatta. Aika kova mielipide mutta mieti itse, mitä siitä' tulee jos eletään kuin pellossa ilman rajoja ja sääntöjä?

Olisitte hankkineet kissan sitten kun lapset olisivat vähän vanhempia, kuka 1vuotias tarvitsee lemmikkiä??? Rakastan lapsia, mutta en 1vuotiaalle antaisi lemmikkiä. itselläni on poika ja myös kissa, poika on 5vuotias eikä kissa ole _KOSKAAN_ saanut kovaa kohtelua häneltä koska hän ymmärtää kohdella kissaa hyvin. Järki päähän!!

Lemmikit on ihania ja jos joskus löydän itselleni kumppanin, niin toivon, että hänkin pitäisi lemmikeistä. Mielestäni teit väärin, kun painostamalla sait lemmikin taloon, olisihan sun pitäny ymmärtää et tappelua siitä syntyy. Jos joskus tulevan kumppanin kanssa alan lemmikeistä keskustelemaan, niin siinä sitten katson kokonaisuutta ja sitä, että kumpi on minulle tärkeämpää: uusi lemmikki ja sitä kautta taistelun jälkeen eroaminen, vai elänkö ilman lemmikkiä ja olen tyytyväisessä parisuhteessa, jossa molemmat kumppanit ovat SAMAN ARVOISIA JA KYKENEVÄT ELÄMÄÄN KOMPROMISSIEN ALLA!

Suosittelen antamaan kissan parempaan kotiin, jossa koko perhe sen haluaa. Kissakin stressaantuu, kun perheessä on yksi, joka siitä ei pidä. Eikä voi sitten tietää, että mitä kissa-paralle tapahtuu, kun kissasta pitävät ihmiset eivät satukkaan olemaan paikalla (vaikka eläimistä pitämätön ei ole väkivaltainen yleisesti ottaen, niin ei voi tietää, että pitääkö kyseinen ihminen vaikka kissaa tarpeeksi elollisena olentona, joka ei olisi potkimisen, lyömisen ja muun väkivallan arvnen).

No voivoi. Olette kissan ottaneet ja siitä huolehditaan! (Kissan vihaaja-puoliso pellolle vaan!) Tehkää hoitovuorot ja opettekaa lapsillekin miten kissaa kohtaan tulee käyttäytyä. Kissojen kanssa aina tulee pikku naarmuja, karvaa ja muuta sotkua, varsinkin aluksi. Eli siitä ei kannata ruveta itkemään. Käske puolisosi sopeutua. (:

Kun aloin miettimään kissan hankintaa, sanoi äitini että sellanen ois söpö ja mukava. Ja isäni sanoi että sehän on ihan turha hankinta.
Nyt 4 vuotta myöhemmin, äitini hoitaa kissaani jos lähden lomalle tjn. eikä kissaa voi jättää liian pitkäksi aikaa yksin. Mutta isäni, hän ottaa enemmän kuin mielellään kisun hoitoon, yhdessä he, iskä ja kissa, katsovat telkkaria jne :D
Eikä siinä kovin kauan mennyt kun kissa sulatti isän sydämmen, plus mun kissa on heti ollu sisäsiisti.

Voi hyvänen aika...! On se kumma, ettei aikuiset ihmiset ymmärrä, ettei eläimet ole leluja, eikä "edes" kissaa saa missään tapauksessa jättää valvomatta pienen lapsen kanssa. Kissa on petoeläin, vaikka ns. kesykissa onkin. Samoin koira on todella vaarallinen "lelu" lapsille. Älä sitten heitä kissaa pitkin seiniä tai kohtele muuten kaltoin, kun lapsillasi on ne ensimmäiset todella HIRVEÄT NAARMUT.
Itselläni on ollut eläimiä jo vuosikymmenet ja nytkin on viisi kissaa, enkä ole naarmuitta selvinnyt. Kissan tekemät haavat tulehtuvat heti ja ne vaativat TULEHDUSKIPULÄÄKETTÄ!
Mielestäni toimeitte ajattelemattomasti tässä hankinnassa ja toivon teidän saavan kissalle mahdollisimman nopeasti uuden vastuuntuntoisen kodin. Muitakin lemmikkivaihtoehtoja on, esim. akvaariokaloja on mukava seurata. Sitten, kun lapsenne ovat n.13 vuotiaita voi alkaa harkita jonkun kissan tai koiran hankintaa ja silloinkin on tiedettävä, mitä lemmikiltään haluaa ja mitä on itse valmis sen hyväksi tekemään. Ja vaikka se on tarkoitus hankkia esim. yhdelle perheenjäsenelle, on siitä kaikkien kannettava vastuunsa ja hankinnan on oltava yksimielinen!

