Hei vaan,
Toivottavasti saan erityisesti miehiltä vastauksia.... Eli pitkällinen ongelma on ollut suhteessa se, että mies haluaa todella vähän seksiä, ihan noin yleensäkin. Kerran kuussa on ollut hänelle ihan riittävästi, ja hänen mielestään se on aivan normaalia. Suhteemme on vielä suht uusi, reilut kolme vuotta, emme ole siis mitenkään sillä lailla ehtineet edes toisiimme kyllästyä. Suhteen alussa mies oli todella innokas, meillä oli ihanaa seksiä kolmisen kertaa viikossa, mutta sitä ei kestänyt kuin puolisen vuotta. Sen jälkeen niukkuutta on riittänyt. Olen ihan hyvännäköinen ja hoikka nainen, pidän itsestäni huolta jne joten kyse ei varmaan ole mistään sellaisesta että olisin fyysisesti vastenmielinen eikä mieskään mitään sellaista ole sanonut. Hänellä on paljon työstressiä ja on sen sanonut syyksi, yleensä. Aluksi koitin kovasti kaikenlaista innostaakseni, pidin seksikkäitä vaatteita, alusvaatteita, vihjailin, flirttailin, ja kävin jopa mieheen 'käsiksi', koitin hellästi hyväillä, hieroa, välillä taas olla rohkeampi. Nämä kaikki yrityksen lopulta johtivat vain siihen että mies ahdistui ja alkoi tiuskia minulle että ahdistan häntä ja vaadin häneltä ihan liikaa. Niin, ja täytyy tähän sanoa vielä että mitään erektihäiriöitä ei ole, ei ollenkaan, tämä kaikki on ihan psykologista. No minä kun sain tarpeeksi montaa kertaa kuulla vain ahdistavani ja vaativani mieheltä liikoja niin päätin jättää hänet rauhaan sitten, riitely aiheesta oli todella nöyryyttävää koska minä olen nainen, eihän nainen saa/voi kinuta mieheltä seksiä... Koitin selittää hänelle etten vaadi enkä odota mitään, haluan vain häntä kovasti koska hän on mieheni ja rakastan häntä. Kaiken lisäksi mies sanoi monta kertaa että juuri nämä riidat ja minun "kohtaukseni" aiheuttavat hänessä sen, ettei hän halua. Että hän vain ajautuu minusta aina kauemmaksi kun riitelemme ja koitan asiaa selvittää. Minusta tämä oli jo ihan kiristystä, että minun tulee pitää suuni kiinni koko aiheesta, tai ylipäätään välttää ihan kaikkea riitelyä ja konfliktia, tai mies ei halua minua edes silloin tällöin joskus. Mutta jätin sitten hänet kokonaan rauhaan koska halusin vielä yrittää suhdetta ja rakastan miestäni. Ja lopputulos on se, että nyt meillä on seksiä noin kerran joka toinen kuukausi. Ja mies on tähän ihan tyytyväinen. Asiasta ei saa keskustella, koska se ahdistaa häntä, mutta hän on ihan tyytyväinen näin. Minä en, koska olen nyt sitten lakannut haluamasta miestäni kokonaan koska olen joutunut tukahduttamaan kaikki haluni. Kolme vuotta suhteessa ja koko seksielämä on kuollut. Näinkö se sitten on.
Toivottavasti saan erityisesti miehiltä vastauksia.... Eli pitkällinen ongelma on ollut suhteessa se, että mies haluaa todella vähän seksiä, ihan noin yleensäkin. Kerran kuussa on ollut hänelle ihan riittävästi, ja hänen mielestään se on aivan normaalia. Suhteemme on vielä suht uusi, reilut kolme vuotta, emme ole siis mitenkään sillä lailla ehtineet edes toisiimme kyllästyä. Suhteen alussa mies oli todella innokas, meillä oli ihanaa seksiä kolmisen kertaa viikossa, mutta sitä ei kestänyt kuin puolisen vuotta. Sen jälkeen niukkuutta on riittänyt. Olen ihan hyvännäköinen ja hoikka nainen, pidän itsestäni huolta jne joten kyse ei varmaan ole mistään sellaisesta että olisin fyysisesti vastenmielinen eikä mieskään mitään sellaista ole sanonut. Hänellä on paljon työstressiä ja on sen sanonut syyksi, yleensä. Aluksi koitin kovasti kaikenlaista innostaakseni, pidin seksikkäitä vaatteita, alusvaatteita, vihjailin, flirttailin, ja kävin jopa mieheen 'käsiksi', koitin hellästi hyväillä, hieroa, välillä taas olla rohkeampi. Nämä kaikki yrityksen lopulta johtivat vain siihen että mies ahdistui ja alkoi tiuskia minulle että ahdistan häntä ja vaadin häneltä ihan liikaa. Niin, ja täytyy tähän sanoa vielä että mitään erektihäiriöitä ei ole, ei ollenkaan, tämä kaikki on ihan psykologista. No minä kun sain tarpeeksi montaa kertaa kuulla vain ahdistavani ja vaativani mieheltä liikoja niin päätin jättää hänet rauhaan sitten, riitely aiheesta oli todella nöyryyttävää koska minä olen nainen, eihän nainen saa/voi kinuta mieheltä seksiä... Koitin selittää hänelle etten vaadi enkä odota mitään, haluan vain häntä kovasti koska hän on mieheni ja rakastan häntä. Kaiken lisäksi mies sanoi monta kertaa että juuri nämä riidat ja minun "kohtaukseni" aiheuttavat hänessä sen, ettei hän halua. Että hän vain ajautuu minusta aina kauemmaksi kun riitelemme ja koitan asiaa selvittää. Minusta tämä oli jo ihan kiristystä, että minun tulee pitää suuni kiinni koko aiheesta, tai ylipäätään välttää ihan kaikkea riitelyä ja konfliktia, tai mies ei halua minua edes silloin tällöin joskus. Mutta jätin sitten hänet kokonaan rauhaan koska halusin vielä yrittää suhdetta ja rakastan miestäni. Ja lopputulos on se, että nyt meillä on seksiä noin kerran joka toinen kuukausi. Ja mies on tähän ihan tyytyväinen. Asiasta ei saa keskustella, koska se ahdistaa häntä, mutta hän on ihan tyytyväinen näin. Minä en, koska olen nyt sitten lakannut haluamasta miestäni kokonaan koska olen joutunut tukahduttamaan kaikki haluni. Kolme vuotta suhteessa ja koko seksielämä on kuollut. Näinkö se sitten on.
