Olemme 30v pariskunta, ja minulla on lapsia vanhasta liitosta. Nykyisen kanssa olemme olleet reilut 3v.
Tää on alusta asti ollut tuhoontuomittua, mutta jokin on aina vienyt meitä eteenpäin.. Itse olen entisissä suhteissa pettänyt ja olen sen asiankans käynyt terapialla ennen tätä suhdetta. Mutta kun aloin seurustelemaan tämän miehen kanssa, aina epäilin,kyttäsin,utelin kuka soitti jne.. tämä on jatkunut ja jatkunut.. Itse en kestäis tuolaista, tiedän sen olevan sairasta.. Tiedän että mustasukkaisuudesta on kyse ja itseluottamukseni on kyllä kunnossa, mutta entiedä hälyttääkö päässäni, että minua petetään, kun itse olen pettänyt vaikka tämä on uusi suhde ja pettämisiä ei ole ollut.. Luottamus pulakin on suuri..
Nykyään tää on mennyt siihen rataan ettei mieheni voi mun kans mennä kaupunkiin, kun riidellään paljon.. tai alan epäilee..
No tästä toki aloin ajattelemaan, että ei halua kanssani kaupunkiin, kun tulee joku vastaan josta entiedä ja on ollut uskoton..
Aina, kun näitä episodeja ei ole niin kaikki on hyvin..
Entisessä suhteessa koin paljon väkivaltaa ja olen kyllä terapiat ja kaikki käynyt.. Välillä alan syyttää itseäni, että ajan ihmiset raivonpartaan ja sen siitä saa.. Sillä nykyinen poikakaveri aiheestakin suuttuu, kun epäilen ja epäilen, hän laittaa käden suunieteen riita tilanteessa tai ottaa käsivarsista kiinni.. Syytän kaikesta itseäni, minä ajan tähän minun on vain hyväksyttävä..
Olen todella väsynyt, olen käynyt montavuotta psykologilla, mieliala hoitajalla jne.. mitään sairautta ei löydetä, paitsi viimeviikolla löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Minä olen tässä suhteessa se joka tekee kaiken kotityön yksin, ostan miehen vaatteet, maksan laskut, ulkoilutan lapset jne.. Mies on töissä ja itse olen kotona.. Mies pelaa töiden jälkeen tai on kavereiden luona.. Ei niinsanotusti pyöritä arkea yhdessä kanssani.. Lapset kuitenkin ottaa omakseensa ja leikkii niiden kanssa ja käyttää harrastuksissa..
Mutta minä en saa huomioo jota jokainen nainen kaipaa.. Luulen epäilyn ja kaiken pelon johtuvan tästä..
Tää teksti on sekavaa ja en osaa tunteitani oikein sanoksi kertoa, anteeksi..
ANTAKAA NEUVOJA,APUJA, MITEN TÄSTÄ SUOSTA NOUSTAAN??? EI TÄTÄ LOPPUTTOMIIN KESTÄ??
Uhraan paljon mieheni eteen, mutta hänen sanojensa mukaan "uhrautumiseni arvokatoaa, käyttäytymiselläni" :(
Tää mies on kaikki kaikessa, vaikka onnellisuus on kaikki kaikessa.. Olenko vain alistunut kotipiika ja rikon kohta itseni??
Tää on alusta asti ollut tuhoontuomittua, mutta jokin on aina vienyt meitä eteenpäin.. Itse olen entisissä suhteissa pettänyt ja olen sen asiankans käynyt terapialla ennen tätä suhdetta. Mutta kun aloin seurustelemaan tämän miehen kanssa, aina epäilin,kyttäsin,utelin kuka soitti jne.. tämä on jatkunut ja jatkunut.. Itse en kestäis tuolaista, tiedän sen olevan sairasta.. Tiedän että mustasukkaisuudesta on kyse ja itseluottamukseni on kyllä kunnossa, mutta entiedä hälyttääkö päässäni, että minua petetään, kun itse olen pettänyt vaikka tämä on uusi suhde ja pettämisiä ei ole ollut.. Luottamus pulakin on suuri..
Nykyään tää on mennyt siihen rataan ettei mieheni voi mun kans mennä kaupunkiin, kun riidellään paljon.. tai alan epäilee..
No tästä toki aloin ajattelemaan, että ei halua kanssani kaupunkiin, kun tulee joku vastaan josta entiedä ja on ollut uskoton..
Aina, kun näitä episodeja ei ole niin kaikki on hyvin..
Entisessä suhteessa koin paljon väkivaltaa ja olen kyllä terapiat ja kaikki käynyt.. Välillä alan syyttää itseäni, että ajan ihmiset raivonpartaan ja sen siitä saa.. Sillä nykyinen poikakaveri aiheestakin suuttuu, kun epäilen ja epäilen, hän laittaa käden suunieteen riita tilanteessa tai ottaa käsivarsista kiinni.. Syytän kaikesta itseäni, minä ajan tähän minun on vain hyväksyttävä..