Miten 1-vuotias tai 2-vuotias voi osoittaa kiintymystä mitään lemmikkiä kohtaan....?!? Hyvä kun tajuavat itse olevansa olemassa! Melko typerä periaate ostaa lapsille lemmikiksi kissa jos lapset ovat tuon ikäisiä....Kohtelevat vain kissaparkaa huonosti kun eivät tajua satuttavansa! Repivät ja riepottavat ja sitten kun kissa antaa ensimmäiset käsipäiväät muksuille päin pläsia tulee nukutuspiikki perseeseen. Olikohan ihan järkevä veto? Ymmärrän että n. 5-vuotiaalle voi alkaa hommaamaan lemmikkiä että oppii elämään eläinten kanssa mutta noin pienet vain rääkkäävät eläimiä.
Mitä miehen käytökseen tulee, ymmärrän sen jos hän on ajatellut asian näin. Jos hän taas huvikseen vihaa kissaanne, hän on puhdas idiootti.

no ite en haluu kissaa kun se raapii ja niin edelleen... En tiiä

Kissa on raapaissut lapsia. Lapset antavat kissalle "kovaa kyytiä." Kissa ei KOSKAAN raavi ihmisiä "huvikseen".
Avomies ei hyväksy kissaa, ja eläin kyllä vaistoaa tuommoiset asiat.
Kissanhiekka-astiaa levitellään pitkin asuntoa, ja samoin kissanraksuja. Kissat on ehdottoman siistejä eläimiä eivätkä siedä tarpeittensa hajua/tekemistä kuin yhteen/pariin vakiopaikkaan, jossa sen saa peitettyä. Kissa nukkuu ja syö eri paikassa kuin käy vessassa.

Jos kissa pissaa sänkyyn, niin se tekee sen tiedostaen sen olevan paikka joka haisee eniten ihmiseltä. Pissaamisella kissa viestii jonkun asian olevan pielessä. Syitä voi olla lukemattomia.

AINA kun kissa pissaa muualle kuin astiaan, sille on olemassa joku syy. Sairaus tai ihmisten aiheuttama. AINA kun kissa raapaisee lasta niin sillekin on olemassa joku syy. Vanhempien on huolehdittava että kissa pääsee AINA halutessaan pois lasten luota että lapset eivät kiusaa kissaa. Kissan on annettava olla rauhassa aina kun se niin haluaa.

Suosittelen tutustumaan aiheisiin: 1. Kissa lapsiperheessä 2. Pentu tulee taloon

Kissa ei ole mikään lasten lelu kissalla on tarpeet jotka ihmisen on tyydytettävä. Aina kun ottaa lemmikin niin sen ruokinnasta, sairauksista ja käytöksestä on tiedettävä muutakin kuin pari lausetta.

lapset on vähän liian pieniä lemmikille ? Oletko ajatellut. Miesten kanssa pitää käydä "kauppaa" kun taloon aiotaan hankkia lisää elukoita,ainakin meillä. Tosin ei ne äijät opi elukoista tykkäämään jos ne niitä inhoaa. Mutta lapsista ne kyllä voi lakata tykkäämästä,vaikka joku tuolla jäljempänä sanoi ettei voi. Ja kyllä kissan ja koirankarvat voissa ottaa päähän äiteeihmisellekin,vaikka tykkäis kuinka karvakavereista.

Otit sitten kissan kakaroidesi leluksi? Kyllä jurppii tuollaiset helvetin idiootit, jotka eivät tunnu ymmärtävän, ettei eläimet ole mitään leluja. Vitun ääliö.

Tyypillistä suomalaista bingottamista, kaikki pitää olla niin hemmetin nihkeetä ja ryppyotsaista. Ymmärrän että ei ehkä ole kissafani mutta kai sitä nyt yhden kissan kanssa pystyy elämään jollei kummempaa allergiaa. Vuosia myöhemmin ehkä vanhuksena muistelee kaikkea sitä elämää talossa, eikä niin että kauheeta kun se yksi kissa onnistui pilaamaan elämisen nautinnon kaikesta. Suomalaisten pitää oppia relaamaan hiukka.

..on vain protestoinut, koska kakarasi kohtelevat sitä kaltoin. Täysin järjetöntä hankkia eläintä lapsille "leluksi". Häpeä. Sääliksi käy kissaa. Pistä ne nulikkasi kuriin ja hanki kissalle kunnon rakastava koti.