Vastaukset 44
Vanhimmat
olla minun kirjoittamani tuo aloittajan kirjoitus. Näin se sitten on, valitettavasti... En ole löytänyt järkevää ratkaisua asiaan. Itse olen pettänyt miestäni, mikä ei tietenkään ole järkevä ratkaisu...
Haluaisin tietää, mikä tässä niin daijua on? Sekö että edelleen rakastan miestäni, vaikka seksiä ei juuri ole? Että en haluaisi erota enkä etenkään pettää, enkä ole pettänytkään. En edes odota mitään ihmeratkaisua, seksiä silloin tällöin, vaikka edes kerran kuussa olisi hienoa. Ja papparaiselle tiedoksi, että meillä tuskin ongelma on sekään että minä jyrään ja vaadin jonkinlaista feminististä ylitasa-arvoa, päin vastoin meillä on hyvin selvät mies-nais-roolit, minä olen naisellinen nainen ja mies saa olla ihan vapaasti mies, ja onkin.
Mutta tällaisena tilanne ei voi jatkua. Jos teillä on vinkkiä kuinka koittaa asiasta keskustella ilman että tilanne menee aina lukkoon, niin se auttaisi. Tai onko parempi ettei yritä sitä keskustelua, vaan yrittää vaan miestään vietellä? On vaan niin rankkaa tullaa aina torjutuksi.
Miehnä sanoisin että mies ei ole koskaan niin väsynyt ettei naida jaksaisi koksa se on asenteesta kiinni ja kun naisen kanssa ollaan niin naitava on. Miehesi käy jossain muualla tai sitten on homo jollaon parisuhde sinun kanssasi vain kulissia.
Olette tasa-arvo-hurmoksessanne alistaneet miehet ja itse olette miesten kaltaisia pukeutumista myöten.
Olisitte antaneet miehen olla mies niin se olisi nussia porskauttanut harva se päivä ja parhaana kaksi :Ö- )
Meillä olen minä ISÄNTÄ ja hässin vielä kuusikymppisenä vähintään kerran viikossa.
Siinä sitten toinen ääripää, tämä "papparainen"!
Enpä olis ollenkaan varma, että monikaan fiksu nainen olisi ensinkään innostunut edeltävän tyyppisestä "hässimisestä"? Mieluummin vaikka kokonaan ilman sittenkin!
tikullakaan ei kosketa sinnuun !
Voi, tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu, mun mies on nyt pihdannut 5 kk, ja kehtaa sanoa että olen nymfo jos haluan seksiä, mulle riittäisi vaikka vaan kerran kuussa, mutta edellinen kerta oli viime syyskuussa, en enää todellakaan tiedä mitä tehdä, taidan hankkia salapanon.
kiire on yksi asia mikä vie parhaan terän miehistä. Sekin varmasti vaikuttaa, että seksiä on esillä nykyään kaikkialla ja siihen ehken vähän turtuu. Mutta turhauttavaa on jos toinen kaipaa seksiä kotona ja ei sitä saa puolisoltaan.
Aika omituista, että nuorelle miehelle ei seksi kelpaa. Taitaa olla jätkällä itellään muitakin hoitoja, niin ei enää kotona virtaa riitä. Tai sitten miehen tunteet sinua kohtaan muuttuneet pelkäksi kaveruudeksi, eikä seksi myöskään tällöin maita. Jotkut miehet voivat myös haluta erota, mutta eivät itse halua tehdä aloitetta, ja lopettavat vain seksielämän ja odottavat naisen seuraavaa siirtoa.
parisuhteessa tietysti halut molemmilla vaihtelee. Voi tulla vielä aika, että miehesi on taas entistäkin innokkaampi ja haluaa vaikka 3 kertaa päivässä:)))
Miehelläsi on oidipaalisia ongelmia. Ne ovat varsin yleisiä eli psykoterapiaan hänen pitäisi mennä. Äiti-suhteen ratkaisemattomat ongelmat taustalla.
