Olen ollut naimisissa mieheni kanssa pian 3 vuotta ja suhteemme joistakin vaikeuksista ja kriiseistä huolimatta voin todeta, että olen naimisissa ihannemieheni kanssa! Mieheni on:
-kunnianhimoinen
-huumorintajuinen, todella hauska
-menestyvä
-erittäin hyvin toimeentuleva, johtoasemassa
-meillä on samat intressit liikunnan ja ruokavalion suhteen = terveellisyys
-rakastaa minua
-todella älykäs, hyvää seuraa
-puhuu ja pussaa, seksissä aktiivinen
-komea, tumma, pitkä ja lihaksikas
-tykkää matkustella
-kannustaa minua eri asioissa, tukee
-innovatiivinen, tylsän vastakohta
-kansainvälinen, hyvä kielissä, todella hyvä yleissivistys
-100% suomalainen rehellinen mies
lisähuomautukset:
-ei tee mitään kotitöitä, mutta korvauksena maksaa kaiken
-tekee liikaakin töitä, mutta tavoitteet on kirkkaat ja maali selkeä, parempi se kuin aikaansaamaton vätys?
No, loppuyhteenvetona voin sanoa, että sen lisäksi, että rakastan miestäni, olen myös aika ajoin "ihastunut" häneen. Löytykö ketään muuta aviopuolisoa, joka voi väittää samaa? Meillä on yhdessä todella hauskaa, ja lisäksi halaillaan ja pussaillaa jatkuvasti... tässä kai on ne avaimet onneen. Yhdessä nyt 5,5v. Ja tiedän - vasta niinkin vähän aikaa, ja siksi kysynkin suurin piirtein yhtä pitkään yhdessä olleiden kokemuksia, ja voittehan te vanhemmatkin parit muistella jos haluatte.
Lapsia meille ei ole suotu vielä ainakaan, se on ainoa varjo elämässäni, ollut jo 3,5 vuotta. :(
-kunnianhimoinen
-huumorintajuinen, todella hauska
-menestyvä
-erittäin hyvin toimeentuleva, johtoasemassa
-meillä on samat intressit liikunnan ja ruokavalion suhteen = terveellisyys
-rakastaa minua
-todella älykäs, hyvää seuraa
-puhuu ja pussaa, seksissä aktiivinen
-komea, tumma, pitkä ja lihaksikas
-tykkää matkustella
-kannustaa minua eri asioissa, tukee
-innovatiivinen, tylsän vastakohta
-kansainvälinen, hyvä kielissä, todella hyvä yleissivistys
-100% suomalainen rehellinen mies
lisähuomautukset:
-ei tee mitään kotitöitä, mutta korvauksena maksaa kaiken
-tekee liikaakin töitä, mutta tavoitteet on kirkkaat ja maali selkeä, parempi se kuin aikaansaamaton vätys?
No, loppuyhteenvetona voin sanoa, että sen lisäksi, että rakastan miestäni, olen myös aika ajoin "ihastunut" häneen. Löytykö ketään muuta aviopuolisoa, joka voi väittää samaa? Meillä on yhdessä todella hauskaa, ja lisäksi halaillaan ja pussaillaa jatkuvasti... tässä kai on ne avaimet onneen. Yhdessä nyt 5,5v. Ja tiedän - vasta niinkin vähän aikaa, ja siksi kysynkin suurin piirtein yhtä pitkään yhdessä olleiden kokemuksia, ja voittehan te vanhemmatkin parit muistella jos haluatte.
Lapsia meille ei ole suotu vielä ainakaan, se on ainoa varjo elämässäni, ollut jo 3,5 vuotta. :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
siis sulle maksetaan siitä ettei mies tee kotitöitä???
mulla sentää mies tekee kotitöitä tasapuolisesti kanssani ja joskus jopa täysin pyytämättäkin.. ja mikä parasta jos jotain materiaa kaipaan niin mieheni sen minulle myös ostaa vaikka omat rahanikin riittäisivät..
tein jo suhteemme alussa selväksi miehelle etten ala piikana olemaan ja että hänenkin on osallistuttava kotitöihin siinä missä minäkin.. meillä on selkeä työnjako asiassa.. hän imuroi ja järjestelee paikat.. mä pidän keittiön, vessan ja kylppärin priimakunnossa.. elikkäs toimivaa.. tottakai mäkin imuroin ja järkkäilen paikkoja.. mutta kyllä me yhdessä monestikin siivotaan!!
onneksi mieheni on niin ihana että auttaa minua.. :)
ja se mikä kruunaa suhteemme emme kumpikaan halua lapsia!! ai että osaa elämämme olla täydellistä!! :)
Älkää tehkö lapsia.
