Lähes 20 vuotta yhteistä elämää. Hakemus meni eilen. Tiedättekö miltä tuntuu? Olemme molemmat helpottuneita. Nukuimme sylikkäin -ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen läpi koko yön ja aamulla ennen töihin lähtöä rakastelimme ja voi luoja kun se tuntui taivaalliselta!!
Kun soitimme toisillemme työpäivän aikana, tuntui kun olisi puhunut kokonaan uuden ihmisen kanssa. Luulen, että meistä tulee parhaat ystävät.
Kun soitimme toisillemme työpäivän aikana, tuntui kun olisi puhunut kokonaan uuden ihmisen kanssa. Luulen, että meistä tulee parhaat ystävät.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ja voisin veikata, että parin vuoden jälkeen tuntuu vielä paremmalta tai sitten ei. Yksinäinen vanhuus ei ole kivaa...
Tiedän senkin, mitä on kun on katkera elämälle. Katkera kaikelle! Ja jos meistä tulee parhaimmat ystävät, miksi emme voi vanheta yhdessä ja erikseen? Onko avioliitto ainoa keino varmistaa se että vanhuus ei ole yksinäinen?
Me tunnemme toisemme. Me emme vihaa toisiamme. Me tiedämme mistä kenkä puristaa. Me tiedämme. Meillä kummallakaan ei ole suhdetta. Asiat voi hoitaa näinkin.
Hänellä on muuten ihanat kädet ja ihana kosketus. Se on ollut aikoinaan se mikä teki hänestä vieläkin ihanamman..:))
Parhaat ystävät harrastaa seksiä?
Toistenne laastarit?
mutta vittuilun makua...
Olet selvästikkin mies, ja ollut kauan puutteessa.
Nyt kun sait pitkästä aikaa revaa, olet onnesi kukkuloilla.
Odotappas, kun vaimosi löytää uuden miehen, mustasukkaisuutesi tekee sinut hulluksi.
Ne vaimosi ihanat kädet ja hellä kosketus vieraan miehen iholla tuntuu varmaan joo tosi mukavalta.
Onnee vaan joo tosiaan ystävyydellenne, huoh!
Palauduppas maan pinnalle, aivan tyhmiähän kirjoittelet.
No, saitpas naida kuitenkin.
Ystävyyteen en usko.
Aivan turha ero. Ei mistään löydy yhtäkkiä mitään ihanaa puolisoa ilman mitään taakkaa takaa (eksät, lapset, vanhat riitdat, uudet sukulaiset...). Pysykää yhdessä vaikka sitten vähän eri lailla kuin ennen. Turha ero.
Kiitos kommentista. Mutta miksi liitto? Mehän pysymme yhdessä.
Ystävyys voi toimia niin kauan kun kumpikaan ei ole vielä löytänyt uutta kumppania mutta kun/jos niin käy, yleensä ystävyys loppuu siihen. Silloin saattaa se toisen uusi kumppani määrätä suunnan uudelle suhteelle ja yleensä toinen alkup. parista jää yksin, ehkä loppuelämäksi...
No mitä ystävyyttä se on, joka loppuu uuteen kumppaniin ? Onko käsitteet hukassa ?
Vastaan ohi vastausten, tämä siis kolmas kommenttini. Nyt tuntuu hyvältä. Tottakai hieman pelottaa tulevaisuus, kun tämä tuttu ja turvallinen elämä jää taakse. Sitä tuo erohakemuksen jättämistä seurannut lähekkäin nukkuminen ym. oli myös, turvallisuuden ja halauksen tarvetta silloin kun on tehty hyvin iso päätös.
Hyvin voi olla että kaikki on tulevaisuudessa toisin ja että elämä vie meidät niin erilleen kuin voi olla, mutta en itse usko, että ainakaan omalta osaltani tulen koskaan olemaan esim. mustasukkainen tms. mahdollista uutta kumppania kohtaan. Jos ystävyytemme haittaa uutta puolta, tietysti kunnioitan häntä ja en sitten tuppaudu tms joka häiritsee.
Uskon kyllä että hän ei tule kokemaan minua uhaksi millään tavoin vaan jopa toivoisin että meistäkin sitten ystäviä tulee :)
Minä en ole etsimässä itselleni uutta suhdetta. En pelkää yksinäisyyttä.
Kuka tuomitsi meidän ihanan rakastelun? Voiko olla enää tyhmempää kommenttia? Parasta seksiä ja nautintoa, mitä en edes muistanut olevan. Ihmettelen sitä itsekin. Olemme sitäpaitsi naimissa virallisesti vielä :)
rakasteluja tuomitsisi? ;))
Tuo on vain liian naivia kuvitella pysyvänsä ystävinä eronkin jälkeen ja vielä naiskennella siinä sivussa.
Taidat toivoa siinä, että vaimo ei haluaisikaan erota loppujen lopuksi, kun se seksikin nyt taas maistuu niin hyvälle.
Ehkä teille ei sitä eroa tulekkaan, ehkä hoksasitte jotain olennaista.
Jospa antaisittekin elämässä toisillenne vain hieman enemmän omaa tilaa?
Jospa teillä onkin siinä vain kasvun paikka...;D
Jos minulla olisi nyt pakkopaita, niin laittaisin sen joka ilta päälle lasten mentyä nukkumaan ja köyttäisin itseni sänkyyn... Ehkä siitä olisi jotain apua.