En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta meillä on vähän samantyyppinen tilanne. Ollaan seurusteltu nyt kaksi ja puoli vuotta ja seksiä on aina ollut aika vaihtelevasti, mutta nyt sitä ei oikeastaan enää ole, kun asutaan omassa talossa (seksiä muuton jälkeen on ollut ehkä kolme kertaa, muutettiin syyskuussa) ja noistakin kerroista kaksi on epäonnistunut.
Meillä kyse on itseasiassa ennemminkin suorituspaineista ja itseluottamuksesta. Huono itsetunto yhdistettynä suorituspaineisiin on aika seksin tuhoava yhdistelmä.
Mutta, tuohon tilanteeseen.. Meillä on puhuttu, puhuttu, itketty, puhuttu, itketty ja puhuttu. Ja nyt on se tilanne, että mies on menossa terapiaan ja luultavimmin aloittaa masennuslääkityksen (hänellä on trauma lapsuudestaan, jota ei ole osannut oikein itse käsitellä). Tuo puhuminen on ainakin meillä auttanut, vaikka se onkin ollut vaikeaa meille molemmille, kun kyse on noinkin arasta ja henkilökohtaisesta asiasta. Varsinkin tuolle miekkoselle se on ollut vaikeaa, koska joutuu tosiaan terapeutille puhumaan omista henkilökohtaisista asioistaan. Mutta hän tekee sen meidän puolesta, että meillä olisi hyvä olla.
Puhuminen on parisuhteen perusta. Jos ei asioista pysty puhumaan, niin asiat ei ole kovin hyvin. Mä kehottaisin sinua vetämään muutaman kerran henkeä ja kysymään (ilman syyllistämistä!!), että onko hänellä kaikki hyvin. Tuot esille, että sinulla on paha olla, kun läheisyyttä ei ole etkä ymmärrä, mistä se johtuu. MIes on siitä outo kapistus, että jos se ei halua puhua, niin jankuttaminen asioista vaan vetäyttää heitä enemmän kuoreensa, mutta kun tuo esille, että nyt on asiat huonosti, niin kyllä siinä vaiheessa pitäisi miehelläkin herätyskellot soida. Mutta muista pitää neutraali puheääni jne, äläkä jankuta. Kerrot kerran miltä sinusta tämä tuntuu ja jos hän ei siihen osaa vielä vastata, niin anna hänelle hiukka aikaa, älä painosta. Jos ei senkään jälkeen tapahdu mitään, niin jos sinulla noin huono olo on jo nyt, niin parempi päästää toisesta irti. Meillä on vain yksi elämä elettävänä eikä sitä saa hukata miettimiseen!!! Sinä et voi sille mitään, jos toinen on epäkypsä puhumaan omista jutuistaan.
Tsemppiä!
varmaan suurin syy seksin vähyyteen parisuhteessa on suhteen "arkipäiväistyminen". Arjen pyöritys, lasten hoito ja monet muut asiat vie ajan parisuhteelta. Kaikki alkaa olla "sitä samaa" ja puolisokin kuuluu siihen samaan "systeemiin". Miten sitten voisi välttää tuon suhteen "arkipäiväistymisen"?
Voi kokemuksesta sanoa, että tilanne ei tule muuttumaan. Jos mies halua, niin ei halua. Siihen ei auta aika eikä rakkautesi. Kuihdutat ainoastaan itseäsi. Menetät kosketuksen seksuaalisuuteen hänen kanssaan, koska joudut tarkkailemaan itseäsi: ettet ole liian innokas, ettei mies huomaa että haluat, ettet loukkaa toista... Kaikki tuo tarkkailu vain siksi, että tiedät seuraavan mahdollisen seksikerran siirtyvän vielä kauemmas jos mies huomaa noita asioita.
Lopulta et saa seksistä mitään tyydytystä, koska jo seksin aikana tai viimeistään sen loppuessa kärsit siitä tietoisuudesta ettei seksiä ole tiedossa pitkään aikaan. Yöllä kun nukut miehesi vieressä ja haluaisit seksiä, olet kuin janoon kuoleva lähteen äärellä. Niin lähellä ja niin kaukana. Tutkahdutat itsesi naisena, luovut elämänilosta ja hymy katoaa kasvoiltasi. On todennäköisesti jo kadonnut.
Kun saat tarpeeksesi ja oletr valmis lopettamaan suhteen, tapahtuu miehessä äkillinen "parantuminen". Saat seksiä hieman enemmän, mutta huomaat että hän tarkkailee sinua seksin aikana. Hän suorittaa, ei nauti eikä antaudu kiihkoon. Toivot tilanteen kohentuvan, mutta pian olet taas lähtöruudussa. Mikään ei muutu ja olet entistä enemmän ajettu nurkkaan. Tällainen mies on sekaisin naisen seksuaalisuudesta ja käyttää mies käyttää valtaa kieltäytymällä seksistä. Alistaa ja hallitsee. Joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tämä mies ei ole sinun elämäsi rakkaus, rakkaus on paljon enemmän. Se on kokonaisvaltaista luottamusta. Osa luottamusta on se, että voi olla avoimesti seksuaalisuutensa kanssa ja tulee parisuhteessa arvostetuksi kokonaisuutena. Voimia!