Miehet muuttuu sen jälkeen ja alkaa kulkemaan vieraissa. kun ei koko ajan enää saakkaan tavaraa akaltaan.
Nauti nyt. Sitten, kun lapsia alkaa tulla, joudut kirjoittamaan listat uudelleen.
Tuollaistahan se meilläkin oli monta vuotta. Sitten tuli se arki..
Tosiaan, kotihommat ei miehelle ikinä maistunut ja nyt kolmen lapsen jälkeen ei maistu senkään vertaa.
Kun tulen raskaasta työstä kotiin, alkaa se toinen työmaa, josta pääsen kello 23 nukkumaan ja herään taas aamu 6.lta....
Se työ on ollut meilläkin miehellä aina se tärkein ja lasten tulon jälkeen, myös ilta pippaloinnit töissä täyttävät miehen kiireisen aikataulun.
Eipä tuota miestä paljon enää kotona näy ja pitkin seiniä saa sille puhella, kun kiireesti käy vaatteet vaihtamassa työkamujen ootellessa ulkona autossa.
Pussailut ja halailut on historiaa, paitsi peiton alla kähmimistä ja nopeaa seksiä tykkää kyllä nykyään harrastaa kanssani. Komeahan se on mies mullakin, on ne muutkin akat sen huomannut näköjään, kun ei puseron kauluksista huulipunia saa edes pesemällä pois.
Miten täällä riekut aamuyöstä tohon aikaan selostamassa onnees, jos kerran niin hyvin menee?
Eikö uni tule, missäs se komee miehes on?
Ootteletko sitä jostain naistentansseista, hei oikeesti??
;D
Hyvä että voit VÄITTÄÄ noin.
Itse en voisi ikänään arvostaa miestä joka ei laita tikkua ristiin kodin kanssa. Tai, käyhän se pari ekaa vuotta ilman lapsia ja kun itse on kotona, mutta kun sama harha jatkuu molempien ollessa töissä, olet jo kusessa... Ja olet omalla uhrautuvalla käytökselläsi antanut miehen olettaa sinun olevan piikana kotona -AINA.
Mutta pidä tuo tunne, tulet varmasti tarvitsemaan sitä vielä niinä vaikeina hetkinä kun olet aina yksin kotona lasten kanssa tai juokset päiväkodin ja oman työpaikkasi väliä..
Miehesi sai hyvä diilin. Hän toteuttaa itseään sinä siivoat kotia.... :)
Se on hyvä että miehesi ominaisuudet tekevät sinut onnelliseksi. Itse taas saan onneni siitä, että olemme yhdessä ja teemme asioita yhdessä. Toki minäkin pidän miestäni edelleen (8 vuoden jälkeen) todella komeana, mutta se yhdessä olo ja toistemme kunnioitus on se pohja mille tämä suhde rakentuu.
Kyllä meilläkin on ollut aikoja, kun toinen on ollut työttömänä ja joutunut keskittymään hoitamaan kotia enemmän kuin toinen, mutta olemme tehneet siis tätä vastavuoroisesti, ilman roolijakoa.
Pelkään että olet ajamassa itseäsi ansaan tuolla että teet kotona kaiken. Pian miehesi ei edes laske kodin töitä työksi mitä pitää oikeasti tehdä, vaan kuvittelee kaiken hoituvan itsestään.
Joten mieti vielä miten haluat tulevaisuutesi pedata. Lapsia on tietenkin kiva saada, mutta yhdessä, ei yksin niitä hoitaen.
Aika kriittistä ja epäilevää porukkaa täällä. Olen itse ehdottanut, että voin hoitaa kotityöt, koska työskentelen kotoa käsin ja minulla on enemmän aikaa. Ja kyllä, mies maksaa tästä palveluksesta, eli en ole orja. Jos työni muuttuu, ostamme vaikka sisäkön, niin ei tarvitse kummankaan kärvistellä yöllä siivoten. Kyllä mieheni suostuisi tekemään kotitöitä, mutta miksi vaatisin sitä tässä tilanteessamme. Lapsia jos saisimme, hoitaisimme yhdessä, se on sovittu ja kaikille epäilijöille voin sanoa, että mieheni pitää sanansa. Eli silloin miehen työn olisi joustettava.
Ärsyttää, kun halusin vain fiilistellä kerran elämässä, niin kaikki vaan lyttää ja epäilee. Kuten kirjoitin, on niitä kriisejäkin ollut, mutta nyt kun mies lensi työmatkalle, niin oli kiva tulla kerrankin fiilistelemään hyvää oloaan. Rytmini ei kuulu muille, eikä se, että millä aikavyöhykkeellä asun, en asu Suomessa.