Olen nainen. Niin ei tiedä mitä käy. Tilaa...tjoo...hmmm, ei tuo taida muuksi muuttua. Jos muuttuu niin katsotaan. Onhan erossa harkinta-aika, mutta jos molempia kiehtoo uusi tyyli elää ym, niin miksi jäädä? Tämä on epätavallinen ratkaisu, ja olen vielä itse muuttamassa naisena uuteen asuntoon ja maksan elarit lapsista.
Kyllä mäkin olen naisena nussinut exien kanssa useinkin, vaikka erottu onkin..
Turvallisempaahan se on tutun kanssa, kun naitattaa, kuin hakee aina se naimaseura kapakasta.
Nykyisen miehen kanssakin kun tulee kriisin paikka, soitan yhdelle vapaalla jalalla olevalle entiselleni ja käyn naida niksauttamassa.
Mikäs siinä, ainakin minulle myös sopii tällainen. Ehkä niitä exiä voi sanoo tietty ystäviksikkin, mutta ei niille tule paljon muuten yhteyttä pidettyä, silloin vain kun seksiseuraa haluan muista kuin miehestäni.
:D, aha.
Jos noin upeaa, niin miksi ylipäätään eroatte!!!!????? Ja miksi olla ylimpiä ystäviä eron jälkeen, jos ei yhdessä olla kuitenkaan pystytty arkea elämään??
No just siksi: parisuhe on p-stä, ja syvältä.
Ei ole peestä eikä syvältä. Mieti hetki uudestaan itsenne takia ja kokemuksenne takia.
Eihän siitä muut tule kärsimään kun sinä itse.
Me kirjoittelemme täällä, mutta vain sinä elät elämääsi. Me muut omaamme.
Ei siis vaikuta tekosi muihin mitenkään, mutta itseesi kyllä.
Mieti ! Vielä ei ole myöhäistä .
Syitä on niin paljon, että niitä ei voi alkaa selittelemään kenellekään. Tämä on meidän elämämme ja tässä on kysessä meidän tuntemuksemme ja ajatuksemme. Toisaalta, tietysti sitä tulee ajatelleeksi, miten ulkopuoliset suhtautuvat ratkaisuun -suku tulee todennäköisesti langettamaan vihat niskaani, mutta en elä heille se on ainoa totuus.
Puhuimme mieheni kanssa näistä -olemme tavallaan vähän valmistautuneet henkisesti tuohon lynkkaukseen. Minä tulen saamaan enemmän shittiä koska teen tämän "irtioton". Mies saa sympatiat ym kaiken muun sellaisen. Mutta helpottavinta on, että emme ole tilivelvollisia muille kuin toisillemme. Jos muut eivät pysty elämään ratkaisumme kanssa -sille on aika vaikea tehdä mitään.
Ex-vaimolle, kiva kuulla että teillä meni hyvin :)
Ja sitten samma på finska.
Itse sanoit elätäväsi lapset ja ne eivät hyväksy vanhempien eroa noin vain. Miten seltäte lapsille eron syyn, kun kuitenkin tulette olemaan "ystäviä"? Todella epäjohdonmukaista.
Ei voi muuta, kuin ihmetellä valintaane.
Lapsemme ei ole sokeita. Asia on niin, että miehelläni ja minulla eroaa näkemykset asioista niin paljon, että yhteinen elo ei vain kannata. Lapset vaistoavat ilmapiirin, joka meidän suhteessa vallitsee. Olemme paljon vapautuneempia kun ei tarvitse enää olla vaatimassa tai odottamassa jotakin sellaista joka ei vaan tule onnistumaan. Minusta se on rehellistä.
Ja tämän ratkaisun jälkeen on ollut paljon helpompi olla. Olemme keskustelleet lasten kanssa tulevasta muutoksesta ym. Tähän ei tule sisältymään mitään draamaa tms.
Jos eroaa, niin onko se vaihtoehto aina vain se katkera exä ja järkyttävät huoltajuuskiistat, jossa tarvitaan tuomari? Ei onneksi.
Erosin 6 vuotta sitten hyvin samanlaisissa tunnelmissa. Ei katkeruttaa, ei vihaa, vain pohjatonta helpotusta. Meistä tuli ystävät. On helppo puhua ihmisen kanssa joka tuntee sinut ja ajatuksesi. Sitten kun kuvioon tuli uudet kumppanit, niin heitä tietty tulee kunnioittaa. Nämä uudet ei oikein tykkää läheisistä väleistämme, joten yhteyttä ei pidetä niin tiiviisti kuin alussa. No, ehkä aika on myös tehnyt tehtävänsä.
Erosimme avomieheni kanssa myös ystävinä. Meillä oli kriisi takana, jonka päätteeksi sovimme, ettei yhteistä tulevaisuutta huvittanut enää suunnitella. Tulimme silti todella hyvin toimeen.
Muutin omaan asuntoon, avomies otti lomaa ja auttoi muuttopuuhissa. Avomies myös kävi joskus viettämässä viikonloppuja luonani, kävimme lenkillä, elokuvissa, laitoimme ruokaa. Jos toinen sairastui, niin toinen lähti apteekkiin ja ruokakauppaan tämä puolesta.
Vuosi näin vierähti, emme kaivanneet edes uutta parisuhdetta. Yllättäen tapasin nykyisen mieheni ja jouduin luopumaan tästä ystävyydstäni ex-avomieheen, se kun oli aivan liian läheinen ollakseen hyväksyttävää parisuhteessa olevalle. Toivon exälle kaikea hyvää. Hän muutti muualle työn vuoksi, emmekä enää pidä muuta yhteyttä, kuin satunnainen mitä kuuluu-meili kerran vuodessa.