"Tällainen mies on sekaisin naisen seksuaalisuudesta ja käyttää mies käyttää valtaa kieltäytymällä seksistä. Alistaa ja hallitsee. Joko tietoisesti tai tiedostamatta."
Täyttä paskapuhetta. Varmaan joillain onkin noin, mutta sanoisitko haluttomuudesta kärsivälle naisellekin noin? Että hän alistaa ja hallitsee haluttomuudellaan? Miten voikin olla noin uskomattoman kapea näkemys ihmisistä. Minäkin kärsin haluttomuudesta ja olen jo pidempään vältellyt seksiä puolisoni kanssa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää tietoisten kuin tiedostamattomien alistus- ja hallitsemispyrkimysten kanssa. Kun läheisyys ahdistaa ja seksiin on hiipinyt ongelmia (vaikka erektiohäiriöitä tai muita fyysisiä, seksiä häiritseviä oireita), se haluttomuus on kuule todennäköisesti melko tavalla kovempi paikka siitä kärsivälle kuin sille puolisolle. Meillä ei ole ainakaan kysymys siitä, ettenkö haluaisi seksiä tai puolisoani, koska todella haluan, mutta häpeän sitä, etten jostain syystä kykene siihen sillä tavalla kuin hän tahtoisi, ja siksi mieluummin vältän seksiä kokonaan kuin kärsin jälleen yhden itsetuntoa repivän epäonnistumisen tunteen.
Raivostuttavaa tuollainen haluttoman osapuolen syyllistäminen! Sama kuin sanoisi raiskatulle, että oma vika. Ihmiset ovat niin käsittämättömän pieniä.
Olen pahoillani myös sinun tilanteestasi. Poimimasi lause kuvasi kyllä yhtä seksuaaliongelmien syytä silloin kun kyse ei ole erektiohäiröstä, testosteroni vajeesta tai muusta. Se on yksi mahdollisuus - alitajuinen toimintamalli. Tiedostamaton.
Teksti muutoin käsitteli tässä kohdin naisen tuntemuksia tilanteessa, jossa seksuaalisuus kumppanin kanssa ei kohtaa. Kuvaus on tyypillinen niistä tunnetiloista, kun haluttomuus tulee noin nopeasti eikä sille ole erityistä syytä, ½ vuotta seurustelun aloittamisesta. Kyse ei ole ohimenevästä asiasta. Se on jatkuva seksuaalisen epätasapainon tila. Siinä ei ole syyllisiä tai syyttömiä, on vain erilaisia ihmisiä. Joka tapauksessa tilanteesta kärsivät kumpikin ja kummallekin elämä on varannut jotain sopivampaa. Miksi rikkoa itsensä vain siksi että pitää kestää?
"kuulehan nyt", että miten toivoisit naisen lähestyvän tällaista kuvailemaasi ongelmatilannetta? Omassa suhteessani (en ap.) tilanne on hyvin kuvailemasi kaltainen. Miehellä on jonkinlaisia ongelmia myös ilmeisesti fyysisiä huono itsetunto = välttelee seksiä, pelkää epäonnistumista. Miten asian voisi ottaa esille rakentavasti, esim. jotta toinen kävisi lääkärissä mittauttamassa testot tms. miettimässä, mitä pitäisi tehdä. Kaikki keinot tuntuu täällä olevan käytetty, pitkään teeskentelin, etten välitä. Mutta mies aika hyvä tulkitsemaan, mitä aidosti tunnen ja totta kai olen pettynyt seksiimme, jos se hyvin usein epäonnistuu. Tai sitten laukeaminen on niin suuren työn takana, että molemmilla menee pakonomaiseksi yritykseksi. Onko mitään keinoa ottaa asia esille toista pahoin loukkaamatta?
Yksi keino olisi tämä: mene miehesi viereen istumaan tai makaamaan, halaa häntä kunnolla ja pitkään, mutta ei niin, että hän tulkitsisi sen seksuaaliseksi, koska silloin hän saattaa ahdistua. Anna hänen tuntea olevansa turvassa sylissäsi. Sitten, vaikka silitellessäsi ja hellitellessäsi hänen kasvojaan, sanot hyvin rauhallisesti, painostamatta ja syyttelemättä, että haluaisit jutella "tästä meidän ongelmasta" ja miten se voitaisiin ratkaista. Kumpikin varmasti tiedostaa ongelman, vaikkei siitä pystyisi puhumaan. Ja antamalla hänen ymmärtää, että se on teidän yhteinen asianne, yhteinen ongelmanne, eikä hänen, sen lähestyminen voisi olla helpompaa.
Kerrot, että rakastat miestäsi, eikä ongelma ole mielestäsi kovin suuri, mutta toivoisit, että hänkin nauttisi rakastelustanne kunnolla. Usein ongelma voi olla juuri asian tuominen puheen tasolle, koska erektio-ongelma voi olla miehelle todella, todella tuhoisa itsetunnon kannalta. Siinä tuntee olevansa viallinen, rikkinäinen, epäonnistunut miehenä ja ihmisenä, ja pahimpina hetkinä saattaa miettiä, tappaisiko itsensä, kun pelkää, ettei koskaan pysty enää olemaan sitä, mitä normaalin ihmisen pitäisi, eikä tyydyttämään edes puolisoaan. Meihin miehiin kohdistuu niin paljon enemmän odotuksia kuin naiset usein ymmärtävätkään, etenkin seksin alueella. Jos on erektio-ongelma, voi tuntua siltä, ettei kelpaa enää mihinkään. En voi korostaa liikaa, miten synkkä, masentunut, turhautunut, vihainen ja itsetuhoinen olo siitä voi tulla.