Ja vielä sinulle eräälle typerykselle: meidän suhteemme perustuu henkisyyteen, ystävyyteen, rakkauteen ja ulkonäkö ei alun tapaamista lukuunottamatta ole mikään hirveän tärkeä asia. Mutta kun kerran listaa tein, koitin kuvitella kaikkia puolia, joita pidän hyvinä, myös sitten ulkonäön muistin. En määritellyt suhdettani listan kauttaa, koitin vaan miettiä mukavia. Piti sitten siihenkin tarttua! Räyh!
Pilasitte täysin fiilikseni, kiitos vaan. :´(
En tarkoittanut myöskään, että elämäni on täydelistä, vaikka "täydellinen" mies minulla olisikin. On sairauksia, huolia, lapsettomuutta jne. Ja sen kerran kun jostain haluan iloita, niin te lyttäätte. Onko se vihaa, jopa kateutta? Vai niinkö kovasti haluatte "auttaa" minua huonossa tilanteessani, joksi te sen näette? Vaikea uskoa...
Täällä on niin paljon juttuja kriisesistä yms, että yksikin positiivinen otsikko, vähän jopa provosoiva, niin pakko vaan lytätä, ei muuta osaa, ei. AMEN
jos et kestä kritiikkiä niin ei tartte tänne tulla heruttelee mitään..
kattos tervetuloa suomalaiselle keskustelupalstalle täällä saa kuulla myös sen mielipiteen mikä ei omaasi ehkä miellytä..
voi voi.. jos nyt itku pääs.. jos olet kerta niin onnellinen ja täydellinen niin mene sinne "miljonääriäitien" keskustelupalstoille keskustelemaan kaltaistesi kanssa..
muista vain se että miehesi saattaa jossain vaiheessa muuttua siihen ettei kunnioita sinua ollenkaan vaan pitää sinua sisäkkönä joka tekee kaiken..
ja mitäs sitten jos menetättekin kaikki rahanne?? oletko sitten vielä niin onnellinen miehestäsi?? herutatko silloinkin täällä kovaan ääneen miehesi parhaita puolia??
Tuo sinun "Kuka teistä voi väittää samaa" narahti vaan jotenkin epätoivoselta. Aivan kuin olisit halunut vakuutella väittämäsi itsellesi.
Ja siis provosoiva....olikohan juttusikaan ihan totta :)
Huomaat varmaan vastauksista, kuinka julmetun kateellisia ihmiset ovat :D Älä loukkaannu, vaan ymmärrä, et kel onni on, se onnen kätkekööt.
Itse olen tämän karvaasti huomannut. Kateelliset tahtovat heti kivittää alas, jos saavat tietää miten hyvin pyyhkii... :) tämä ihan kadehditulta naiselta toiselle :)
"-kunnianhimoinen
-menestyvä
-erittäin hyvin toimeentuleva, johtoasemassa
-tekee liikaakin töitä, mutta tavoitteet on kirkkaat ja maali selkeä, parempi se kuin aikaansaamaton vätys?"
Se asia minua askarruttaa, mitä tapahtuu miehellesi jos kaikki ei enää menkään ylöspäin helposti ja automaattisesti? Jos tulee vaikeuksia, epäonnistumisia uralla, työtömyyttä, sairautta yms.? Ne voivat koskettaa ketä tahansa. Onko hänellä elämässä jotain muuta kuin työ? Oletko sinä vain hieno kulissi joka pitää olla kun se kuuluu menestyvälle miehelle? Tai jos sinulla menisi huonosti, kestäisikö hän sen?
Todella hienon ja itselle sopivan ihmisen tunnistaa vasta kun hänen kanssaan on käynyt läpi todellisia suuria vaikeuksia, menetyksiä ja pettymyksiä.
Kokemus K, miten tämä liittyy ensimmäiseen viestiini ja kysymykseeni, että onko muita, jotka tuntevat samoin puolisoaa kohtaan? Kiitos kuitenkin huolestasi. Mieheni on kokenut tietenkin elämässään vastoinkäymisiä, terveydellisiä, henkisiä yms. Hän on ihminen, joka tien katketessa löytää aina uuden tien eteenpäin, niinkuin minäkin. Miksi epäilet, että kunnianhimoinen ja paljon aikaansaava ihminen olisi jotenkin vajavainen, eikä kestäisi kriisejä joita elämässä vastaan tulee?