Olen todella väsynyt, olen käynyt montavuotta psykologilla, mieliala hoitajalla jne.. mitään sairautta ei löydetä, paitsi viimeviikolla löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Minä olen tässä suhteessa se joka tekee kaiken kotityön yksin, ostan miehen vaatteet, maksan laskut, ulkoilutan lapset jne.. Mies on töissä ja itse olen kotona.. Mies pelaa töiden jälkeen tai on kavereiden luona.. Ei niinsanotusti pyöritä arkea yhdessä kanssani.. Lapset kuitenkin ottaa omakseensa ja leikkii niiden kanssa ja käyttää harrastuksissa..
Mutta minä en saa huomioo jota jokainen nainen kaipaa.. Luulen epäilyn ja kaiken pelon johtuvan tästä..
Tää teksti on sekavaa ja en osaa tunteitani oikein sanoksi kertoa, anteeksi..
ANTAKAA NEUVOJA,APUJA, MITEN TÄSTÄ SUOSTA NOUSTAAN??? EI TÄTÄ LOPPUTTOMIIN KESTÄ??
Uhraan paljon mieheni eteen, mutta hänen sanojensa mukaan "uhrautumiseni arvokatoaa, käyttäytymiselläni" :(
Tää mies on kaikki kaikessa, vaikka onnellisuus on kaikki kaikessa.. Olenko vain alistunut kotipiika ja rikon kohta itseni??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa tuttua tuo sinun kertomuksesi. Minä myös olen pettänyt edellisessä suhteessani ja kadun sitä raskaasti. Nyt on todella vaikeaa luottaa nykyiseen mieheeni, vaikka en uskokaan että hän on minua pettänyt. Olen paljon pohtinut miten saisin luottamuksen syntymään. Monta kertaa on oltu eron partaalla, mutta päätetty kuitenkin vielä yrittää. Mieheni kokee raskaaksi jatkuvat epäilykseni. Olen muutaman kerran saanut hänet valehtelusta kiinni ja se on ruokkinut epäilyksiäni. Mies on kyllä parantanut tapojaan mutta silti minun on vaikea luottaa häneen. Mikä neuvoksi, onko ero ainut vaihtoehto....
siinä on ettei miehet osaa olla rehellisiä? Täällä ihmetellään samaa asiaa. Mieheni on ystävystynyt työkaverina kanssa, joka on hemaiseva brunette. He ovat siis VAIN kavereita. Silti hän salailee sitä, jos he ovat tavanneet, käyneet syömässä tms. Onko hullua päätellä, että siinä on jotain enemmän? Työasioita heillä ei ole yhteisiä, koska työ on sellaista, mitä ei voi viedä "lounaspalaveriin" tms.
Vaikka olen kuinka painottanut, että voit kertoa minulle ystävistäsi jne. niin se ei mene perille. Olen sanonut, että kertomatta jättäminen pahentaa tilannetta ja tekee minut epäilemään vain enemmän. Mutta ei mene perille. Lähiaikoina olen pariin otteeseen saanut hänet kiinni jopa valehtelusta "kävin yksin kaljalla töiden jälkeen" kun totuus oli, että oli tarjonnut kahvit ja kaljat tälle työkaverilleen. Kysyin miksi valehteli, mies oli pahoillaan ja pelkäsi että suutun. Miksi suuttua, jos kyse on kaverisuhteesta?
Pelkään, että kyse on kuitenkin ihastumisesta. Joko mieheni on ihastunut työkaveriinsa tai toisinpäin. Sitä on vaikea sanoa ääneen, vaikka olen sitä suoraan kysynyt. Hän kuulemma osaa käyttäytyä ja pitää näppinsä erossa muista naisista. Tätä kuitenkin vähän epäilen, koska hän käyttäytyy kotona omituisesti - salailee esim. puhelintaan niin, että pitää sitä jo jopa äänettömällä ja kantaa mukanaan.
Olen miettinyt mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, kun kuitenkin tämä mies on suuri rakkauteni. Ehkä annan ajan kulua ja katson miten asiat etenevät. Olen kuitenkin kovasti panostanut viime aikoina siihen, että annan toisen elää ja tehdä asioita mitkä tuntuvat tärkeiltä. Yritän olla kahlitsematta ja kontroloimatta ylenpalttisesti, jotta luottamus säilyy molemmin puolin. Itsellä ei kävisi mielessäkään pettäminen, koska tiedän että se satuttaa kaikkein eniten ihmistä, joka rakastaa! Jos rakkaus loppuu ja tuntuu, että nyt täytyy lähteä muualta sitä hakemaan, on asia kerrottava suoraan eikä niin, että ensin hankitaan se kolmas kuviota sotkemaan ja sitten vasta aletaan selitellä. Se on ehkä rumin tapa lopettaa parisuhde, mitä tiedän.