Varaudu siihen, että hän saattaa suuttua ja sanoa, ettei mitään ongelmaa ole tai ei suostu puhumaan siitä. Mutta aloitteesi merkitsee hänelle silti paljon, ja kun aikaa kuluu hieman, voit yrittää samaa uudelleen, ja kenties silloin sanoa, että kannustat häntä ja toivot, että voisitte ratkaista jutun yhdessä. Sitten voit ehkä ehdottaa lääkärillä käymistä - en kuitenkaan suosittele, että ehdotat yhdessä käymistä, koska se voi murentaa miehesi miehekkyyden tunteita entisestään. Hän tuntee varmasti jo nyt olevansa sukupuoleton, miehisyytensä kadottanut olento. Pidä koko ajan mielessä, että osoitat hänelle sanoin, kosketuksin ja elein, että rakastat häntä, kannustat häntä ja tuet häntä.
Mies tekee yleensä itselleen asiasta paljon suuremman ongelman kuin se onkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että erektiolääkkeet toimivat todella hyvin, eikä niissä ole edes mitään häpeämistä, minkä tosin yleensä tajuaa vasta sitten, kun on syönyt niitä ensimmäisen kerran. Toiset syö verenpainelääkkeitä, toiset särkylääkkeitä ja kolmannet erektiolääkkeitä. Senkin voit sanoa miehellesi, varmistaa hänelle, että se on sinusta ihan luonnollista, eikä suuri häpeä.
Voin sanoa, että ensimmäinen erektio lääkkeillä oli niin jykevä - ja puoliso sai niin hurjat kyydit - että ilo ja riemu palasivat taas kummankin seksielämään. Nykyään tulee käytettyä lääkettä noin joka toinen kerta. Ilman sitä erektio on pehmeämpi ja herkempi lopahtamaan, mutta myös luonnollisempi. Lääkkeen kanssa se on jämäkkä ja vaimo nauttii ihan hulluna, mutta lääkkeillä on tiettyjä pieniä sivuvaikutuksia, joten ihan joka kerta niitä ei viitsi käyttää.
Onnea teille!
Olen seurustellut miehen kanssa, joka hallitsi seksillä. Mies kiihotti ensin, jonka jälkeen kieltäytyi ja tämä tapahtui koko ajan. Kun olimme yhdynnässä mies tyydytti vain itsensä ja jätti aina minut tyydyttämättä. HUOM tämä tapahtui joka kerta, joten miehet käyttävät hallintaa. Mikä pahinta olin vain huora, kun halusin seksiä.
Eikös tuo ole aika tuttua huttua monissa suhteissa? Alun "hurjastelujen" jälkeen, alkaa kiinnostus siihen samaan "jyystöön" loppumaan. Jopa miehet alkavat olemaan kiinnostuneita ja arvostamaan muita juttuja naisessa ja yleensä koko suhteessa.
Lyödään siihen päälle esim. juuri se työstressi, ikä, lääkitys, kyllästyminen, ongelmat omassa perheessä, lapset, toinen nainen, mahdolliset riidat, erektio häiriöt, ylipaino, fyysiset ja henkiset sairaudet...jne...
Jos loppuu, niin ei todellakaan ole parsuhde tai avo-/avioliittoihminen. Silloin tulisi pysyä sinkkuna. Aloittajan tekstistä ymmärsin ettei ole kyse erektiohäiriöistä, lapsista tai vuosien myötä tulleesta kyllätymisestä. Aloittaja on kestänyt tuota tosi kauan, kun seksi on alkanut öjkkimään jo heti alkumetreillä. Ei tuu muuttumaan. Haluttomia miehiä/naisia on maailma pullollaan, niitten tulisi tyytyä toisiinsa ja antaa halukkaampien nauttia luonnollisista tarpeista sopivimpien kumppaneiden kanssa. Ällöttävän itseksästä sitoa itseensä ihminen jota ei edes aio tyydyttää seksin kautta.
seurusteltu reilu kaksi vuotta ja meillä ei ole ollut kertaakaan säännöllistä seksielämää, orgasmeja olen kyllä saanut kun meillä on sitä ollut. Keskiverto seksielämä on ollut alusta lähtien kahden viikon välein - kuukausi. Tää on johtunut mun mieheni lääkityksestä ja erektio ongelmasta, jotka johtuvat seksiin liittyvästä huonosta itsetunnosta sekä lääkityksestä, joka vaikuttaa erektioon.. Nyt hän on menossa psykoterapeutille avaamaan lapsuuden aikaisia lukkoja ym. Toivotaan, että tämä paranee tästä.
Aloittaja kärsii siitä - samoin kuin moni muu. Se, että seksuaalisesti aktiivisten mielestä teidän seksi on ...hmm... harvatempoista, ei tarkoita sitä, että muiden on oltava tyytyväisiä seksin vähyyten, koska se riittää sinulle ja mis-/poikakaverillesi.