Tärkein pointti onkin ehkä olettamuksessasi, että asiat ovat vain itsestään menneet hyvin miehelleni, ja mitä tapahtuisi jos hyvä onni ei jatkukaan? Totuus on juuri päinvastoin, eli kaiken edistyksen eteen on töitä tehty, mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja välillä on tukipilarit kaatuneet ympäriltä. Ei ole mitään helppoa elämää johon tuudittaudutaan, ja siksi helpon elämän sortumisesta ei tarvitse huolehtia. Älä siis huolehdi.
Naurettavaa on kuitenkin kuvitelmasi, että kaikki jatkuu niin auvoisena, kun lapsia (jos..) syntyy.
Silloin kaikki muuttuu ja ei välttämättä parempaan suuntaan.
Mutta nauti fiilistelyistäs, eiköhän niitä kaikilla välillä ole ja sitten taas kaikki romahtaa.
Itsekkin luulin aikoinanai olevani maailman parhaan miehen kanssa ja 7 vuoden jälkeen uskaltauduin tekemään lapsia hänen kanssaan.
Sen jälkeen en tuntenut enää tuota miestä, joka pisti sen työuransa, työkaverinsa ja työmenonsa illanviettoineen aina minun ja lasten edelle.
Olin vuosikausia pelkkä luutu kotona ja masennuinkin, ennen kuin sain lapset niin isoiksi, että jaksoin taas alkaa pitää omia puoliani. Erohan siitä sitten tuli.
Eiköhän ne kommentit täälläkin ole vain niistä omista elämistä jo nähtyjä. Älä ota nokkiisi.
Harvoin ne liitot onnellisena pysyvät loppuun asti.
"Kokemus K, miten tämä liittyy ensimmäiseen viestiini ja kysymykseeni, että onko muita, jotka tuntevat samoin puolisoaa kohtaan? Kiitos kuitenkin huolestasi. Mieheni on kokenut tietenkin elämässään vastoinkäymisiä, terveydellisiä, henkisiä yms. Hän on ihminen, joka tien katketessa löytää aina uuden tien eteenpäin, niinkuin minäkin. Miksi epäilet, että kunnianhimoinen ja paljon aikaansaava ihminen olisi jotenkin vajavainen, eikä kestäisi kriisejä joita elämässä vastaan tulee?"
No ihan vaan tuli ensimmäiseksi ajatukseksi mieleen kun sinulle tuntui olevan miehessäsi nimenomaan tärkeää hänen menestymisensä ja asemansa. Se kertoo usein (ei siis välttämättä sinun tapauksessasi) siitä että ollaan vielä aika lailla siinä huumassa jossa koko elämä on yhtä hienoa ylös päin menoa ilman suuria vastoinkäymisiä yms. Samoin usein lukee menestyneiden ihmisten haastatteluja joissa he vasta eläkeiän kynnyksellä tajuavat miten paljon onvat käytännössä laiminlyöneet perhettään ja parisuhdettaan uran ja mnestyksen myötä. Ne ovat asioita joita ei saa enää takaisin.
Mutta on tietysti hyvä jos miehesi on tasapainoinen ja paljon kokenut ihminen joka osaa suhteuttaa elämän tärkeät asiat. Mutta sitä et kyllä alkuperäisessä viestissäsi kertonut arvostavasi vaan nimenomaan mm. menestystä ja uraa.
AP:ltä voisi myös kysyä mitä tapahtuu, jos mies menettää ulkanäkönsä ja asemansa....
Onnellisuus ulkokultaisista asioista johtuen ei vie koskaan kovin pitkään...vaikka hienoahan se olisi.
se siitä vituiksi menee, kun teette pari kersaa, alatte rakentaa suurella velalla, tai jompikumpi joutuu työttömäksi ,tai toinen sairastuu vakavasti tai peräti kuolee, kersat sairastaa . Nauti nyt, kun kaikki on hyvin.
Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ollaan 20 vuotta yhdessä oltu pari. Elämä on kuljettanut monenlaisten vaikeuksien läpi, mutta myös hyviä hetkiä on ollut. En hehkuta intohimoisella suhteella ja upealla seksillä, enkä puolison komeudella.
Mutta sillä hehkutan, että kaiken kuluneen jälkeenkin meillä on hyvä olla yhdessä. Mitään muuta ei kaivata, ja muut asiat järjestyy kyllä, kunhan vaan saadaan olla yhdessä.
Seksiasioista en tämmöisillä palstoilla huutele, ymmärrän että niistä puhutaan vain kahden kesken, muille ei kuulu mitä keskenämme puuhailemme.