Tämä ei liity nyt edellisen kirjoittajan tekstiin vaan on yleinen kommentti:
On todella pöyristyttävää, että seksittömyyteen/vähäiseen seksiin tulisi tyytyvä koska on muitakin joilla on vähän seksiä. Vähän niinkuin sanottaisiin ettei saa valittaa jos sormi katkaistaan kidutuksessa, koska joltauin muultakin on katkaistu sormi eikä se valita.
Seksin kaipuuta ja sen vaikuttavuuden syvyyttä ei todellakaan voi ymmärtää kuin silloin kun kokemus on omakohtainen.
aattelppa ite jos oisit ilman aviomiestäs yli 5 vuotta,etkä tietäs syytä?42v.avioliitossa ollu. jaksanko kauan miestäni?
Etsi itsellesi uusimies! Tuhlaat aikaasi!
Ei hän siitä mihinkään muutu.Haluttomia naisia löytyy hänelle kyllä.
On niin tuttu tarina ja olen tyytyväinen,kun tein ratkaisuni.
Elämä se on minullakin.
Miksi parisuhteessa eletään aina sen ihmisen mukaan jota haluttaa vähemmän?
Eikö miehet osaa pitää naistaan hyvänä edes,jollei kerta vaan huvita tai pysty,vai mikä prkl miehiä vaivaa oikeen?
Nainen pitää talossa olla ja "hyvää parisuhdetta" odotetaan,mutta tämän tyyppiselle asialle ei miehet tee itsekeskeisyyttään mitään!
Voimia,sietokykyä ja toivottavasti hiffaat itsellesi uuden "Romeon",koska nykyisen kanssa vain kidut puutteessa.
Ymmärsinkö oikein, että olet kärsinyt tuosta tilanteesta nyt runsaat kaksi vuotta? Se on pitkä aika. Minusta sinulla ei ole kovin monta vaihtoehtoa. Joko hyväksyt sen, että seksiä on harvoin, tai sitten lopetat suhteen. Jos miehesi ei edes halua keskustella asiasta, miten siihen voisi ikinä tulla mitään muutosta?
Yksi vaihtoehto on tietenkin vielä se, että menet puhumaan parisuhdeterapeutille suhteestanne. Ehkä ammattilainen osaisi neuvoa, mitä pitää tehdä. Vähän kyllä kuulostaa siltä, että jos miehesi on runsaat kaksi vuotta ollut tuollainen, ei hän siitä enää muuksi muutu. Ihmiset, jotka muuten olisivat toisilleen sopivia, eivät välttämättä sovi seksihaluiltaan ja -mieltymyksiltään yhteen. Kurja juttu, mutta minkäs teet.
Tää oli hyvä huomata, että miehilläkin voi olla ongelmia. Itse erosimme juuri poikaystäväni kanssa ja yksi syy siihen oli haluttomuuteni. Harrastimme viimeksi joulun aikoihin ja sitä ennen juhannuksena. Mistähän löytäisin tälläisen miehen?
suhteessa mieheen jolle seksi ei tule koskaan olemaan kovinkaan tärkeää. Meitähän on monenlaisia ihmisiä, jotkut ovat kyltymättömiä jotkut, voisi ihan sanoa fridigidejä. Mieti teidän suhteen alkua, teillä oli seksiä kolme kertaa viikossa, onko se sinusta paljon...silloin on jos olette olleet yhdessä 40vuotta. Suhteen alussahan tuli roihuaa isoilla liekeillä, ja jos miehesi olisi ns. normaali, niin teillä olisi ollut alkuaikoina kaksinumeroinen luku joka olisi kuvannut teidän seksielämää. Sinun täytyy vain myöntää totuus itsellesi, että olet rakastunut sellaiseen ihmiseen jolle fyysinen läheisyysys ei ole tärkeä eikä hän silloin sitä kaipaakaan. Monia asiota ihminen voi muuttaa, mutta ei perusluonnettaan, me olemme mitä olemme! Mieti mitä haluat esim. kymmenen tai edes viiden vuoden päästä olevan elämäsi, näetkö sen ja oletko siihen tyytyväinen? Hyvin todennäköisesti teidän seksielämä ei hirveästi tule koskaan paranemaan, niin valitettavaa kuin se onkin!
Olette sitten niin hankalia ja vaikeita, aina höpöttämässä jonninjoutavia.
Mulla on vähän samankaltaienn tilanne, vaikka olenkin mies. Vaimoni into seksiin ja ylipäätänsä kaikkeen kosketukseen (halaukset, suutelu jne) lopahti jossain kohtaa, ei kylläkään noin nopeasti, vaan muutaman seurusteluvuoden jälkeen ja nyt sitten on keskusteltu ja ymmärretty jne toistakymmentä vuotta. Vaimoni on muuten kiva ja mukava ja lapsiakin meillä on, joista en halua luopua, eli en ole päätynyt eroon tämän asian takia. Mikäli olisin tajunut tämän jo alussa ennen lapsia, olisimme varmasti erillämme, ja minä tyytyväisempi? sitä en voi tietää...
Tottakai kosketuksen kaipuu on aika-ajoin lähes sietämätön ja ymmärrän kyllä tuon jatkuvan pyytämisen ja seksin odotuksen lannistavuuden. Meillä seksiä on noin kerran kuussa ja aina minun aloitteestani, noin joka kahdeskymmenes aloite johtaa johonkin... Olen ajautunut satunnaisiin tarpeentyydytyksiin, lähinnä maksullisten seuralaisten kanssa. Niistä jää vähän tyhjä olo, mutta plussana on se, että eivät ole ainakaan avioliittoa rikkomassa. En ole itsekään tyytyväinen tilanteeseen. Tarpeet vaan ovat ilmeisesti ihmisillä erilaisia.
No meillä menee näin.
Alkuun (luomu) seksiä oli päivittäin ja nyt tulee 20 vuotta täyteen tätä yhdessäoloa.No sehän tasaantui suunnilleen 2-3krta per vko.
Sitten muijani petti 10v nuoremman kaverini kanssa ja hain cialis/viagra reseptin,niin nyt naimme 1-3krta
per päivä!!!Tämä on vaimolleni liikaa,koska hän sanoi,että 4-5krta vko olisi sopiva tahti.Mutta ei ole koskaan hanttiin laittanut kun ehdotan.........Tosin täytyy myöntää ettei ole kiva pomppia koko ajan saman reiän päällä.Tätä on jatkunut jo 3vuotta.
Niin ollaan samanikäisiä molemmat.
Voi, voi minkälaisia ongelmia teillä. Itse olen 52v mies ja meillä oli alkuvuodet (30v sitten) seksiä joka päivä, välillä jopa 5 kertaa päivässä. Nyt "vaimo" ei halua kuin noin kerran kuukauddessa. En osaa sanoa muuta kun, jos mies ei halua, hänessä on kyllä joku pahasti vialla. Mieshän on luonnostaan seksiriippuvainen ja haluaa melkein aina.
Hei aloittaja!
Paras minkä voit tehdä on kertoa miehellesi ihan reilusti miltä sinusta tuntuu.
Tuo aloituksesi sisältö on riittävän selvää tekstiä kaikkien ymmärtää.
Ole myös rehellinen sen suhteen että suhteenne tulee päättymään ellei asioihin tulee muutosta ja ellei miehesi ole valmis huomioimaan ja huomaamaan sinua.
Jos olet rehellinen voit myös odottaa että saat rehellisen vastauksen ennenkaikkea kysymykseen onko miehesi valmis myöntämään että seksittömyys ja hänen välinpitämättömyytensä ovat todellinen ongelma suhteessanne. Jos hän ymmärtää sen on seuraava kysymys mitä hän on valmis tekemään suhteenne eteen. Jos edes keskustelu ei onnistu voit vain todeta tehneesi kaiken voitavan ja lähdet etsimään parempaa kumppania.
Jos saat lupauksia jotka unohtuvat yhtä nopeasti kuin lumi sulaa kevätauringossa voit tehdä saman johtopäätöksen.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista mutta ei myöskään elämään kumppanin kanssa jolta ei saa rakkautta ja läheisyyttä.
Kaikkea hyvää!
Itselläni miehenä häiritsi se että nainen "roikkui koko ajan kiinni", missään ei voinut käydä ilman häntä ja koko ajan sain kuulla että katselen muita naisia :D
Seksi ei niin paljon enää kiinnostanut vaikka sitä joka viikko harrastettiinkin 1-3 kertaa.
En tiedä millainen diagnoosi tuosta syntyisi mutta mielestäni suhde oli kaukana normaalista, ja sehän kyllä päättyikin aikamme tapeltua turhasta.
Jos naimisissa olette ja on lapsia niin otan osaa. Ei varmaan helppoa ole.
koko ajan natkutti ja nitisti henkisesti. Kyllä siinä seksihalut katosivat.
tasa-arvooo se on-
pihdataan nyt miehet kaikki.
Minä haluan seksiä nyt heti paljon haluan seksiä. En kestä olla ilman seksiä enäääään. Vit.tuku panettaa ihan sairaasti. Onko kivoja naisa seksiä harrastamaan minun kanssani heti paikalla.? Ei mulla muuta.
Jos päivän on puuhaillut kaikenlaista ja menee myöhään nukkumaan ja herää aikaisin ja vielä stressaa, ei virta todellakaan riitä enää seksiin. Ottakaa itsellenne joku rentouttava viikonloppu kylpylässä tai minikaupunkiloma ulkomailla. Saatte viettää yhdessä laatuaikaa. Muistakaa myös pitää kiinni omista harrastuksista joista saa voimaa arkeen.
Vaimoke ei harrasta yhtään mitään, jotenkin menee halut tommoiseen velttoiluun.
Töistä sänkyyn tai sohvalle.
Kyllä siinä omat halut häviää.
Sympatiat hänelle, joka aloitti keskustelun.
Kerron oman elämän esimerkin samaiseen tilanteeseen liittyen. Toivottavasti siitä on keskustelun aloittaneelle ja muille samassa tilanteessa oleville hyötyä.
Olemme olleet parisuhteessa seitsemän vuotta. Kärsimme suhteemme alusta saakka siitä, että minä halusin enemän kuin mieheni. Olin jopa niin turhautunut mieheni torjumisiin, että masennuin lievästi. Tuntui kuin olisin menettänyt koko naiseuteni. Minulla ei koskaan aikaisemmissa suhteissa ja sinkkuaikana ilmennyt itsetunto-ongelmia ja naiseuden tunteen menettämistä.
Kun kävin ystävieni kanssa ulkona, muita miehiä pyöri ympärilläni, ja olisivat halunneet minut mukaansa. En kuitenkaan lähtenyt, koska mielestäni parisuhde, oli sitten avo- tai avioliitto on aina pyhä. Olisin vain toivonut, että mieheni katsoo minua samalla tavalla kuin toiset miehet, haluaisi minua. Edes rakasteleminen ei ollut välttämätöntä, tahdoin vain läheisyyttä, kosketusta.
Tilanne meni siihen pisteeseen, että hakeuduin itsetunto-ongelmieni vuoksi terapiaan. Terapiassa jonkin aikaa käytyäni, terapeutin toteama oli, että suhde syö minua. Jos suhde ei muutu, meidän tulee erota, minun mielenterveyteni vuoksi. Kerroin puolisolleni, kuinka huonosti voin, ja että muutan asumaan muualle, jos hän ei halua tehdä parisuhteemme eteen mitään. Mieheni ei ottanut asiaa tosissaan, sanoi vain, että minkä sille voi, että ei halua niin paljon kuin minä. (Hän siis saattoi haluta kerran kuussa, tai kerran puolessa vuodessa, jopa harvemmin.) Hankin vuokra-asunnon, ja muutin pois. Mieheni oli järkyttynyt! Tapailimme kuitenkin toisiamme, ja mieheni ilmaisi, että haluaisi vielä yrittää, koska rakastaa minua. Ei minunkaan rakkauteni ollut mihinkään hävinnyt, vain naiseuteni ja mielenterveyteni järkkynyt. Sanoin, että menemme parisuhdeterapiaan, tai asiat eivät varmasti tulisi muuttumaan. Kävimme terapiassa kymmenisen kertaa, ja keskustelimme asiasta yhdessä. Muutimme puolen vuoden erillään asumisen jälkeen saman katon alle, ja nyt myös minun tarpeitani kuunnellaan. Vielä nykyäänkin mieheni tapaa mennä vanhaan kaavaan, ja torjua minut, kun pyrin lähelle. Kuitenkin, kun pysäytän hänet, ja sanon, että taas sinä torjuit, hän korjaa tilanteen. Ja hox, en ole "vinkumassa" joka päivä, en edes joka viikko...voi menne useitakin viikkoja, että "annan mieheni olla rauhassa". Nykyään myös mieheni tekee aloitteen, enkä ole enään itsestäänselvyys.
Olen kuullut lähivuosina tästä samasta ongelmasta useilta naisilta, joko suoraan tai kuullut vierestä, kun naiset puhuvat keskenään. Naiset haluavat, mutta miehet eivät. En ymmärrä, mistä tämä johtuu, mutta se ei ole harvinaista.
Simppelivastaus kaikille ko. ongelmasta kärsiville:
Kun suhde on huono, tai jompikumpi osapuoli on tyytymätön suhteeseen = ei seksiä.
Mitä enemmän seksiä vaaditaan, sitä vähemmän sitä saa.
Kaikki arkiset asiat, käyttäytyminen toista kohtaan, yhteiselo, riidat, kun suhde on muuttunut itsestäänselvyydeksi ovat syitä seksittömyyteen. Jotain mätää itse suhteessa on jos ei sänkyhommat pelitä. ja kun sänkyhommatkaan ei enää pelitä, niin siinä on oikea lumipalloefekti saatu aikaiseksi. Aloittakaa siis puimalla suhteen ydintä, eikä pelkästään sitä seksittömyyttä. Tsemppiä! Jos ukko ei puhu, eikä panosta suhteeseen siltikään, niin voit tyytyväisenä huiskuttaa ukollesi hyvästit. Sentäs sinulla on itsearvostus jäljellä, ja halua olla onnellinen.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 kuukautta ja meillä ei ole ollut yhdyntää vielä laisinkaan... Käsipeliä noin 5 kertaa, olemme 20 vuotiaita ja kaukosuhteessa.
Minua mieheni haluttomuus häiritsee, asian olen nyt kolme kertaa Ottanut esille ja saanut aina vastauksen että "minua nyt ei vain huvita harrastaa seksiä " asia ei kuulemma johdu minusta ja sama ollut hänellä aikaisemminkin. Mitä tehdä, en tiedä voinko olla tällaisessa suhteessa, vaikka miestäni rakastankin?
Jos parisuhteessa toinen haluaa enempi kuin toinen, tai jompikumpi haluaa jotain sellaista josta toinen ei taas pidä, niin vaihtoehtoja on tasan 2. Se toinen on sitten ilman (eihän ei-haluavaa pakottaakaan voi, seksi on ihan vapaaehtoista leikkiä). Tai sitten se toinen vaihtoehto on käydä salaa vieraissa. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, ja se pelasti avioliiton. Meillä menee itse asiassa tosi hyvin, vaikka seksiä on vain tosi harvoin. Salarakkaan kanssa sitten extremempää vähän useammin.
pitääkin mennä!!!